Kitarat: kitarakamat ›

Tuosta Hallun kommentista tuli mieleen, että onkohan Blues Cuben suunnittelussa huomioitu huollon helpoutta? Tai muissa paremmissa trankkuvahvareissa?

Laulava Kylätohtori: Tuosta Hallun kommentista tuli mieleen, että onkohan Blues Cuben suunnittelussa huomioitu huollon helpoutta? Tai muissa paremmissa trankkuvahvareissa?
 
Näiden huolto on enemmän jakkihommaa tai kartion kanssa kikkailua. Sisuskaluihin puuttuminen on piirilevyjen kanssa pelaamista, missä on omat vaikeutensa. Ei ole putkia tai niiden kantoja joita tarvitsisi roplailla. Oletan/toivon/uskon että Blues Cube on sukua muille Rolandin vehkeille, jotka ei mene rikki räjäyttämälläkään.

Hynkel: Oletan/toivon/uskon että Blues Cube on sukua muille Rolandin vehkeille, jotka ei mene rikki räjäyttämälläkään.
 
Mistä tuli muuten mieleeni myyjän mainoslause, kun olin aikoinani kultaisella 80 -luvulla faijan kanssa ostamassa ihka ensimmäistä vahvistintani (trankkupeli totta kai) silloisesta Porvoon musiikista. Hän nimittäin kehui styrkkaria jotenkin tyyliin "Nää transistorivehkeet on siitä hyviä, että tällaisen voi heittää vaikka katolta alas ja se toimii silti".
 
No ihan sitä ei tullut kokeiltua mutta kyllähän se vahvistin tippui muutamankin kerran mm. bassokaappien päältä lattialle treeniksellä, eikä tosiaan mennyt siitä miksikään. Putkivehkeellä olisi soitto (ja laulu, siinä oli kaksi sisäänmenoa) loppunut siihen paikkaan... ;D

Perusvarma tapa hajottaa putkivahvistin on laittaa se autoon ja ajaa. Hauraita ovat, penteleet, ja se on minusta isoin vika niissä painon lisäksi. Onneksi nykyään keikkahommia on aika harvakseltaan niin kyllä sen Twininkin jaksaa.
 
Joskus ammoin muinoin Kotkan Sävelaitasta ostin Bossin matolaatikon, se oli minun eka vahvari. Elettiin kaiketi 90-alkua. Siitä lähti aikamoiset pörinät, kireä ja suttuinen särö. Selvisi sitten vuosia myöhemmin että kartio oli ollut paskana koko ajan :D Ei haitannut!

Laulava Kylätohtori: Tuosta Hallun kommentista tuli mieleen, että onkohan Blues Cuben suunnittelussa huomioitu huollon helpoutta? Tai muissa paremmissa trankkuvahvareissa?
 
No tuo Hynkelin mainitsema jakki ja potikkahuoltohan on sama mitä joutuu joskus tekemään myös putkivehkeissä. Kaikka kohtaamani rutisevat potikat ovat tähän mennessä korjaantuneet PRF:lä putsaamalla. Laittethan ovat sinällään pomminvarmoja, mutta minua viisaampi taho (tuolla toisessa topikissa) mainitsi, että transistorivahvistimen erityispiirre on päätetransistorien tarkempi bias eli päätetransistorit toimii paljon pienemmillä toleransseilla jolloin biaksen siirtyessä ne päätetrankut voivat kärähtää. Kuulemma paremmissa trankkulaitteissa asia on huomioitu lisäämällä biastrimmeri, mutta käytännössä trankulaitteen biasta ei tarvitse säätää ja ainoa tapa millä se voi mennä on, että vuosikymmenten kylyessa päätteelle menevää jännitettä ohjaava vastus ryömii ulos arvoistaan. Toisaalta päätetransistorien vaihto ei ole konsti eikä mikään tekijälle (paitsi, että bias pitää asettaa tarkasti) ja osatkin maksaa vain pari hassua euroa (vrt pääteputkien hinta ). Helsingissä trankkuvehkeitä huoltaa ainakin MH Projekt.
 
