Kitarat: kitarakamat ›

Laama666: Joku täällä jo totesikin tämän, mutta kompataan nyt: Onhan se sulaa hulluutta tuomita koko 1970-luvun Fender ja Gibson tuotanto kategorisesti ihan paskaksi. Miljoonia kitaroita valmistettu.
 
10 vuotta sitten eräs kaverini halusi Les Paulin, mutta oli epätoivoinen kun vaan ne ihan 50-60 luvun mallit on niitä hyviä ja kaikki 70-lukulaiset ja uudet on ihan huonoja. Yritin selittää, että monellako levyllä ja keikalla olet erottanut nuo wanhat ja uudet Lespat soundeiltaan...
 
Mietitään nyt vaikka Slashia, eikös mies soittanut Gunnareiden ekat levyt ihan jollain Tokain LP kloonilla tai vastaavalla. Ei ollut kallis Les Paul. Tulivat sitten tähdiksi ja Slash sai sopimuksen Gibsonin kanssa. Paraniko soundi keikoilla tai levyillä? Kukaan ei kuullut mitään eroa! :-)
 
Edellä kuvattuun on pakko linkittää mainio video, jossa tulee kiihkottomasti esille eri näkökulmia soittokamoihin panostamiseen. Kattaa katsoa alusta alkaen hyppimättä, muuten pointti menee ohi. :)
 
https://youtu.be/D1hYbd3ebPQ

Hallu, sanot, että objektiivisia totuuksia kitaroista ei ole olemassa. Miten on, onko tuo ajatuksesi itsessään objektiivinen totuus, joka pitäisi kaikkien uskoa, vai voinko sivuuttaa senkin vain sinun omana "totuutenasi"?

Pinewood: Edellä kuvattuun on pakko linkittää mainio video, jossa tulee kiihkottomasti esille eri näkökulmia soittokamoihin panostamiseen. Kattaa katsoa alusta alkaen hyppimättä, muuten pointti menee ohi. :)
 
https://youtu.be/D1hYbd3ebPQ
 
Kiitos, erinomainen video, tosin minä melkeinpä arvasin kyllä mikä se eka jekku videolla oli. Katselin videon puoleenväliin.
 
Video on niin hyvä, että sen voisi laittaa vaikka pysyviin ketjuihin reality checkinä.

Kohtuullisen kiinnostava ja pinewoodin laittamaan videoon liittyvä pointti vielä. Led Zeppelin ja Jimmy Page liitetään usein Les Paul ja Marshall stack soundiin. Niinpä monet uskovat, että Zeppelinin evyillä Page vetelee Les Paulilla Marsujen läpi noin pääasiassa.
 
Kuitenkin Led Zeppelin ekan levyn Page itse on muistaakseni sanonut soittaneensa Telellä ja Supro-merkkisellä vähän tunnetulla putkikombolla. Siis ihan eri kamat kuin LP ja Marsu, mutta koska saatamme uskoa niiden olevan levyllä, niin myös kuulemme ne siellä.

Laama666: Mietitään nyt vaikka Slashia, eikös mies soittanut Gunnareiden ekat levyt ihan jollain Tokain LP kloonilla tai vastaavalla. Ei ollut kallis Les Paul. Tulivat sitten tähdiksi ja Slash sai sopimuksen Gibsonin kanssa. Paraniko soundi keikoilla tai levyillä? Kukaan ei kuullut mitään eroa! :-)
 
Slash on käyttänyt kaikilla levyttämillään albumeilla pääasiassa sitä samaa Kris Derrigin kotonaan kyhäilemää Les Paul -mallin mukaan rakennettua kitaraa. Keikoille tuota keppiä ei ole raaskittu ottaa mukaan melkein 30 vuoteen. Slash antoi vaihdossa 10 vuotta takaperin monta vuosikerta-Gibsonia että sai toisen Derrigin valmistaman "kopion". Noita kopioita on olemassa parisenkymmentä kappaletta, ja sellaisen saamiseksi pitää myydä kaikki Kitarakuun kitarat ja koko kiinteistö. Taisin tarttua trolliiin vastaamalla tähän, mutta oikaistaan silti.
 
Ihan varmasti 70-luvun Fendereissä ja Gibsoneissa on mukana uskomattoman hyviä soittimia, mutta se on eri juttu onko näistä kovinkaan moni myynnissä tänä päivänä Suomessa.

