Kitarat: kitarakamat ›

Juzpe: Herää kysymys, että millä kamoilla sä sit vedät?
 
Kyllä mulla pidempi lista tulisi "Soittokamat, jotka ovat toimineet sinulle" aiheen alle.
 
Mutta tiivistettynä.. jos mulle annetaan mikä vaan tele vintagenauhoilla ja joku "Fender henkinen" vahvistin niin olen yleensä aika tyytyväinen.
 
Eniten soittotunteja viikossa saavat Ruokankaan Mojo ja Swartin AST. Lisäksi on Ruokankaan VSOP ja pari Mesaa joille on myös ihan hyvin käyttöä. Pedaaleina on lähinnä jotain perus Bossia jne.

Toimivuus peruttu jos:
 
-Toosi ohut kaula, eli alle 20mm
-Pienet nauhat
-Vibrakampi
-Otelaudan pyöreä radius
-Yksikelaiset mikit (paitsi P90)
-Mikkiswitsi "kielten yläpuolella" eli pitää huitaista kädellä yläkulmaan mikkiä vahtaessa
 
Oikeastaan ihan mukava juttu että tietää mistä tykkää ja mikä toimii. Ei tarvitse haaskata aikaa turhuuksiin.

Vähän tyhmä keskusteluketju. Aloittaja voi käydä torin puolelta vilkaisemassa mikä ei sovi kellekin. Siellä niitä on pilvin pimein myynnissä.

Miekin luulin että pienet nauhat ei toimis mulle ollenkaan mutta tässä(kin) asiassa tuli todistettua toisin. Ostin torilta kasari-Fernandesin stratokaulan mediumnauhoilla (kaikissa muissa kitaroissa jumbot) ja aattelin että noinko pitää satsata nauhojenvaihtoon mut vielä mitä, sen ympärille kasatussa palacasterissa on ihan älyttömän hyvä tatsi.
 
Kaulojen paksuuksia ja leveyksiäkin on joka lähtöön eikä yhdelläkään ahista soittaa. Ihan yhtä lailla vetää kasarihevikirveen tikkukaulalla kuin omatekelekitaran jytkykaulalla.

arppah8: Miekin luulin että pienet nauhat ei toimis mulle ollenkaan mutta tässä(kin) asiassa tuli todistettua toisin.
 
Itse luulin että pienet nauhat toimisivat ja ostin akkarin jossa on medium-narut: Voi sitä sanoinkuvaamatonta vitutusta, kyllä nuo pitää irti repiä ja tilalle paljon muhkumpaa. :D

Kivijalka: Itse luulin että pienet nauhat toimisivat ja ostin akkarin jossa on medium-narut: Voi sitä sanoinkuvaamatonta vitutusta, kyllä nuo pitää irti repiä ja tilalle paljon muhkumpaa. :D
 
En ees kaulaa ostaessa tiennyt että tossa kaulassa ois mediumit, kyllähän se itelläkin vähän kylmäsi kun sain kaulan hypisteltäväksi. Mut siinä palacasterissa on niin törkeän matala action että kompensoi matalampia nauhoja hienosti. Kaikkea sitä.

Itellä on erimallisia kitaroita, vahvistimia ja pedaaleita laidasta laitaan, joten kai olen soittimien suhteen aika lailla kaikkiruokainen.
 
Toki tulee hamstrattua kampetta kaappeihin ja sitten myytyä kun ei tarvitsekaan niitä. Oikeastaan kaikilla on pystynyt soittamaan ja löytämään uusia juttuja, joten ei varmaan ole lainkaan sellaisia mitkä itsellä ei välttämättä toimineet.
 
Okei, no ehkä Williamsin "kitarat".

Kauheasti olen joskus koittanut Stratosta tykätä mutta ei niin ei. Ainoa melkein mulle passeli oli lyhyt-skaalainen humppari-strato, mut eihän se sit enää ihan varsinainen Strato olekaan.
 
Fuzzia en ole saanut toimimaan, en sit minkäänlaista, karmeita pierupurkkeja.
 
Ykskelaset mikit on aika penaalista, poislukien kasari-jaskat aktiivipiireillä.
 
Floikka tai muu vastaava joka suuntaan joustava, patterin tai puukalikan laitan aina väliin.
 
