Kitarat: kitarakamat ›

Kannattaa tutustua siihen kuinka klasari soitossa akustista pidetään sylissä.
 
Tiedän tämän kyllä. Asia ei liene keskustelun kannalta olennainen?

Kannattaa tutustua siihen kuinka klasari soitossa akustista pidetään sylissä.
 
Kohta liidikitaristit alkavat spedeilemään stagella hassuissa asennoissa hakiessaan täydellistä resonointia :D

Tiedän tämän kyllä. Asia ei liene keskustelun kannalta olennainen?
 
Juurihan kirjoitit että akkarikin dempataan omalla keholla.
 

Kohta liidikitaristit alkavat spedeilemään stagella hassuissa asennoissa hakiessaan täydellistä resonointia :D
 
Sitähän ne tekee muutenkin, eikos jalka laiteta monitorille juuri tästä syystä :D

Muuten äkkiä ajatellen voisi kuvitella että se kova akustinen sointi -> hyvä sähköinen sointi ei ainakaan sustainin kannalta välttämättä kaikissa tapauksissa vaikuttaisi järkevältä. Akustisessa soinnissa kun kaikki ilmaan menevä energia tulee kielen värähtelystä (energiaa ei voi luoda eikä hävittää), niin voisi olettaa että mitä enemmän energiaa kitara siirtää kielestä ilmaan (esim. puoliakustiset, täysakustisista puhumattakaan) sen nopeammin kielen energia olisi käytetty eli sitä lyhyempi sustain?
 
Miten onttokoppaisen ja lankun sustainit suhtautuvat toisiinsa? Sähköistettynähän tietysti takaisinkytkentä kaiuttimesta vaikuttaa asiaan, sopivilla asetuksilla kieli saa kokoajan uutta energiaa vahvistimesta jolloin sointi ei lakkaa ollenkaan.
 
Eri asia sitten jos se kielen energia demppautuu jossain pehmeässä materiaalissa (eli teorian mukaan lakassa), jolloin se muuttuu lämmöksi (hyvin pieni määrä energiaa, joten ei se kitara silti kuumene havaittavasti :).
 
Eli tällä ajattelulla paras sähkökitara olisi sellainen joka ei siirrä paljoa energiaa ilmaan, eli ei soi kovaa akustisesti, mutta toisaalta ei myöskään demppaa kieltä. Muistaakseni joku jossain oli tehnyt bodyn umpimessingistä ja joku toinen betonista valtaisan sustainin toivossa, mutta kovin suurta eroa puuhun ei kai loppujen lopuksi ollut kuultavissa. Sen sijaan soittajan pitäisi olla aika gorilla että jaksaa kannatella kitaraa.
 
Kiinnostavan vertailun voisi saada aikaan myös siten että kiinnittäisi kaulan, tallan ja mikin suoraan johonkin oikein massiiviseen puumöhkäleeseen, äänittäisi soundia ja vaihtaisi sen jälkeen samat osat oikein minimalistiseen bodyyn johon talla juuri mahtuisi ja kokeilisi jälleen. Jälkimmäisen luulisi sekä siirtävän energiaa ilmaan että absorboivan sitä mahdollisimman vähän.
 
Tai sitten tekisi ison ja massiivisen bodyn josta sahattaisiin paloja ja vertailtaisiin että millä bodyn massalla alkaa tulla kuuluvaa eroa.
 
Jotenkin tuntuu että lankkukitarassa rungon tärkein tehtävä on kuitenkin tehdä kitarasta kitaran näköinen sekä sopivan muotoinen soitettavaksi. Tärkeitä asioita nämäkin.

Jotenkin tuntuu että lankkukitarassa rungon tärkein tehtävä on kuitenkin tehdä kitarasta kitaran näköinen sekä sopivan muotoinen soitettavaksi. Tärkeitä asioita nämäkin.
 
Tässä oli vielä järkeä. Lopusta kirjoituksesta saisi kehiteltyä niin paljon loistavia aksioomia ja paradokseja, että otappa +

Juurihan kirjoitit että akkarikin dempataan omalla keholla.
 