The Jack: Slash on käyttänyt kaikilla levyttämillään albumeilla pääasiassa sitä samaa Kris Derrigin kotonaan kyhäilemää Les Paul -mallin mukaan rakennettua kitaraa. Keikoille tuota keppiä ei ole raaskittu ottaa mukaan melkein 30 vuoteen. Slash antoi vaihdossa 10 vuotta takaperin monta vuosikerta-Gibsonia että sai toisen Derrigin valmistaman "kopion". Noita kopioita on olemassa parisenkymmentä kappaletta, ja sellaisen saamiseksi pitää myydä kaikki Kitarakuun kitarat ja koko kiinteistö. Taisin tarttua trolliiin vastaamalla tähän, mutta oikaistaan silti.
 
Ihan varmasti 70-luvun Fendereissä ja Gibsoneissa on mukana uskomattoman hyviä soittimia, mutta se on eri juttu onko näistä kovinkaan moni myynnissä tänä päivänä Suomessa.
 
En trollannut. Muistin vain lukeneeni, että Slash aloitti jollain LP kloonilla. Tuskinpa tuo eka klooni on niin kallis ollut, vaan toiseen on sitten tullut sitä Slash-lisää mukaan kun hänestä tuli kuuluisa. Vai?
 
Uskon vakaasti, että jos Slash soittaisi jollain Tokai Love Rock japsilla ja headstockissa lukisi Gibson, kukaan ei huomaisi soundeissa mitään eroa.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Dumble_Amplifiers
 
Slashin Les Paul klooneista siirtymä vahvarien maailmaan. Dumblen vahvarit voivat maksaa 150 000 USD kappaleelta. Onko nämäkin siis sata kertaa parempia kuin 1500 USD maksava vahvistin? Vai olisiko hieman Stevie Ray Vaughan ja Carlos Santana lisää näissä boxeissa... niin, saahan sitä pyytää, ei ole hullua jne.

The Jack: Ihan varmasti 70-luvun Fendereissä ja Gibsoneissa on mukana uskomattoman hyviä soittimia, mutta se on eri juttu onko näistä kovinkaan moni myynnissä tänä päivänä Suomessa.
 
Otantani on pieni, mutta mainitaan se nyt kuitenkin.
 
Gibson SG Special minihumppareilla vm. 1973, ostettu joulukuussa 2005 San Diegosta Kaliforniasta. Hyvin tehty hyvin soiva kitara, en ole havainnut mitään vikoja. Itse olen kyllä soittanut hutiosumia plektralla tälläkin. Hintaa en enää tälle kitaralle muista.
 
Gibson SG Standard vm. 1976, ostettu Kitarajapajalta, maksoi ehkä 1600€. En ole tässäkään havainnut mitään valittamista, työn jälki on hyvää ja kitara soi hyvin jos isken sen kiinni vaikka ihan suoraan Orange Tiny Terroriin ilman mitään pedaaleita.
 
Eihän näitä kukaan kokeilematta pakota ostamaan, voisiko niitä 70-luvunkin keppejä testata itse ja arvioida onko ne hyviä? 70-luku kesti 10 vuotta kuten kaikki vuosikymmenet tuppaavat kestämään. Kyllä moni osti silloin uuden kitaran ja pärjäsi ihan hyvin.

hallu: Ei vaan kitara-asioissa jokainen on oikeassa ja muut väärässä. Objektiivisten totuuksien puuttuessa jokaisella on oma totuutensa. Sähkökitaristi on täynnä myyttejä ja uskomuksia joita sitten puolustetaan enemmän tai vähemmän agressiivisesti.
 
Minusta meidän kaikkien olosi hyvä ymmärtää, että vaikka me olemme oikeassa, niin muut eivät ole välttämättä väärässä. Siihen varmasti auttaisi jos emme niin hanakasti nostaisi omaa totuuttamme toisten yläpuolelle..
 
Heittoni pointti oli lähinnä se, että aina kun keskustellaan jostain, niin joku aina tuo "mutku sekin soittaa sillä"-kortin, jolla ei ole keskusteluun minkäänlaista painoarvoa.
 
Jos puhutaan vaikka 70-luvun lopun Stratoista ja lähdetään vertaamaan sitä johonkin Blackmoren 70-luvun alun modattuun kitaraan, josta taas vedetään yleisesti johtopäätökset, niin metässä ollaan :D

Tinnittus: Heittoni pointti oli lähinnä se, että aina kun keskustellaan jostain, niin joku aina tuo "mutku sekin soittaa sillä"-kortin, jolla ei ole keskusteluun minkäänlaista painoarvoa.
 
Kun kaikki perinteet sähkökitaroissa perustuvat myös tuolle. En minäkään soittaisi Ibanezin RG/RGA-mallisilla, jos niitä ei aikoinaan olisi pidellyt kädessään kuuluisimpina Steve Vai, Paul Gilbert ja heidän jälkeensä lukemattomat raskaamman musiikin kitaristit.

Palataampa alkuperaiseen aiheeseen.
 
