Kitarat: kitarakamat ›

joku muu sikko: Tässä ensimmäisen sukupolven ynkka stratossa kaulaa voikin säätää vain lankun päästä pleksin alta. Lavan päässä kaularautaa ei ole edes näkyvissä. Ja siis siihen säätöön ei pääse käsiksikään kaulaa irrottamatta. Varsinainen suunnittelun kukkanen siis.
Siksi monet nappaa yläjyrsimellä sentti kertaa sentti palan puuta pois kaulan takaa niin sitten onnistuu.
 
Pitävät monet parempana paikkana säädölle tuota kaulan tyveä ja ovat kertoneet, että lapaan siirretty säätö on kompromissi missä huonompi säätpaikka on hyväksytty käytännöllisyyden takia. Itselläni ei ole teknistä tietämystä eikä näkemystä mikä niissä säädöissa varsinaisesti on erona eikä siitä, että miksi säätöruuvi laitetaan kaulan tyveen aina kun se on mahdollista (esimerkiksi akkareissa se on aina tyvessä kaikuaukon kautta säädettävä). Mutta olen kuullut erään kitarakorjaajan toteavan juurikin fendereistä, että kaulataskussa oleva säätöruuvi on se laadukkaampi säätötapa. Itse en ymmärrä mitä merkitystä sillä on miten päin kaularassi on sinne poteroonsa laitettu, mutta jos joku tietää olisi ihna kiinnostavaa kuulla onko sillä oikeasti merkitystä, vai onko kyse todellakin vain huonosta suunnittelusta.

joku muu sikko: Haluaisitko ruuvata kaulan joka kerta irti kun kaularautaa pitää säätää? Viidennen irrotuksen jälkeen kaulaa tuskin saa edes kunnolla enää takaisin kiinni kun puu antaa periksi.
 
Jos keräilee kitaroita uutta vastaavassa kunnossa niin tuolla kaulan irrotuksella ei ole pillunkaan väliä kun sitä ei tulla tekemään...

joku muu sikko: Tässä ensimmäisen sukupolven ynkka stratossa kaulaa voikin säätää vain lankun päästä pleksin alta. Lavan päässä kaularautaa ei ole edes näkyvissä. Ja siis siihen säätöön ei pääse käsiksikään kaulaa irrottamatta. Varsinainen suunnittelun kukkanen siis.
 
Juu kyllä, tarkoitinkin "kierteillä" niitä kaulapuussa olevia reikiä joihin kaulankiinnitysruuvit menee. On mun kokemuksen mukaan paljon nopeampaa käyttää kaulaa irti ja kiristää/löysätä kaularautaa kuin irroittaa kielet ja pleksi ja kiristää kaulaa sitä kautta irroittamatta kaulaa. Siis nopeampaa jos ajattelee koko kaulansäätöprosessia.

Niin kuin metlica tossa sanoi, mua ei kiinnosta kuin alkuperäiskuntoiset soittimet. Tollaset modifikaatiot, kuten jyrsintä laskee aina sen arvoa, oli se mikä tahansa helpottava tekijä soiton kannalta ja sellainen ei voi olla mitenkään mint

joku muu sikko: Haluaisitko ruuvata kaulan joka kerta irti kun kaularautaa pitää säätää? Viidennen irrotuksen jälkeen kaulaa tuskin saa edes kunnolla enää takaisin kiinni kun puu antaa periksi.
 
Ainakin parikymmentä vuotta on tullut fenderien kauloja irroiteltua säännöllisesti kaularaudan säätöä varten eikä mikään puu tai muu ole koskaan antanut periksi. Itse asiassa koko säätöprosessi ei vie kuin muutaman minuutin: löysätään kielet sopivan löysälle, ruuvataan kaulan kiinnitysruuvit irti, kallistetaan kaulaa sen verran että ruuvarilla pääsee säätöruuviin käsiksi, säädetään, painetaan kaula takas kaulataskun pohjaan ja väännetään ruuvit kiinni, viritetään kitara. Ja sitten eikun soittoa.
Sanoisin, että stratossa on vaivattomampaa irrottaa kaula kuin pleksi.

Mulla oli joskus viikon-pari vaihdossa tullut blondi ynkka.
 
Kauhea trampoliini, varsinkaan kun en tykkää jumbonauhoista muutenkaan.
 
10K tribuutti ynkan voisin kyllä ottaa seinän koristeeksi, jos joku haluaa myydä tuotantolinjahintaan..

Rämppy: Ainakin parikymmentä vuotta on tullut fenderien kauloja irroiteltua säännöllisesti kaularaudan säätöä varten eikä mikään puu tai muu ole koskaan antanut periksi. Itse asiassa koko säätöprosessi ei vie kuin muutaman minuutin: löysätään kielet sopivan löysälle, ruuvataan kaulan kiinnitysruuvit irti, kallistetaan kaulaa sen verran että ruuvarilla pääsee säätöruuviin käsiksi, säädetään, painetaan kaula takas kaulataskun pohjaan ja väännetään ruuvit kiinni, viritetään kitara. Ja sitten eikun soittoa.
Sanoisin, että stratossa on vaivattomampaa irrottaa kaula kuin pleksi.
 
Itse olen käyttänyt lisäksi capoa, pysyy kielet paremmin ojennuksessa.

En halua arvostella kenenkään harrastuksia sinänsä, mutta meistä ei ehkä kukaan elä niin vanhaksi, että tuollaiselle ynkkä-stratolle tulee keräilyarvoa paljoa yli kahta tonnia Oma kitarani on tuossa suhteessa menetetty tapaus tosin muutenkin: Tone knobitkaan ei ole alkuperäisiä.
Pitäisi joskus ihan sekuntikellosta katsoa kumpi on nopeampaa, ryyvata kaula irti vaiko kielten löysäämisen jälkeen surauttaa pleksin ruuvit akkuvääntimellä pois (noin minuutti sekin) ja nostaa pleksiä sen vrerran vinoon että kaularautaan pääsee kiinni.
Kukin omalla tyylillänsä. Pleksin alla tehdessä ainakin voi säätää tarvittaessa useamman kerran ja laittaa ruuvit kiinni vasta kun kaula on säädöissä.

Muistin väärin, tämä olikin -89 malli.
 
https://www.flickr.com/gp/135010282@N04/sHHr38

Onko noissa eri aikakausien YJM stratoissa erilaiset kaulan paksuudet? Missähän on paksuin?