Kitarat: kitarakamat ›

Mä tunnistin, joko saa sanoa. Mutta en tunnistanut kyllä soundin perusteella, vaan soitettujen äänien ja vahinkoräpellysten ym. perusteella.
 
Tuollaisessa vertailussa häiritsee se, että siellä ei soi joka kerta asiat täysin identtisesti kun ihminen on soittamassa. Jos olisi mahdollista syöttää jokaiselle kitaramikille sama soitto, niin sitten olisikin mielenkiintoiset vertailupohjat kuunneltavaksi.
 
Juujuu, mutta tässähän nyt yritetään ne erot repiä äänenvärin perusteella, eikä yritetä kalastella sieltä niitä erilailla soitettuja kohtia.
 
Puukorvilla toki on lupa tähän..itsellänikin se ainoa keino. Muut keskittykööt soundin kuulosteluun.

edellisen clipin kuultuani veikkaan päivällisenä olleen pizzaa, tod.näk. salami ja mieto chili. Ehkä jalopeñjo, oli niin lyhyt clippi ettei täyttä varmuutta syntynyt.
Basisti taasen jättänyt käsipesun väliin.
 
No ei vaitiskaa, hyvin vedetty, kuullosti ok. Väliäkö sillä millä. Tosin kaikki nyanssit sun muut tuskin välittyy meitsin läppäriin.
 
Hyvät tsemit kaikille. Tarviitte sitä, koska hifistely on niin rankka laji.

http://juki.1g.fi/mp3/PAF_testit/1.mp3
 
Ei muuta kuin kaikki analysaattorit ja spekrit kuumiksi. Nyt on mahdollisuus todistaa ettei ole kuuro ja puupää.
 
No... minusta tuo 1.mp3 kuulosti ihan Kloppmannin PAF-kopiolta. Ainakin Kloppmannin soundissa oli samalla tavalla trebleä ja tietynlaista "kireyttä". Samoin sen soundissa oli enempi gainia kuin muutamassa muussa kisailijassa. Vastaan Kloppmann.

Todellinen puupää alkaa sotkemaan laulumikkejä näiden PAFien sekaan. Liikutaan kuitenkin jo eri systeemeissä.
 
Mä jätän tän nokituksen huomiotta.

En kuule eroja noiden pafien välillä eikä minulla ole kuulovauriota (kuulokäyrä otettu n. kuukausi sitten). Olennainen kysymys lieneekin se, missä väitetysti kuullut erot sijaitsevat, mikrofonien ominaisuuksissa vai kuuntelijan korvien välissä. Minusta kyse on jälkimmäisestä, siis psykoakustiikasta.
 
Perustelen väitettäni omien havaintojeni ohella sillä, että mainitunlaiset erot saadaan mittauksillakin esiin vain jos ne toteutetaan oikein ja mitataan oikeita asioita. Sitä paitsi mittauksissa käytettävät laitteet ovat resoluutioltaan huomattavasti tarkempia kuin ihmisen korvan erottelukyky.

En kuule eroja noiden pafien välillä eikä minulla ole kuulovauriota (kuulokäyrä otettu n. kuukausi sitten). Olennainen kysymys lieneekin se, missä väitetysti kuullut erot sijaitsevat, mikrofonien ominaisuuksissa vai kuuntelijan korvien välissä. Minusta kyse on jälkimmäisestä, siis psykoakustiikasta.
 
Perustelen väitettäni omien havaintojeni ohella sillä, että mainitunlaiset erot saadaan mittauksillakin esiin vain jos ne toteutetaan oikein ja mitataan oikeita asioita. Sitä paitsi mittauksissa käytettävät laitteet ovat resoluutioltaan huomattavasti tarkempia kuin ihmisen korvan erottelukyky.
 
Siis mitään järkeähän ei ole etsiä eroja mittaamalla, kun soittoa ei tuoteta mitattavaksi. Mutta kokemus kertoo, että mikeissä on eroja. Emmää oikein käsitä miksi pitää vääntää tällasten klippien perusteella yleisellä tasolla siitä onko mikeissä eroa.
 
