Kitarat: kitarakamat ›

Kefiiri: Eikös Pave Maijanen käsitellyt jonkin basson mehiläisvahalla aikoinaan?
 
Kyllä. Varhaisen Music Man Stingrayn. En tiedä oliko vaha mehiläisvahaa, mutta lakat pois ja vaha pintaan. Ei noissa vanhoissa 76-79 Musareissa mikään kovin paksu lakka ole kun vertaa EB:n vastaaviin. Tai sitten ne on lähes 40 vudessa ohentuneet kun liuottimet ovat haihtuneet kokonaan.

Vielä noista pintakäsittelyistä. Harva varmaan luulee, että Fenderin nykyään mainostama "nitro" on samaa kuin '50-luvulla käytetty. Joka tapauksessa esim. tuoreimmassa vintage-sarjassa käytetty pintakäsittely tuntuu paremmalta kuin se edellinen, tahmea "nitro". Sama koskee muuten Gibsonia, jonka uudemmissa kitaroissa käyttämä lakka ei myöskään ole enää samaa tahmaa kuin aiemmin.
 
Eli mulle on yks lysti, mistä Fendän "nitro" nykyään koostuu. Ajan myötä selviää, miten se muuttuu ja "relikoituu". Kolhuiltahan tuo ei suojaa kuten ei se muinoin käytetty nitrokaan. Valmiiks kolhitut soittimet ei oikein silti innosta, ja toi uus "nitro" on joka tapauksessa tuntumaltaan parempi kuin muovilakkana markkinoidut pintakäsittelyt. Parhaat niistäkin on kyllä ok.

2randpo: Vielä noista pintakäsittelyistä. Harva varmaan luulee, että Fenderin nykyään mainostama "nitro" on samaa kuin '50-luvulla käytetty. Joka tapauksessa esim. tuoreimmassa vintage-sarjassa käytetty pintakäsittely tuntuu paremmalta kuin se edellinen, tahmea "nitro". Sama koskee muuten Gibsonia, jonka uudemmissa kitaroissa käyttämä lakka ei myöskään ole enää samaa tahmaa kuin aiemmin.
 
Eli mulle on yks lysti, mistä Fendän "nitro" nykyään koostuu. Ajan myötä selviää, miten se muuttuu ja "relikoituu". Kolhuiltahan tuo ei suojaa kuten ei se muinoin käytetty nitrokaan. Valmiiks kolhitut soittimet ei oikein silti innosta, ja toi uus "nitro" on joka tapauksessa tuntumaltaan parempi kuin muovilakkana markkinoidut pintakäsittelyt. Parhaat niistäkin on kyllä ok.
 
Tuo tahmeus johtuu siitä, että uusissa nitrolakoissa on käytetty paljon pehmentimiä, joita vanhoissa ei ollut. Tuloksena on se, että useammankin vuoden vanhassa kitarassa kaula tuntuu tahmealta jopa kuivissa käsissä. Pehmentimien käytön tavoitteena on estää lakan halkeilu (checking). Vaikka moni meistä pitää ajan saatossa krakkeloituneesta nitrosta, tehtaiden tavoitteena on välttää sääolojen vaihteluista aiheutuvat halkeilut. Jos lakka halkeilee kuljetuksen aikana, ei kukaan asiakas halua ostaa sellaista kitaraa uutena. Jos lakka alkaisi halkeilla omistajan käytössä lämpötilavaihtelujen seurauksena, keskivertokuluttaja pitäisi sitä osoituksena kitaroiden huonosta laadusta ja takuukorjausrumba olisi valmis.

milahtee: Tuo tahmeus johtuu siitä, että uusissa nitrolakoissa on käytetty paljon pehmentimiä, joita vanhoissa ei ollut.
 
Tää on toki tiedossa, mutta mistä mahtaa johtua ettei näissä tuoreimmissa "nitroissa" ole havaittavissa aiemman kaltaista tahmeutta? Ei ainakaan näissä omissa kitaroissa (avri '56, lp trad. '14 ja j-45), joissa on väitetysti käytetty pintalakkana nitroa. Vähemmän/erilaista pehmennintä?

