Kitarat: kitarakamat ›

-85 vuoden ibanez roadstar

Kaikki on kaupan, kunhan tarpeeksi fyrkkaa lyödään tiskiin.

Nyt tuntuu että tuosta RG 1570 en luovu koskaan.

Itsellä on pari tällaista keppiä. Toinen on Fenderin american standard stratocaster ja toinen Gibsonin standard les paul. Helvetin hyviä keppejä molemmat, ei ole mitään syytä luopua noista.

Tietenkin... jos jossain vaiheessa pääsisi rakennuttamaan keihään ihan omien speksien pohjalta niin sehän olisi sitten täydellinen ja näinollen ei olisi mitään syytä luopua siitä. (Yeah, riiight...)

No tuo -96 amöriikan rato tuskin lähtee mihinkään, sen verran hyvä peli on ollut. Ja Mosrite-kopiostakaan en näe luopuvani. Epiluuri on sitten se joka lähtee, jos sellaiseen on tarvetta. Vahvistimistahan ei luovuta missään tilanteessa.

Omissa kuvissa olevista, ne japanilaiset. Eli strato (vm 197?) ja Ibanez 540S (vm 1987).

http://muusikoiden.net/dyn/users/30488.jpg
 
noista kahdesta en luovu, varsinkin tohon 355 - kopsuun on menny jo sen verta rahaakin ettei siitä saa ikinä lähellekkään omia pois. huomen se lähtee hakalan ramin pajalle niin saa ton maestro tremolon ja 6 - asentosen varitone - switchin paikoilleen...
 
niin ja onhan tuon straton bodykin lähteny maalaamoon...

Varmaankaan tuosta F.I. Customista, kun sellainen tuli omien toiveiden mukaan teetettyä. Myöskin Gibsonin LP Studio taitaa pysyä hamaan loppuun saakka, koska se on ollut jo kauan ja on yleispätevä laite.
 
Toivottavasti ei tarvi luopua mistään nykyisistä laitteista, koska ne ovat kelpo vimpaimia kaikki. Lisää erilaisia sitten rivin jatkeeksi joskus, toivottavasti.

Kaikki on ostettavissa...
Nyt tuo SG on sen verta mukava ettei ole tarvetta hankkiutua eroon tuosta.
Mut tarpeeksi taaloja niin myyn vaikka persettä..

Mun Ibanezit, eli 80 -luvun loppupuolen RG-550, jonka ostin uutena, kun ne tulivat markkinoille. Kitara on kulunut, mutta edelleen helvetin hyvä soittaa. Alkuperäiset mikit olivat kuraa, joten vaihdoin tilalle DiMarziot (single coilia lukuunottamatta).
 
Ibanez PF-200 vuodelta 1979. Ostin tämän kitaran eräältä ahvenamaalaiselta hemmolta 90 -luvun alussa "sika säkissä" -tyyliin 1500 vanhalla markalla (hintaan sisältyi alkuperäinen kotelo). Vaihdoin tallapaikalle Gibsonin mikin ja kitara on myös helvetin hyvä soittaa, kuten tuo RG:kin. Kitara on tallan takaa ns. "hollow body", eli sustainia riittää huolella, vaikka kyseessä onkin pulttikaulainen kitara.
 
RG on tehty nimenomaan hevikepitykseen, kun tuolla PF:llä voi soitella muutakin matskua.
 
Onhan noi mun muutkin kitarat mulle tärkeitä, mutta nuo ovat varmaan ne kaikista tärkeimmät.

Tällähetkellä omistan vaan kaksi kitaraa ja kummastakaan en luopuisi.
Squieri nyt oli eka kitara ja siihen on kertynyt aikojen kuluessa paljon rokkiarpia ja tunnearvoa, Ibanez nyt vaan on maailman seksikkäin ja parhaan tuntuinen tilukeppi ikinä.

Pakko se on sanoa oma kitara Ibanezin RG1550, tämä se on se yksilö joka on "kuin tehty käsilleni".
 
Tuossa ei yksinkertaisesti ole mitään vikaa (no mikit voisi vaihtaa..) mutta soitettavuudeltaan ja yleisesti ottaen tuo on se kitara jonka minä omistan ja pitkään.

Pakko se on sanoa oma kitara Ibanezin RG1550, tämä se on se yksilö joka on "kuin tehty käsilleni".
 
Tuossa ei yksinkertaisesti ole mitään vikaa (no mikit voisi vaihtaa..) mutta soitettavuudeltaan ja yleisesti ottaen tuo on se kitara jonka minä omistan ja pitkään.
 
Ittelläkin on kans kyseinen kitara ja tuskin tuloo luovuttua, sen verran hyvä ja tunnearvoinen keppi.
 
Ja ehdottomasti kitarat joista en tuu luopumaan on mun kaks JAK:in nikkaroimaa keppiä, telecaster ja les paul. Omakuvassa on jonkinnäköinen kuva lespasta.

Mulla on sellanen tilanne, että en ole vielä löytänyt sitä omaa "tästä en luovu"-skebaani. Ainoa lähellekään kriteerejä täyttävä on toi mun J&D Telecaster. Mutta sekin juuri sen takia, että eihän sitä kukaan ostaisi... liian halpa kepukka uutenakin. Eli itse asiassa nyt tästä tulikin periaate: siitä kitarasta en luovu! En voi!

Never say never, mutta ainakaan toistaiseksi aion pitää Amfisoundin minulle valmistamat Customit, Les Paul ja King V -malliset.
 
Kaikki on kaupan, kunhan tarpeeksi fyrkkaa lyödään tiskiin.
 
...ja tämä oli erityisen hyvin sanottu ;)

Omakuvan jak minibirdistä en luovu - sai sen vain pari päivää ennen Ala-Kuhan kuolemaa.

Omakuvan jak minibirdistä en luovu - sai sen vain pari päivää ennen Ala-Kuhan kuolemaa.
 
Miten ne osaa olla noin hienoja. :)

Omakuvan jak minibirdistä en luovu - sai sen vain pari päivää ennen Ala-Kuhan kuolemaa.
 
Tollanen minibird olis kyllä turkasen hieno ehkä. Paljolla myyt? ;-D Hähähä, vitsi vitsi.

Maya strato vm.1979. Ensimmäinen kesätyörahoilla hankkimani värkki. Vuosien varrella vaihtunut mikit fenderin tex/mex-settiin, muutoin orkkis ja siisti. Klasssinen sunburst vaahterakaulalla/-otelaudalla. Tämän pidän vaikka seinäkoristeena.
 
Kaveriksi on valmistumassa pikkuhiljaa DIY tele laatukomponenteilla. Voi olla, että tuonkin kanssa tulee tehtyä elinikäinen kumppanuus?