Aktiivimikit, parikin kertaa on pitänyt kokeilla mutta ei ole osunut, ehkä vielä kerran testaan jossain vaiheessa.
 
Slide-putki, ei musta mitään pluusukkoa saa millään...

Gallien Krueger ML250
 
En tykännyt yhtään.

Edwards E-FV-85D:
 
-Liian kapea ja pullukka kaula. Pölyttyy telineessä...

Paksut kaulat ja floikat huudettu! Ehkä lisään ylipitkät skaalat

Ohuet kaulat, isot nauhat, alle 11-setin kielet ja kuumat mikit ei lähe. Ei myöskään vahvarit, joiden soundi vedetään särön puolesta aivan tukkoon jo etuasteessa.

Niin, tässähän kysytään laitteista jotka eivät toimineet minulle. Syy miksi ei toiminut johtuu kuitenkin omista töppösormista. Mitä niitä laitteita syyttämään.
 
**Gibson SG - kitara jota olen aina ihaillut ja halunut, pitänyt kaikkien soittimien äitinä ja edelleen se on tavallaan makein rock-kitara, ei vaan toiminut mulle paksun kaulatuntumansa takia. Pari erilaista oli ja saman verran lähti. Olishan se ollut varmaan mahdollista hioa kaula mutta en nyt sitten ryhtynyt raiskaamaan. Nyyh! Tämä on kyllä jättänyt pistojäljen soittooni ja tästä en toivu koskaan.**
 
Lisäksi en pidä kitaroista joiden bodystä puuttuu viiste ja se kannen kulma painaa kättä. Onneksi monet ysärin aikaiset ja jälkeiset muotoilut ovat korjanneet tuota henkilökohtaisesti kokemaani ongelmaa. Washburn ja Carvin on pelastanut mielipahalta, sekä kaulojen että bodyjen osalta :)
 
Noin muuten aika monenlaisilla kitaroilla ja vahvistimilla voi varmasti soittaa eikä mulla minkään suhteen erityista antipatiaa ole. Jokaiselle jotakin.

Ohuet kaulat, matalat nauhat ja alle 10-setin kielet. :)
Myös les paulit, valitettavasti. Tahtoisin tykätä mutta joka kantilta niin väärä minulle ettei tule mitään. No, se tallamikki, avoin A5 ja marshall kyllä toimii mutta muuten fender-tyyppiset kitarat on minun käsissä paljon paremmin kontrollissa. Vähän sama myös (kaula)humbuckerien kanssa, saan singlecoileista helpommin irti mitä haen.

Soitan nyt Telecasterilla. Sanoisin näin, että onhan sitä erilaisia mieltymyksiä, mutta pitäisi teettää ihan omanlainen custom-kitara, ehkä pari-kolmekin, että löytyisi ihan se oma juttu, jossa kaikki piirteet olisivat just kohillaan.
 
Soitan niillä kamoilla mitkä on, mieluiten paremmilla kuin huonommilla merkistä, mallista tai ominaisuuksista riippumatta.

gary field: Mites te kaikki joille ei lp istu käteen. Onko teillä töppökädet? Onko tuossa jotain korrelaatiota käden pituuden kanssa? Itellä kun on suhteessa torsoon pitkät kädet niin lp istuu erinomaisesti, se strato tuottaa pientä epämukavuutta.
 
Kyynärvarsi hankaa lessun bodyyn ja mahalovi puuttuu. Joissain lessuissa nämä on korjattu, mutta sen soittaminen ei siltikään toimi istualteen niin hyvin. Lisätään vielä listalle volumepotikka liian lähellä tallaa ja kitarat joissa on keskimikki (ellei sitä saa ruuvattua täysin alas).

Tähänkin voisi luetella ihan loputtoman määrän erilaista tavaraa, mutta jos pitää jonkinlaista tolkkua:
 
-Les Paul muotoiset kitarat eivät ole koskaan istuneet minulle. En tykkää niiden tatsista, enkä kyllä pidä niitä edes kauhean hienoinakaan. Ulkonäöllinen asia on kyllä tässä se vähemmän painava. Ne ei vaan toimi minulle.
 
