Kitarat: kitarakamat ›

En ole itse ainakaan koskaan kaivannut soolobuustia. On todella raivostuttavaa kuunnella bändiä jonka kitaristin soitosta ei kuule pihaustakaan ja sitten sooloissa kitara hyppää yhtäkkiä silmille. Yleensä kun kitaristi käyttää soolobuusteja, tulevat komppiosuudet ihan liian hiljaa.
 
Omassa bändissä ainakin sovitukset on tehty niin ettei soolobuusteja tarvitse. Eikä niitä sovituksia edes ole mietitty niin että kuuluukohan tämä soolo nyt. Ne vaan toimii ilman turhia 10desibelin buusteja.
 
A. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se ku soolo alkaa ja draivi delaa siihen koska sitä sooloo ei ole boostattu.
 
B. se soolo ei hypi silmille jos laitteitaan osaa käyttää ---> kaikki täysillee ja kitara pintaan ja kun soolo lähtee boostilla draivi pysyy samana ja tasapaino järkkymättömänä. Komppi on liian hiljaa jos kamoja ei ole vääntänyt tarpeeks kovalle.
 
C. Ei se sovitus hevin auta jos esim triiossa bändi pauhaa ja ainot kitaristi rämpäyttää soolon saamaan menoon kertsin perään (ihan tällainen käytännön esimerkki)

Niinno.... Jos nyt ajatellaan sitä tosiasiaa, että soolo yleensä volumellisesti ottaa laulun paikan, niin en pitäisi tuota buustausta turhana. Käypä kysymässä miksaajalta jättikö hän nostamatta soolokitaran tasoa, ja tuliko se nosto taas pari tahtia myöhässä kun ei biisi ollutkaan tuttu?
 
Kaipa tuo tarve on kiinni myös musiikkityylistä, bändin kokoonpanosta (esim. onko muita kitaroita tai kiippareita mukana) ja tietty sovituksista. Kahden kitaran bändissä mäkin tod.näk. kaipailisin volumea lisää sooloihin, mutta nykyisillä bändeilläni en. Siitä oon kyllä ehdottomasti samaa mieltä, että tiskin toisella puolella on tosiaan helpompaa ja kivempaa, jos kitaristi/bändi osaa asiansa ja saa soolot kuuluviin omin avuin, eikä tartte sittten aina vähän myöhässä nostella/laskea.

C. Ei se sovitus hevin auta jos esim triiossa bändi pauhaa ja ainot kitaristi rämpäyttää soolon saamaan menoon kertsin perään (ihan tällainen käytännön esimerkki)
 
Ai niinku esim Jimi Hendrixillä.

no se tai pete townsend tai kuka vaan (the who ever :)) joka nyt haluaa että sen homma rockaa ihan perkeleesti.

Mun mielestäni pointti on siinä, ettei mitään yleispäteviä sääntöjä tyyliin "boostit on perseestä" tai "soolot 2 kertaa lujempaa kuin komppi" voi oikein tehdä. Kaikki riippuu bändistä, biisistä, sovituksesta, soundista jne...
 
Oma mielipiteeni on se, että sellainen pieni volumennostatus on paikallaan soolo-osuuksissa. Jos bändissä on toinen kitaristi, joudun usein boostaamaan enemmänkin, triosoitossa riittää vähempi.
 
Mutta sellainen ylikorostunut nostatus, joka muuttaa koko bändin dynamiikkaa oleellisesti, hyppää kyllä silmille kuin stondis pappiskoulun aamunavauksessa. Vielä isompi ongelma on se, kun boosti otetaan pois päältä, ja koko homma tuntuu lässähtävän, varsinkin jos laulu ei jatka heti perään.
 
Joku tuossa edellä kirjoittikin hyvin, että tästä hommasta bändisoitossa onkin pitkälti kysymys. Ja dynamiikka ei tosiaan osu kohdalleen pelkkää taikapedaalia käyttämällä, vaan se vaati harjoittelua. Ja hyvät soundit. =)

Mun mielestäni pointti on siinä, ettei mitään yleispäteviä sääntöjä tyyliin "boostit on perseestä" tai "soolot 2 kertaa lujempaa kuin komppi" voi oikein tehdä. Kaikki riippuu bändistä, biisistä, sovituksesta, soundista jne...
 
Puhut vähän mutta paljon ;) Tapauskohtaista tämä tietenkin on.
 
Pidän silti pääni ja sanon että yleisesti ottaen (lähes aina) soolon pitää tulla kovempaa kuin komppi. Omat kokemukseni ovat hevibändistä jossa on 2 kitaristia ja syna, lisäksi tietenkin basso ja runput. Silloinkin vielä kun soiteltiin vain yhdellä kitaralla, oli soolojen buustaus tarpeen, ihan sillä että kokonaisdynamiikka säilyy laulun vaiettua. Mutta on totta ettei volumea tarvitse yhden kitaran kokoonpanossa nostaa niin paljon.
 
Olen soittanut myös fuusiobändissä, jossa kokoonpano oli kitara, syna, basso, ja foni (sekä tietysti rummut). Kyllä sitä soolosoundia sielläkin piti buustailla. Taas fuusiomeiningille yleiset unisonot (mm. Chick Korean biiseissä on paljon näitä) soitettiin perussoundilla, koska kenenkään ei pidä nousta esiin yli muiden.
 
On noita bändejä muitakin ollut, ja studiotyöskentelystä, samoin kuin livemiksauksesta on jonkin verran kokemusta, ettei tässä nyt ihan puurokorvaksi tarvi alentua.
 
Soolobuustini on 6...8 dB, unis-soundin (jolla soitan pikku fillit, harmoniat toisen kitaran ja/tai synan kanssa) buustaus on 4 dB. EQ vaikuttaa myös buustauksen tarpeeseen; karkeasti ottaen kun leikkaa soolosoundista enemmän yläpäätä, voi myös buustata enemmän ilman että ärsyttää kuulijaa. Hyvin olen pärjännyt.