Kitarat: kitarakamat ›

Sinänsä tuosta metallin pehmeydestä: metalliset tallathan ovat muutenkin pitkälti sähkökitaroiden juttu, perinteisestihän kielisoittimien tallat ovat joko luuta tai puuta jotka molemmat ovat kuitenkin pehmeämpiä kuin pehmeinkään uudenvuodentina, ja hyvin soi silti. Lienee normaalia että jos tallapalassa ei ole uraa tai se on pieni niin kuluminen alussa on nopeaa, miettikäähän lieriön (kieli) ja tason (tallapala) välistä kosketuspintaa joka teoriassa on viivamainen eli pinta-alaltaan äärettömän pieni, jolloin pintapaine on melkoinen. Kielen kuluttaessa tai painaessa uraa tallapalaan kosketuspinta-ala kuitenkin kasvaa nopeasti, jolloin kuluminenkin hidastuu kunnes saavutetaan toivottavasti piste jossa sitä ei enää merkittävästi tapahdu.
 
Myös tuo kieliuran lyöminen kontra viilaaminen vaikuttaa järkevältä, monet metallit lujittuvat kun niita muokataan, eli tuolla lyömisellä saadaan tallapalaan kovempi kohta kielen alle jolloin kestänee paremmin.
 
Oman Jacksonini TOM-kopiosta kun tarksitin niin siinä kyllä on samanlaiset melko isot valetut kieliurat kaikissa tallapaloissa.

Etevää järkeilyä. Pakko antaa plussa.

Onhan tallapaloja tehty muovistakin, ainakin 60-luvulla.
 
http://www.davesguitar.com/product/C207310.JPG

Ei muutaku jako kohilleen ja menestystä. Halpoja osiahan noi on, ja on nopee.

Onhan tallapaloja tehty muovistakin, ainakin 60-luvulla.
 
http://www.davesguitar.com/product/C207310.JPG
 
Monissa resonaattoreissa conen keskellä keksissä kiinni oleva talla on puuta, siis kielet ovat suoraan puuta vasten. Puussa on pieni ura, mutta enpä osaa sanoa onko tehty lyömällä :-).

Sinänsä tuosta metallin pehmeydestä: metalliset tallathan ovat muutenkin pitkälti sähkökitaroiden juttu, perinteisestihän kielisoittimien tallat ovat joko luuta tai puuta jotka molemmat ovat kuitenkin pehmeämpiä kuin pehmeinkään uudenvuodentina, ja hyvin soi silti.
 
Olennaisinta kait tuossa on miten materiaali välittää resonointia? Väitän että tietyt puulaadut (viuluissa ja vastaavissa), sekä luusatulat akustisissa kitaroissa välittävät kielten värähtelyn soittimen kanteen paremmin kuin raskaassa metallitallassa kiinni olevat pehmeää metallia olevat tallapalat. Hyvän akustisen soittimen kansi on niin paljon herkempi resonoinnille ettei sen "herättäminen" vaadi voimakasta värähtelyä, päin vastoin raskas talla olisi vain haitaksi (massasta johtuva pienempi herkkyys). Sähkökitaran painavan rungon värähtelemään saattaminen vaatii suurimassaisemman tallan ja myös tallapalojen tulee olla sellaista materiaalia että ne eivät demppaa värähtelyä ennen tallan runkoa ja kantta. Tuntuisi että tärkeää on että soittimen rungon ja tallan painon suhde on oikea (ja tietysti oikeat materiaalit).
 
Tämä kaikki on täysin epätieteellistä mutua, mutta itse luulen asian olevan näin. Toivottavasti joku pistää faktaa pöytään, niin opin (opitaan) taas jotain uutta rakkaista soittimistamme;)
 
Lienee normaalia että jos tallapalassa ei ole uraa tai se on pieni niin kuluminen alussa on nopeaa, miettikäähän lieriön (kieli) ja tason (tallapala) välistä kosketuspintaa joka teoriassa on viivamainen eli pinta-alaltaan äärettömän pieni, jolloin pintapaine on melkoinen. Kielen kuluttaessa tai painaessa uraa tallapalaan kosketuspinta-ala kuitenkin kasvaa nopeasti, jolloin kuluminenkin hidastuu kunnes saavutetaan toivottavasti piste jossa sitä ei enää merkittävästi tapahdu.
 
Tämä kyllä pitää varmasti paikkansa. Yksi syy siihen että Giban palat ovat kuluneet nyt alussa enemmän kuin esim. nuo J&D:hen hommaamani StewMacin tarvikepalat on se että Giban palojen harja on ohuempi ja kosketuspinta kieleen siten pienempi, jolloin juuri tuosta yllä selitetystä johtuen ehkä näyttää että se kuluisivat herkemmin?
 
Oman Jacksonini TOM-kopiosta kun tarksitin niin siinä kyllä on samanlaiset melko isot valetut kieliurat kaikissa tallapaloissa.
 
Tuommoiset isot valmiit urat oli myös J&D:n alkuoperäisissä paloissa, StewMacin paloissa taas yläpinta oli täysin sileä, ja pienen siistimis viilauksen jälkeen on sellaisena pysynyt.

Nyt kun on kulunut 1,5 vuotta lisää aikaa, niin onko fadedien tallapalat pysyneet vielä kitaran hintaan nähden siedettävässä kuosissa?

ReBeat: Nyt kun on kulunut 1,5 vuotta lisää aikaa, niin onko fadedien tallapalat pysyneet vielä kitaran hintaan nähden siedettävässä kuosissa?
 
Meikäläisen fadedin (talla)palat vuodelta 2003 ovat ainakin vielä ihan täydessä iskussa... Ehkä sen vuoden malleissa käytettiin taikavoimilla höystettyjä osia, mene ja tiedä.

ReBeat: Nyt kun on kulunut 1,5 vuotta lisää aikaa, niin onko fadedien tallapalat pysyneet vielä kitaran hintaan nähden siedettävässä kuosissa?
 
Mulla meni tuo Faded vaihtoon aika nopeasti tuon ed. kirjoituksen jälkeen (ei tosin tallapalojen takia;)
 
Toinen on ollut jonkun aikaa, mutta sillä en ole vielä ennättänyt juurikaan soittamaan. Sen sijaan olen huomannut että Skujun muuten mainiossa CV-telessä ovat nauhat aika nopeasti kuluvaa metallia, tosin olen sillä soittanut yli puolivuotta päivittäin useita tunteja, on se kitara joka tulee aina ensimmäisenä napattua syliin kun soitatuttaa.