Kitarat: kitarakamat ›

Ei kyse ollutkaan sinusta tai minusta, sillä kaksi ei tee vielä kovin kummoista kohderyhmää ;) ESP:llä vetää lasten sankarit ja G:llä aikuisten sankarit. Näin se vain on ja kumpainenkin tekee ensiluokkaisia soittopelejä omalle kohderyhmälleen.
 
Mut ethän sä voi nyt kohderyhmää vetää palkattujen mainosmiesten mukaan puhtaasti. Jos tuota ajattelee ihan tolkulla, ESP:n kepit ja LTD1000 -sarja olisi hyvin pitkälle suunnattu pappa-betalar wannabe-Laihoille ja kaikki kevyemmät pelit olisi se millä raha tehtäisi oikeasti.
 
Kai ne (normi)malliston normaalit upper-end tuotteet kannattaa tehdä niin että kohderyhmällä on rahaa niitä ostaa. 4000€ tai $ customit on sitten homma erikseen. Sellasieen en sortuisi vaikka muuten ei ihan makaryyniä tarvii syödä.
 
Kannattaa mun mielestä erottaa yritysten palkkaamien markkinapossujen profiloinnit sun muut. Asiakassegmentti on se, joka tuotteita ostaa, ei se kuviteltu porukka. Esim mä olen tälläinen keski-ikää lähestyvä kaljamahainen ei rastatukkainen apina jolla ei ole tatuointeja ja naamakaan ei muistuta pomminpurkajaa (sirpalemielessä) ja ihan sujuvasti soitan tolla LTD:llä.
 
Ja meneehän nuo mainosleirit kuitenkin sekaisin. Enempi mun nuoruudessa näki Metallicoja ja Stoneseja ja Sepulturaakin (ja on se ruman signaturen Samborakin aika vanha patu), kun taas Tsäkkin Black Label ja Blink 1249710247 on enemmän uusiokamaa.
 
Ehkä sen voisi kuvitella sanovansa erona noille että Gibson ei noita signatureja jakele ihan kelle vaan. Tarvii olla sentään jotain muuta tunnettuutta kun pelkkä oma underground-piiri noin yleensä.
 
Edit-> Lisään tähän nyt vielä senkin että Maidenia dggaan ja eritoten Murrayn Davea. Henrdixkin on kova jätkä ja moni muu stratomies, mutta en hanki moista kun ei sovi käsiin (tuo yksi japsikopio riittää). Johtopäätös -> osa kitaransoittajista ei osta soitintaan kopioidakseen idoliaan tai totellakseen mainosmiehen käskyä vaan ihan oman tarpeensa tai mieltymystensä mukaan :-)

Oma studio ainakin helvetin hyvä soittaa ja viimeistelyssä ei virheitä.. Kun soitto käy niin hyvin ja kivalla soundilla niin en jaksa nillittää niistä reunalistojen yms. puuttumisesta. Oma asiansa jos sen kokee jotenkin puutteeksi.

kivaa jutustelua... Pitää myös muistaa se ero millä on levylle soitettu/mitä lehden kannessa esitellään. Uskon että juuri tuossa tulee markkinavoimat peliin. Kyllä se Hammet tai Young (Neil, Agnus tai Malcolm) tai Vai tai Laiho soittaa ne jutut mitä haluaa juuri sillä kitaralla mistä paras soundi/soitettavuus tulee tietyyn kohtaan kappaletta, olkoon sitten Gib tai Fen tai mikä ihan muu tahansa. ja poseeraa "kitaralehden" kannessa sen sponssikitaran kanssa...

kivaa jutustelua... Pitää myös muistaa se ero millä on levylle soitettu/mitä lehden kannessa esitellään. Uskon että juuri tuossa tulee markkinavoimat peliin. Kyllä se Hammet tai Young (Neil, Agnus tai Malcolm) tai Vai tai Laiho soittaa ne jutut mitä haluaa juuri sillä kitaralla mistä paras soundi/soitettavuus tulee tietyyn kohtaan kappaletta, olkoon sitten Gib tai Fen tai mikä ihan muu tahansa. ja poseeraa "kitaralehden" kannessa sen sponssikitaran kanssa...
 
