Kitarat: kitarakamat ›

Kesällä duuniin ja ei tuhlaile turhiin. Kyllä se sieltä suht äkkiä tulee se tarvittava summa fyrkkaa.
 
no ei se niin yksiselitteistä ole. Ensinnäkään sitä duunia ei välttämättä ole ja toisekseen kotona asuvan opintotuet on aika mitättömät. Koulunkäyntikään ei suomessa ole ihan niin ilmaista kuin annetaan ymmärtää kun otetaan mukaan kirjoihin menevät rahat ja matkakulut. Itselläni matkakulut kun olivat kuukaudessa jo semmoisen 50 euroa kuussa. Kirjoihin meni per jakso vähintään tuo summa.
 
Se on sitten vaan yksinkertaisesti semmoinen homma, että ei se nuorelle jätkällä niin vaivaton sijoitus ole esim. se vähä yli tonni mitä SG maksaa. Siinä on jo oikeasti pakko tehdä kompromisseja.

Kyllähän se on niin että jokaisella kitaralla oppii soittamaan jos niin tahtoo. Kaikki muu kitaraan liittyvä tulee sitten maksukyvyn/halun mukana.

Kannattaa kuitenkin varautua jonkin sortin hiljaiseen vittuiluun tai ainakin kateellisiin katseisiin ja paheksuntaan jos ekan keikan käy jollain PRS customilla vetäsemässä :)
 
Ekan keikan soitin tollaisella. Olen päässyt keikoille sen jälkeenkin yllättävän paljon. ;-)
 
Suurin kynnys aloittelijoiden kannalta on varmaan tämä mainittu ongelma, jos kiinnostus ei riitäkään pidemmälle. Paljonko silloin kannattaa investoida aloitukseen? Laadukkaiden käytettyjen soittimien arvo kyllä säilyy, joten niiden kanssa ei varmaan suuria taloudellisia menetyksiä tule.

Suurin kynnys aloittelijoiden kannalta on varmaan tämä mainittu ongelma, jos kiinnostus ei riitäkään pidemmälle. Paljonko silloin kannattaa investoida aloitukseen? Laadukkaiden käytettyjen soittimien arvo kyllä säilyy, joten niiden kanssa ei varmaan suuria taloudellisia menetyksiä tule.
 
Siksi kannattaa ostaa mahdollisimman kaunis kitara, jos käykin niin että jää koristeeksi.

Siksi kannattaa ostaa mahdollisimman kaunis kitara, jos käykin niin että jää koristeeksi.
 
Ajattelimmekohan samoin? En tainnut ymmärtää ajatustasi. Laadukkaan käytetyn kitaran saa myytyä suurinpiirtein samaan hintaan kun sen on ostanutkin. Olen kuullut joidenkin jääneen jopa voitolle.
 
Kitaran kauneus ja muu ovat mojoa. Niitähän ei voi todellakaan poissulkea.

Ajattelimmekohan samoin? En tainnut ymmärtää ajatustasi.
 
Niin kato mietin että jos tulee ostettua kallis kitara mutta sitä ei raaski myydä niin parempi ostaa sellainen joka kelpaa edes koristeeksi :)

no ei se niin yksiselitteistä ole. Ensinnäkään sitä duunia ei välttämättä ole ja toisekseen kotona asuvan opintotuet on aika mitättömät. Koulunkäyntikään ei suomessa ole ihan niin ilmaista kuin annetaan ymmärtää kun otetaan mukaan kirjoihin menevät rahat ja matkakulut. Itselläni matkakulut kun olivat kuukaudessa jo semmoisen 50 euroa kuussa. Kirjoihin meni per jakso vähintään tuo summa.

Se on sitten vaan yksinkertaisesti semmoinen homma, että ei se nuorelle jätkällä niin vaivaton sijoitus ole esim. se vähä yli tonni mitä SG maksaa. Siinä on jo oikeasti pakko tehdä kompromisseja.
 
Ei ole vaivaton ei. Vähän aikaa sitten oli jo kova gas, kun selailin thomannin sivuja, mutta se meni ohi kun totesin että mun soittotaidoilla pärjää nykyisilläkin vehkeillä. Ympyrä sulkeutuu...

Kallis kitara? Mikä on kellekin kallis? Mikä on kellekin hyvä? Muuan tuttu osti naapurin ukolta, joka oli siivoamassa ullakkoaan muutama vuosi sitten 60-70 -luvun vaihteen Telecasterin, joka oli jäämistö edesmenneeltä pojaltaan, joutilaana ollut ullakolla monia vuosia. "Jos vaikka Koskenkorvapullolla?"
 
Voisin mäki kyllä kossupullolla ostaa vastaavan Telen! Vai oliskohan se Custom Shopin vastaava mulle parempi? Tai edes Thomannilta, kun ne maksaa siellä enemmän kun kossupullo?
 
Ei kai näihin kukaan voi yksittäisesti vastata, että "Onko kalliilla kitaralla helpompi tai vaikeampi opetella soittamaan"? Suattaapi olla, vaan suattapi olla olemattahi, niin kuin kainuulaiset saattaisivat sanoa?! Jos on varaa ostaa kalliimpi, kokeile ja osta! Mikään ei kaiketi estä kokeilemasta niitä halvempiakaan kitaroita, vaikka rahaa olisikin hihat ja lahkeet täynnä?
 
