Kitarat: kitarakamat ›

Ei näin yksinkertaisesta asiasta kannata tiedettä tehdä.
 
-mä kun taas luulen että tää asia on niin monimutkainen etteivät tieteen keinot vielä riitä tämän analysointiin. ellen erehdy niin tää lienee enemmänkin kaoottinen ongelma (tyyliin kaikki vaikuttaa kaikkeen ja lopputulos on niin mutkikas ettei sitä osata käsitellä analyyttisesti paitsi jollain puutteellisella mallinnuksella, ihan niinkuin atomimalli, talousteorian mallit tms. ovat epätäydellisiä malleja eivätkä kuvaa todellisuutta tarkasti ja niihin liikaa luottamalla voi joskus ajautua vääriin johtopäätöksiin). tässä on vähän samaa kuin siinä ettei esim. pianon kielten keskinäistä resonanssia osata mallintaa pianomallinnuksissa (tai osataan mutta mallinnus on vain aproksimaatio).
 
Niinpä. Esim. HiFi-kaiutintesteissä käppyrät mitataan ja saadaan dataa taajuusvaste-virheistä kaiuttomassa huoneessa. Käyrän perusteella voi päätellä jotain ominaissaundista, muttei sitä miten kaiutin vertautuu äänellisesti kuunelutilanteessa toiseen hyvinkin samanlaisen taajuusvasteen omaavaan kaiuttimeen. Nuo mittaukset tehdän testisignaaleilla jota kukaan ei kuuntele todellisuudessa.

Kitaran soundipaletin mitaaminen soinnin yli (miten ääni syttyy, mitä harmoniset siinä ovat ja missä suhteessa, miten ne sammuvat, eri soinnuilla, -asemista ja -soittotatsilla jne...) on mahdollista mutta käyriä tutkimalla tehdä päätelmä mikä saunda paremmalle ja mihin datassa pitää kiinittää huomiota? Onnea yritykseen ja siihen että useampi tutkija tukee toistensa havaintoja ja totuus löytyy. Fender tai Gibson palkkaa tällaisen neron välittömästi ja kitaranrakentajat ympäri maailman ovat varmasti kiinnostuneita datasta.
 
-itse väitän, että niinkuin tavallisestikin, nimim. hollstro on vain nyt yksinkertaisesti oikeassa tässä asiassa kuten kaikissa muissakin väitteissään tässä ketjussa. tämä on toki vastaanväittäjille katkeraa pala nieltäväksi mutta totuus on että vastaanväittäjät eivät vain kuule, ymmärrä tai tiedä asioita yhtä tarkasti. kaikki vaikuttaa kaikkeen ja eri puuosat kuulostavat erilaisilta, tämä on aivan varmaa (ja jopa mulle puukorvalle ihan selvää ihan fysikaalisestikin ajateltuna). tietenkin erilaiset fysikaaliset kappaleet soivat ja resonoivat eri tavoilla, miten tämä voisi muka olla vaikuttamatta lopputulokseen??? täh??? vai onko sitten myös 2+2=5 ??? eriasia on kuuletteko eroa tai osaatteko mitata sitä. jos virittäisitte kitarankielen suureen kanteleeseen tai vaikka pianoon tuo kieli soisi ihan varmasti eri tavalla kuin se soi kitarassa (äänessä olisi erilaiset harmoniset kerrannaiset jne.). eri kitaroissa tuo kielen soinnin ero ei vain ole yhtä suuri kuin noissa tapauksessa mutta eroa on ihan varmasti (ja se jos ette itse kuule eroa, tai jos minä en sitä kuule, ei ollenkaan tarkoita sitä etteikö eroa olisi). ja on ihmisiä jotka kuulevat nämä erot paljon paremmin kuin toiset, ihan niinkuin on olemassa kaikenlaisia mozarttejakin jotka hahmottavat musiikkia (ainakin jollakin osa-alueella) paremmin kuin toiset.
 
-sinällään mä itse soittelen sadan euron "paskakitaralla" (melko huonosti vielä). niin että tää mun kirjoitus nyt ei ole mitenkään kannanotto minkäänlaisen elitismin puolesta tai väite siitä että itse olisin hyvä kuulemaan tuollaisia eroja tai että ne olisivat välttämättä mulle kovin merkityksellisiä. väitänpä vaan että eivät fysikaaliset erot voi olla vaikuttamatta. miten ne voisivatkaan?