Näinhän se toimii. Joka puolella maailmaa. Tosin oikeesti Gibsonin sponssit on maailman huonoimmat, olen kuullu.
(Itsellä ei moista koskaan tietenkään ole ollu, meillä oli vaan Carlsbro-sponsorship joskus)
Mutta mutta, jos palataan "halpis-Gibsoneiden" maailmaan. Jos olen oikein tulkinnut yleistä mielipidettä, niin moisiksi sitte laskettais LP-perheestä Studio? Mitenkäs, kun niit Studioita löytyy sitten monesta mallisarjasta? =)
Perus "entry level" Gibsonithan on olleet mm. Melody Makerit, ja eri mallisarjojen Juniorit. Toki tämän päivän juttu on sitten nuo "Faded"-viimeistelemättömät.
Ehkä myös Sonex pitäis laskea "halpikseksi" vaikka se soundillisesti on oikein jees. Invaderit ja tuo mun omakuvan Spirit? No, Spirittien hinnat ehkä ei oikein tuohon kategoriaan Sonexin ja Invaderin kanssa sovi.

Mut ethän sä voi nyt kohderyhmää vetää palkattujen mainosmiesten mukaan puhtaasti. Jos tuota ajattelee ihan tolkulla, ESP:n kepit ja LTD1000 -sarja olisi hyvin pitkälle suunnattu pappa-betalar wannabe-Laihoille ja kaikki kevyemmät pelit olisi se millä raha tehtäisi oikeasti.
 
En minä ole mitään kohderyhmää vetänyt, mutta ESP/LTD on. Segmentti on asiakasryhmä, jonka sisällä ostajilla on jokin yhteinen piirre ja tähän piirteeseen sitten pyritään vetoamaan. Perusasioita markkinoinnissa. Mutta sovitaan että olet oikeassa, ei kiinnosta siis pätkääkään tämä jarnaus.

En minä ole mitään kohderyhmää vetänyt, mutta ESP/LTD on. Segmentti on asiakasryhmä, jonka sisällä ostajilla on jokin yhteinen piirre ja tähän piirteeseen sitten pyritään vetoamaan. Perusasioita markkinoinnissa. Mutta sovitaan että olet oikeassa, ei kiinnosta siis pätkääkään tämä jarnaus.
 
Joo muttakun ne kitaristit joilla kasvaa jo karvat, ja jotka osaa soittaa muutakin kuin yhtä lajia, ostavat tod näk useita erityyppisiä keppejä ja jos niillä on positiivinen tuntuma omasta soittimestaan, saattavat ostaa saman merkin ei-ydintyypin soittimen. En usko että tällä palstalla kovinkaan moni ostaa keppinsä siihen liittyen että kuuluu johonkin Harley Bentonin markkinointikoneiston tekemään viitekehykseen, ja jos tekee, on aika pösilö. Tuhmia ovat epelit kun eivät pysy laatikoissaan.
 
Kaiken lisäksi siellä ESP:llä on aika paljon muutakin kun Alexilaihoa. mene sinne sivulle ja katsele niitä malleja. Tässä osa esimerkeistä jotka mielestäni ovat muutakin kuin Arkkivihollista ja mitälie Atreyua tjsp.
 
- Paramount - puoliakkari
- Vintage plus -stratot
- jo mainittu Ron Wood signature "tele"
- Duncaneilla varustettu Ecilipse
- PB-sarja
jnejne
 
Ja jos ei tälläinen mielipiteiden vaihto kiinnosta, älä herranjumala jatka sitä. Jos kaikkien pitäis olla automatic sun kannalla, olet väärällä palstalla. Täällä sitä jenkkihymyselkääntaputteluhenkieä ei ole vaan mielipiteitä on ihan yhtä monta kun hanureitakin.

Jeesus mikä puupää. Siinä sulle mielipide. Nyt riitti.

Muusikoiden.net

Käyttekö kuumana?
:D
 
Näköjään tänään vähän juu. Päivästä kiinni :)

Pannaan uutta aspektia kehiin:
 
Ite enemmänkin keräilen kun soittelen (ei hääppöiset musiikinlahjat todellakaan). Tämän oman suuntauksen vuoksi en missään nimessä ostaisi Fender Les Paulia vaikka olisi hyväkin vehje - tai Gibson stratoa, sen puoleen.
 
Toisaalta mulle on tärkeä tieto että Hendix soitteli stratoa ja saan siitä kovasti kiksejä, mutta toisaalta JEMiä ostaessani en tiennyt yhtään Vain biisiä - enkä tiedä vieläkään. Oli vaan niin helvatan siisti keppi, ja yksi rankka kitara pitää kaapissa olla.
 
Eli muotteja on monenlaisia mitä kitaraostamisen problematiikkaan liittyy.

