Kitarat: kitarakamat ›

Sitten on tällainen juttu, että tässä noin reilun kahden metrin päässä kaapista soundin ylämiddlet vaihtelevat kuuntelukorkeuden mukaan todella rajusti. Lattianrajassa korviin sattuu, istumakorkeudella soundi on niin kuin pitää ja seistessä jostain siltä väliltä, mutta ei siltikään mitenkään miellyttävä. Homma korjaantuu presence-nappia vääntämällä alemmas, mutta samalla aiemmin manailemani punottujen kielten kumina lisääntyy. Presence täysillä kumina on siedettävän rajoissa.
 
Kaiuttimet ei tuota taajuusvastetta tasaisesti. Ted Weber tekee Beam Blockkereita joilla voit levittää kaiuttimen keskeltä tulevan treble piikiin sivuille ja näin taajuusvaste on paljon tasaisempi (Beam Blockkereita voit toki kokeilla tehdä itsekin). Jotkut tykkää näistä, jotkut ei. Ne ei yleensä tykkää jotka on tottuneet olemaan siinä treble piikin kohdalla ja sanovat että soundi menee tunkkaseksi. Itsellä on käytössä ja toimii hienosti.
 
Asiaan liittyen pitää kanssa kysellä, että kannattaako mun yrittää säätää sekä komppi- että soolosoundia samaan pakettiin että voisi korkeintaan delayn päälle iskemällä soittaa molempien kitaroiden osuudet? Purplea ja Rainbowia vääntäessä tämä on vähän ongelmallista, kun rytmikitaralle sopiva särömäärä ei riitä enää kun pitäisi sahata sooloa. Highway Star on meikäläiselle sellainen ns. testibiisi millä kokeilen miten homma sujuu, ja kitarasoolon kohdalla tarvittaisiin rutkasti enemmän sustainia. Särökin on vähän niin ja näin, kun se mikä on rytmiosuudelle jo melkein vanhan liiton esihevin ylärajoissa ei välttämättä riitä sooloiluun. Osaan kyllä soittaa vähemmälläkin säröllä, mutta sitten se ei kuulosta enää siltä että olisi paljon minkäänlaista säröä käytössä. Pitäisikö kokeilla treble boosteria kun Blackmorellakin oli?
 
Livenähän Blackmore on aina soittanut samalla soundilla oli komppi tahi soolo, jonkun delayn tai octaaverin on saattanut polkasta päälle mutta perussoundi on sama. Yksi etu mikä Blackmorella on (ja monilla muilla on suuren maailman kitaristeilla), on se että volumea voi säätää niin paljon kuin itse tarvitsee. Se tarkoittaa sitä että säröä ei tarvitse säätää sustainin mukaan vaan sen mukaan mikä soundaa hyvältä. Enemmän volumea -> enemmän sustainia koska feedbackiä on enemmän you know.
 
Käytätkö kitaran volumea säätämään särön määrää kun soitat? Tämä on yksi asia mikä vanhan liiton kitaristien kanssa on melkein vakio (ja Blackmorella olennainen osa soittoa), haetaan vahvistimesta hyvä perussoundi ja ja kitaran volumella varioidaan loput.
 
Treble boosterit (ainakin perinteiset mallit) liittyy taas juuri tuohon kitaran volumen ja vahvistimen yhteispeliin. Sillä saa boostattua etuastetta hieman lisää ja soundia samalla heleämmäksi + kun kitaran volume on täysillä boosteri tuo pienen särön soundiin (se klassinen treble boosteri *soundi* tulee mielestäni juuri tuosta pienestä säröstä) mutta särö häipyy saman tien kun kitaran volaa lasketaan. Toimii ehkä parhaiten ei-mastervolume vahvistinten kanssa mutta en väitä etteikö toimisi jonkun modernimmakin vahvistimen kanssa ihan ok.
 
Olen myös ajatellut, että jossain vaiheessa voisi ehkä vaihtaa Switchbladen johonkin marsuun, kun Marshalleilla soittavat kaikki ne keiden soundien perään tulee kuolattua.
 
Jos vanhempaa Blackmore meininkiä haet niin ei-mastervolume Marshall olis hyvä valinta soundillisesti + tietenkin treble boosteri. Tosin tuokaan setti ei tuo suoraan täydellistä tulosta koska Blackmore käytti Marshall Major vahvistimia ja vielä hevisti modattuna. Sitten noiden vahvistimien kanssa väistämättä nykyään tulee se volume ongelma eteen ja se pitää sitten ratkoa jollain, keinoja on kyllä useita.

Olisikohan sittenkin pitänyt ostaa joku Marshallin tai ENGL:n rokkikone? Alkaa pikkuhiljaa niinsanotusti vituttaa tulokseton nuppien vääntely.
 
Itellä parani tilanne kun iskin väliin vielä SAMSON MDR624 -pikkumikserin (109e), jonka EQ tuo huomattavasti selkeyttä ja napakkuuttaa rosoon.

Minulla on Kustom HV30 ja Danelectro Black Paisley (yhteishinta n. 300€) eikä soundistressistä tietoakaan:)