Ilmeisesti on eroja sillä miten transistorivahvistin on tehty huollettavaksi ja joissakin laitteissaa saattaa olla epoksiin valettuja moduuleita joiden tarkoitus on suojella valmistajan salaisuuksia ja esimerkiksi varhaisimmissa Session vahvistimissa koko pääteaste on epoksiin valettu "hybrid moduuli" joka rikkoutuessaan pitää vaihtaa kokonaan. Onneksi sekään ei ole ihan tekemätön paikka, vaikka sellaisen moduulin löytäminen voi olla oma konstinsa, mutta sen voi korvata uudemman sessionin tyylisellä pääteratkaisuilla (mosfet transistorit piirilevyllä kera biassäädön).
 
Näitten uusien laitteiden ja vallankaan Rolandin ratkaisuista en tiedä, mutta kun laitteet on uusia niin ne tuskin hajoavat muutamaan kymmeneen vuoteen ja varmasti joku on ratkaissut miten näin kalliit ja hienot rakkineet korjataan, mutta en tiedä siitä asiasta enempää. Rolandin myyjältä voisi varmaan kysyä miten se asia menee ja mikä onlaitteen jatkuvuus.vVanhoilla putkivahvareillahan jatkuvuus on pitkä lähinnä niiden yksinkertaisuuden takia, mutta en näe mitään syytä miksi nämä uuden laitteet olisiva sen heikompia. Huoltovapaus tietenkin voi tehdä siihen joitakin mutkia matkaan, mutta periaatteessa ihmiset näitä rakentaa ja ihmiset näitä myös korjaa.

hallu: No tuo Hynkelin mainitsema jakki ja potikkahuoltohan on sama mitä joutuu joskus tekemään myös putkivehkeissä. Kaikka kohtaamani rutisevat potikat ovat tähän mennessä korjaantuneet PRF:lä putsaamalla. Laittethan ovat sinällään pomminvarmoja, mutta minua viisaampi taho (tuolla toisessa topikissa) mainitsi, että transistorivahvistimen erityispiirre on päätetransistorien tarkempi bias eli päätetransistorit toimii paljon pienemmillä toleransseilla jolloin biaksen siirtyessä ne päätetrankut voivat kärähtää. Kuulemma paremmissa trankkulaitteissa asia on huomioitu lisäämällä biastrimmeri, mutta käytännössä trankulaitteen biasta ei tarvitse säätää ja ainoa tapa millä se voi mennä on, että vuosikymmenten kylyessa päätteelle menevää jännitettä ohjaava vastus ryömii ulos arvoistaan. Toisaalta päätetransistorien vaihto ei ole konsti eikä mikään tekijälle (paitsi, että bias pitää asettaa tarkasti) ja osatkin maksaa vain pari hassua euroa (vrt pääteputkien hinta ). Helsingissä trankkuvehkeitä huoltaa ainakin MH Projekt.
 
Ilmeisesti on eroja sillä miten transistorivahvistin on tehty huollettavaksi ja joissakin laitteissaa saattaa olla epoksiin valettuja moduuleita joiden tarkoitus on suojella valmistajan salaisuuksia ja esimerkiksi varhaisimmissa Session vahvistimissa koko pääteaste on epoksiin valettu "hybrid moduuli" joka rikkoutuessaan pitää vaihtaa kokonaan. Onneksi sekään ei ole ihan tekemätön paikka, vaikka sellaisen moduulin löytäminen voi olla oma konstinsa, mutta sen voi korvata uudemman sessionin tyylisellä pääteratkaisuilla (mosfet transistorit piirilevyllä kera biassäädön).
 
