Kitarat: kitarakamat ›

kliinit menee aika äkkiä (äkkiä ja äkkiä.. siinä 4 jälkeen tulee rosoo kun oikeen lujaa komppaa humppareilla)
 
Mitä kertoo vahvistimen äänekkyydestä tuo volumenapin asento? Ei voi ymmärtää.

Aihetta törkeästi hyväksi käyttäen, ajattelin sukulaisia hyväksikäyttäen ruveta haalimaan itselleni mukavia pikkuefektilaatikoita ja arvon raadilta toivoisin ehdokkaita:
 
Säröpoksiksi,overdrive tyyppinen jota voisi käyttää soolo boostiksi ja hiljaa soittamiseen säröä antamaan. Siitä satasesta eteenpäin, ei kuitenkaan toistasataa rahaa. Fulltone Ocd?
 
Reverbiksi,

E: Mitä hlvt, tulee aina et reverbiksi,ihan sama mitä kirjottaa.. Ja siis reverb alle satasella.

Aloittajalle (Quill):
 
Suosittelisin ehdottomasti hyvän vahvarin hankkimista. Se on kuitenkin sen soivan setin yks perus elementeistä - ellei jopa se saundia kaikista eniten määrittelevä komponentti. Sanosin, että hommaa joku perushyvä putkipeli, jossa on hyvä ja terve clean. Tällöin esim. säröboksit ym. vermeet soivat mukavasti ja siten miten niiden kuuluukin. Liiaksi vahvarin suhteen ei myöskään kannata säästellä, varsinkin jos meinaat makuuhuonesoittelun lisäksi myös keikkaa tehdä.
 
Hyviä vaihtoehtoja ovat perinteiset Fenderin putkikombot. Myös aikaisemmin mainittu Hughes&Kettner Edition Tube on ihan pätevä peli, jolla pärjää jo keikallakin suht mainiosti. Fenkulta sitten vaikkapa Blues Junior on ihan näpsäkkä peli hintaisekseen. Fenderiltä tuohon ~500e pintaan löytyy melko kattavasti komboja, jotka kaikki löytynevät testattavaksi musaliikkeistä. Myös Peavyn perinteinen valve king kannattaa katsastaa. Käytettynä saisit tuolla ~500e jo ihan "oikean" pelin, ei kannata moista vaihtoehtoa unohtaa ainakaan.
 
Mutta niin, overall unohtaisin kyllä nuo ~200e pelit. Ei niissä välttämättä huono saundi sinänsä ole (esim. makkarissa/äänitettäessä), mutta kyllä ne keikalla hieman pieneksi jäänevät. Cleania rumpalin yli tuskin ainakaan moisilla saa puskettua.

Aihetta törkeästi hyväksi käyttäen, ajattelin sukulaisia hyväksikäyttäen ruveta haalimaan itselleni mukavia pikkuefektilaatikoita ja arvon raadilta toivoisin ehdokkaita:
 
Säröpoksiksi,overdrive tyyppinen jota voisi käyttää soolo boostiksi ja hiljaa soittamiseen säröä antamaan. Siitä satasesta eteenpäin, ei kuitenkaan toistasataa rahaa. Fulltone Ocd?
 
No OCD:n kanssa et ainakaan kovin pahasti pieleen voi mennä. Edellyttäen siis että hakusessa on perinnehenkinen "murea" overdrive. OCD kuulostaa minun korvaani hieman joltain vanhahkolta Marshalilta - subjektiivinen mielipide tosin. Jos tuon tyyliset murinat ovat sinulle mieleen, niin luulisi OCD:n miellyttävän.
 
Noita säröbokseja on vaan niin tuhannen eri tyylistä. Hankalaa jotain tiettyä on ylitse muiden arvottaa. Tämä kun on loppujen lopuksi niin kiinni soittajan mieltymyksistä, sekä kitara+vahvari akselista. Toiset boksit toimii hyvin jossain setupissa ja eivät niin hyvin jossain toisessa (ainakin minun kokemukseni mukaan).