Niin, kaikkia akkareitahan soitetaan nimenomaan klassisella tyylillä. Tämän huomaa vaikka näistä satunnaisesti poimituista esimerkeistä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=JsD6uEZsIsU
http://www.youtube.com/watch?v=YkidVP0AcQ8
 
Alkaa mennä sen verran hassuksi että eiköhän lopeteta. ;)

Eli tällä ajattelulla paras sähkökitara olisi sellainen joka ei siirrä paljoa energiaa ilmaan, eli ei soi kovaa akustisesti, mutta toisaalta ei myöskään demppaa kieltä. Muistaakseni joku jossain oli tehnyt bodyn umpimessingistä ja joku toinen betonista valtaisan sustainin toivossa, mutta kovin suurta eroa puuhun ei kai loppujen lopuksi ollut kuultavissa. Sen sijaan soittajan pitäisi olla aika gorilla että jaksaa kannatella kitaraa.
 
Mun filosofian mukaan sähkökitarakin on lähtökohtaisesti akustinen soitin. Kun kitara soi akustisesti hyvin, hyvä elektroniikka puskee siitä hyvän soundin ilmoille.
Se että vaimeasti akustisesti soiva soitin olisi parempi sähkökitarana, ei vain minuun ajatteluun istu; että sointi 'jäisi runkoon'. Ei se mikrofoni kitarassa poimi sitä runkoon jäävää sointia vaan edessään värähtelevän kielen soinnin. Ja tähän kielen sointiluonteeseen runko valikoituinen puineen ja muine spekseineen suoraan sitten vaikuttaa.
 
Painavalla instrumentilla saadaan kyllä hyvä sustain, mutta useimmiten persoonaton sointi. Sitä persoonaa ei sitten meinaa löytyä kuin mikrofonivalinnoilla, eikä soittimesta siltikään irtoa erilaisia sävyjä niinkuin pitäis. Parhaat kitarat mitkä mun hyppysissä (ja mahdollisesti omistuksessa) ovat olleet, ovat olleet keveähköjä soittimia. Suhteutettuna toki puun määrään ja lajiin, onhan esim. vaahtera luonnostaan varsin painava puu.
 
-Frankster

Mun filosofian mukaan sähkökitarakin on lähtökohtaisesti akustinen soitin. Kun kitara soi akustisesti hyvin, hyvä elektroniikka puskee siitä hyvän soundin ilmoille.
Se että vaimeasti akustisesti soiva soitin olisi parempi sähkökitarana, ei vain minuun ajatteluun istu; että sointi 'jäisi runkoon'. Ei se mikrofoni kitarassa poimi sitä runkoon jäävää sointia vaan edessään värähtelevän kielen soinnin. Ja tähän kielen sointiluonteeseen runko valikoituinen puineen ja muine spekseineen suoraan sitten vaikuttaa.
 
Painavalla instrumentilla saadaan kyllä hyvä sustain, mutta useimmiten persoonaton sointi. Sitä persoonaa ei sitten meinaa löytyä kuin mikrofonivalinnoilla, eikä soittimesta siltikään irtoa erilaisia sävyjä niinkuin pitäis. Parhaat kitarat mitkä mun hyppysissä (ja mahdollisesti omistuksessa) ovat olleet, ovat olleet keveähköjä soittimia. Suhteutettuna toki puun määrään ja lajiin, onhan esim. vaahtera luonnostaan varsin painava puu.
 
-Frankster
 
Entä bodittomat sähkökitarat? Nuo kasariklassikot

Entä bodittomat sähkökitarat? Nuo kasariklassikot
 
Annas esimerkki tämmösestä kitarasta? :)
 
Sama pätee edelleen, hyvä akustinen sointi -> hyvä sähköinen sointi.
Kauneushan on kuulijan korvassa, mutta tuskimpa minä esim. kokometallista tehtyä kitaraa ainoaksi kepiksi haluaisin, vaikka siitä johonkin tilanteeseen mieleenpainuvan ja säväyttävän soinnin saisikin.