Mulle riittää semmoinen "tämä kitara tuntuu hyvältä ja soundaa kivalta" versus "tätä ei ole kovin kiva soittaa, eikä kulostakaan mukavalta". Siinä on ihan takuulla huomattava määrä psykoakustiikkaa mukana, mutta entäpä sitten? Se on mun kitara, ja sen pitää olla mulle kiva, olivat ne syyt taikka mittaustulokset mitä tahansa.
 
Mikit ja potikoitten arvota vaikuttaa osista eniten, muista en ossoo ees sannoo mihin järjestykseen niitä pitäis laittaa :)

Krice: Ei se ole ihan sama. Tämä perustuu kokemukseen, toisin kuin sinun mielipiteesi. Säröhän pikemminkin tuo paremmin esille kaiken sen mitä on signaaliketjussa. Kyllä se pitäisi tajuta jos on kitaraa soittanut ja kokeillut erilaisia soundeja.
 
Totta. En ole koskaan soittanut kitaraa, enkä osaa edes alkeita. Ostelen vain kitarakamaa, luen Amerikan foorumeilta isojen poikien juttuja ja kirjoitan niitä ominani. En tajua näistä yhtään mitään, mutta ostelen ja kirjoittelen, koska olisin aina halunnut olla muusikko. Antakaa minulle anteeksi. Sinun kokemuksesi ja viisautesi kyllä loistaa silmiä häikäisevästi tuosta kirjoituksestasi...
 
Totta myös tuo, että puiden nyanssit ja muut tulevat esille vasta hi-gain-touhuissa. Siksi vintagemiehilläkin on aina hi-gain-vahvistin mukana kitaraostoksilla, koska muuten niítä eroja ei vaan voi kuulla. Samasta syystä viulujen ja akustisten kitaroiden puilla ei ole mitään väliä, vaan ne voidaan tehdä mistä tahansa...

Hyvä soundi koostuu monista eri tekijöistä ja minusta on mahdotonta sanoa, mikä on tärkein. Hyvä soundi vaatii, että kaikki osat ovat enemmän tai vähemmän kunnossa. Ei ole mitään niin tärkeää ominaisuutta, että sen ollessa kunnossa, muilla ei ole väliä, mutta toisaalta yksi riittävän tärkeä huono ominaisuus (esim. mikit) saattavat kuitenkin pilata kokonaisuuden....

askomiko: Miula on 80-luvun lopun jenkkistraton runko joka ei vaan soi. En tiedä kumpi on suurempi syyllinen, puu vai american standard-talla. Otin sen kaulan ja istutin toiseen runkoon jossa perinnestraton talla, ja kyllä kolisee paremmin. Hiljattain hommasin tyhjäksi jääneelle rungolle paksumman stratokaulan, eikä soi vieläkään. Vähän niinkun kielet olisi samantien vanhat ja ruosteessa.
 
Mulla oli 90-luvun alkupuolen american standard -strato, joka ei soinut vaikka vaihteli mikkejä ja rautoja. Runko oli kasattu ties kuinka monesta palasta ja viilu molemmin puolin. Soundi oli pahvinen. Muistan kun lopulta kokeilin stainless steel -kieliäkin, kun tuntui niin tumpulta soundi. Paska runko, paska kitara oli se,

Mitäpä jos moderaattorit löisivät tämän ketjun lukkoon jos tämä keskustelu on vahvasti mennyt siihen juupaseipäs väittelyyn?
 
Siinä vaiheessa kun lähdetään porukkaa solvaamaan ja pidetään jotenkin vähempiarvoisena mielipiteistä ja kokemuksista johtuen ei voi oikein järkevää keskustelua saada enää aikaiseksi. Tai sitten vaihdetaan ketjun nimeksi "Keskustelua Stratocastereista vol.1" ja unohdetaan puuväittely.
 
Onhan se nyt suorastaan väärin että Telecasterista jauhetaan niin isoissa määrin mutta stratoista ei. ;-)
 
Ja mitä tähän "puujuttuun" tulee niin sieltä Youtubesta löytyy pari mielenkiintoista videoa missä brittiläinen kitaraseppä kokeilee eroja kokopuisen ja vaneerisen straton välillä. Samat mikit yms..
 