Kyselenpä täältäkin, kun Jelppikerhosta ei irronnut vastauksia.
 
Itsekin ajattelin päivittää vähän "pedaalilautaani" sillä tavoin, että epämääräiset piuhat efektien välillä päivittäisin kunnon piuhoihin. George L:ää oon kuullut kehuttavan, muita laadukkaita piuhoja hoitamaan hommaa efektien välille?
 
A

Kyselenpä täältäkin, kun Jelppikerhosta ei irronnut vastauksia.
 
Itsekin ajattelin päivittää vähän "pedaalilautaani" sillä tavoin, että epämääräiset piuhat efektien välillä päivittäisin kunnon piuhoihin. George L:ää oon kuullut kehuttavan, muita laadukkaita piuhoja hoitamaan hommaa efektien välille?
 
A
 
Neutrik + Cordial toimii myös, mutta liittimet ovat isokokoisia. Itselleni George L osoittautui selvästi parhaaksi, sillä soundi pysyy todella kirkkaana ja liittimet ovat todella pieniä eivätkä näin vie tilaa laudasta (ei suurin ongelma tällä hetkellä, kun lauta on mukavan väljä, mutta mistäpä sitä tietää...) Lisäksi George L -piuhoja voi rakennella suht vaivatta missä vain, sillä kolvia ei tarvita: piuhan voi pätkäistä vaikka saksilla ja liittimet vaan ruuvataan piuhan päihin. Keikkaolosuhteissa tuota ominaisuutta saattaa arvostaa, sillä kolvailu ym. säätö ei yleensä houkuttele silloin.

Mulla laudassa useampi bossin spedu joten hommasin beatmanilta niitä metallisia adaptereita jossa on kummassakin päässä 6,3 mm monoplugi. Saa spedut erittäin lähelle toisiaan. Tilaa säästyy. Samasta paikasta 1spotin virranjakopiuha 8 efektille jolloin sähkönjakelukin mahdollisimman yksinkertaista.

Neutrik + Cordial toimii myös, mutta liittimet ovat isokokoisia. Itselleni George L osoittautui selvästi parhaaksi, sillä soundi pysyy todella kirkkaana ja liittimet ovat todella pieniä eivätkä näin vie tilaa laudasta (ei suurin ongelma tällä hetkellä, kun lauta on mukavan väljä, mutta mistäpä sitä tietää...) Lisäksi George L -piuhoja voi rakennella suht vaivatta missä vain, sillä kolvia ei tarvita: piuhan voi pätkäistä vaikka saksilla ja liittimet vaan ruuvataan piuhan päihin. Keikkaolosuhteissa tuota ominaisuutta saattaa arvostaa, sillä kolvailu ym. säätö ei yleensä houkuttele silloin.
 
Jep, mullakin George L voitti lähinnä jälkimmäisten syiden takia: homma on helppoa, nopeaa ja piuhat voi tehdä missän vain. Tähän kun vielä lisätään, että saundi on piuhassa kerrasaan mainio (niissä on oikeesti huomattavia eroja) sekä Juccizenkin mainitsema piuhan/liittimien sirous, niin ollaan ainakin minun mielestäni parhaan pedaalilautapiuhan lähteillä =)

Lainaanpa vähän kerjua. Olisi tarvetta delaylle, särölle, wahille ja kompuralle.
 
Delayta etsin pääasiassa soolosaundin maustamiseen ja satunnaisesti puhtaan saundinkin kanssa. Hinta n.100€.
Säröttimellä haen nyt pelkästään bluessaundeja. Kevyestä pikkurososta SRV meininkiin. Hinnaltaan saisi olla n. 70€
Wahiksi riittää täysin peruswahi näin aluksi, aika vähän tulee käytettyä.
Peruskompura joka ei väritä saundia. MXR dynacomp?
 