Itse tykkään noista muovilakoista siksi, kun ne ovat kestäviä eivätkä niin herkkiä kolhuille joten elämä muovilakatun kitaran kanssa on astetta stressittömämpää kuin nitrolakatun. Mulla on yksi tai kaksi nitrolakattua kitaraa ja niitä joutuu käsittelemään aika paljon varovaisemmin siis pienikin kosketus pöydän kulmaan tms. jättää jäljen, muutan niidenkin kanssa pärjää kun ei vaan välitä niistä pienistä dingeistä joita väkisinkin tulee vaikka kuinka varovainen koittaisi olla.
 
Kaikenkaikkiaan en anna lakalle minkäänlaista painoarvoa kitaraa ostaessani. Eli jos kitara on mielestäni hyvä, niin ihan sama mitä siinä on pinnassa. Vasta muusikoiden netissä olen oppinut että niissä yleensä edes on jotain merkittäviä eroja:-). Aikaisemmin vaan ihmettelin kun gibsoniin tulee helpommin jälkiä kuin fenderiin enkä edes ajatellut, että niissä on erilainen lakkaus:-) mietin vaan että fenderi on kovempaa puuta:-D.

milahtee: Tuo tahmeus johtuu siitä, että uusissa nitrolakoissa on käytetty paljon pehmentimiä, joita vanhoissa ei ollut. Tuloksena on se, että useammankin vuoden vanhassa kitarassa kaula tuntuu tahmealta jopa kuivissa käsissä. Pehmentimien käytön tavoitteena on estää lakan halkeilu (checking). Vaikka moni meistä pitää ajan saatossa krakkeloituneesta nitrosta, tehtaiden tavoitteena on välttää sääolojen vaihteluista aiheutuvat halkeilut. Jos lakka halkeilee kuljetuksen aikana, ei kukaan asiakas halua ostaa sellaista kitaraa uutena. Jos lakka alkaisi halkeilla omistajan käytössä lämpötilavaihtelujen seurauksena, keskivertokuluttaja pitäisi sitä osoituksena kitaroiden huonosta laadusta ja takuukorjausrumba olisi valmis.
 
Onkohan noissa nitrolakoissa paljonkin eroa eri valmistajien ja saman valmistajienkin mallien välillä? Omassa Time Machine Series CS Fenderissäni on Clost Classic viimeistely, eli siinä on jo valmiiksi tuollaista nitrolakalle tyypillistä sääolojen vaihtelusta muodostuvaa halkeilua. Lakka ei myöskään tunnu niin tahmealta kuin niissä 2000-luvun Gibsoneissa joita olen omistanut. Mukana tulleissa lappusissa mainittiin että kitaran valmistuksessa on käytetty mahdollisimman periodikorrekteja aineita ja työtapoja. Lieneekö tuo lakkakin sitten sellaista jossa on käytetty vähemmän pehmentimiä? AVRI 52 telessäni on myös nitrolakkaa, se on tuohon CS stratoon verrattuna kyllä pikkuisen tahmeampaa, mutta vähemmän tahmeaa kuin Gibsoneista tuttu.
 

 
hallu: Itse tykkään noista muovilakoista siksi, kun ne ovat kestäviä eivätkä niin herkkiä kolhuille joten elämä muovilakatun kitaran kanssa on astetta stressittömämpää kuin nitrolakatun. Mulla on yksi tai kaksi nitrolakattua kitaraa ja niitä joutuu käsittelemään aika paljon varovaisemmin siis pienikin kosketus pöydän kulmaan tms. jättää jäljen, muutan niidenkin kanssa pärjää kun ei vaan välitä niistä pienistä dingeistä joita väkisinkin tulee vaikka kuinka varovainen koittaisi olla.
 
Tämäkin on vähän miten sitä katsoo. Nitrolakka ottaa osumaa vähän koko ajan ja relikoituu aika nopeasti.... mutta se kuluminen on tyylikästä. Muovilakka kestää kolhuja paremmin ja säilyy säihkyvänä huomattavasti pidempään, mutta sitten kun tulee jälki niin se on tosi ruma. :D Omat hyvät ja huonot puolet kummassakin, jokainen ostakoon mieleisensä. Ei näissä ole oikeita tai vääriä valintoja..