Annas esimerkki tämmösestä kitarasta? :)
 
http://namm.harmony-central.com/WNA … 03/Content/Yamaha/PR/SLG100S-lg.jpg
 
http://www.schoolmusic.co.kr/shop/guitar/hohner/g3t/8202.jpg
 
Näitäkö meinanneen ?

http://namm.harmony-central.com/WNA … 03/Content/Yamaha/PR/SLG100S-lg.jpg
 
http://www.schoolmusic.co.kr/shop/guitar/hohner/g3t/8202.jpg
 
Näitäkö meinanneen ?
 
Ja voihan noista wanhemmista heittää kehiin LaBaye 2 x 4-kitaran, kasarikitaroista vaikka Westone Rail- ja Hondon rungottomat kitarat.
Täytyy kylläkin huomioida, että noilla on täysin eri funktio ja soundilliset tavoitteet, kuin ns. "normikitaralla" eli uskoisin, että hyvin pitkälle tuo visuaalispainotteisuus on hakusessa. Sen sijaan Steinberger, jonka materiaalit on jotain ei-tavanomaista, ja tutkivaa..

Mun mielestä akustisesta soinnista tai ainakaan sen voimakkuudesta ei voi tehdä kauhean pitkälle meneviä johtopäätöksiä sähkökitaroiden hyvyyttä arvioidessa. Toki akustinen käytöskin antaa jotain viitteitä, mutta parhaan käsityksen sähkökitaran hyvyydestä nimenomaan sähkökitarana saa, kun sen laittaa vahvistimeen kiinni ja kääntää volanappia tarpeeksi auki. Kokemuksieni mukaan huono akustinen sointi ei välttämättä tarkoita suoraan etteikö kitara voisi sähköjen kanssa toimia jopa helkutin hyvin.
 
Mitäs tekoa tällä kommentilla on aiheen eli lakkojen ja maalien kanssa? Ei varmaankaan mitään, joten palattakoon niihin: onko niillä sitten eroa? Testin järjestäminen ei taida olla kovin helppoa, mutta omien kokemuksien ja niihin perustuvien fiilisten nojalla erot tuskin ovat ainakaan niin merkittäviä, että minä niiden vaikutusta huomaisin, mutta ihan fiilissyistä ostan silti mieluummin ohuelti nitrolakatun kitaran.
 
Btw. yksi esimerkkihän ei kerro mitään tilastollisesti jakautuneesta asiasta, mutta kerrottakoon tässä yhteydessä, että jv Squier jazz -bassossani on ihan järkyttävän paksu värikerros (näkyy kolhun kohdalla) ja silti se soi mun makuun helskutin hyvin.

Mun mielestä akustisesta soinnista tai ainakaan sen voimakkuudesta ei voi tehdä kauhean pitkälle meneviä johtopäätöksiä sähkökitaroiden hyvyyttä arvioidessa. Toki akustinen käytöskin antaa jotain viitteitä, mutta parhaan käsityksen sähkökitaran hyvyydestä nimenomaan sähkökitarana saa, kun sen laittaa vahvistimeen kiinni ja kääntää volanappia tarpeeksi auki. Kokemuksieni mukaan huono akustinen sointi ei välttämättä tarkoita suoraan etteikö kitara voisi sähköjen kanssa toimia jopa helkutin hyvin.
 
Otetaan kaksi saman merkin samaa mallia olevaa sähkökitaraa, identtisillä elektroniikoilla. Jos toinen soi akustisesti ei-niin-hyvin ja toinen vastaavasti paremmin, kumman arvelet soivan sähköisenä paremmin? Ei sen puoleen, ensinmainittu voi antaa oikein hyvän soundin silti..mutta jälkimmäinen sen erinomaisen.
 
Off-topiccia joo, sori. Itse aiheeseen palatakseni, mun uskomus on polyesterilakka ei tapa sointia sen kummemmin kuin nitrolakkakaan, kunhan lakkakerros pidetään ohuena. Ja kuten sanottu, nitrolakalla se onnistuu helpommin. Pelkällä öljyllä/vahalla käsitellyistä kitaroista mulla ei oo kokemusta omistajana..
 