Näitten uusien laitteiden ja vallankaan Rolandin ratkaisuista en tiedä, mutta kun laitteet on uusia niin ne tuskin hajoavat muutamaan kymmeneen vuoteen ja varmasti joku on ratkaissut miten näin kalliit ja hienot rakkineet korjataan, mutta en tiedä siitä asiasta enempää. Rolandin myyjältä voisi varmaan kysyä miten se asia menee ja mikä onlaitteen jatkuvuus.vVanhoilla putkivahvareillahan jatkuvuus on pitkä lähinnä niiden yksinkertaisuuden takia, mutta en näe mitään syytä miksi nämä uuden laitteet olisiva sen heikompia. Huoltovapaus tietenkin voi tehdä siihen joitakin mutkia matkaan, mutta periaatteessa ihmiset näitä rakentaa ja ihmiset näitä myös korjaa.
 
Teit nyt pienen vertailun, vaikkei se ainakaan itsellä ollut ajatuksissa. Eikä ainakaan siltä suunnalta, että putkari olisi parempi. Tarkoitan, että taisit lähteä kumoamaan ennakkoasenteita, joita ei sitten oikeasti ollut olemassakaan. :)
 
Käsittääkseni se, onko kyseessä putkivahvistin vai transistorivahvistin, ei itsessään tee vahvistimesta sen helpommin tai vaikeammin huollettavaa. Jos kumpi vaan tehdään helposti huollettavaksi, niin eiköhän se ole helposti huollettava ja vise versa. Esim. eikös jotkut Mesat ole sellaisia, ettei kaikki ota niitä huollettavaksi, vaikka putkivahvareita onkin. Samoin Bugeran sinänsä yksinkertainen V22 vaikutti sisuskaluiltaan sellaiselta, ettei sitä joka jannu korjaa alle varttitunnissa. Todennäköisesti valmistajalle on halvempaa antaa takuukorjauksessa uusi kuin alkaa korjaamaan vanhaa...
 
Eli jos puhutaan huollon helppoudesta, niin pitää katsoa toteutustapaa ja suunnittelufilosofiaa, eikä sitä onko siinä putkia vai ei...

Mä kävin tuota artistia kokeilemassa ja kyllä se on hieno vahvistin. Kevyt, monipuolinen ja hyvänkuuloinen.
 
Toisalta kotona on hienoja putkivehkeitä ja keikalla on nykyisin mukana 1 x 12" valveking. Kuitenkin tämä Roland on soundeiltaan oikeasti vakavasti otettava vaihtoehto kun seuraavia romppeita ostelen...

Hynkel: Perusvarma tapa hajottaa putkivahvistin on laittaa se autoon ja ajaa. Hauraita ovat, penteleet, ja se on minusta isoin vika niissä painon lisäksi. Onneksi nykyään keikkahommia on aika harvakseltaan niin kyllä sen Twininkin jaksaa.
 
Tarkoitatko että putket ovat putkivahvistimissa hauraita vai että kaikki putkivahvistimet ylipäätään ovat jostain syystä hauraita? Minulla ei ole yhtään putkivahvistinta mennyt rikki kyllä auton kyydissä eikä käytössäkään. Pari transistorivahvistinta on kyllä kuolla kopsahtanut käytössä, halppiksia toki.

Paino 16 kg. No ei tuo nyt mikään ylitsepääsemättömän kevyt ole. Tarkoitan, että esim. Bluetonen Express tuskin painaisi enempää, vaikka sen pistäisi combon koteloon...
 
Eli onko tämä paino(kin) enemmän taas suunnittelukysymys kuin putki/transistorikysymys...

Gabe: Tarkoitatko että putket ovat putkivahvistimissa hauraita vai että kaikki putkivahvistimet ylipäätään ovat jostain syystä hauraita? Minulla ei ole yhtään putkivahvistinta mennyt rikki kyllä auton kyydissä eikä käytössäkään. Pari transistorivahvistinta on kyllä kuolla kopsahtanut käytössä, halppiksia toki.
 
