Monet säröt on muuten hyviä kun niitä yhdistelee toisen särön tai vahvistimen särökanavan kanssa. Jos 2 säröä pitää saada päälle yhtä aikaa niin aina voi kytkeä ne looppipedaaliin. Toiset tykkää että särö pitäs lähteä enimmäkseen jo vahvistimesta, musta se on ihan sama.
En ymmärrä metalli-jynkytyksestä kauheesti, mutta itse jos nyt hakisin rankkaa säröä niin miettisin myös erilaisia fuzzeja, ja sitten niitä modernimpeja robottimaisia säröjä kuten vaikka Dr. Scientist Frazz Dazzler jonkun, tai sit särö+oktaaveri. Mutta tykkäämäni rankat saundit onkin enempi Jack Whiten kitarointia tai sitten Deftones-tyyppisiä. särö + kompressori on kai monelle metallijynkyttäjälle tärkeä yhdistelmä myös.
Kannattaa testailla ja kuunnella vaihtoehtoja. Parasta on jos löytää jotain epätavanomaista särösaundia joka inspiroi soittamaan ja säveltämään, koska kyllähän ihan oikeasti liikaa kuulostaa kitarasaundit toisiltaan, siis monesti ihan samalta kuin kaikki muutkin saman genren kitarat, kun soittajat tekee saundipoliittisia valintoja yleisen hyväksynnän pohjalta. Pätee rautalangasta heviin. Yksi osa-alue mihin vois soittajat vähän luovuuttaan käyttää on just uudenlaisten saundien kaivaminen esiin, eikä se tosiaan aina maksa paljoa. "It is the spectator, and not life, that art really mirrors. Diversity of opinion about a work of art shows that the work is new, complex and vital." -Oscar Wilde |
Ultrasonido: Monet säröt on muuten hyviä kun niitä yhdistelee toisen särön tai vahvistimen särökanavan kanssa. Jos 2 säröä pitää saada päälle yhtä aikaa niin aina voi kytkeä ne looppipedaaliin. Toiset tykkää että särö pitäs lähteä enimmäkseen jo vahvistimesta, musta se on ihan sama.
En ymmärrä metalli-jynkytyksestä kauheesti, mutta itse jos nyt hakisin rankkaa säröä niin miettisin myös erilaisia fuzzeja, ja sitten niitä modernimpeja robottimaisia säröjä kuten vaikka Dr. Scientist Frazz Dazzler jonkun, tai sit särö+oktaaveri. Mutta tykkäämäni rankat saundit onkin enempi Jack Whiten kitarointia tai sitten Deftones-tyyppisiä. särö + kompressori on kai monelle metallijynkyttäjälle tärkeä yhdistelmä myös.
Kannattaa testailla ja kuunnella vaihtoehtoja. Parasta on jos löytää jotain epätavanomaista särösaundia joka inspiroi soittamaan ja säveltämään, koska kyllähän ihan oikeasti liikaa kuulostaa kitarasaundit toisiltaan, siis monesti ihan samalta kuin kaikki muutkin saman genren kitarat, kun soittajat tekee saundipoliittisia valintoja yleisen hyväksynnän pohjalta. Pätee rautalangasta heviin. Yksi osa-alue mihin vois soittajat vähän luovuuttaan käyttää on just uudenlaisten saundien kaivaminen esiin, eikä se tosiaan aina maksa paljoa.
Puhut asiaa. Inspiraation kumpuaminen tietynlaisesta soundista on erinomaisen totta.
Kompressorin käyttöä myös minäkin vähän kyseenalaistan, ainakin isommilla särömäärillä.
Yksi loistava soundinmuokkauskeino - varsinkin jos käyttää säröpurkkia stand-alone-särönä - on laittaa säröpedaalin perään EQ-pedaali; esim. MXR 10 band EQ on loistava. Soundinmuokkausmahdollisuudet on silloin melko rajattomat, tietty säröpurkin ominaissoundin ehdoilla. |
nic0us
Ultrasonido
Ziggy Bubba
Terry Pantheras