Kitarat: kitarakamat ›

Eipä ole pahaa sanottavaa omasta Epistä paitsi että elektroniikka vois olla vähä parempi. Jonkin verran hurisee ja päästelee pieniä sivuääniä jos vertaa vaikka toiseen keppiini(ibanez sz) joka ei päästä hurinan hurinaa..
 
Parempi nauhaviimeistely tos Epis on kuin esim ex-Rg 520:ssa joka uutena lähemmäs 3x kalliimpi.

Eipä kyllä noista kalliimmistakaan aina tahdo nauhatyötä liikaa löytyä ellei custom-shoppia ja kuulemma gibsoni on käyttänyt jo vuosia muovisatuloita.... .
 
Sekin vielä! Mitä kurjaa vielä keksivätkään! Tuolla satula-aiheisessa topikissa oon noita selvitellyt.. Ja totta on, micartaa tai coriania tms. taitavat olla nuo suureksi osaksi. Toki aitoa oikeaa luusatulaakin joissain malleissa vielä lienee. Vaan harvakseltaan. Ruuvitkin ruosteessa!
Kyllä ne kaikki toiset siitä luusta tekee..... ;)

Eipä kyllä noista kalliimmistakaan aina tahdo nauhatyötä liikaa löytyä ellei custom-shoppia ja kuulemma gibsoni on käyttänyt jo vuosia muovisatuloita.... .
 
Joku aika sitten kävin muutamia uusia gibbonin lespalia hipelöimässä ja nää oli siis aivan pakasta vedettyjä ja melkein kaikissa nauhat törrötti tosi ikävästi... tuntu siltä että ne missä ei ollut bindauksia niin ei paljoa viimeistelty!
(näitä ei siis oltu mitenkään huollettu vaan nostettu samantien seinälle)
 
Noh eipä kannata antaa tuon häiritä jos kitarassa on puut ja elektroniikat ja soundit kohdillaan muuten. Ostin LP Voodoon aikanaan ja siinä törrötteli nauhat ja satulassa oli häikkää (d-kieli liian alhaalla). Nauhojen päät pyöristettiin alle satkulla ja Ruokankaalla tehtiin uusi satula muutamalla kympillä. Aika pieniä fiksauksia kuitenkin jos ajattelee että 150€ rempoilla sai luutun perfect-kuntoon (no hutera mikkikytkin tekis mieli vaihtaa joskus).
 
Täällä kun katselee hemmoja jotka ostaa edullisempaan kitaraan EMG-setin 250€ ja sorvailee siihen paperimassabodyyn patterinkoloja ja tuskailee kieron kaulansa kanssa niin mielummin teen 2000€ kitaraan 200€ rempan kun pistän 500€ kitaraan 250€ mikit ja omaa työtä ja siltikin kiroilen kun kaula näyttää jousipyssyltä ja lisenssifloikka keksii omia vireitä...
 
Sit onkin ihan toinen juttu keskustella siitä että pitäisikö 500€ kitaran olla sellainen että siitä saa säätämällä hyvän vai pitääkö tosiaan niitä komponentteja vaihdella? Ja pitäisikö 2000€ kitaran olla sellainen että se on valmiiksi hyvä. Tiedä häntä. Ostetaanhan sitä talojakin niin että rempataan ne heti. Ja onko kukaan päässy auton takuuaikaa loppuun ilman mitään vikoja? Kysyn vaan.

Nauhojen päät pyöristettiin alle satkulla ja Ruokankaalla tehtiin uusi satula muutamalla kympillä. Aika pieniä fiksauksia kuitenkin jos ajattelee että 150€ rempoilla sai luutun perfect-kuntoon
 
Niksipirkka: Noi temput voi tehdä myös itse jos viila pysyy kädessä. Noita parin sadan ruiskuja ei raaski soitinrakentajalla fiksauttaa, kun niiden arvo ei siitä kuitenkaan mihinkään muutu. 150 eurolla saa jo toisen mokoman ritsan jolla noita remontteja voi reenailla.

Niksipirkka: Noi temput voi tehdä myös itse jos viila pysyy kädessä. Noita parin sadan ruiskuja ei raaski soitinrakentajalla fiksauttaa, kun niiden arvo ei siitä kuitenkaan mihinkään muutu. 150 eurolla saa jo toisen mokoman ritsan jolla noita remontteja voi reenailla.
 
Joo. Se Gibsonin Voodoo ei varsinaisesti oo parin sadan ruisku ja siksipä käytin verstaalla. Edukkaammat luutut on asia erikseen. Niille on tullut tehtyä yhtä ja toista.
 