Noi klipit on kuunnellut joskus tosi kauan sitten ja muistan sen verran että a) tone ei ollut erityisen hehkeä b) erot oli saatu tosi minimaalisiksi.

Mutta kokemus kertoo, että mikeissä on eroja.
 
Juuri näin.

Olennainen kysymys lieneekin se, missä väitetysti kuullut erot sijaitsevat, mikrofonien ominaisuuksissa vai kuuntelijan korvien välissä. Minusta kyse on jälkimmäisestä, siis psykoakustiikasta.
 
Jos itse soittaja kuulee eron ja on tyytyväinen, soittanee myös ehkä paremmin. Ja sen seurauksena kaikki ovat vähän tyytyväisempiä. Oliko jollain muulla väliä?

Mutta toisaalta, kun todettiin jotta ei mikki laulajaa tee. Ei tee ei, mutta sille yleensä on hyvä syy miksi studioissa on(yleensä) useampiakin mikkejä pelkästään laululle.
 
Tälle analogialle repesin kyllä aika moitteetta, toivottavasti tuo nyt ei ole täysin vakavasti otettava "esimerkki".

Jos itse soittaja kuulee eron ja on tyytyväinen, soittanee myös ehkä paremmin. Ja sen seurauksena kaikki ovat vähän tyytyväisempiä. Oliko jollain muulla väliä?
 
Ei mun mielestä. Edellä oli tarkoitus neutraalisti todeta:
jotta asioita voitaisiin vertailla, on oltava nimenomaan niitä eroja. Jos noiden paf-mikkien erot ovat subjektiivisia eli jokaisen omiin kuuntelukokemuksiin ja etenkin niiden tulkintaan liittyviä, herää kysymys miten niitä sitten voidaan kontrolloidusti vertailla.
 
Erojen löytämiseen liittyvää tulkintapotentiaalia on tietenkin runsaimmin niillä, jotka ovat eniten vaihdelleet mikkejä ja vähiten niillä, jotka ovat vaihdelleet vain vähän tai ei ollenkaan. Tämä varmaankin selittää sitä, miksi ensin mainittu ryhmä on taipuvaisempi löytämään eroja.

Kai se vähän eri asia on huomata nyanssieroja mikeissä, kuin osata nimetä ne niiden erojen mukaan.
 
En miekään osaa sokkona nimetä, mikä oli Duncanin Seth Lover, '59 Model tai Antiquity. Sen verran kuitenkin huomasin eilen kun testasin näitä kaikkia malleja LP-henkisessä skebassa, niin ne kaikki käyttäytyivät eri tavalla vaikka vaffari oli normisti flättinä. Esimerkiksi '59 Model meni näistä helpoiten ruttuun kun hissukseen gainia alkoi kääntämään kohti kaakkoa. Antiquity oli selkeästi "miedoin" ja eniten vintage. Pieniä asioita, mutta kun niitä on jo viisi nipussa niin se vaikuttaa jotenkin.
 
Tykästyin kyllä tuohon Antiquityyn kovasti. Harkitsen jo LP Stanuun Duncanin Antiquityä (nimenomaan sitä ykköstä eli 50s style). Se vain futas miun näpeissä ja saattaapi olla että LP:stä laitetaan BKP:t hetkeksi hyllylle.
 
Just näin.

Mun mielestä tää on mielenkiintoista, että saundin hyvyys ja huonous nyt sitten onkin yht'äkkiä subjektiivinen määre. "Erittäin hyvät yksilöt" yms. siitä ekasta viestistä jne.
 
Tottakai se on subjektiivinen määre. Jokainen ihminen pitää hieman erilaisesta soundista, joten on mahdotonta luoda standardia, niinkuin ymmärrät. "Erittäin hyvät yksilöt" ilmaisulla kyseisessä yhteydessä tarkoitetaan yleensä juuri niitä perusmassasta enemmän poikkeavia, esim. erikoisen kuumia, tai muuten jotakin tiettyä haluttua ominaisuutta korostavia mikkejä. Ja edelleen subjektiivinen asia.
 