Gabe: Muovilakka kestää kolhuja paremmin ja säilyy säihkyvänä huomattavasti pidempään, mutta sitten kun tulee jälki niin se on tosi ruma.

Tosta mun vanhasta, kuivuneesta Tokain presarista lohkeilee sellasia snadeja biittejä, koska pintakäsittely on alkuaakin ohut. Noi jäljet ei sanottavasti poikkea relic-mallien maalittomista kohdista. Pintanaarmut sen sijaan on eri näköisiä kuin nitrokäsitteltyihin skeboihin tulevat skraadut. Ja jos soitinta käyttää, kyllä niitä tahtoo tulla.

2randpo: Tosta mun vanhasta, kuivuneesta Tokain presarista lohkeilee sellasia snadeja biittejä, koska pintakäsittely on alkuaakin ohut. Noi jäljet ei sanottavasti poikkea relic-mallien maalittomista kohdista. Pintanaarmut sen sijaan on eri näköisiä kuin nitrokäsitteltyihin skeboihin tulevat skraadut. Ja jos soitinta käyttää, kyllä niitä tahtoo tulla.
 
Tekisikö ohut lakkakerros siitä lohkeilusta vähän hillitympää? Yleensä nitrolakatut kitarat kauhtuvat ja kuluvat puhki hyvin miellyttävästi kun taas polylakatut kitarat lohkeilevat tosi rumasti ja terävästi (omasta mielestäni). Tähän tyyliin:
 
Nitro:
 
http://www.charlesdaughtry.com/Guit … ldtop/Mutt13/322807874_459AK-XL.jpg
 
Poly:
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/125754.jpg

Gabe: Tekisikö ohut lakkakerros siitä lohkeilusta vähän hillitympää?
 
No jaa, tosta sitä voi tsekata, kuva vois tosin olla parempi. Sen tuosta näkee, että pintakäsittely on ohuempi nyky-Tokaihin verrattuna. Painaumat maalittoman kohdan lähellä ei kyllä näytä oikeasti noin syviltä.
 

http://muusikoiden.net/dyn/users/125862.jpg

2randpo: No jaa, tosta sitä voi tsekata, kuva vois tosin olla parempi. Sen tuosta näkee, että pintakäsittely on ohuempi nyky-Tokaihin verrattuna. Painaumat maalittoman kohdan lähellä ei kyllä näytä oikeasti noin syviltä.
 

http://muusikoiden.net/dyn/users/125862.jpg
 
Tuollainen ohut kerros polylakkaa ei muuten näytä yhtään niin pahalta lohkeillessaan kuin paksu. Onko mistään lähtenyt isompia paloja? Kiinnostaisi nähdä miten tuo lohkeaa enemmän lohjetessaan. Nuo pikkunaarmut on kyllä silti erilaisia, kuten totesitkin.

Gabe: Tuollainen ohut kerros polylakkaa ei muuten näytä yhtään niin pahalta lohkeillessaan kuin paksu. Onko mistään lähtenyt isompia paloja? Kiinnostaisi nähdä miten tuo lohkeaa enemmän lohjetessaan. Nuo pikkunaarmut on kyllä silti erilaisia, kuten totesitkin.
 
Ei ole lähtenyt juur tuon isompaa laattaa vielä.
 
Taitaa muuten olla aika harvinaisia sellaiset Rory Gallagher-relikoitumiset. Roryn straton viimeistelyssä on kaiketi joko sattunut joku fiba tai sitä on tarkoituksella "relikoitu" tai säilytetty miten sattuu (jälkimmäisestä on nettihuhuja). Voi kai sillä miehen vahvalla hielläkin merkityksensä ko. tapauksessa olla.
 
Läheskään kaikki Fenderin CS-relikoinnit ei mun mielestä näytä erityisen hyvältä/uskottavalta.

Relikoinnit ovat usein tyhmän näköisiä siksikin, että maalin alta paljastuva puu näyttää puhtaammalta kuin mitä se todellisuudessa olisi.

Mulle tarjotaan tuollaista 1982 'Fullerton' stratoa.
 
Googlettanut niista jotain mutta en tullut hullua hurskaammaksi. Siina on Grey Bobbin mikit ja joku V000-sarjanumero??
 
