Kitarat: kitarakamat ›

taisin tarkoittaa että "vahvistaa" = "vaimentaa hitaammin" sillä eihän se body nyt sentään mitään feedback-ilmiötä pysty tuottamaan...
 
kyllä tää menee jo melko nysväämiseksi. body värittää soundia jotenkin ja se riittää mulle. toiset soundaa enemmän erilailla kuin toiset (siis paremmin/huonommin)

Mistä se vahvistus tulee, eikös kaikki energia joka tähän värähtelevään systemiin tuodaan synny siitä kielen näppäilysta ? Osa taajuuksista vaimenee voimakkaammin kuin toiset, eli kuten joku jo aiemmin mainitsi runko ja elektroniikka suodattaa alkuperäistä kielen soundia ?
 
Matti
 
Voisiko ajatella että rungon voimakas resonointi muuttaa isomman osan energiaa ääneksi, jos verrataan vaikka akustista ja umpipuu-sähkistä? Kai äänen suhteen voidaan puhua vahvistumisesta, vaikkei energia sinänsä lisäännykään.

Voisiko ajatella että rungon voimakas resonointi muuttaa isomman osan energiaa ääneksi, jos verrataan vaikka akustista ja umpipuu-sähkistä? Kai äänen suhteen voidaan puhua vahvistumisesta, vaikkei energia sinänsä lisäännykään.
 
Hämmenetään vielä soppaa: eihän resonointi välttämättä ääntä synnytä, ilmaa se kyllä liikuttaa. Ja voihan esineet värähdellä ilman korvin kuultavaa ääntä. Itse asiassa kaikki materiaalihan värähtelee jatkuvasti, kyse on vain taajuudesta.
 
Äkkinäinen ajatus vailla tietoa: voisiko olla niin että tietyt materiaalit "syövät" tiettyjä taajuuksia ja siten tuntuvat korostavan joitakin muita taajuuksia.
 
Lisää energiaa nuo värähtelyt eivät kuitenkaan voi tähän yhtälöön tuottaa paitsi sitten molekyylitasolla tapahtuvien hajoamisten kautta ja sitä tuskin tapahtuu kitaraa soittaessa...eli vahvistusta tapahtuu vain ilman liikuttamisen keinoin. Joka taas puolestaan syö liike-energiaa rungosta joka jo söi sitä liike-energiaa siitä kielestä joka puolestaan söi energiaa sormesta joka oli syönyt kaurapuuroa...jne jne.
 
Mutta kaikki nämä taisikin olla jo mainittu tässä ketjussa aiemmin. Turha teksti siis. Sekavakin vielä.
 
Jatkakaa.

joitakin taajuuksia se heikentää, joitakin vahvistaa. kansanomaisemmin sanottuna runko "värittää" kielen soundia.
 
Eipä se mitään vahvista, vaatisi energianlähteen että moista voisi tapahtua.

...............

Eipä se mitään vahvista, vaatisi energianlähteen että moista voisi tapahtua.
 
Kyllä. Hauskaa kun esim. akustisissa kitaroissa on olevinaan joku kaikukoppa, joka muka vahvistaa ja värittää ääntä, vaikka eihän sellainen ole mahdollista ilman energialähdettä.

Kyllä. Hauskaa kun esim. akustisissa kitaroissa on olevinaan joku kaikukoppa, joka muka vahvistaa ja värittää ääntä, vaikka eihän sellainen ole mahdollista ilman energialähdettä.
 
Vissiin akustisen koppa värähdellessään muuttaa kielen näppäyksestä syntynyttä energiaa ilman värähtelyn kautta ääneksi, mutta sustainin kustannuksella.
 
Niukemmin resonoiva Les Paul taas antaa samalla näppäysenergialla pitemmän sustainin, mutta vähemmän kuultavaa ääntä?
 
Edit... tämä ajatushan on tuolla aiemmin jo esitetty moneen kertaan. Ehkä "vahvistamisesta" puhuminen antaa vaikutelman että energian pitäisi jotenkin lisääntyä. Ehkä "muuntaminen" olisi etevämpi ilmaisu.

Eipä se mitään vahvista, vaatisi energianlähteen että moista voisi tapahtua.
 
Kyllä ääni voi vahvistua samalla energiamäärällä. Nyt on kyseessä kielten ja rungon värähtely ja tietyssä vaiheessa tulevat värähtelyt voivat vahvistaa toisiaan ja taas toisaalta tietyt taajuudet vastaavasti kumoavat toisiaan.
Itse uskon kovasti, että sopiva kitaran runko voi lisätä sustainia verrattuna esim. värähtelemättömään ratakiskoon johon on kielet laitettuna.
Kitaran kieleen saa mahtumaan tietyn määrän energiaa, josta ylimäärä siirtyy runkoon ja kaulaan, josta osa ainakin palautuu takaisin kielille joko vahvistamaan tai heikentämään ääntä.
Tästä on esimerkkeinä ns sweet spotit, jolloin joku nuotti otelaudalla soi kovempaa kuin muut ja sitten taas vastaavasti kuolleet kohdat, jotka soivat huomattavasti hiljempaa kuin muualta soitettuna.
Voisihan sitä joskus tehdä ratakisko lapsteelin ja katsoa millainen sustain siinä on.....

Edelliseen lisäten näkemyksiäni rajallisella fysiikan tuntemuksella.
 
Vaimentava materiaali kitaran rungossa muuttaa värähtelyjä lämmöksi imemällä värähtelyn itseensä, kun taas värähtelevä materiaali toimii ikäänkuin jousena ja välittää kielten energiaa takaisin kieliin muuttamatta sitä lämmöksi (vaimentamatta) niin paljon kuin ensin mainittu materiaali.
 