-Frankster

Jos kuitenkin ajatellaan että väite pitää paikkansa - rungon resonointi vaikuttaa merkittävästi soundiin - sähkökitaran soittoon pitäisi kehittää aivan uusi tyyli. Voisin nimittäin maalaisjärjellä kuvitella että runkoa vasten nojaava soittajan vartalo, otelautaa puristava peukalo tai kämmenpohja sekä mahdollisesti mukavuusviisteellä lepäävä käsivarsi demppaisivat kallisarvoista rungon värähtelyä vähintään yhtä paljon kuin lakka. Soittajan ei niin muodoin kannattaisi ottaa kontaktia kitaraan kuin plektralla ja otekäden sormilla.
 
Koska akustinenkin kitara tuntuu selviävän moisesta tukahduttavasta otteesta soinnin liiemmin kärsimättä, voinemme ehkä epäillä että rungon resonointi ei ole _aivan_ tärkein tekijä sähkökitaran soinnissa?
 
Sivuhuomiona: itse olen huomannut että ns. dead spotit otelaudalla, jos niitä on, soivat vähän paremmin kun painaa kämmenpohjan tukevasti kaulaa vasten. Helpompi taas on huomata että esim. painamalla lavan kärkeä seinää vasten sustain lisääntyy. Hifistelynä siis todettakoon että logiikka on vähän toisenlainen, kuin mitä tossa yritettiin kuvailla.

Sivuhuomiona: itse olen huomannut että ns. dead spotit otelaudalla, jos niitä on, soivat vähän paremmin kun painaa kämmenpohjan tukevasti kaulaa vasten.
 
Jos sulla niin luja kämmen että se vastaa terästä, vähän niinkuin bruce leellä tai chuck norrisilla? :D Huom... Ei voi olla kuitenkaan yhtä luja kuin ainakaan tolla jälkimmäisellä.
 
Tuli mieleen että toihan vastaa vähän niinkuin Groove Tubes Fatfingeriä (lapaan kiinnitettävä metallinen lisäpaino). Mä ruuvasin straton ja telen lapaan 3 unitin metalliset räkkikorvat kiinni ja akustinen sointi voimistui huomattavasti. Kaula soi rotevammin ja tasaisemmin. Runkokin soi nyt voimakkaammin, vaikka lisäpaino on lavassa. Näin ainakin on mielestäni havaittavissa. Luulen että sähköinen sointikin muuttui ja voimakkaamman soinnin voi kuulla myös vahvistimen kautta. Kun äänet soivat tasaisemman sustainin takia erilailla kuin ennen, niin pakkohan sen on kuulua sähköisestikin tasaisempana sointina... mutta luulen, että eroa on myös äänten keskinäisissä sävyissä.
 
Hmm, en tiedä liittyikö tämä enää edes aiheeseen.

Aiheesta tai ei, mutta samantyylisen testin voi tehdä helpomminkin, yksinkertaisesti painamalla lavan kärjen esim. seinää vasten. Akustinen sointi muuttuu huomattavasti, tässä tapauksessa myös kosketuspinnan resonointi ja itse seinän "sointi" vaikuttaa kuultavaan kokonaisuuteen.
 
Josta tulikin mieleeni tämä eräs blueskaveri jonka ensimmäinen "kitara" oli hänen kotimökkinsä. Pari naulaa seinässä, kieliviritelmä välissä.

Pitäisikö, jahka nuo pari keskeneräistä projektia saan valmiiksi, tehdäkin talosta kitara...

Heh, sitten päästäisiinkin luontevasti siirtymään pintakäsittelydebattien klassikkoon, eli perinteinen pellavaöljymaali vastaan akrylaatti ulkoseinämaalina. :)

http://namm.harmony-central.com/WNA … 03/Content/Yamaha/PR/SLG100S-lg.jpg
 
http://www.schoolmusic.co.kr/shop/guitar/hohner/g3t/8202.jpg
 
Näitäkö meinanneen ?
 
Tuon jälkimmäisen tahtoisin kaappiini.
 
Ylempi lienee äänettömäksi harjoituskitaraksi?? Muistanenko väärin..

Ylempi lienee äänettömäksi harjoituskitaraksi?? Muistanenko väärin..
 
Joo, kyl se ihan oikea soitin on ja piuhaa pitkin sieltä on tarkoitus mölyä siirtää tötteröitten ja vahvaimien kautta ihmisten korviin. Soundistaan tosin voi olla montaa mieltä.