Ja toisaalta joskus ei kannata opetella jotain hommaa jo sen tekee vaan kerran tai pari. Keskittyy meilummin siihen ydinosaamisen ylläpitoon. Mä luulen että toi nauhojen hionta ei muodostu mulle edes jokavuotiseksi operaatioksi, Sit voisi huolestua jos kävis pajalla vaihdattamassa kieletkin.

 
Ja toisaalta joskus ei kannata opetella jotain hommaa jo sen tekee vaan kerran tai pari. Keskittyy meilummin siihen ydinosaamisen ylläpitoon. Mä luulen että toi nauhojen hionta ei muodostu mulle edes jokavuotiseksi operaatioksi, Sit voisi huolestua jos kävis pajalla vaihdattamassa kieletkin.
 
No eipä siitä varmaan ikinä mitään haittaa ole jos opettelee vähän uusia taitoja ja säästää siinä sivussa aikaa ja rahaa:)
 
Sanoisin että semmoiset missä ei tarvita kalliita erikoistyökaluja melkein kannattaa itse tehdä jos vaan jaksaa... aina ei jaksa.
 
No juu 500e oli mummoissa joitain 3tonnia ja kyllä se ainakin silloin oli iso läjä satasia niin kyllä tuohon rahamääräänkin pitäisi tuotteen olla sellainen mitä tilataan.
 
ja varsinkin kun lyödään puolet lisää eli kyllä yli tonnin vehkeissä ei pitäisi olla enään mitään huomauttamista ja ainakaan omaan pussiin ei pitäisi mitään soitinrakentajan säätöjä ja korjauksia uuteen kitaraan pitäisi sallia!!
 
Sehän on jo asiakkaiden huijaamista myydä "viallista" priiman hinnalla! ja tehtaan puolelta törkeätä laadunvalvonnan laiminlyömistä ja asiakkaiden ala-arvoista nöyryyttämistä:) ...kyllä ne urpot ostaa kuitenkin vaikka tää ei ole ok.
 
Nyt on kyllä höplätty, Takuun piikkiinhän tuollaiset korjaukset menee!!!
 
huhuh, tulipas tilitys, :)

No eipä siitä varmaan ikinä mitään haittaa ole jos opettelee vähän uusia taitoja ja säästää siinä sivussa aikaa ja rahaa:)
 
Sanoisin että semmoiset missä ei tarvita kalliita erikoistyökaluja melkein kannattaa itse tehdä jos vaan jaksaa... aina ei jaksa.
 
No joo. Se on se jaksamis-osaamis -kysymys. Mun tapauksessa ei juuri olis tullu säästöä kun enisn olisi pitänyt hommata se harjoituskitara jolla olisi treenannut.
 
Nyt on kyllä höplätty, Takuun piikkiinhän tuollaiset korjaukset menee!!!
 
Olis varmasti mennyt. Tossa nauhojen osalta ei voi kun katsoa peliin että tyhymä! Tosin olisihan aidosti asiakaspalveleva musiikkikauppa voinut kokeilla soittimen läpi ja sanoa että me vielä hiotaan noi nauhat, varsinkin kun varasin kepin ja hain viikon päästä kun sain rahaa.
 
Satulan vaihtokohdassa taas (vuosia oston jälkeen) kitara oli muutenkin menossa Ruokaknkaalle huoltoon niin aattelin että menköön tuokin kun räminän lähde löytyi. Siinä vaiheessa olin jo niin kypsynyt kauppaan josta ko luuttu ostettiin että en olis sinne menny suin surminkaan.
 
Noissa jutuissa on ollut enemmän tietämyksen ja kokemuksen puutetta. Eli ensin soitettu semi-ritsalla toistakymmentä vuotta more or less passiivisesti kunnes harrastus alkoi ottaa uudestaan tulta ja kukkaro salli kunnon luutun oston, Tuon kitaran kanssa on sitten harjooteltu kaikenlaista säätöä ja vaatimustasojen asettelua.
 
Tosta kaupasta vielä sen verran et sorry vaan mutta jos asiakkaan maileihin ei vastata ja soittimia ei hommata testiin eikä oikeestaan edes sanota että ei hommata niin. Noh Helsingissä on monta kitara-afääriä josissa saa ihan palveluakin... Et osataan sitä täälläkin avautua/vuodattaa.
 
(Ja sanotaan nyt selkeydeksi että Ruokankaan hommeleista ei ole mitään huomauttamista oikein hyvää ja asiantuntevaa meininkiä. Tuota kritisoimaani soitinliikettä en viitsi nimeltä mainita.)