Eikos nuo ole aika harvinaisia?

kekkuliheikki: Mulle tarjotaan tuollaista 1982 'Fullerton' stratoa.
 
Googlettanut niista jotain mutta en tullut hullua hurskaammaksi. Siina on Grey Bobbin mikit ja joku V000-sarjanumero??
 
Eikos nuo ole aika harvinaisia?
 
Sarjanumeron mukaan ensimmäisen tuhannen valmistetun vintage re-issuen joukossa.Grey bobbin -mikit on vielä harvinaisempia kuin red bobbin -versiot.Pyyntihinnat jenkeissä 3000$ ---> .
http://www.fenderreissue.com/fender-stratocaster-reissue-strat-pickups

d-e: Sarjanumeron mukaan ensimmäisen tuhannen valmistetun vintage re-issuen joukossa.Grey bobbin -mikit on vielä harvinaisempia kuin red bobbin -versiot.Pyyntihinnat jenkeissä 3000$ ---> .
http://www.fenderreissue.com/fender-stratocaster-reissue-strat-pickups
 
Ai helvetti.
 
Pitaiskohan lahtea kaupoille. On nahnyt vahan elamaa mutta nyt alkaa kiehtomaan.

Sain lisaa kuvia.
 
Kaulataskussa on tarra missa lukee 'Fender serial number V000...'.
 
Kaulassa on joku nimmari J tai T Torres ja sama V000... numero. 6-10-1982 leima.
 
Nakyy olevan Grey Bottomit ja lopussa on 82. Eli mielestani tasmaa.
 
Mika tallaisen arvo mahtaisi olla eurolandiassa??

Suomessa arvoa ei oikein pysty arvioimaan kun ostovoimainen henkilökunta on melko harvalukuinen.Pyynnöstä riippuen ottaisin itse pois kuljeksimasta,sillä ei noiden pyynnit ole ainakaan laskeneet.
Fenderreissuen mukaan varhaisin tiedossa oleva neckdate olisi 11. toukokuuta 1982 (5-11-82).Toi tarjolla oleva olisi sii vain kuukauden nuorempi.Vaikuttais myös siltä,että "J Torres" on leimaillu kitaroita jo 70-luvun alussa.
Tossa noista harvinaisemmista yksityiskohdista: http://www.fenderreissue.com/fender … caster-rare-features-early-reissues

Jos on mintti, liput ja laput sekä orggis case niin kolme tonnia. Jos normaalisti kulahtanut ja elämää nähnyt mutta complete set niin 2000 - 2500. Usein netistä katsotaan se mintin hinta ja sitten hinnoitellaan sen mukaan vaikka olis kulahtaneempikin yksilö. Sen kummempaa magiaa noissa ei sen sijaan ole. Seuraavan vuoden kitara on ihan yhtä hyväja ne seuraavatkin, mutta koska noiden tuotanto alkoi 82 tuo se oman keräilylisänsä haluttavuuteen. Mutta vain hyväkuntoiset ovat keräilykamaa. Beaterit ja modatut on puolet mintin hinnasta.

hollstro: Jos on mintti, liput ja laput sekä orggis case niin kolme tonnia. Jos normaalisti kulahtanut ja elämää nähnyt mutta complete set niin 2000 - 2500.
 
Miten muuten määrittelet mintin? Jos pitäis olla hyvin sisäänsoitettu mintti strato, niin luulis ettei noita voi paljon edes olla. Siis vintage-stratoja. Mikäli mintti tarkoittaa, että ei saa olla käytön jälkeä.

2randpo: Miten muuten määrittelet mintin? Jos pitäis olla hyvin sisäänsoitettu mintti strato, niin luulis ettei noita voi paljon edes olla. Siis vintage-stratoja. Mikäli mintti tarkoittaa, että ei saa olla käytön jälkeä.
 
Näin, eli saa olla käytetty, muttei juurikaan käytön jälkiä. NIB / NOS on sitten se ylin luokka, eli käyttämätön. Tossa on mintti 1966 Fenderin vahvistin: https://plus.google.com/photos/1043 … ner=pwa&authkey=CKGW6pK9wua3gAE