Löytyy siltä joku pätkä missä se ottaa kaulan pois kesken rämpyttelyn ja katsoo kuuluuko/näkyykö eroja. Itse koitin näitä jo ekalla sivulla linkata mutta ei tämä "älypuhelin" halua tehdä yhteistyötä. Suosittelen jos osaa avoimin mielin suhtautua.
 
P.S Paras "modaus" mitä on itse ikinä hoksannut stratoon tehdä on nostaa niitä kieliä vähän korkeammalle, vaikuttaa IMO aika hurjasti siihen soundiin. Siis positiivisesti.
 
Edit: Ei kai kukaan ole täällä väittänyt että akustisesti erot ei olisi instrumenteissa kuultavissa?

Siinä vaiheessa kun lähdetään porukkaa solvaamaan
 
-ei, ei :) ei näitä juttuja mun mielestä tarvitse nähdä minään solvauksena, tämä on vain ajoittain vähän kiihtyvää väittelyä. hyvä vaan että välillä tulee vähän vauhtia ketjuun. ja näkemyksiä esitetään puoleen jos toiseen.

Tämähän sattuikin hyvin aihepiiriin, kun oli tuossa straton kaula vaihdossa samalla, kun selvittelin noita muitakin mikkikytkentä juttuja. Eli mulla on sellainen scalloped kokeilu menossa ja ostin siihen halpiskaulan sellaisesta venäjään viittaavasta, nimeltä mainitsemattomasta liikkeestä ja löin sen tuohon "alle kaiken hintatason", mutta kuitenkin kokopuiseen stratoon kiinni. Otin sitten tuon alkuperäisen takas, kun se tarvike kaula oli aivan kuin olisi soittanut jollain Buzukilla, joka kyllä on myös tuolla hyllyssä. Eli kuitenkin se ero oli enemmän, kuin yöllä ja päivällä on eroa. Mulla on tuossa halpiksessa, joka mielestäni hakkaa kevyesti monet kaupassa kokeillut originaalit, Texas special mikit, jotka on ihan parasta, mitä olen kuullut missään. Ne oli tosin alkuunsa heti vialliset, eli juotokset oli kaikissa mikeissä kylmäjuotoksia ja antoi vielä petollisesti jotain arvojakin, kun mittasin niitä ihan laatumittarilla. No sitten rapsuttelin sieltä kolvausten juuresta ne lakat pois mattoveitsellä ja onnistuin tietty katkaisemaan yhdestä mikistä sen pihankin. Onneksi oli se piuha, mikä kiertää ulospäin, niin sai yhdellä kierrolla taas lisää letkua. Oli kuitenkin aika hankala tapaus tuo, kun se antoi ääntä uloskin vielä aluksi, mutta kaikki kuulosti jotenkin tuhnuiselta ja ajattelin ensin, että "sitä vintagettahan tämä". Saisivat kyllä hävetä kunnolla tuolla CS Fenderillä, että laittavat tuollaisia hyllylle. Ja tuohon tallaan vielä. Eli löin sinne vasaralla oikein huolella tehdyn puukalikan sinne blogin ja rungon väliin ja sitten tietysti jätin nuo jouset sinne kuitenkin muka soundin takia. Mutta tämä laite soi nyt aivan mainiosti ja voisin suosituksena sanoa, etten missään tapauksessa ottaisi sellaista erään liikkeen tarvikekaulaa ainakaan soundia parantamaan mihinkään vehkeeseen. Eli MIELESTÄNI ainakin kaula tekee aivan järjettömästi jo tuon soundin hakuun. Ja tuo omalla kohdalla sattunut mikki juttu on aivan käsittämätön moka Fenderiltä. Saattahan noita olla sitten muitakin liikkeellä ja ihmettelen suuresti, jos ei jollekin kelpaa nuo Texas specialit Stratoon. Omasta mielestä ovat aivan hienot kaikilla paikoilla. Tai siis tässä Tanglewoodissa, joka MIELESTÄNI pesee monet kokeilemani CS laitokset. Ja hintana oli tietty kirppikseltä 80 €. Mutta nyt kyllä laite pelaa ihan mainiosti, kun ne alkuperäiset keraamiset mikit vaihtoi noihin texas speciaaleihin ja hieman sääteli sitä kaulaa ja tallaa. Eli puut oli sinänsä kunnossa, mutta ilman tuunaamista ei tuo kokonaisuus soinut ollenkaan. Tuosta puukalikasta voisin sanoa, että sinnehän voisi lyödä mitä tahansa kiilaa sinne väliin ja se taatusti vaikuttaa soundiin. Itte nyt kuitenkin laitoin tuon tammisen, kun sattui sopivasti olemaan käsillä ja se on ainakin tarpeeksi kovaa, jotta edes joku vibra on siinä. Ensin mietin siihen Plastic paddingia, mutta liika työn määrä aiheutti harkintaa.

