Kuten sanoin, SG on ruma. Ja jos siitä vielä on mahdollista tulla mieleen Mamba, asiaa ei tarvinne puida pidempään. Oikeissa käsissä SG on silti hienon kuuloinen soitin, mutta sen ulkonäöstä ei yksinkertaisesti pääse yli.
Tosi offtopic, mutta jos tuon SG tilalle vaihtaisi Stratocaster, niin ajatukseni olisivat täydellisesti ilmaistut. En vain pääse ylitse mitenkään siitä, miten oksettavan ruma soitin Strato on. Siitäkin huolimatta, että oikeissa käsissä siinä on mitä maukkain soundi.
Jatkakaa. |
Eipä oikeen. Nykyiset '59 Reissuet on monessa mielessä lähempänä alkuperäistä '59:iä. Heritage-mallien kansi on ihan väärän muotoinen sarven kohdalta, niistä puuttuu pitkä kaulaliitos ja tallakin on väärä (Nashville, kun pitäisi olla ABR-1). Lisäksi suuri osa niistä on todella painavia: lähes poikkeuksetta yli 4,5 kiloa. Alkuperäiset '59:t painavat hädin tuskin neljä kiloa ja uudemmat '59 reissuetkin huitelevat neljän kilon tietämillä: omani on 3,78 kg.
Ihanko totta....siis ei hyvä? Talla huono kans? Mahtaa vaikuttaa sointiinkin ihan kamalasti. Oma skitta paras kepukka, höhö...
Ompas sulla painava Lespa...toi mun Les Paul Junior -62 painaa sellasen n.2,3kg...ja on aitoa Hondurasin mahonkia...
Ja toi mun Heritage on karvan alle 4 kg....ja kyllä se mun mielestä on ihan Les Paulin muotoinen....ja on se jo miehen iässä, 28v....sitä paitta noi mikrovoonit on vallan hyvät...ihan niinkuin koko halko...
Tim Shaw of Gibson at the time designed reissue PAFs for them which sound very good and have come to be known as "Shaw PAFs" in the collector community.
Les Paul Forumilta tietoa:
Heritage 80 Les Paul Models
With the exception of a few Kalamazoo-built prototypes or one offs in circulation, all Heritage 80's were made in the Nashville plant between 1980 and 1982. These LPs have a unique sharp and wide cutaway at the horn, Grover kidney tuners, and an eight digit serial number with four digit second number beneath it.
There does not appear to be any pattern to the second four digit number it was used for marketing reasons to distinguish these guitars as limited editions by Bruce Bolen, then head of R&D. They have a unique headstock shape. They are generally on the heavy side (high 9's to high 10 lbs.), have the thin binding in cutaway, small black side dot markers, and a Nashville bridge. The back plates for the control cavity and switch are brown. The Gibson logo on the headstock has a closed b and o and a dot over the i. The necks on these guitars are of medium thickness. While not as close in terms of vintage specifications to the Guitar Trader and Leo's LP models, they are well regarded guitars by many players and collectors and have excellent fit, finish, tone, and playability. Tim Shaw of Gibson at the time designed reissue PAFs for them which sound very good and have come to be known as "Shaw PAFs" in the collector community. The pickups are one double white and one zebra under the covers. The truss rod covers are inscribed with the model names.
The Heritage Series Standard 80 has a three piece neck and rosewood fretboard. Some came with rather plain tops and others have moderate flame. There are a few examples with one piece necks and ebony fretboards, which indicates that Elite necks were used during parts shortages. The example in this article has a very deep flame. Colors were dark cherry sunburst or honeyburst. The truss rod cover is inscribed with Heritage Series Standard 80
Kitarapajassa:
GIBSON 1959 V.O.S. LES PAUL STANDARD: Washed Cherry, Case, 4.18kg... Would you hold my hand
If I saw you in heaven,
Would you help me stand
If I saw you in heaven,
I'll find my way, through night and day
Cause I know I just can't stay
Here in heaven |
Ihanko totta....siis ei hyvä? Talla huono kans? Mahtaa vaikuttaa sointiinkin ihan kamalasti. Oma skitta paras kepukka, höhö...
Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Paitsi silloin, jos itellä on erilainen, tietty. Silloin on ihan sama, vaikka talla olisi styroksia - ei vaikuta sointiin. Kuitenkin alkuperäisissä '59:issä ja nykyisissä, alkuperäiselle paljon uskollisemmissa '59 reissueissa talla on ABR-1. Soundieroista '59/R9:iin en sano mitään, mutta Heritaget eivät lopultakaan speksien valossa ole erityisen lähellä alkuperäistä '59:ä, kun vielä lisäksi niiden kaulakin on kolmesta palasta, '59/R9:ssä ovat yksipalaisia. Itseäni häiritsee ehdottomasti eniten kuitenkin tuo sarvi, joka on oudon muotoinen - sitä ei ole missään muussa Les Paul -mallissa. Mikseivät nuo hyviä soittimia silti ole.
Ompas sulla painava Lespa...toi mun Les Paul Junior -62 painaa sellasen n.2,3kg...ja on aitoa Hondurasin mahonkia...
Jos ei lähdettäisi vertailemaan kahta ihan eri asiaa? Ostin taannoin pussin irtokarkkeja, painoi alle puoli kiloa.
Ja toi mun Heritage on karvan alle 4 kg....ja kyllä se mun mielestä on ihan Les Paulin muotoinen
Kuitenkin pasteamassasi tekstissä lukee:
They are generally on the heavy side (high 9's to high 10 lbs.) sekä These LPs have a unique sharp and wide cutaway at the horn.
Sulle siis on vaan sattunut huomattavan kevyt yksilö, onneksi olkoon.
Omalta osaltani lopetan silti off-topicoinnin nyt. Pahoittelut. Sentäs pysyttiin enimmäkseen kitarakamoissa. |
Would you hold my hand
If I saw you in heaven,
Would you help me stand
If I saw you in heaven,
I'll find my way, through night and day
Cause I know I just can't stay
Here in heaven |
Nacher
Jucciz
BigPapa
