Palatakseni aiheeseen, kitara kuin kitara tuntuu soivan helevetin hyvin Hughes&Kettnerin Trilogyn kanssa. Joku tulee sanomaan, että siinä ei oo niin paljoo luonnetta, kuin vanhassa marsussa eikä samanlaista kermaisuutta, kun vanhassa fenderissä, mutta kaiken kaikkiaan sen soundi on vaan parempi. Ja jos vahvistimien monipuolisuutta pitäisi jollai mitata, niin mittatikkuna toimii kyseinen nuppi. Parhaan tuloksen Trilogyn kanssa omasta mielestäni saan Gibson merkkisellä kitaralla. Mieluiten V-mallisella. |
Kyllä sitten pentti-peruspilkkijää ottaa aivoon kun pro-pilkkijä nauraa - huolimatta siitä, ettei pro-pilkkijä saa yhtään sen enempää kalaa. En voinut vastustaa kiusausta. "Viimeinen catch-a-fish!" "Hei, se Mao-Tse-Tung, se kiskoo ihan simona kalaa!" Ammattipurjehtija ottaa tyynen rauhallisesti. |