Eli jos teet kellon kumista, se ei palauta iskuenergiaa ääneksi ilmaan. Jos teet sen raudasta, värähtelevä rauta palauttaa energian ilman liikkeeksi.
 
Eli koitan sanoa että jos kitara ei värähtele, se ei mielestäni automaattisesti tarkoita sitä etteikö se vaimentaisi kieliä, vaan voi tehdä sitä hyvinkin paljon.

Eli koitan sanoa että jos kitara ei värähtele, se ei mielestäni automaattisesti tarkoita sitä etteikö se vaimentaisi kieliä, vaan voi tehdä sitä hyvinkin paljon.
 
Juu, varmaan esimerkiksi rungon jäykkyys vaikuttaa jollain tavalla, ja massa, ja mitä noita ominaisuuksia nyt kitaroilla onkaan. Jos huopatossuun virittää kielet, niin ei taida tulla sen mahtavammin ääntä kuin sustainiakaan.

Kyllä ääni voi vahvistua samalla energiamäärällä. Nyt on kyseessä kielten ja rungon värähtely ja tietyssä vaiheessa tulevat värähtelyt voivat vahvistaa toisiaan ja taas toisaalta tietyt taajuudet vastaavasti kumoavat toisiaan.
Itse uskon kovasti, että sopiva kitaran runko voi lisätä sustainia verrattuna esim. värähtelemättömään ratakiskoon johon on kielet laitettuna.
Kitaran kieleen saa mahtumaan tietyn määrän energiaa, josta ylimäärä siirtyy runkoon ja kaulaan, josta osa ainakin palautuu takaisin kielille joko vahvistamaan tai heikentämään ääntä.
Tästä on esimerkkeinä ns sweet spotit, jolloin joku nuotti otelaudalla soi kovempaa kuin muut ja sitten taas vastaavasti kuolleet kohdat, jotka soivat huomattavasti hiljempaa kuin muualta soitettuna.
Voisihan sitä joskus tehdä ratakisko lapsteelin ja katsoa millainen sustain siinä on.....
 
Tässä tuli aika pitkälti bingo. Toisaalta on kyllä hieman ongelmallista käsitellä kieliä ja runkoa erillisinä kappaleina, sillä koko systeemihän resonoi kokonaisuutena. Toki ainoastaan kielten värähtelyllä on lopulta merkitystä sähkökitaran äänenmuodostuksen kannalta. Niin ja kyllä se ratakiskokin resonoi.
 
Kannattaa muuten myös miettiä sitä, että käytännössä myös soittaja resonoi omalta osaltaan myös kitaran mukana. Sustainin kannalta kaljamaha ei välttämättä ole hyvä juttu verrattuna luurankomaisen goottirokkarin pelvikseen.
 
Mutta se miksi kaivoin tämän jo monta päivää vanhan ketjun esiin liittyy nimenomaan noihin kiskoihin. Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä omituisemmalta tuntuu se, että erilaisissa puissa olisi jotenkin huomattavan erilainen saundi sähkökitaroista puhuttaessa. Olisi helvetin mielenkiintoista virittää joku simppeli sähkökitaran tapainen vehje käyttäen erilaisia puita ja kokeilla. Eli otettaisiin vaikkapa vain muutama yksinkertainnen puuaihio joihin viritettäisiin identtiset koneistot ja mikrofonit. Tämän jälkeen näiden puiden eroja voisi mittailla vähän tarkemminkin. Ja siis täsmennyksen vuoksi - tietenkin niissä on eroa varsinkin ääripäiden välillä, mutta entäs jos otetaan kaksi vaikkapa tiheydeltään suurinpiirtein yhtäläistä puulajia.
 
Kysymys kuuluu: onko joku jossain joskus kokeillut tällaista?
 
EDIT:
 
Ps. miltä kuulostaisi jos mikrofoni ei olisi bodyssa ja siten liikkuisi kitaran rungon mukana vaan esimerkiksi leijuisi automaagisesti tietyn keskiarvoetäisyyden päässä kielistä?

Mutta se miksi kaivoin tämän jo monta päivää vanhan ketjun esiin liittyy nimenomaan noihin kiskoihin. Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä omituisemmalta tuntuu se, että erilaisissa puissa olisi jotenkin huomattavan erilainen saundi sähkökitaroista puhuttaessa.

 
Mitä ihmeellistä siinä nyt sitten on, että eri puulajit "imevät" eri taajuuksia erilailla itseensä ja sitä kautta filteröivät kielen värähtelystä pois tiettyjä taajuuksia eri määriä kuin joitain muita taajuuksia? Mikki sitten muuntaa jäljelle jääneen kielen värähtelyn vaihtovirraksi.
 
Ps. miltä kuulostaisi jos mikrofoni ei olisi bodyssa ja siten liikkuisi kitaran rungon mukana vaan esimerkiksi leijuisi automaagisesti tietyn keskiarvoetäisyyden päässä kielistä?
 
Teepä pieni koe, tämän voi tehdä vaikka kotona. Näppää kieli soimaan ja katso silmällä kumpi tekee laajempaa värähtelyliikettä. kieli vai body. Melkoisella todennäköisyydellä kieli tekee silminnähtävää liikettä kun taas bodyn värähtelyä ei silmällä edes huomaa. Tästä voi päätellä, että bodyyn kiinnitetyn mikin värähtelyn laajuus on niin mitätöntä verrattuna kielen värähtelyn laajuuteen että sillä ei ole käytännössä mitään merkitystä mikin poimiman signaalin kannalta. Sitten kun aletaan puhumaan puoliakustisista tai jazzboxeista niin siinä vaiheessa bodyn ja sitä kautta mikin värähtelyllä alkaa jo olemaankin jotain merkitystä mikin poimiman signaalin kannalta, mutta solid body sähkiksissä ei juurikaan.