Kitarat: kitarakamat ›

Jukka Häikiö: ................oon onnistunut markkinoimaan itselleni filosofian:kamat kun on kunnossa,niitä ei ainakaan voi syyttää ja tällä tekosyyllä tätä kamarumbaa on voinut jatkaa.....
 
Noinhan se tietenkin menee. Itse olen tuumannut, että jos joku saa tällaisen kitaran soimaan, on myös minun mahdollista saada se soimaan. Eli soittoa vaan niin perhanasti. Mitä kamarumbaan tulee (itsekin sitä harrasan), niin olen huomannut kahden erilaisen kysymyksen asettelun johtavan kahteen erilaiseen lopputulokseen. Jos uutta tavaraa haikaillessani asetan kysymyksen "mitä minulla ei vielä ole? mitä vielä haluaisin/tarvitsisin?" tai "onko nykyisissä vehkeissäni jotakin vikaa? mitä ilman en tule toimeen?". Ensimmäinen kysymys johtaa väistämättömään kaasutukseen ja todennäköisesti muutaman kuukauden sisällä tapahtuvaa ostoaktioon. Jälkimmäinen kysymys taas johtaa vastaukseen "älä korjaa sitä, jos se ei ole rikki" jota seuraa tyytyväisyyden huokaus ja onnentunne saadessani omistaa näin hienoja soitinlaitteita.
 
Mut joo, mulla kaasut alkaa usein kaupassa löytäessäni sattumalta jonkin ihanan härpäkkeen. Ajatus "tällainen on ihan pakko saada", johtaa armottomaan prosessiin, jonka lopputulemana olen saanut uskoteltua itselleni tarvitsevani sen hyvin rationaalisista syistä sekä alustaviin suunnitelmiin miten esitän asian puolisolleni:-).

Nyt kun on Stratoasiat kunnossa,niin joku Tele ehkä vielä?Tossa kävi sellainen American vintage `52 kääntymässä,mut vaaahteralauta ja vintagenauhat ei oikeen sit kuiteskaan nappaa,noh tuli koitettua ja todettua.Ehkä tollanen Haar?
Torillahan oli just,mut pinkki...ei täs testosteronit niin korkeella ole,et vois vapautuneesti sellasella vedellä ja kuitenkin taas on ihan reilusti hetero ja kuuden
mukulan faija,niin yhtälö ois osoittautunut mahottomaksi...oispa ollu toisen värinen,noh,tuleehan noita,ei täältä kitarat lopu...pyöreesti tonnin Tele vois olla ostoslistalla seuraavaks...sit joku päivä kun vastaan tulee..

Tässä on nyt jokusen viikon kerinny hypistelemään Nash s-63 stratoa jonka torilta ostin, ja täytyy sanoa että ei tästä paljoo enää kitara voi paremmaksi muuttua. Vielä kun otetaan hintakin huomioon, niin parempaa vintage henkistä stratoa ei taida löytyä mistään... :)

Pinkki Telehän olis just hieno. Itekin kuolasin sitä torilla ollutta Haaria pitkään.

Nonni,taas sitä mennään,nyt on Strato-asiat enemmän kuin kunnossa,Suhr Classic Antique`64 tuli tossa joku aika sitten vaihdossa ja kyllä on vaikia sanoa ja päättää kummanko pitäisi,ton torilla roikkuvan E. Johnsonin,vai ton Suhrustimen,kahta Stratoa ei voi pitää ja kummatkin on ääliöhyviä,vaan kovin eriaisia luonteltaan....noh,kattellaan josko Fenkku menis,kun se jo siellä on...

Paljon on vettä virrannut Vantaan joessa tämän ketjun aloittamisesta. Mulla on ollut tämän jälkeen ketjussa mainituista merkeistä ainakin Suhr ja K-Line (2x mutta ei stratoja) ja nyt uusimpana Tuttle. Lisäksi Charvelin MIA super strato, Music Manin EVH sekä useampi tehdasvalmisteinen Fenderi. Muutamaa Nashia olen myös päässyt tyyppaamaan. Mielestäni kotisoittajan tarpeisiin kaikki ovat olleet laadullisesti erinomaisia. Nykyinen käsitys enemmänkin on, että laatua enemmän eroa on ulkonäössä ja speksien toteutuksessa. Hyvä puoli on kohtuullinen hintataso Suomessa merkkien tuntemattomuuden vuoksi. Mikä oli alkuperäinen oletuskin. Huonoa sitten saatavuus ja jälleenmyynnin vaikeus.
 
Hauskaa on se, että edelleenkään en ole omistanut tai edes koskaan hypistellyt Fender custom shopin instrumenttia puhumattakaan master build osastosta.
 
Ehdin jo olla hetken ilman kitaraakin... Nyt himo taas yltyi ja päätin, että vihdoin hankin itselleni Nashin S-63. Laitoin ilmon torille ja asiat eteni niin, että nyt mulla on Michael Tuttle custom strato...
 
Muistin merkin tästä langasta, joten jotain hyötyä tästä oli. Tämä mun "uusi" peli on perinne stratolta näyttävä, mutta hyvin modernein speksein. On compound 9,5-12 radiusta, SS nauhoja, callahim tallaa, custom mikkeja, lukittavia virittimiä. Piuha tulee kiinni sivuun eikä pleksin alle (samalla lailla oli Suhrin Scott Hendersonissa ja mielestäni parempi kammen käytön kannalta)
Kaulan C-muoto on aika lähellä Music Manin EVH:ta, mutta ei käsittääkseni ole epäsymmetrinen. Ihana kitara. Ehkä tää pysyy taas vähän kauemmin.