Joo, putket ja niiden kannat on yleensä sellaisia että niitä saa varoa, eihän tää mikään myytti ole... Ainakin itse teen näin omien laitteiden kanssa. Peaveylle riitti aikoinaan että asensi pyörät alle, niin se tärinä työntäessä paskoi putket. Bluetonessa ei ongelmia, mutta kaipa p2p on jymäkämpi. Se että sinulla ei ole mennyt rikki kertoo varmasti siitä että maltat käsitellä vahvareita varovasti. Tai sitten et tee paljon keikkaa. Tai molemmat.
 
Halppis on halppis eikä oikein kuulu tähän keskusteluun.

Laulava Kylätohtori: Paino 16 kg. No ei tuo nyt mikään ylitsepääsemättömän kevyt ole. Tarkoitan, että esim. Bluetonen Express tuskin painaisi enempää, vaikka sen pistäisi combon koteloon...
 
Eli onko tämä paino(kin) enemmän taas suunnittelukysymys kuin putki/transistorikysymys...
 
No riippuu vähän mistä roikkuu. Putkivahvistin on usein painava niiden järeiden pakkamuuntajien takia ja oikeastaan se painoero trankku ja putkikoneen välillä tulee lähinnä niistä muuntajista, koksa esimerkiksi kaiutinelementithän on ihan samoja eikä putket itsessään niin paljoa paina, että se vahvistimen mittakaavassa tarkoittaisi oikeastaan mitään. Bluetonet on kevyitä koska ne on suunniteltu sellaisiksi ja niissä nimenomaan ne painavat pakkamuuntajat on korvattu kevyemmillä rengasmuuntajilla.

hallu: No riippuu vähän mistä roikkuu. Putkivahvistin on usein painava niiden järeiden pakkamuuntajien takia ja oikeastaan se painoero trankku ja putkikoneen välillä tulee lähinnä niistä muuntajista, koksa esimerkiksi kaiutinelementithän on ihan samoja eikä putket itsessään niin paljoa paina, että se vahvistimen mittakaavassa tarkoittaisi oikeastaan mitään. Bluetonet on kevyitä koska ne on suunniteltu sellaisiksi ja niissä nimenomaan ne painavat pakkamuuntajat on korvattu kevyemmillä rengasmuuntajilla.
 
Mutta kuten Bluetone todistaa, niin ne pakkamuuntajat eivät ole pakollisia, vaan putkivehje voidaan toteuttaa myös kevyemmillä muuntajilla - soundin siitä kärsimättä. Siksipä tämä(kin) taitaa olla enemmän suunnittelufilosofinen kuin putkiperusteinen asia...
 
Se, että joku puristi tahtoo pakkamuuntajan, koska sellaisia käytettiin 130 vuotta sitten, ei tarkoita, että vika olisi putkilla toteutettavassa designissa...

Laulava Kylätohtori:...Käsittääkseni se, onko kyseessä putkivahvistin vai transistorivahvistin, ei itsessään tee vahvistimesta sen helpommin tai vaikeammin huollettavaa...
 
Mutta kun se tekee.
 
Transistoripelien siunaus ja ongelma on komponenttien pienuus. Samalla kun saamme kevyen ja monipuolisen laitteen, saamme myös mikoroskooppisella tarkkuudella valmistetun piirilevyn. Jos tällaista vertaa PTP-kytkettyyn putkivahvistimeen, eroa on niinkuin yöllä ja kaurapuurolla.
 
Piriilevyhän se toki pesii monissa putkivahvistimissakin ja mitä enemmän toimintoja, sitä ahtaammaksi se on pakattu. Kurkistamalla vaikkapa Mesan sisään tulee helposti todenneeksi että omat huoltohommat loppuvatkin sitten putkenvaihdon kohdalla.
 