Mitka mahtoivat olla Telecasterin tuotantoluvut 70-ja 80-luvullilla?
Malli oli erittain epamuodikas molemmilla vuosikymmenella. Vahan semmoinen pappojen kitara.
 
70-luvulla kaikki halusivat humbucker mikit ja 80-luvulla myos varikyllaisen divebomb hevikitaran.
 
Itse ostin ensinmaisen merkkikitaran 80-luvun alussa, se oli 76 mallinen Tele. Hinta oli jotakuinkin neljasosa saman ikaisesta stratosta. Toinen merkkikitarani oli myos Tele, joka maksoi nelisensataa markkaa. Myohemmin kavi ilmi, etta tama oli 69 Telecaster.
 
76 malli oli paakitarani ja 69 oli varalla. 76 oli parempi.

FastEddie: Palataampa alkuperaiseen aiheeseen.
 
Mitka mahtoivat olla Telecasterin tuotantoluvut 70-ja 80-luvullilla?
Malli oli erittain epamuodikas molemmilla vuosikymmenella. Vahan semmoinen pappojen kitara.
 
70-luvulla kaikki halusivat humbucker mikit ja 80-luvulla myos varikyllaisen divebomb hevikitaran.
 
Itse ostin ensinmaisen merkkikitaran 80-luvun alussa, se oli 76 mallinen Tele. Hinta oli jotakuinkin neljasosa saman ikaisesta stratosta. Toinen merkkikitarani oli myos Tele, joka maksoi nelisensataa markkaa. Myohemmin kavi ilmi, etta tama oli 69 Telecaster.
 
76 malli oli paakitarani ja 69 oli varalla. 76 oli parempi.
 
Tää on se jota mä pidän kurssissa näissä keskusteluhommissa:OMA KOKEMUS. Niin paljon on höpötystä sinne ja tänne, vaikka ei olla edes käpistelty puheissa olleita vehkeitä, saati sitten omistettu. Niiden pohjalta on aika paha lähteä puhumaan, toisaalta, onhan monessakin hommassa nk. "erikoisasiantuntijoita" jotka on sitten niin maan perusteelisen kujalla ja saavat vielä liksaa siitä.
Mut joo, saattoihan tää kuulostaa vähän provosoivalta ja ois voinut jättää sanomattakin, vaan aina ei voi. 2kpl 70-luvun Deluxe Teleä on ollut, toinen tuli ostettua osto-ja myyntiliike Saloselta vuonna -85, muistaakseni vuosimallia -74, se oli kyllä ihan jees, sellainen jännän ruskea, samassa rytäkässä tuli ostettua sellainen Hiwatt 212 50w combo, aikas hyvä yhdistelmä. 90-luvun alussa oli hetken sellainen muistaakseni -76/77 natural, oli aikas hyvä kyllä sekin. Saman aikakauden Stratoja on ollut 3kpl, 1 hyvä, 2 huonoa, kaikki natural-värisiä.
 
EDIT
 
Kaupunkilegendana kulkee muuten tällainen juttu, että tuolta em. Osto-ja myyntiliikkeestä ois aikanaan myyty joku 50-luvun Strato "huonokuntoisena" hintaan 1000 Markkaa, tiedä sitten tuon todenperäisyydestä. -82 JV Squierin kyllä ostin sieltä itse hintaan 1000MK.
Noista sen ajan putiikeista saattoi joskus tehdä löytöjä. Toinen legenda on, kun eräästä toisesta Helsinkiläisestä soitinputiikista oli myyty kait vissiin 70-luvun puolella 1959 LP, suhteellisen huokealla...tämä lienee vielä aika faktapohjainen...

Laama666: Hallu, sanot, että objektiivisia totuuksia kitaroista ei ole olemassa. Miten on, onko tuo ajatuksesi itsessään objektiivinen totuus, joka pitäisi kaikkien uskoa, vai voinko sivuuttaa senkin vain sinun omana "totuutenasi"?
 
Se on minun ihan oma totuuteni jonka ohittamisesta en edes pahastu. Tuo ajatukseni on syntynyt pitkästä soittoharrastamisesta sekä kamarunkkauksesta yhdistettynä näiden foorumeiden seuraamiseen.
 
Toki kitarassa on ihan objektiivisiakin laatutekijöitä ( kaula pitää olla suorassa jne. ) mutta sitten ollaankin jo nyanssien myyttisessä maailmassa, jossa pikkuriikkiset muuttujat sekoittuu siihen mitä voimme havaita ja minkälaisen merkityksen sille annamme. Sähkökitaran kohdalla koko homma sekoittuu vielä muuhun signaaliketjuun.
 