Ja tietenkin osa niistä tehdään speksien perusteella(siis paperilla, ei mittamalla tietyn PAFin ominaisuuksia). Monet kuuluista kopiot tosin ovat suoria kopioita niistä oikeista.
 
Noista muista jutuista ei jaksa enää jauhaa, joko ymmärrät, tai et.

Kuvittelin, että kuka tahansa kuulee noi erot, koska siihen ei tarvita harjaantunutta korvaa, eikä tietokoneen kaiuttimia parempaa välineistöä. Jos joku kuvittelee, että PAF-testissä erot ovat kuin päivä ja yö, niin hänen kannattaa hieman funtsailla testin ideaa uudestaan.
 
Eroja ei tarvitse selitellä psykofysiikalla, kunhan vaan kuuntelee rauhassa, niin pitäisi huomata selkeitä korostumia tietyllä alueilla, enemmän honotusta, vähemmän sitä jne. Toisten mikkien kohdalla erot ovat luonnollisesti huomattavasti helpompi havaita, kuin toisten.
 
Kaikkien mikkien tunnistaminen on ainakin mulle mahdotonta, koska suurin osa on mulle tuttuja vain niminä ja 100%:sta tietoa soundista ei ole. Yksi niistäkin joita olen kokeillut, oli aika hankala tunnistaa clipistä.
 
Perus vänkäämistä näiltä samoilta osseilta taas kerran. Kokeilkaapa joskus sitä mikkien vaihtoa livenä, niin saattaa noi mielipiteet vähän muuttua.

Jokainen ihminen pitää hieman erilaisesta soundista, joten on mahdotonta luoda standardia, niinkuin ymmärrät.
 
Olen täysin samaa mieltä tuosta asiasta. Siksipä kenenkään ei kannattaisi mennä sanomaan jostain mikistä, että "älä osta sitä, petyt varmasti" jne. Oikeammin asian voisi ilmaista: "en itse pidä tuosta mikistä, koska (perustelut jne.)". Täytyy muistaa, että vaikkakin itse ei välttämättä pitäisi jostain mikistä, niin joku toinen voi taas digata siitä.
 
Jos joku tekee kitaramikin ostopäätöksen (oli se sitten esim. PAF, ToneZone tms.) tämän palstan keskustelujen perusteella ja joku toinen taas haukkuu jonkun mikin aivan p*sk*ksi perustelematta asiaa, niin mikä on todennäköisyys, että ostaja olisikin digannut siitä mikistä, mutta jättää sen silti ostamatta palstalla esitettyjen em. asioiden takia?

Jos joku tekee kitaramikin ostopäätöksen (oli se sitten esim. PAF, ToneZone tms.) tämän palstan keskustelujen perusteella ja joku toinen taas haukkuu jonkun mikin aivan p*sk*ksi perustelematta asiaa, niin mikä on todennäköisyys, että ostaja olisikin digannut siitä mikistä, mutta jättää sen silti ostamatta palstalla esitettyjen em. asioiden takia?
 
Aika suuri, ja juurikin, häärättyäni pitkään juurikin mikinvaihtojuttujen parissa, en oo juurikaan valmis kenellekään "ehdottomasti suosittelemaan" mitään mikkiä, saati dissaamaan. Ja ei, en voi sanoa erottavani mikkejä missään "vertailussa" vaivattomasti. Turha ees yrittää.. ;)

Ei mun mielestä. Edellä oli tarkoitus neutraalisti todeta:
jotta asioita voitaisiin vertailla, on oltava nimenomaan niitä eroja. Jos noiden paf-mikkien erot ovat subjektiivisia eli jokaisen omiin kuuntelukokemuksiin ja etenkin niiden tulkintaan liittyviä, herää kysymys miten niitä sitten voidaan kontrolloidusti vertailla.
 