Miulla on kyllä tuommonen Epiluurin SG. Hirmuisen hyvä keppi omasta mielestäni. Mikään ei ole hajonnut tässä 3v aikana. Ihan ok soundit lähtee ja erittäin helppo soittaa. Itse asiassa en ole kokeillut kitaraa joka sopisi paremmin näppiin.

Itellä löytyy epin gothic explorer ja ainoat huonot puolet on/oli elektroniikka (ja virittimet ei ole iha parhaimmasta päästä mutta kyllä se ihan hyvin kestää). Tallamikin vaihdoin Duncanin invaderiin ja nytkun on enää juotokset pelkässä tallamikissä ja volapotikassa, niin ei pida enää ylimääräistä ääntä/vuoda.
Passeli hevivekotin.

Mulla on epin les paul (sarjanumeron perusteella tsekkiläinen kun B.llä alkaa)
gotohin virittimet, luusatula ja vahatut mikit. Ei mitään valittamista tähän mennessä
Hyvin rokkaa epi!

Epin Plain Top LP:ssä olis sitte oikeat LP puut (mahonkia ja vaahteraa kannessa). Ei leppää. Tämä kumoaa sen yleisimmän dumauksen : "niissä on väärät puut"
 
Mikäs näissä on sitten hanurista? ( Ai niin, mikit tietysti ja virittimet, satulat ja puissa on just oksakohta ym.)
 
Eikun oikeasti, onko kokemuksia?
 
Musicianfriendsissä kehuvat omistajat tätä kovasti, mutta siellä nyt kehutaan melkein kaikki.

Epin Plain Top LP:ssä olis sitte oikeat LP puut (mahonkia ja vaahteraa kannessa). Ei leppää. Tämä kumoaa sen yleisimmän dumauksen : "niissä on väärät puut"
 
Mikäs näissä on sitten hanurista? ( Ai niin, mikit tietysti ja virittimet, satulat ja puissa on just oksakohta ym.)
 
Eikun oikeasti, onko kokemuksia?
 
Musicianfriendsissä kehuvat omistajat tätä kovasti, mutta siellä nyt kehutaan melkein kaikki.
 
Mun tuossa viheriässä on myös mahonki-vaahtera -yhdistelmä, tosin se mahonki (niinkuin melkei kaikissa nykyisissä itämaan-kitaroissa) on tuota laua-mahonkia eli filippiininmahonkia. Siihen emoyhtiön vehkeeseen verrattuna on aavistuksenkin kirkkaampi. Moni joka on soitellut, on sitä maininnu. Heikkouksia ei tuu mieleen muuta kuin ne virittimet, jotka oli kyllä ihan toimivat, mutta vähän oli "klappia" niissä ja parissa oli vinossa nuppi. Mikkejä mulla ei ollu tuossa rungossa lain, että syvällistä analyysia en voi tehdä Epiphonen ensiasennusmikeistä. Sen verran vaan, että aiemmin niitä samoja mikkejä kyllä löytyi eräästä toisestakin kitaramerkistä, silloin ku niitä samoissa tehtaissa koottiin... 8)

Hmm.. noista virittimistä
M-friendissä onnelliset omistajat kehuvat Plain-toppinsa sisältävän Groverin-virittimet.....näin taas ei mainita Epiphonen sivuilla...mitenköhän on...
 
Jos nimenomaan ne virittimet on nyt sitten näissä se heikoin lenkki
 
Musicstore köln kään ei mainitse asiasta, 439 eukkoa maksais siellä, suomesta en löytänyt, pahapaha kun näitähän just piti testata, eikä sokkona ostaa...

Hmm.. noista virittimistä
M-friendissä onnelliset omistajat kehuvat Plain-toppinsa sisältävän Groverin-virittimet.....näin taas ei mainita Epiphonen sivuilla...mitenköhän on...
 
Jos nimenomaan ne virittimet on nyt sitten näissä se heikoin lenkki
 
Musicstore köln kään ei mainitse asiasta, 439 eukkoa maksais siellä, suomesta en löytänyt, pahapaha kun näitähän just piti testata, eikä sokkona ostaa...
 
Kaverilla, joka turun F-musiikista osti Epin LP Standardin, niin ihan Groverit ovat.
 
Epin sivuilla ainakin, Stankun ja Plaintopin virittimet samoilta näyttävät, vaikkei Grovereita mainita, eipä noissa kahdessa paljon eroa taida olla, mitä nyt värit.
 
Mahonkia voi myös löytyä enemmän...

Mun tuossa viheriässä on myös mahonki-vaahtera -yhdistelmä, tosin se mahonki (niinkuin melkei kaikissa nykyisissä itämaan-kitaroissa) on tuota laua-mahonkia eli filippiininmahonkia. Siihen emoyhtiön vehkeeseen verrattuna on aavistuksenkin kirkkaampi. Moni joka on soitellut, on sitä maininnu.
 
