Kitarat: kitarakamat ›

Gabe: Tottakai ne kiskoo hintaa alas kaikilla tavoilla millä pystyvät ;)
 
Jep. Ja juurikin siksi että niiden täytyy myydä kitarat eteenpäin. Sanoisin näin että hyvin tehty korjaus ei alenna kitaran käyttöarvoa, mutta markkina arvoa kuitenkin.

Tässä vaiheessa haluan kiittää teitä kaikkia erittäin hienosta ja antoisasta keskustelusta, jota kaikin mokomin jatkan josko ajatuksia halutaan vaihtaa. Minusta tämä ketju on ollut esimerkki siitä miten voidaan olla riitelemättä, vaikka jutellaan Gibsonista:-).
 
Kiitän teitä kaikkia myös ajatuksistanne jotka ovat jälleen avartaneet maailmankuvaani ja rikastuttaneet elämääni ja olleet lohtuna yksinäisinä öinä:-)

hallu: Tässä vaiheessa haluan kiittää teitä kaikkia erittäin hienosta ja antoisasta keskustelusta
 
Samaa mieltä :) oikein piristävää

Gabe: Samaa mieltä :) oikein piristävää
 
Asiallista keskustelua tälläkertaa. : )

Itselläni on yksi vuoden 1969 les paul, jonka ostin noin 10-vuotta sitten näkemättä ns. "sika-säkissä" tyyliin. Kitara oli maalattu mustaksi spraylla ja binadauksiakaan ei ollut, kun ne oli hiottu pois, samoin reunalistat bodysta. Tiesin, että kyseessä oli kuitenkin Les Paul..mutta en voinut olla varma, että onko valmistaja edes Gibson. Soitin kuitenkin paljastui nopeiden tutkimusten jälkeen olevan Gibson Les Paul deluxe 1969/1970 taitteesta ja originaalin värin olleen goldtop(löytyi rippeet mikkipoteroista). Kepakko oli käytännössä soittokelvoton. Nauhat olemattomat, elektroniikka rikki, virittimet ESP!! ym.ym. "Pari" vuotta mietittyäni lähetin soittimen entisöitäväksi Amfisoundille. Soitin palautui reilun 1/2-vuoden jälkeen minulle uudelleen maalattuna(goldtop), lapa korjattuna(kaula oli katkennut aikoinaan jo korjattu miten sattuu), bindaukset rakennettu uudelleen, uudet nauhat, elektroniikka uusittuna(vanhat konkat), uudet virittimet. Nopeasti sanottuna alkuperäistä on vielä puut, mikrofonit, light-weight stop-bar, mikrofonikytkin. Soitin on nyt soittokelpoinen ja ilo silmälle. Mielestäni näinkin massiivinen korjaus oli enemmän kuin kannatava.

maxillaris: Itselläni on yksi vuoden 1969 les paul, jonka ostin noin 10-vuotta sitten näkemättä ns. "sika-säkissä" tyyliin. Kitara oli maalattu mustaksi spraylla ja binadauksiakaan ei ollut, kun ne oli hiottu pois, samoin reunalistat bodysta. Tiesin, että kyseessä oli kuitenkin Les Paul..mutta en voinut olla varma, että onko valmistaja edes Gibson. Soitin kuitenkin paljastui nopeiden tutkimusten jälkeen olevan Gibson Les Paul deluxe 1969/1970 taitteesta ja originaalin värin olleen goldtop(löytyi rippeet mikkipoteroista). Kepakko oli käytännössä soittokelvoton. Nauhat olemattomat, elektroniikka rikki, virittimet ESP!! ym.ym. "Pari" vuotta mietittyäni lähetin soittimen entisöitäväksi Amfisoundille. Soitin palautui reilun 1/2-vuoden jälkeen minulle uudelleen maalattuna(goldtop), lapa korjattuna(kaula oli katkennut aikoinaan jo korjattu miten sattuu), bindaukset rakennettu uudelleen, uudet nauhat, elektroniikka uusittuna(vanhat konkat), uudet virittimet. Nopeasti sanottuna alkuperäistä on vielä puut, mikrofonit, light-weight stop-bar, mikrofonikytkin. Soitin on nyt soittokelpoinen ja ilo silmälle. Mielestäni näinkin massiivinen korjaus oli enemmän kuin kannatava.
 