Käyttekö kuumana?
:D
 
Vielä mitä, tämä keskustelu tarvitsee:
 
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/5/59/Cowbell.gif
 
No joo, oma Faded SG:ni on halpisgibsoni, mutta olen siihen kuitenkin tavallaan tyytyväinen.

Jeesus mikä puupää. Siinä sulle mielipide. Nyt riitti.
 
---ai mä luulin että se naulattiin käsistä ja jaloista, ei päästä---
 
Rhoadsilla oli pidempi letti, kuulutko nyt ihan varmasti 1959RR full stackin markkinasegmenttiin vai olsiko pitänyt ostaa 2203KK ihan vaan tota omakuvaa ajatellen? Jos vaikka Marshall-agentti lätkäisee sakot.

Käyttekö kuumana?
:D
 
Nääh. Mä kestän sen että kaikki ei ole samaa mieltä päiden valmistusmateriaaleista jne. Tai sit se on nuo valiumit jotka potkii lämpöä syrjempään.

Pannaan uutta aspektia kehiin:
 
Ite enemmänkin keräilen kun soittelen (ei hääppöiset musiikinlahjat todellakaan). Tämän oman suuntauksen vuoksi en missään nimessä ostaisi Fender Les Paulia vaikka olisi hyväkin vehje - tai Gibson stratoa, sen puoleen.
 
Toisaalta mulle on tärkeä tieto että Hendix soitteli stratoa ja saan siitä kovasti kiksejä, mutta toisaalta JEMiä ostaessani en tiennyt yhtään Vain biisiä - enkä tiedä vieläkään. Oli vaan niin helvatan siisti keppi, ja yksi rankka kitara pitää kaapissa olla.
 
Eli muotteja on monenlaisia mitä kitaraostamisen problematiikkaan liittyy.
 
Niinpä, kyllähän ostopäätöksiä tehdään hyvin monenlaisista lähtökohdista. Merkkiuskollisuus ja perinnetietoisuus (vrt. kohderyhmät ja keräilytaipumus) ovat perusteita hankinnoille siinä kuin jotkut muutkin päätöksiä ohjailevat tekijät. Niin kuin tuossa edellä on yritetty sanoa, mitkään näistä tekijöistä tuskin sellaisenaan selittävät kaikkea.
 
Tiettyjen brändien kohderyhmiä on ilmiselvästi olemassa, niitä syntyy ja niitä myös pyritään luomaan, mutta tiettyyn merkkiin/merkkeihin sitoutuneiden olemassaolo ei varmaankaan takaa brändin selviytymistä. Tänä päivänä siihen vaaditaan markkinaosuuden jatkuvaa kasvattamista. Gibsonilla on ollut ja on edelleen siihen varsin hyvät edellytykset.

Rhoadsilla oli pidempi letti, kuulutko nyt ihan varmasti 1959RR full stackin markkinasegmenttiin vai olsiko pitänyt ostaa 2203KK ihan vaan tota omakuvaa ajatellen? Jos vaikka Marshall-agentti lätkäisee sakot.
 
Hoho.. tällä logiikalla mun pitäisi siis olla kuollut jotta kuuluisin rhoadsin markkinointisegmenttiin.

Hoho.. tällä logiikalla mun pitäisi siis olla kuollut jotta kuuluisin rhoadsin markkinointisegmenttiin.
 
Niin. Sitähän mä olen juuri yrittänyt tolkuttaa että kuvitteli mainosmies mitä vaan, jengi kuitenkin ostaa soittimet ihan muilla kriteereillä (tai no kuolleet ei osta). Ne on kaiketi etupäässä ihan teinivesseleitä jotka kopioi sen oman idolinsa kamat, vai? Muilla se todellinen tai itseaiheutettu tarve sanelee hankittavat kamat, mutta se ei tarkoista sitä että samaa roinaa pitäisi hankkia kerrasta toiseen.
 
Siksi on aivan älytöntä kuvitella että yksikään kaupallinen firma voisi pysyä hengissä pitäytymällä vanhalla markkina-alueellaan koska ei ne asiakkaatkaan siellä pysy. Siksi em soitinvalmistajat laajentavat palettiaan ja ovat teheneet sitä jo vuosikaudet.
 
Se että jonkun valmistajan perinteinen segmentti on ollut jotain aikanaan, ei tarkoita sitä että ne ei laajentaisi palettiaan jonnekin muualle. Mä en kykene uskomaan että kovinkaan moni vanhan liiton Les Paul-ukko soittaisi Gibsonin robootilla, Godessilla saatikka BFG:llä. Niillä tähdätään jonnekin ihan muualle kun Gov't Mule tai Guns n Roses faneihin.
 