T_V_H: Edit: Ei kai kukaan ole täällä väittänyt että akustisesti erot ei olisi instrumenteissa kuultavissa?
 
Toi vottavasti ei. Mikit kun ei esim. lisää mitään siihen ääneen mitä siinä kitarassa ei akustisena instrumenttina ole. Eri speksillä esim. Straton mikitkin poikkeavat toisistaan ja tuovat oman isonkin mausteensa soppaan toistamalla eri taajuuksia hieman eri tavalla, mutta Straton perussaundia ne eivät muuta Telecasteriksi saatika Les Pauliksi edes tallahumpparilla.

jpjanhun: -ei, ei :) ei näitä juttuja mun mielestä tarvitse nähdä minään solvauksena, tämä on vain ajoittain vähän kiihtyvää väittelyä. hyvä vaan että välillä tulee vähän vauhtia ketjuun. ja näkemyksiä esitetään puoleen jos toiseen.
 
No saatat olla oikeassa, pari vähän turhan kärjystettyä kommenttia oli tuolla. Ehkä itsekkin moiseen syyllistyin. :-)
 
Mitä tuohon Les Paul ei voi kuullostaa stratolta ja toisinpäin. Ei tietenkään, siinähän on pääasiassa täysin eri tallaratkaisu ja 25,5 vs 24.75 aiheuttaa erillaisuutta. Mutta kyllä tallahumppari stratossa on hyväksi todettu ratkaisu. Ja kyllä soi pläskisti, kyllä stratolla lähelle pääsee.

Krice: Ei se ole ihan sama. Tämä perustuu kokemukseen, toisin kuin sinun mielipiteesi. Säröhän pikemminkin tuo paremmin esille kaiken sen mitä on signaaliketjussa. Kyllä se pitäisi tajuta jos on kitaraa soittanut ja kokeillut erilaisia soundeja.
 
Täytyy kyllä sanoa että en voisi olla enempää erimieltä kanssasi. Ja pohjaan tämän kyllä ihan omiin kokeiluihin ja huomioihin. Minulla on nyt vahvistimina Mesa Mini Rectifier ja Bad Cat Classic Cat, eikä kaksi vahvistinta ei oikeastaan voisi olla enää kovin paljon erilaisia toisiinsa nähden. Kyllä tuo Classic Cat joka pohjautuu simppeliin 5E3:seen on juuri sellainen että sen kanssa mikä tahansa muutos signaaliketjussa vaikuttaa siihen sen soundiin huomattavasti, sen kanssa kuulee hyvin kaikki pienetkin muutoksen putkista lähtien hyvin selvästi. Mesa taas (etenkin nuo hi-gain kanavat) isoilla säröilla on sellaisia että siinä ei paljon mitkään pienet tai vähän suuremmatkaan muutokset suuremmin tunnu.
 
***
 
Ja mitä tulee mojon tai psykoakustiikan merkitykseen niin eiväthän nämäkään ole mitään merkityksettömiä tekijöitä. Jos kitarassa on mojoa ja sen soittaja on sitä mieltä että juuri sen ominaisuudet ovat oleellisn tärkeitä ja kitara on näiden vuoksi oleellisesti parempi kuin muut tarjolla olevat niin silloin sitä kitaraa on kiva soittaa ja siihen tulee tartuttua usein.
 
***
 
Harmittaa kun hyvä ja mielenkiintoinen avaus lähti taas tähän suuntaan. Mielipiteitä on monia eikä toisen näkemys ole toista parempi, olisi hauska pystyä keskustelemaan näistä rakentavasti.

Tässä ketjussa alkaa taas näyttää siltä, että jokainen tai ainakin muutamat koittaa huutamalla pitää sitä korttitaloansa kasassa. Mitä hatarampi korttitalo, niin sitä aggressiivisemmin sitä on puolustettava.
 