Erojen löytämiseen liittyvää tulkintapotentiaalia on tietenkin runsaimmin niillä, jotka ovat eniten vaihdelleet mikkejä ja vähiten niillä, jotka ovat vaihdelleet vain vähän tai ei ollenkaan. Tämä varmaankin selittää sitä, miksi ensin mainittu ryhmä on taipuvaisempi löytämään eroja.
 
Mun pointti oli se, että seuraako siitä parempaa musaa?

Näkisin, että mikkien vaihtamisen antama vaikutelma paremmasta, erilaisesta tai sopivammasta soundista voi inspiroida ja vaikuttaa luomis- ja performanssi-prosessiin myönteisesti riippumatta siitä ovatko eri mikkien vaikutukset objektiivisesti mitattavia suureita vai eivät. Eli joo mielestäni tässä mielessä voi periaatteessa syntyä "parempaa" musaa mikkejä vaihtamallakin.

Eli joo mielestäni tässä mielessä voi periaatteessa syntyä "parempaa" musaa mikkejä vaihtamallakin.
 
JA tosiaankin, jos tietää, mitä on esim. juurikin mikeiltä hakemassa, ja siihen omaan soitto"tatsiin" ja tyyliin sopivat mikit valitsee, ei varmaankaan "huonompaan suuntaan" musiikillisestikaan mennä. Joku tarvitsee selkeää, erottelevaa mikkiä, OK, sellasia on olemassa, mutta moiseen tyyliin ei sitten ole mitään "suurtehomikkiä" tarpeen laittaa. Ja tuon suuntaista. Jos soittaa enemmän sellasta "perinnemusaa" niin mieluummin sitten jotain PAF-tyyppistä, kuin keraamisilla magneeteilla varustettua tai jopa aktiivimikkiä.
Ja edelleen, kaikilla mikeillä voi soittaa kaikkea, jotkut on vaan "räätälöity" eri laisiin suuntauksiin ja soundeihin paremmin kuin toiset.

Tälle analogialle repesin kyllä aika moitteetta, toivottavasti tuo nyt ei ole täysin vakavasti otettava "esimerkki".
 
Tä? Mun mielestä hemmetin toimiva analogia... itseasiassa ei edes analogia vaan ihan sama asia. Kyllä mä väitän että jotkut mikit sopii toisten soittotyyliin paremmin kuin muut. Niin se vaan on!

Tottakai se on subjektiivinen määre. Jokainen ihminen pitää hieman erilaisesta soundista, joten on mahdotonta luoda standardia, niinkuin ymmärrät. "Erittäin hyvät yksilöt" ilmaisulla kyseisessä yhteydessä tarkoitetaan yleensä juuri niitä perusmassasta enemmän poikkeavia, esim. erikoisen kuumia, tai muuten jotakin tiettyä haluttua ominaisuutta korostavia mikkejä. Ja edelleen subjektiivinen asia.
 
...
 
Noista muista jutuista ei jaksa enää jauhaa, joko ymmärrät, tai et.
 
En usko, että ongelma on mun ymmärtämisessä, jos teikäläinen ei osaa ilmaista itseään. Sä olisit toki voinut alunperinkin jättää lässyttämisen "erittäin hyvistä yksilöistä" ja todeta vaan, että kun on varianssia, on kunkin mahdollista löytää just mieleinen tai jotain siihen suuntaan.
 
Mutta nyt kun tää meni niin kuin meni, niin on mahdotonta olla ajattelematta, että teikäläinen yksinkertaisesti vaan keksi jotain, kun huomasi että alkuperäinen väite on täysin naurettava.
 
Saundin subjektiivisuudesta oon sinänsä samaa mieltä.
 
Ja mua kyllä kiinnostaa edelleen keskustella Gibsonin 50-luvun mikkituotannon tasalaatuisuudesta, mutta mielellään jonkun sellaisen kanssa, joka ymmärtää kirjoittamansa.