Hakusessa olisi halpaa ja hyvää,100€/pedaali on ihan maksimi ellei jotain häikäisevän hienoa pienellä lisähinnalla saa. Pikaviestillä voi tarjota, jos löytyy jotain tarpeisiini sopivaa myytävänä
 
Käytettynä yritän etsiä

Jos et tarvitse delaylta muuta kuin sooloihin ja puhtaaseen soundiin maustetta, niin sen tuskin tarvii olla kovin monipuolinen säädettävä? Mulla itselläni on kompura/od/delay osastolla Maxonin CP101, Voodoo Lab Sparkle Drive ja Bossin DD-3, ja yhdistettynä kaksikanavaiseen vahvistimeen, saa tuolla kolmikolla musta todella hyvää ja monipuolista jälkeä, jos vaan tietää mitä hakee. Käytettynä CP101, SD, DD-3 -kolmikon kyllä saa alle 300 eurolla, suosittelen lämpimästi.
 
Noiden lisäksi ei multa pienemmästä laudasta löydykään sitten kuin vahvarin kanavanvaihtaja, Bossin EQ ja Petersonin Strobo Stomp. EQ vaihtuu varmaan MXR:n M-108:n ja DD-3 TC:n Nova Delayhyn jahka pikkujoulukeikkojen palkat napsahtaa tilille.

Kertokaa tyhmälle miksi noita pedaaleita täytyy olla aina vähintään 10kpl? Eikö multiefektien eri äänet oo tarpeeksi laadukkaita ja siksi tarvii olla erikseen jokaiselle äänelle omansa, vai mikä tässä on takana?

Kertokaa tyhmälle miksi noita pedaaleita täytyy olla aina vähintään 10kpl? Eikö multiefektien eri äänet oo tarpeeksi laadukkaita ja siksi tarvii olla erikseen jokaiselle äänelle omansa, vai mikä tässä on takana?
 
Onhan niitä toki hyväsaundisiakin multiefektejä, ei se siitä ole kiinni, jos vaan pätäkkää riittää. Mut jos haluaa säätää esim. fuzzia vähän räkäisemmäksi keikan tohinassa, on se musta ainakin miellyttävämpää tehdä yhtä potikkaa kääntäen kuin ettiä sieltä valikko- ja parametriviidakosta se oikea paikka.

Kertokaa tyhmälle miksi noita pedaaleita täytyy olla aina vähintään 10kpl? Eikö multiefektien eri äänet oo tarpeeksi laadukkaita ja siksi tarvii olla erikseen jokaiselle äänelle omansa, vai mikä tässä on takana?
 
Ei tarviikaan. Osta vain multiefekti ja ole onnellinen. Oppirahat on maksettava :)

Ei tarviikaan. Osta vain multiefekti ja ole onnellinen. Oppirahat on maksettava :)
 
Miten niin on maksettava, minä jäin multiefekti kokeilustanu paljonkin voitolle :P
 
Ostin ME-50 + 1spot 130e
 
Myin pelkän ME-50 150e pois
 
Olen vieläkin onnellinen ilmaisesta 1spotista :P

Kertokaa tyhmälle miksi noita pedaaleita täytyy olla aina vähintään 10kpl? Eikö multiefektien eri äänet oo tarpeeksi laadukkaita ja siksi tarvii olla erikseen jokaiselle äänelle omansa, vai mikä tässä on takana?
 
Nooh.. kyllä niistä multareista johonkin on, mutta niin..
 
Yleensä pedaalit tapaavat olla analogisia kun taas multiefektit ovat usein digitaalisia. Analogisesta saundimaailmasta tykätään ainakin kitaristien keskuudessa yleensä enemmän. Noista multihärpättimistä ei vaan saa yleisesti ottaen samanlaisia/samantasoisia saundeja mitä analogisista pedaaleista irtoilee. Sanoisin siis, että kyllä tää loppupeleissä kallistuu tuonne saundien laatu -aspektille.
 