Minun mielestä kyse ei ole siitä kuulostaako joku erilaiselta kuin joku muu. Itselläni on monta kitaraa ja ne soi kaikki vähän omalla tavallaan, mutta en minä tiedä (tai ainakaan minulla ei ole kanttia väittää tietäväni) mitkä nimenomaiset seikat sen soinnin tekee. Aavistan, että puilla voi olla jokin osuus asiaan, mutta siitä on pitkä matka osoittaa otelautaa ja sanoa sen vaikuttavan tähän osaan sointia tai väittää, että se on tämä runkomateriaali joka tekee juuri tämän jutun tässä soinnissa. Ihailen teitä jotka tiedätte miltä suosaarni kuulostaa tai vaahtera. Itselläni on kitaroita, jotka on tehty saarnesta ja vaahterasta, mutta en minä siltikään tiedä miltä saarni kuulostaa, mutta toki tiedän miltä kitarani kuulostaa.
 
Sitten on vielä nämä erilaiset pintakäsittelyt ja niiden vaikutus ja tietenkin muut rakenteelliset ratkaisut ihan lähtien kaulaprofiilista. Sitten vielä mikkirouttaukset tai vaikkapa straton pleksi, jotka myös ovat erisoundisia. Aika perkeleen fakiiri saa olla joka sen yhtäkkiä sanoo mikä sen soinnin täsmälleenottaen tekee. Ja kyllä minä olen vertaillut ja tutkinut ja yrittänyt ymmärtää, mutta aina kun on alkanut näyttää että "ahaa tämä on se juttu",niin seuraavassa hetkessä jokin muu havainto tekee sen tyhjäksi.
 
Akustinen sointi on yksi asia, mutta kun laitetaan sähköt päälle, niin ne soinnilliset erot näyttävät muuttuvan tai paikoitellen jopa kutistuvan. Minusta kylätohtori on kaikkein lähimpänä totuutta ottaessaan esille musiikkityylin ja sen merkityksen, että kuinka paljon sitä signaalia prosessoidaan ennen tulostamista. En pidä itseäni minään puuskeptikkona, mutta pikkuisen varoisin liittämästä niihin puihin liikaa merkityksiä jonkun kitaran soinnista. Ja minä en ole onnistunut kuulemaan eroja eri Gibson LesPaul yksilöiden välillä ja varsinkin ne koverretut kuulostavat niin yksyhteen samoilta, että pikkuisen meinaa vino hymy karehtia suupielessä jos joku tosissaan väittää ne erottavansa toisistaan.
 
Puissa on eroja tietenkin, mutta minkälaisia? toisekseen älkää väheksykö vaneria. Muutamat maailman arvostetuimmista kitaroista on tehty vanerista. Kolmanneksi, vaikka puissa olisi minkälaisia soinnillisia merkityksiä, niin silti kitaran rakennuspuut valitaan niiden ulkonäön perusteella ja vaikka joku soitinseppä valitsisikin puut niiden akustisten ominaisuuksien takia, niin se ei saisi sitä myytyä kun porukat haluaisi mieluummin sen nejän A:n loimukannen siitä viereisestä hyllystä;-D. Yhtä varmasti kuin puut soivat eri tavalla, niin kitaroita myydään silmäkarkilla jopa soittimen laadun kustannuksella.
 
Minä komppaan kylätohtoria siinä, että kitara on osiensa summa. Ja itse uskon ihan tosissani, että psykoakustiikka on kitaran tärkein ominaisuus. Tämä siksi, että ei ole olennaista miltä kitara kuulostaa, vaan se miltä kitara saa soittajansa kuulostamaan:-).

hallu: Tässä ketjussa alkaa taas näyttää siltä, että jokainen tai ainakin muutamat koittaa huutamalla pitää sitä korttitaloansa kasassa. Mitä hatarampi korttitalo, niin sitä aggressiivisemmin sitä on puolustettava.
 
Minun mielestä kyse ei ole siitä kuulostaako joku erilaiselta kuin joku muu. Itselläni on monta kitaraa ja ne soi kaikki vähän omalla tavallaan, mutta en minä tiedä (tai ainakaan minulla ei ole kanttia väittää tietäväni) mitkä nimenomaiset seikat sen soinnin tekee. Aavistan, että puilla voi olla jokin osuus asiaan, mutta siitä on pitkä matka osoittaa otelautaa ja sanoa sen vaikuttavan tähän osaan sointia tai väittää, että se on tämä runkomateriaali joka tekee juuri tämän jutun tässä soinnissa. Ihailen teitä jotka tiedätte miltä suosaarni kuulostaa tai vaahtera. Itselläni on kitaroita, jotka on tehty saarnesta ja vaahterasta, mutta en minä siltikään tiedä miltä saarni kuulostaa, mutta toki tiedän miltä kitarani kuulostaa.
 