Mul oli tuo Epin Boneyard. Pääty kiertoon kun en vaan ole lespaul-ihmisiä. Siinä oli puut vähän mitä sattuu. Kaula tais olla vaahteraa, sen verta vaaleeta oli. Runko oli sitä aasian-mahonkia, mikä on sitä mitä lähimmästä sademetsästä tuppaa sillä hetkellä löytymään. Kovaa, tiheää ja painavaa. Kirpsakka yläpää ja kumiseva alapää oli sen kitaran ominais-saundi. Keskialuetta ei paljon löytynyt.
 
Epit on vähän tommoisia "saattaa sisältää mahonkia" kitaroita. Tehtaalla tehdään siitä puusta mitä varastosta sattuu sillä hetkellä löytymään. Ne on niin massatuotantoa Epit ja muut Korea/Kiina/etc akselilla valmistetut välineet että riippuu ihan tuurista ja tuulen suunnasta mitä ne sisältää. Kokeilematta ei kannata hankkia, itse hankin ja kiertoonhan se meni. Enpä tee enää samaa virhettä.
 
Burstbuckerit on muuten sairaan kivat mikit, kyllä ne aika paljon pelastaa.

Kaverilla, joka turun F-musiikista osti Epin LP Standardin, niin ihan Groverit ovat..
 
Juu, saattavat hyvinkin olla, en kinaa. Mulla oli alkuperäisvirikoneet nuo tulip-button Klusonin kopiot, Epiphöönin logolla vieläpä.

Epit on vähän tommoisia "saattaa sisältää mahonkia" kitaroita. Tehtaalla tehdään siitä puusta mitä varastosta sattuu sillä hetkellä löytymään. Ne on niin massatuotantoa Epit ja muut Korea/Kiina/etc akselilla valmistetut välineet että riippuu ihan tuurista ja tuulen suunnasta mitä ne sisältää. Kokeilematta ei kannata hankkia, itse hankin ja kiertoonhan se meni. Enpä tee enää samaa virhettä.
 
Burstbuckerit on muuten sairaan kivat mikit, kyllä ne aika paljon pelastaa.
 
Ongelma tuleekin tässä: Missäs testaat?
 
Kauppiaat suomessa haluaa ilmeisesti ensin eroon leppävehkeistään ennenkuin ottavat näitä plain-toppeja.
 
Mutta Upgrade on kyllä entisiin selkeä jos:
 
1. On mahonkia ja vaahteraa (vaikkakin halpis sellaista), eikä sitä leppä-sekoitusta.
 
2. On Grover virittimet
 
3. Yleisesti huolellisemmin tehty kuin vuosia sitten. Mikitkin kohtuulliset.
 
Onnistuiskohan se, jos marssis jonkun Epi-kauppiaan luo, ja sanois, että "tilaa pari tommosta, mä testaan-ja jos toimii ni ostan yhden?"
 
Ps. Eikös ton keski-alueen puute tupannut olemaan myös -90-luvun Gibson LPn ongelma, erityisesti niitten painavempien yksilöiden.

2. On Grover virittimet
 
BTW Ainakin osa Grovereista tehdään muuten nykyään Koreassa (ei sillä että se välttämättä mikään huono juttu olisi) ja tuskin tarvitsee edes arvailla kummassa maassa tehdyt Groverit löytyy noista kaukoidän kitaroista. AO. linkistä löytyy neuvot miten MIA ja MIK Groverit erottaa toisistaan.
 
http://www.frets.com/FRETSPages/Mus … Maint/Gears/GearTune/geartune2.html

Juu, saattavat hyvinkin olla, en kinaa. Mulla oli alkuperäisvirikoneet nuo tulip-button Klusonin kopiot, Epiphöönin logolla vieläpä.
 
En kinaa ollenkaan : )
 
Oisko noi about viime vuoden aikana , vaihtunu Grovereihin, muistelisin ettei kovin kauaa ole kun niitä ei ollut suurimassa osassa Epin Les Pauleissa...

Eikös ton keski-alueen puute tupannut olemaan myös -90-luvun Gibson LPn ongelma, erityisesti niitten painavempien yksilöiden.
 
Juu, näin on väitetty. Syynä on pidetty tiheää Afrikan mahonkia, joka on kyllä painavaa, mutta ei soi. Tuloksena on "boom" -soundi, jossa on rutosti alapäätä, ja yläpäätäkin löytyy, mutta se middleosasto puuttuu.