-Vanhan mallin 3-palainen telecaster talla, jossa on ne laidat ja alkujaan myös tallalle se kotelo(jota ei kuitenkaan kukaan yleensä pidä). Muutoin kompensoitu 3-palainen talla kyllä toimii, mutta ilman niitä reunoja.
 
-Useimat efektit. Phaser/flanger/chorus jne.
 
-5-kielinen banjo ei vaan sovellu itselleni. Tässä on myös hieman samaa kuin Les paul kitarassakin. Vasen käteni kun on joskus loukkaantunut ja se taipuu noin 90 asteen kulmaan. Tämä tekee sitten joidenkin soittimien soittamisen hankalaksi ja joissain myös kipeytyy rannekkin. En tosin ala ihan kaikkia sellaisia kitaroita tähän listaamaan, joista en tykkää tai en niitä pysty niin soittamaan. Ihme kyllä, monikaan hevisuunnikas ei ole aina minulle ollut niin huono soittaa. Sellaisille ei vaan nykyään ole muuten niin kauheata tarvetta.
 
-Vahvistimet ja sellaiset kitarat, joissa on erilaisia nappuloita todella paljon. Joka kitarasta saa kuitenkin vain yhden "parhaimman" soundin ja käden tatsilla ja volumellakin tekee jo ihmeitä. Tone ei vielä niin haittaa ja kyllä moni kaksimikkinenkin kitara vielä menee, mutta en välttämättä kuitenkaan tarvitse ihan kaikkia niitä ominaisuuksia.
Vahvistimissa on samoin yksinkertaisuus valttia. Iso tehoisille ja monikanavaisille putkivahvareille ei ole enää kotona mitään käyttöä. Ei myöskään tilaa vieville isoille kaapeille.
Ja voisi tähän luetella huonoja vahvistimia, jotka ovat yksinkertaisia käyttää ja eivät myöskään kotiinkaan ole kokonsa puolesta liian isoja. Ei ole minusta kuitenkaan järkeä alkaa listaamaan satoja erilaisia kitaroita, efektejä, vahvistimia jne. joille ei ole itsellä enää käyttöä tai ehkä niillä ei ole koskaan ollutkaan.
Hyviä soittimia ja soittokamaa on maailmassa vaikka kuinka paljon, mutta niin on myös huonojakin. Soittaminenkin ja omat musamakutottumuksetkin ovat vuosien varrella kokeneet melkoisia muutoksia. Nykyään kuuntelen ja soitan paljon monipuolisemmin kuin joskus aikaisemmin, vaikkakin kyllä yksinkertaisimmalla vehkeillä :)
 
E: Sopraano ukulelet joissa on viritys normaali, eikä ns. low-G tyylinen. Tosin kyseisellä tyylillä viritetyt muutkaan ukulelet eivät toimi itselleni. Tuo sopraano koko on kuitenkin noista ukuleleista se yleisin ja myöskin sen tavallisen viritys on siis se mikä ei niin nappaa...

- Huonosti soivat kitarat ja bassot
- Mallintavat vahvistimet
- Yleensäkin sellaiset soittimet, vahvistimet ja tarvikkeet joissa hinta on mennyt laadun edelle. Halvallakin voi saada hyvää, kompromissit tuottavat aina pettymyksen

Lisenssifloikkaa en halua mihinkään enää koskaan. Kielilukotkin aiheuttavat oikeastaan vain ylimääräistä näpertelyä.

- Way Hugen pedaalit. Namiskaa niin maan perhanaasti, mutta mieleistä saundia ei vaan millään löydy. Tai noh onhan näissä selkeästi se oma uniikki juttunsa, mutta ei vaan miellytä omaa korvaa. Swollen Picklen sekä Pork Loinin olen omistanut ja kiertoonhan, ne molemmat lopulta lähtivät. Myös Supa Puss oli testisession perusteella valtaisa pettymys myös edellämainituista syistä.
 
- Foundation overdrive -pedaalit. Toki näiden kanssa on vikaa vain ja ainoastaan itsessä. Pitäisi tietty olla joku valtavan headroomin omaava hemmetin Hiwatti tai Fenderin Twin/Super, jotta nämä pääsisivät oikeuksiinsa, mutta kun ei ole :D. No tyhmähän näitä koittaa parittaa Orangelle, mutta virheistä oppii.