Samoin ESP:llä on kaapit väärällään tuotteita niille, joiden päätarkoitus ei ole opiskella floikkakikkailua tai jykyttää aliviremöykkää EMG:iden läpi.

Se että jonkun valmistajan perinteinen segmentti on ollut jotain aikanaan, ei tarkoita sitä että ne ei laajentaisi palettiaan jonnekin muualle. Mä en kykene uskomaan että kovinkaan moni vanhan liiton Les Paul-ukko soittaisi Gibsonin robootilla, Godessilla saatikka BFG:llä. Niillä tähdätään jonnekin ihan muualle kun Gov't Mule tai Guns n Roses faneihin.
 
Samoin ESP:llä on kaapit väärällään tuotteita niille, joiden päätarkoitus ei ole opiskella floikkakikkailua tai jykyttää aliviremöykkää EMG:iden läpi.
 
Markkinoiden segmentointi tarkoittaa sellaisten toisistaan selkeästi erottuvien ostajien ryhmien tunnistamista, jotka vaativat erilaisia tuotteita ja/tai markkinointikeinoja. Yksittäinen yritys ei voi yleensä palvella kaikkia markkinoidensa asiakkaita tyydyttävästi, sillä asiakkaita on liikaa ja heidän tarpeensa ovat erilaisia. Siksi yrityksen kannattaakin tunnistaa asiakasryhmät (markkinasegmentit), joita se voi palvella kaikkein tehokkaimmin. Markkinoinnin kohdistaminen yrityksen tuotteisiin suosiollisesti suhtautuville segmenteille on usein kannattavampaa kuin markkinoinnin suuntaaminen koko potentiaaliselle asiakasjoukolle (massamarkkinointi).
 
Kun vertaat esim G:n ja ESP:n markkinointia, väitätkö ihan vakavissasi että ne kilpailee samoista asiakkaista? ESP/LTD on esim helvetin kannattavaa markkinoida jossain FME:n kaltaisessa tapahtumassa, mutta Geen tai Äffän on aivan turha raahata sinne ensimmäistäkään luuttua. ESP/LTD:n segementit on niin homogeenisiä että pääkallolla, tribaalilla ja pataäsällä osuu 98% porukasta.

Kun vertaat esim G:n ja ESP:n markkinointia, väitätkö ihan vakavissasi että ne kilpailee samoista asiakkaista?
 
No, otetaan nyt vaikka tämä Gibsonin Sg;
 
http://www.thomann.de/fi/gibson_sg_special_emg.htm
 
Kyse on tietenkin vain yksittäisestä mallista, eikä koko firman yleisestä markkinointistrategiasta, mutta kyllä minä väitän tuon olevan nimenomaan suunnattu niille ei niin perinteisen Gibsonin asiakaskunnan potentiaalisille ostajille. Firma elää ajassa ja tarjoaa vaihtoehtoja muillekin asiakaskunnille. Nimeähän Gibsonilla on, ei sen tarvitse puskea logoaan joka paikkaan tai yrittää vakuuttaa ketään asemastaan. Se on Gibson, joka on brändinä tunnettu, suuri ja arvokas. Mutta näillä malleilla se puskee uusille markkina-alueille, sinne ESP:n, LTD:n ja muiden "modernempien" valmistajien omimmalle territoriolle. Kyse ei siis ole siitä, että kukaan kaappaisi toisen koko asiakaskuntaa, blues-äijät varmasti ostaa enemmän Gibsoneita kuin ESP:tä, vaikka niihin Duncaneita kiinni laitettaisiin ja tehtäisiin sunburst-kansi. Mutta kyse on tarjonnan laajentamisesta ja voittojen maksimoimisesta. Potentiaalin hyödyntämisestä. Markkinoiden seuraamisesta ja valiojugurtista.

Kyse on tietenkin vain yksittäisestä mallista, eikä koko firman yleisestä markkinointistrategiasta
 
No niinpä. Olen alusta asti sanonut että overlappingia on ja segmentin raja ei ole mikään aita, jonka yli ei saa tai voi ostaa. Markkinoinnin perusteisiin kuuluu että segmentit on kuitenkin voitava erotella toisistaan selvästi, eikä tämän pitäisi G:tä ja ESP:tä verrattaessa olla kenellekään mikään ylivoimainen tehtävä.

Jos palataan otsikkoon "Halpisgibsonit", niin mun Gibson maksoi uutena kokoaista 329€. Se on jo halpa se. Kyseessä Melody Maker.