Kuinka paljon tuli hintaa projektille? Tuliko lavan logo esille maalin alta tms? Olisi mielenkiintoista nähdä myös kuva.

maxillaris: Itselläni on yksi vuoden 1969 les paul, jonka ostin noin 10-vuotta sitten näkemättä ns. "sika-säkissä" tyyliin. Kitara oli maalattu mustaksi spraylla ja binadauksiakaan ei ollut, kun ne oli hiottu pois, samoin reunalistat bodysta. Tiesin, että kyseessä oli kuitenkin Les Paul..mutta en voinut olla varma, että onko valmistaja edes Gibson. Soitin kuitenkin paljastui nopeiden tutkimusten jälkeen olevan Gibson Les Paul deluxe 1969/1970 taitteesta ja originaalin värin olleen goldtop(löytyi rippeet mikkipoteroista). Kepakko oli käytännössä soittokelvoton. Nauhat olemattomat, elektroniikka rikki, virittimet ESP!! ym.ym. "Pari" vuotta mietittyäni lähetin soittimen entisöitäväksi Amfisoundille. Soitin palautui reilun 1/2-vuoden jälkeen minulle uudelleen maalattuna(goldtop), lapa korjattuna(kaula oli katkennut aikoinaan jo korjattu miten sattuu), bindaukset rakennettu uudelleen, uudet nauhat, elektroniikka uusittuna(vanhat konkat), uudet virittimet. Nopeasti sanottuna alkuperäistä on vielä puut, mikrofonit, light-weight stop-bar, mikrofonikytkin. Soitin on nyt soittokelpoinen ja ilo silmälle. Mielestäni näinkin massiivinen korjaus oli enemmän kuin kannatava.
 
Hieno tarina! Plussa ja propsit napsahti.
 
Onks tossa minihumpparit?
 
E: Oletan että kyseessä oli kulttuuriteko enemmän kuin investointi?

Heinoa maxillaris! Plussaa myös. Kuva olis tosiaan mielenkiintoista nähdä.

maxillaris: Itselläni on yksi vuoden 1969 les paul, jonka ostin noin 10-vuotta sitten näkemättä ns. "sika-säkissä" tyyliin. Kitara oli maalattu mustaksi spraylla ja binadauksiakaan ei ollut, kun ne oli hiottu pois, samoin reunalistat bodysta.
 
Tuota... bindaukset eivät ole kauhean helposti hiottavissa pois. Toki ne saa pois hiottua mutta silloin kyllä kannen reunassa saa olla melko villit pyöristykset tai hiottu kyljistä runkoa pienemmäksi bindauksien verran. Ei sitä bindausta ole mitenkään maalattu, vaan se on yläjyrsimen jättämään uraan liimattua muovilistaa tms.
 
Mielenkiintoista jos se on soittimesta "hiottu". Hyvä kuitenkin että GT sai arvoisensa uusintakäsittelyn.
 
Oliko Deluxen mikkipoterot originaalit, eli minihumbuckereille tehdyt vai röydetty täysverisille humbuckereille?

Maxillarikselle onnittelut restaurointiprojektin menestyksestä!
 
Vaikkei kyseessä ole niinkään haluttu keppi, niin vm. 1969 oli Deluxen markkinoilletulovuosi. Jos ei kaulassa ole ns. volutea, on keppi tod näk -69. Oli miten oli, nuo ovat todella hyviä soittokeppejä. Itsellä on -69 LP Dlx GT, johon joku on laittanut Gibsonin T-Top -humpparit 70-luvun alussa. Se on elämää nähnyt ja paljon soitettu, mutta soundi on ehtaa kamaa. Piuhalla marskiin, ja eipä ole kysyttävää.
 
Harmi sinänsä, että jouduit restauroimaan rankasti. Humppareille routatun '69 Goldtopin raikkain hinta mitä olen nähnyt oli pari vuotta sitten _4000, eikä ollut edes mint-kuntoinen...

Omissa kuvissa nyt parit kuvat. Jokainen voi kuvitella miltä soitin on näyttänyt mustalla spraylla maalattuna. Lapaa ei ollut maalattu päältä..onneksi. Kitara on pienellä volutella ja sarjanumero antaa vuoden 1970 ja potikat(300K) ovat päivätty 1969-vuodelle. Mikrofonit ovat originaalit ja ei ollut onneksi humbuckereita routattu. Sattui olemaan vanha Les Paul -plexi ja se meni heittämällä paikoilleen(itse pyysin asentamaan). Pitäisi vielä joskus etsiä uusi tai käytetty Deluxen-plexi, niin sitten olisi justiinsa:) Suurin kiitos tuosta kuuluu Tomille, että jaksoi vanhan soittimen herätellä henkiin, koska työtä on ollut todella paljon. Hintakin oli maltillinen, miettien miten suuri työ tuossa on ollut. Niin ja kyllä tuohon runkoonkin nuo koristelistat uusittiin. En nyt muista tarkkaan, että oliko ne hiottu/maalattu/kaiverrettu pois..mutta kauhea se silti oli :D