Sitten on vielä nämä erilaiset pintakäsittelyt ja niiden vaikutus ja tietenkin muut rakenteelliset ratkaisut ihan lähtien kaulaprofiilista. Sitten vielä mikkirouttaukset tai vaikkapa straton pleksi, jotka myös ovat erisoundisia. Aika perkeleen fakiiri saa olla joka sen yhtäkkiä sanoo mikä sen soinnin täsmälleenottaen tekee. Ja kyllä minä olen vertaillut ja tutkinut ja yrittänyt ymmärtää, mutta aina kun on alkanut näyttää että "ahaa tämä on se juttu",niin seuraavassa hetkessä jokin muu havainto tekee sen tyhjäksi.
 
Akustinen sointi on yksi asia, mutta kun laitetaan sähköt päälle, niin ne soinnilliset erot näyttävät muuttuvan tai paikoitellen jopa kutistuvan. Minusta kylätohtori on kaikkein lähimpänä totuutta ottaessaan esille musiikkityylin ja sen merkityksen, että kuinka paljon sitä signaalia prosessoidaan ennen tulostamista. En pidä itseäni minään puuskeptikkona, mutta pikkuisen varoisin liittämästä niihin puihin liikaa merkityksiä jonkun kitaran soinnista. Ja minä en ole onnistunut kuulemaan eroja eri Gibson LesPaul yksilöiden välillä ja varsinkin ne koverretut kuulostavat niin yksyhteen samoilta, että pikkuisen meinaa vino hymy karehtia suupielessä jos joku tosissaan väittää ne erottavansa toisistaan.
 
Puissa on eroja tietenkin, mutta minkälaisia? toisekseen älkää väheksykö vaneria. Muutamat maailman arvostetuimmista kitaroista on tehty vanerista. Kolmanneksi, vaikka puissa olisi minkälaisia soinnillisia merkityksiä, niin silti kitaran rakennuspuut valitaan niiden ulkonäön perusteella ja vaikka joku soitinseppä valitsisikin puut niiden akustisten ominaisuuksien takia, niin se ei saisi sitä myytyä kun porukat haluaisi mieluummin sen nejän A:n loimukannen siitä viereisestä hyllystä;-D. Yhtä varmasti kuin puut soivat eri tavalla, niin kitaroita myydään silmäkarkilla jopa soittimen laadun kustannuksella.
 
Minä komppaan kylätohtoria siinä, että kitara on osiensa summa. Ja itse uskon ihan tosissani, että psykoakustiikka on kitaran tärkein ominaisuus. Tämä siksi, että ei ole olennaista miltä kitara kuulostaa, vaan se miltä kitara saa soittajansa kuulostamaan:-).
 
No mutta tässähän oli tämä asia aika hyvin kiteytetty, plussan arvoinen.
 
Se mikä itseä näissä keskusteluissa yleensä eniten ihmetyttää ovat kaikkitietävät puristit jotka ovat sitä mieltä että kitaran pitää olla tehty tiettyyn muottiin että se olisi hyvä. Sanotaan nyt että haluaisin vaikkapa Les Paulin jossa on hiilikuitukaula, lehmusrunko, pulttikaula ja floikka niin monet saattaisivat pitää sitä jonkin sortin "pyhäinhäväistyksenä" . En vain ymmärrä miksi kaikki pitäisi tehdä 50-luvun mallin mukaan. Kehitystä on tapahtunut huimasti ja se kyllä kannattaa ottaa avoimin mielin vastaan.
 
Tottakai niille 50 luvun designeille on paikkanssa ja niissä on sitä jotain "mojoa" mutta siinä vaiheessa kun ruvetaan tapelemaan siitä että pitääkö stratossa olla 1 vai 2 palainen saarnirunko tai Les Paul rakenteeltaan short vaiko long tennon niin homma menee mielestäni naurettavaksi, sanoisinko korkinhaisteluksi. Mutta jokainen tyylillään, mutta kenekään kitaraa ei pidä paskaksi haukkua ja olettaa jos se ei ole täysin uskollinen alkuperäiselle.
 