Foorumilla homma menee niin, että koviten huutaa ne jotka tietää vähiten. Se johtuu siitä, että hataraa korttitaloa pitää puolustaa agressiivisemmin. Ne jotka ovat parhaiten perillä näistä jutuista, yleensä pysyttelee sivussa ymmärtäen näiden juttujen kompleksisuuden ja käyvät lähinnä oikomassa pahimpia asiavirheitä mitä meikäläiset täällä laukoo.

Jukka Häikiö: Se on kummallinen päivä, kun maailma saa värit, tuppaa vaan maksamaan, sen hinta on jonkun verran kipua matkan varrella, määrä riippuu luupäisyyden asteesta....voi sitä väärässä olemisen ihanuutta, voi olla ihan vapaasti väärässä...
 
Tarkoitatko sitä rakastumisen kaltaista kristallin kirkasta oivalluksen tilaa, jossa ihminen hetken näkee minkälainen tämä maailma oikeasti on ? On niitä sattunut jokunen minullekin ja olen soittanut joitakin kalliitakIn soittimia, mutta en silti suostu pitämään luupäinä heitä joilla on erilainen käsitys totuudesta.

hallu: Tarkoitatko sitä rakastumisen kaltaista kristallin kirkasta oivalluksen tilaa, jossa ihminen hetken näkee minkälainen tämä maailma oikeasti on ? On niitä sattunut jokunen minullekin ja olen soittanut joitakin kalliitakIn soittimia, mutta en silti suostu pitämään luupäinä heitä joilla on erilainen käsitys totuudesta.
 
Nou, vaan sitä, että pystyy päästämään irti omista luutuneista käsityksistään ja mielipiteistään, olemaan avoin muillekkin, kuin omille "totuuksilleen"...

Jukka Häikiö: Tää on se jota mä pidän kurssissa näissä keskusteluhommissa:OMA KOKEMUS. Niin paljon on höpötystä sinne ja tänne, vaikka ei olla edes käpistelty puheissa olleita vehkeitä, saati sitten omistettu. Niiden pohjalta on aika paha lähteä puhumaan, toisaalta, onhan monessakin hommassa nk. "erikoisasiantuntijoita" jotka on sitten niin maan perusteelisen kujalla ja saavat vielä liksaa siitä.
Mut joo, saattoihan tää kuulostaa vähän provosoivalta ja ois voinut jättää sanomattakin, vaan aina ei voi. 2kpl 70-luvun Deluxe Teleä on ollut, toinen tuli ostettua osto-ja myyntiliike Saloselta vuonna -85, muistaakseni vuosimallia -74, se oli kyllä ihan jees, sellainen jännän ruskea, samassa rytäkässä tuli ostettua sellainen Hiwatt 212 50w combo, aikas hyvä yhdistelmä. 90-luvun alussa oli hetken sellainen muistaakseni -76/77 natural, oli aikas hyvä kyllä sekin. Saman aikakauden Stratoja on ollut 3kpl, 1 hyvä, 2 huonoa, kaikki natural-värisiä.
 
EDIT
 
Kaupunkilegendana kulkee muuten tällainen juttu, että tuolta em. Osto-ja myyntiliikkeestä ois aikanaan myyty joku 50-luvun Strato "huonokuntoisena" hintaan 1000 Markkaa, tiedä sitten tuon todenperäisyydestä. -82 JV Squierin kyllä ostin sieltä itse hintaan 1000MK.
Noista sen ajan putiikeista saattoi joskus tehdä löytöjä. Toinen legenda on, kun eräästä toisesta Helsinkiläisestä soitinputiikista oli myyty kait vissiin 70-luvun puolella 1959 LP, suhteellisen huokealla...tämä lienee vielä aika faktapohjainen...
 
Toi -59 LP vaihtoi omistajaa 2000markan hintaan. Oli aikanaa siis ihan hiton kallis, ei mitenkään suhteellisen huokea hinta.

0101978: Toi -59 LP vaihtoi omistajaa 2000markan hintaan. Oli aikanaa siis ihan hiton kallis, ei mitenkään suhteellisen huokea hinta.
 
Mitähän vuotta silloin elettiin? Onkohan sama keppi, joka oli joskus 90-luvulla näytillä, kun Tekniikan Museossa oli joku kitaranäyttely?
-83 ostin -74 Customin, maksoi silloin 4500MK, oli ihan hemmetin paljon rahassa silloin, pakko oli saada. Jos en ihan väärin muista, uusi tais olla 9500MK

1972 Tele, jonka hinta on 3750€!!
 
Heh. Mun vanha walnut-läjä (siis väri pähkinänruskea). Tunnistin sarjiksesta.
 
Ne maksaa siksi, että vintage. Ja näin riippumatta kyseisen skeban käyttöarvosta.