Näkisin kuitenkin että tässäkin suurin ongelma olivat vanhat asentajat asenteineen. Muistan ajan jolloin joka kylässä oli jonkinlainen tv-korjaamo, jonka pitäjä rassasi myös vahvistimet (ja kaiken mahdollisen). Kun transistorikampe meni aina vain pienemmäksi ja pienemmäksi, asentajista varsin harva päivitti tekniikoitaan. Kun puolet tuuman kolvinkärki ei mahtunut puolen millin tinatipalle, lopetettiin trankkupelien vastaanotto ;D Ja tästä alkanut soppa kiehuu vieläkin.
 
Transistoripelien halvetessa ne on kyllä monesti rakennettukin niin, että kestää sen minkä kestää ja sitten parilla satalappusella uusi. Kun ajattelee huoltohintoja, pimeäksi mennyttä vahvistinta ei montaa tuntia halvimman uuden hinnalla ihmetellä.
 
Mahdotonta niidenkään korjailu ei ole ja hyvin suunniteltu ja toteutettu laite on aina huollettavissa.

BugBadWolf: Mutta kun se tekee.
 
Transistoripelien siunaus ja ongelma on komponenttien pienuus. Samalla kun saamme kevyen ja monipuolisen laitteen, saamme myös mikoroskooppisella tarkkuudella valmistetun piirilevyn. Jos tällaista vertaa PTP-kytkettyyn putkivahvistimeen, eroa on niinkuin yöllä ja kaurapuurolla..
 
Ei se tee. :)
 
Kyllä transistorivahvistinkin voidaan tehdä isoilla komponenteilla ptp-tyylillä tai putkivahvari pintaliitoskomponenteilla (ja osa tehdäänkin). Se on vain suunnittelukysymys...

Apropoo - onkohan kukaan vielä ehtinyt testailemaan tuota uutta (?) mallia - Blues Cube Hot?
Ainakin juutuupivideoiden perusteella aika mielenkiintoinen paketti.

Hynkel: Joo, putket ja niiden kannat on yleensä sellaisia että niitä saa varoa, eihän tää mikään myytti ole...
 
En ole varsinaisesti onnistunut tuhoamaan putkia roudatessa, mutta olen kyllä tuohon ongelmaan törmännyt. Varsinkin vanhemmat vahvistimet pudottelevat putkiaan ihan soiitamallakin ja niitä kannattaa silloin tällöin työnnellä paikalleen. Joka roudauksen jälkeen onkin tullut tavaksi vähän tuupata putkiakin. Ja jos itse kuskaan niitä, matkustavat ne mahdollisuuksien mukaan jopa penkillä. Mutta putki voi myös paukahtaa, jos se ei ole kunnolla kiinni.
 
Ja vaikkapa Mesan Mark III suorastaan tarjoaa putkiaan kaiken tapettavaksi. Siinä huollon helppous on pääteputkien kohdalla viety niin pitkälle että ilman casea roudaaminen on lähes pomminvarma tapa saada vahinkoa aikaiseksi. Näihin ongelmiin ei kyllä törmää transistoripelien kanssa.

Laulava Kylätohtori:... Se on vain suunnittelukysymys...
 
Ymmärtääkseni sanoin juuri tuon ja sinä väität silti vastaan?!?
 
Ja se, että voidaan tehdä, ei tarkoita sitä että niin tehtäisiin. Päinvastoin.
 
Se, kuinka paljon tällä on tekemistä sen kanssa että halutaan myydä mahdollisimman paljon uusia laitteita, onkin kokonaan toinen juttu.
 
Muistutan tässä että maailman ensimmäinen sähkölamppu palaa vieläkin. Kun tätä pohdiskelee hetken, saattaa markkinatalouden logiikka alkaa tuntumaan vähintäänkin kyseenalaiselta.

BugBadWolf: Muistutan tässä että maailman ensimmäinen sähkölamppu palaa vieläkin. Kun tätä pohdiskelee hetken, saattaa markkinatalouden logiikka alkaa tuntumaan vähintäänkin kyseenalaiselta.
 