Nyt meni ohi aiheen mutta mikäs siinä. Ei tarvitse kenenkään hermostua.

Salaliittohan se on, että erilaiset puupalikat tuottaa erilaisen äänen. Psykoakustikot sit kuulee eri ääniä esim. ksylofonin eri palikoissa :P
 
Uskon että monesti näissä saundikiistoissa on kyse tottumuksista. Kaikki kuulee pienenkin eron omassa suosikkisaundissaan, mutta on vaikeampi arvioida eroja tutun äänimaailman ulkopuolella. Näyttää ne kaikki aasialaisetkin ihan samalta, mutta jotenkin ne itse osaa toisensa erottaa.
 
Toinen on se, että me aistitaan maailmaa eri tavalla. Mulla on todella huono värinäkö. En silti mene foorumeille väittämään kuinka kaksi eri sävyä ovat oikeasti sama ja kyseessä on markkinamiesten salaliitto.

Niin. Mikä sitten kullekin toimii.
 
Itselleni laatusoitinten maailma repesi auki viimeistään, kun talouteen tuli Ruokangas. Mulle on ihan turha tulla selittämään, että puiden valinnoilla, rakennusmetodeilla ja hardwarella ei ole mitään väliä ja homma on pelkkää randomsekoilua.

slapvete: Niin. Mikä sitten kullekin toimii.
 
Itselleni laatusoitinten maailma repesi auki viimeistään, kun talouteen tuli Ruokangas. Mulle on ihan turha tulla selittämään, että puiden valinnoilla, rakennusmetodeilla ja hardwarella ei ole mitään väliä ja homma on pelkkää randomsekoilua.
 
Eipä kai tässä ketjussa kukaan ole sellaista väittänytkään. Itse yritin suorastaan olla väittämättä yhtään mitään, vaan totesin että jokainen tulkoon uskossaan autuaiksi ja jokainen joutuu löytämään oman totuutensa näissä asioissa. Olen itsekin joskus päässyt ruokangasta kokeilemaan ja kyllä se hyvä oli ei käy kiistäminen olisi kelvannut.

Olen itsekin joskus päässyt ruokangasta kokeilemaan ja kyllä se hyvä oli ei käy kiistäminen olisi kelvannut.
 
-mä en kyllä sellaista haluaisi. tai no sitten jos sen voisi myydä ihan heti. sitähän saisi pelätä koko ajan että jos se vaikka menee rikki tai tulee naarmu joka laskee hintaa -5000 e. hyvä kitara varmaan kyllä mut kun tuntuu että satasen strato pienillä modailuilla on itselle jo liiankin hyvä, että siitäkin saisi jo irti vaikka mitä jos vaan osaa soittaa (eli ei).
 
Salaliittohan se on, että erilaiset puupalikat tuottaa erilaisen äänen. Psykoakustikot sit kuulee eri ääniä esim. ksylofonin eri palikoissa :P
 
-hyvin sanottu, niin on! silkkaa psykoakustiikkaa! jos laitetaan ksylofonin palikoihin mikrofonit niin niiden soundiero kapenee viimeistään siinä vaiheessa niin paljon että kaikki palikat soivat yhtä ja samaa nuottia! toiset sitten ovat kuulevinaan että soitetaan jotain hämähäkkiä tai ukko-noaa mutta double-blind testissä paljastuisi että he kuulevat nuo laulut vain päässään koska "heidän vintillään vähän soi psykoakustiikka" (vaikka on sitä tietysti niitäkin jotka kuulevat kaikenlaista silloinkin kun ei kuulu mitään). ja palikat soivat kyllä ihan samalla tavalla vaikka ne tehtäisiin vanerista tai lastulevystä! tai vaikka akryylimuovista tai tiiliskivestä! siis jos oletetaan että niissä kaikissa on identtiset tex-mex mikit.