-Miikka G.

Hinta ei katso välttämättä laatua, mutta jos kaula on kiero, kielet ei soi kunnolla ja vire & intonaatio on kekkulassa koko ajan, niin vähän vaikea soittimeen on sisään päästä. Mutta kyllä vaikka Fenkun classic-sarjan vehkeille hyvin alkuun pääsee. Tai vaikka Epiphonen halpiksilla.

Aloitin ite soittamaan tosi paskalla samick-merkkisellä strato-kopiolla, joka tuli siis semmosessa aloitussetissä jossa oli kitara ja vahvistin. Kyllähän sillä aikoinaan jotain sointuja opetteli ja muuta alkeita. Siitä se oli ihan hyvä että kieliä oli kevyt painaa niin ei tarvinu sormet verillä soittaa. Kaula oli jokseenkin suora mutta nauhat kaulaa pitkin katsottuna meni todella epätasaisesti.
 
Useamman vuoden oli sitten tuo kitara ja siinä välillä olikin pitkiäkin taukoja jolloin ei tullut soitettua. Myöhemmin taas innostuin soittamaan ja varsinki ihan loppuvaiheessa siinä ei enää kaikki välit soineet (otti ilmeisesti kiinni jostain nauhoista) niin pakkohan se oli vaihtaa parempaan. Rajoittaahan se innostustakin kun kaikki varsinkin ylempää kaulalta soitettu kuulostaa automaattisesti paskalta ja sekaan tulee ihme särinöitä ja pauketta. Aluksi sitten uutta kitaraa soittaessa tuon samickin jälkeen sitä oli tyytyväinen jo siihen että kitara soi joka välistä. :)
 
Otsikon kysymykseen vastaisin että kalliilla kitaralla oppiminen on aikalailla yhtä vaikeaa tai lievästi helpompaa kuin halvalla. Perusteena se että kalliissa kitaroissa soittotuntuma on varmasti enemmän kohdallaan, varmasti soikin paremmin ja ainakaan se kitaran huonous ei pitäisi laskea soittomotivaatiota. Eli voihan sitä sijoittaa kalliiseen kitaraa vaikka heti ensimmäiseksi jos rahaa löytyy ja saahan sellaisesta varmaan ihan kohtuullisesti takaisin jos päättää myydä myöhemmin. Varmaan kuitenkin tavalliselle aloittelijalle paras hankinta olisi joku 200-600 euron kitara budjetin mukaan. Siis semmonen silmää, korvaa ja kättä miellyttävä säädyllinen peruskitara.

Mitä kalliimpi kitara sitä parempi, näin kärjistettynä. Se että kitalla on helppo soittaa tai oppia soittamaan tarkoittaa sitä että kitara on hyvä. Kukaan ei halua maksaa suurempaa rahasummaa kitarasta jolla on vaikea soittaa koska kun kitaralla on vaikea soittaa, sitä sanotaan huonoksi.
 
En jaksanut lukea yhtään postausta mutta otsikon kysymykseen voin sanoa että ei. Hyvällä kitaralla on periaatteessa helpompi oppia. Toisaalta suosittelen aloittamaan paskasta. Jos oppii soittamaan huonolla kitaralla niin paremman kitaran kanssa soittaa automaattisesti paremmin. Jos on jossain kehitysvaiheessa kun kitara ei anna taidoille enää periksi niin silloin kannattaa satsata parempaan=kalliimpaan kitaraan.

Mun mielestäni on kannattavaa panostaa heti ensimmäiseen kitaraan. Mulla on ollut nyt reilu puoli vuotta Affinity Tele ja Micro Cube. Ihan hyvät laitteet ne on, mutta nyt kun vähän enemmän kitaroista tietää, niin olisin kyllä ensimmäiseksi kitaraksi ostanut edes Standard-sarjalaisen tai jopa halvimman Fenderin Telen Thomannilta(444e), kun nyt maksoin Affinitystä 230e Soitin Laineella, kun samaan hintaan olisi T:stä saanut Standard Squierin

Onkoos tässä tullut vielä sellaista pointtia esiin, että kitarahan on hyvin simppeli kapistus. Puuta, muutama metalliosa, ja sähköt. CNC-jyrsinten ja muun huipputeknologian ansiosta halvahkot kitarat (satoja euroja) on objektiivisesti arvioiden ihan yhtä hyviä, tai parempia, kuin ne tuhansien eurojen brändätyt unelmakepukat. Ehkä tämän vuoksi aloittelijan ei kannata ostaa sitä lespaulgretchprs:ää, koska aloittelija ei vielä osaa sanoa onko kyseinen kitara oikeasti se oma juttu. Soitannollisesti yhtä hyvän kitaran voi saada muutamalla satasella.

Suattaapi olla, vaan suattapi olla olemattahi, niin kuin kainuulaiset saattaisivat sanoa?!
Nyt meni täysin offtopiciksi, mutta kainuulainen sanoisi: "soattaapi olla, van soattaapi olla olemattahi".
Tuo esimerkki menee enämpi savonmaalle. Vaikka sukulaismurteita ovatkin, niin kainuulainen veäntää, savolainen viäntää.
Kiitos ja anteeksi.