Ai perhana, eikö se ole vieläkään sammunut ;D? Näin sen ohjelman tavaroiden suunnitellusta vanhenemisesta jo monta vuotta sitten ja silloin lamppu taisi täyttää 100 vuotta...
 
Mitä taas tulee markkinatalouden logiikkaan niin siinähän ei ole mitään epäselvää tai kyseenalaista. Ihmisille halutaan myydä mahdollisimman paljon tavaraa mahdollisimman kalliilla. Siksi ne eivät voi/ saa olla liian kestäviä tai ainakin niiden täytyy muuttua "vanhanaikaisiksi" säännöllisin väliajoin, mielellään aika nopeasti. Eikös tuo ole aika yksinkertaista?

Åboensis:...Eikös tuo ole aika yksinkertaista?
 
Sehän on. Moraalisesti erittäin arveluttavaa toki ja korvaamattomien luonnonvarojen mielipuolista tuhlaamista. Käytännössä meille myydään paskaa siksi, että ostaisimme mahdollisimman nopeasti lisää paskaa.
 
Mutta ennenkuin näemme topikkipoliisien kyynelvirtoja, palatkaamme lähemmäksi varsinaista aihetta ;D

Hynkel: Joo, putket ja niiden kannat on yleensä sellaisia että niitä saa varoa, eihän tää mikään myytti ole... Ainakin itse teen näin omien laitteiden kanssa. Peaveylle riitti aikoinaan että asensi pyörät alle, niin se tärinä työntäessä paskoi putket. Bluetonessa ei ongelmia, mutta kaipa p2p on jymäkämpi. Se että sinulla ei ole mennyt rikki kertoo varmasti siitä että maltat käsitellä vahvareita varovasti. Tai sitten et tee paljon keikkaa. Tai molemmat.
 
Joo, näinhän se on. En juuri keikkaile mutta kyllä nuo omat koneet auton takakontissa ovat tärisseet tippuipa yksi kone kerran auton takakontista maahan kun olin huolimaton. Ei ole onneksi mitään mennyt vielä rikki, yritän toki olla huolellinen. Matkahuolto on kyllä putken onnistunut paskomaan, mutta ei kantaa. Varmaan paljon eroja näissäkin, miten on toteutettu jne. Bluetonen Express ja Swart AST MK2 nyt esimerkiksi ovat putkikoneista ainakin ihan älyttömän keveitä. Tosin jos tekisin paljon keikkaa niin laiskana ja varovaisena ihmisenä käyttäisen varmaan tuota Kemperiä. :)
 
Halppis on halppis eikä oikein kuulu tähän keskusteluun.
 
Tämä on totta. Millä tahansa tekniikalla pystyy tekemään hyvää ja huonoa. Transistorikoneilla on juuri noiden halppiksien takia turhan huono maine, itse en ole suoraan sanottuna perillä mitä trankkukoneiden maailmaan kuuluu. Käytän mieluummin putkivahvistimia ja digitekniikkaa.
 
Pikaisen vilkaisun perusteella Bluescubessa näyttäisi olevan ihan kivat soundit. Oletko muuten kurkannut onko tuo miten fiksusti toteutettu? Eli onko piirilevyssä ihan kunnolla paksuutta? Onko putkenkannat, potikat ym. kiinnitetty piirilevyyn vaiko fiksummin? Mulla oli mökkikoneena trankkucombo joka sitten kosahti. huoltajalla ne eivät edes lähteneet sitä korjaamaan. Siinä oli koko ohkainen piirilevy kuumentunut hulluna ja kaikki potikat ym. oli kiinni suoraan ohkaisessa piirilevyssä, mikä on kuulemma aika yleistä. Roskiskamaahan se sitten oli. Jos tuo Bluescubbe on fiksummin kyhätty niin voisi tuollaista miettiä mökille/mummolaan.