maxillaris: Omissa kuvissa nyt parit kuvat. Jokainen voi kuvitella miltä soitin on näyttänyt mustalla spraylla maalattuna. Lapaa ei ollut maalattu päältä..onneksi. Kitara on pienellä volutella ja sarjanumero antaa vuoden 1970 ja potikat(300K) ovat päivätty 1969-vuodelle. Mikrofonit ovat originaalit ja ei ollut onneksi humbuckereita routattu. Sattui olemaan vanha Les Paul -plexi ja se meni heittämällä paikoilleen(itse pyysin asentamaan). Pitäisi vielä joskus etsiä uusi tai käytetty Deluxen-plexi, niin sitten olisi justiinsa:) Suurin kiitos tuosta kuuluu Tomille, että jaksoi vanhan soittimen herätellä henkiin, koska työtä on ollut todella paljon. Hintakin oli maltillinen, miettien miten suuri työ tuossa on ollut. Niin ja kyllä tuohon runkoonkin nuo koristelistat uusittiin. En nyt muista tarkkaan, että oliko ne hiottu/maalattu/kaiverrettu pois..mutta kauhea se silti oli :D
 
Onpa todella hieno. Maksoi mitä maksoi, mutta on taatusti hintansa väärti. No tuon pleksin kun laitat vielä niin homma on siinä.

maxillaris: Omissa kuvissa nyt parit kuvat.
 
Damn, on kyllä upea..! Ja komeata on työnjälkikin! Kyllä jaksaa nuo amfin pojjaat kerta toisensa jälkeen hämmästyttää taidoillaan.

Kyllä. Olin niin tyytyväinen, että entisöitin erään toisen vanhemman Gibsonin Explorerin heillä viime keväänä ja jälleen kerran tulos oli aivan upea. Tuo Explorerin ostin aikoinaan 1990-luvulla Helsingistä ja se oli vedetty tinnerillä paljaaksi. Ari-Pekka Paasonen sen kunnosti 1. kerran vuonna 1995 ja sitten 1990-luvun lopussa myin sen rahapulassa pois opintoja rahoittaakseni. Kitara oli teillä tietämöttömillä 10-vuotta ja olin aivan varma, että sitä ei enää ikinä löydy mistään. Kuin sattumalta pari vuotta sitten sain sen vaihtokaupassa takaisin, välirahana. "Vaihtokauppa" ei ollut kitaran silloiselle omistajalle itsestään selvyys, mutta kun kerroin "stickyn" olleen minulla jo 1990-luvulla ja kaivanneeni sitä 10-vuotta, niin homma oli sillä selvä :)

maxillaris: Kyllä. Olin niin tyytyväinen, että entisöitin erään toisen vanhemman Gibsonin Explorerin heillä viime keväänä ja jälleen kerran tulos oli aivan upea. Tuo Explorerin ostin aikoinaan 1990-luvulla Helsingistä ja se oli vedetty tinnerillä paljaaksi. Ari-Pekka Paasonen sen kunnosti 1. kerran vuonna 1995 ja sitten 1990-luvun lopussa myin sen rahapulassa pois opintoja rahoittaakseni. Kitara oli teillä tietämöttömillä 10-vuotta ja olin aivan varma, että sitä ei enää ikinä löydy mistään. Kuin sattumalta pari vuotta sitten sain sen vaihtokaupassa takaisin, välirahana. "Vaihtokauppa" ei ollut kitaran silloiselle omistajalle itsestään selvyys, mutta kun kerroin "stickyn" olleen minulla jo 1990-luvulla ja kaivanneeni sitä 10-vuotta, niin homma oli sillä selvä :)
 
Nää on kyllä liikuttavia tarinoita. Niinku perheenjäsen ois palannu kotiin.

maxillaris: Kyllä. Olin niin tyytyväinen, että entisöitin erään toisen vanhemman Gibsonin Explorerin heillä viime keväänä ja jälleen kerran tulos oli aivan upea. Tuo Explorerin ostin aikoinaan 1990-luvulla Helsingistä ja se oli vedetty tinnerillä paljaaksi. Ari-Pekka Paasonen sen kunnosti 1. kerran vuonna 1995 ja sitten 1990-luvun lopussa myin sen rahapulassa pois opintoja rahoittaakseni. Kitara oli teillä tietämöttömillä 10-vuotta ja olin aivan varma, että sitä ei enää ikinä löydy mistään. Kuin sattumalta pari vuotta sitten sain sen vaihtokaupassa takaisin, välirahana. "Vaihtokauppa" ei ollut kitaran silloiselle omistajalle itsestään selvyys, mutta kun kerroin "stickyn" olleen minulla jo 1990-luvulla ja kaivanneeni sitä 10-vuotta, niin homma oli sillä selvä :)
 
Hän kävi vähän maailmalla :)

Gabe: Hän kävi vähän maailmalla :)
 
Tuhlaajapojan paluu!