Psykoakustiikka ja sellainen MIELESTÄNI pitää erottaa tiukasti toisistaan. Ja tähän mulla on tarjolla muutama esimerkkikin. Eli olen päässyt kuulemaan sellaisen hopea huilun ja hiilikuitu huilun soitantaa ja epäilen, että huiluja ei pitäisi valmistaa muista, kuin kyseisistä aineista ja selvän eron kyllä huomaa. Sieltähän siis periaatteessa tulee pelkästään sama turbulenssin tuottama ääni molemmista, mutta niissä on kyllä selvä ero ja, jos itte pitäisi huilua vedellä, niin ottaisin sen hiilikuidun ennemmin kuin hopean. Samaa psykoakustiikan on ollut noitten kitaran mikkien kanssa. Eli onko väliä esim Gibsonin P-90:ten kanssa jos ruuvataan ne ruuvit ylös ja lasketaan sitten mikkiä tarvittaessa alemmas. Tällä on siis selvä vaikutus ja se tietysti selittyy sillä, että nuo kiinnitysruuvit on magneettista metallia. Tätä joskus pähkäilin ja tein itse messingistä 2:sta ruuvista kovajuottamalla sellaisen +45mm pitkät ruuvit, kunnes huomasin, että saman asian ajaa, jos nostaa nuo kelaruuvit tarpeeksi ylös ja laskee mikit alas. Taitaa tänäpäivänä olla niin, että monet soittelee noilla p-90:llä ja ei pääse nauttimaan niiden todellisesta potenttiaalista ruuvien johdosta. Eli tässä jos missä myöskin ruuvit ratkaisee. Tuo erottelevuus on aivan toiselta planeetalta messinkiruuveilla ja nykyään siis myös nuo ruuvit ylhäällä asentamalla. Elikkä vihjeenä kaikille P-90 soundin koukkuun jääneille: Laskette mikit alas ja nostatte ruuveilla ne kentät puhtaina kielten lähelle. 2-3 ja 4-5 välit saadaan soimaan kauniin erottelevasti ja takaan ja alleviivaan, että vaikutus on positiivinen. Ja tuohon puulajeihin tms. hömppäskää: Vaihdoin juuri äsken täysin samannäköisen, mutta sellaisella mustaan vivahtavalla otelaudalla ja aivan likaisella pinnalla olevan kaulan, niin soundi muuttui täysin. Dekaalissa lukee että "Tanglewood" ja sen pitää siis olla ihan paska. Mutta mutta. Se soi aivan tajuttoman hyvin, eikä tuohon soitettavuuteen ole enää mitään lisättävää sen jälkeen kun vaihdoin satulan ja hieroin sen todella huolella oikeaan korkoon. Tuo satula nimittäin määrittää sen, että kielet saa oikeaan asemaan ja soitettavuus ja soundi kohtaa. Satulan säädöstä sanoisin, että se on kaikkein tarkin paikka missä tuo soundin tekeminen lähtee, eikä ole syytä sitä unohtaa.

Laulava Kylätohtori: Totta. En ole koskaan soittanut kitaraa, enkä osaa edes alkeita. Ostelen vain kitarakamaa, luen Amerikan foorumeilta isojen poikien juttuja ja kirjoitan niitä ominani. En tajua näistä yhtään mitään, mutta ostelen ja kirjoittelen, koska olisin aina halunnut olla muusikko. Antakaa minulle anteeksi. Sinun kokemuksesi ja viisautesi kyllä loistaa silmiä häikäisevästi tuosta kirjoituksestasi...
 
Totta myös tuo, että puiden nyanssit ja muut tulevat esille vasta hi-gain-touhuissa. Siksi vintagemiehilläkin on aina hi-gain-vahvistin mukana kitaraostoksilla, koska muuten niítä eroja ei vaan voi kuulla. Samasta syystä viulujen ja akustisten kitaroiden puilla ei ole mitään väliä, vaan ne voidaan tehdä mistä tahansa...
 
Sää et nii tiedä mistää mitää!! Volat ja säröt täysillä dilsa antaa kaikkensa toisin ku kliineil!! Ja se poppeli kyllä kuuluu ihan erillai ku joku vaahtera! Mistää mitää tiedä.
 
Ja jos lopettaisi tuon tohtorin morkkaamisen. :D Ja mistä me edes turistaan??

Gabe: Mesa taas (etenkin nuo hi-gain kanavat) isoilla säröilla on sellaisia että siinä ei paljon mitkään pienet tai vähän suuremmatkaan muutokset suuremmin tunnu.
 
Nythän ei ollut kyse vahvistimista vaan kitaroista. Erottelevalla (ja muutenkin hyvällä) high gain -vahvistimella kuulee hyvin eron kitaroiden välillä.