Toisaalta sitten taas sähkökitaran kehityshistorian myötä on muodostunu tavallaan erilaisia soundi-ideaaleja. Usein noi pohjaa johonki ikivanhaan pedaaliin tms. efektiin, ja jos haluaa tavoitella just tätä tiettyä saundia joutuu etsiskelemään juuri tätä ko. pedaalia tai jotain kloonia tästä pedaalista. Enemmän sääntönä ku poikkeuksena multiefektit failaa näitten saundien toteuttamisen.
 
Yks tärkee juttu viel on, että niitä phasereita, choruksia, säröjä jne. on olemassa todella paljon ja ne on keskenään hyvinki eri tyylisiä ja saundisia. Tietyssä multarissa ei välttämättä oo just sitä saundia mitä sä haluaisit: Chorus tai tremolo on vääränlainen, säröt ei iske, delay suckaa jne. Pedaalilaudalla saa sitte puolestaan räätälöityä just sellasen omaa korvaa eniten miellyttävän efekti-/säröpaletin, josta löytyy ne oikeen saundiset delayt, säröt, mojot, vibet ja muut vatkuttimet. Näitä kaikkia on myös helppo säädellä livenä(kin).
 
Varsinkin erilaiset säröttimet ovat aika ehdottomia analogipedaaleina (toki on olemassa Podia yms. digitaalivatkutinta, mutta ei se saundi saman tasoista ole). Samaan kategoriaan asettuvat mm. wah, tremolo, phaseri jne. Jotenki ainakin mun korvaan noissa analogijutskissa on semmonen orgaanisempi ja mukavampi saundi. Tuntuu, että ne vastaa paremmin soitettaessa ja niissä on "oikee tatsi", kun taas multareista jää usein sellanen kliini ja steriili vaikutelma; niillä ei oo kiva soittaa.
 
Digitaalisena toimii sitteen taas mun mielestä paremmin reverbit, delayt ym. "tilaosasto" sekä erilaiset digitaalihärpättimet (pitch shifterit, harmonizerit jne.). Toki tässäkin pitää olla laatupeli - mikään ei ole kauheamman kuuloinen kuin halpa digitaalivehje..

Kertokaa tyhmälle miksi noita pedaaleita täytyy olla aina vähintään 10kpl? Eikö multiefektien eri äänet oo tarpeeksi laadukkaita ja siksi tarvii olla erikseen jokaiselle äänelle omansa, vai mikä tässä on takana?
 
Ennen kaikkea parempi soundi. Lisäksi erillispedaalien säädettävyys, tuntuma ja käytettävyys keikkatilanteessa on ihan eri luokkaa kuin multiefektien valikko- ja muistipaikkaviidakot. Lisäksi mojo ja jälleenmyyntiarvo ovat parempia. Ja saapahan jokaisesta efektityypistä itselle parhaiten sopivan valmistajan muikeimman mallin.

Itse päädyin tuohon Pedaltrain Jr. soft caseen lähinnä siksi, että halusin läppärilaukku -tyylisen ratkaisun kuljettaa lautaa. Sen saa selkään kivasti kitarapussin kanssa samaan aikaan, jolloin pystyy operoimaan polkupöyrää tahi seikkailemaan julkisilla näppärästi. Eihän se tietty mitään kolhuja kestä, mutta olen jonkin verran tehnyt keikkaa sen kanssa nyt ja olen kyllä tyytyväinen (huolehdin kyllä tarkasti kamoistani). Alumiinikehikko on kyllä parhautta, kevyt ja näppärä juuri tuon kallistuksen ja alle jäävän tilan vuoksi. Ostaisin tuolle samankokoisen kovan casen, jos niitä Pedaltrain möisi erikseen (ilman kehikkoa). Sitten olisi best-of-both-worlds ;) Olen kyllä täysin myyty näille ja ehdottomasti päivitän hard case -versioon, jos tarve vaatii. Loppujen lopuksi suhteessa pieni hinta, ainakin jos löytyy kalliimpia pedaaleita useampi.