Kitarat: kitarakamat ›

Mulla on kolme stratoa joista yksi on SRV strato. Ohessa vähän vertailuja oman maun mukaan.
 
1) 1958 Custom Shop strato vaahtera otelaudalla vuodelta 1996: kevyt, ehdottomasti voimakkain ääni ja klangi. Kaula kaikista paksuin alkupäästä kevyt V joka muuttuu U ksi. Ohuet alkuperäiset vintage nauhat. Kaula mun makuun aavistuksen liian paksu mutta kokonaisuus on hyvä, samoin viimeistely huippua.
 
2) Jaappanin poikien 1968 strato vuodelta 1996. Ostin tämän jenkeistä samana vuonna kun se hakkasi viimeistelyllään kaikki Amerikan standardit joita Charlottessa liike oli väärällään. Erittäin kaunis saarni body, vaahterakaula ja ohuin ovaali mitä olen koskaan stratossa nähnyt. Kaula on virheetön ja luotisuora. Reagoi hienosti kaularautaan.Painava ja akustinen ääni hieman tukkoinen. Alkuperäiset mikit oli liian kirkkaat ja vaihdoin tilalle custom shopin 58/60 mikit. Vahvistettu ääni tämän jälkeen erittäin hyvä. Tuntuma vielä parani kun vaihdatin kaulaan ruostumattomat jumbo nauhat kitaratohtorilla. Todellinen vauhtikeppi ja jotenkin vaan tämä yksilö osuu paremmin kouraan kun Custöm strato.Oli ykköskitarana mutta sittemmin on kitara numero 3 sopinut vielä paremmin käteen.
 
3) SRV strato. Ostin uuden SRV irtokaulan eBaysta USA:sta ja loaded body eri kauppana hieman myöhemmin. Kaulapaketti tuli jenkeistä suoraan kotiin ilman tullia, bodystä maksoin tullin. Osat sopi moitteetta yhteen: akustinen klangi edellisten stratojen välistä, tosi hyvä. Kaula 60 luvun ovaali ja tosi kapea niin että se pitää keskittää tosi hyvin niin että E - kielillä voi hyvin soittaa. Kaulan kapeus saa aikaan tosi hyvän tuntuman ja tämä strato on paras käteeni. Texas spesial mikit soi hienosti ja kepin viimeistely on huipputasoa, parempi kun mulla aiemmin ollut 1996 USA standard stratocaster.
 
Kakki kitarat on kivoja ja sanoisin että kaulaprofiilit erilaisina antaa täysin yksilöidyn tuntuman kullekin. Tässä tapauksessa signature kyllä loistaa myös kokonaisuudellaan.