Kitarat: kitarakamat ›

- KITARA ON LYÖMÄSOITIN - asenne! Kaikki mitä veivataan, veivataan täysillä eikä virheitä varota. Niitä tulee mutta kun tarpeeks tunteella vetää niin ei ne sieltä mihinkään enää kuulu tai ketään haittaa.
 
Nimenomaan! +

Mikä on sinulle juuri "se sinun juttusi" kitarasoundissasi ja kuinka saat sen ulos muiden ilmoille kuultavaksi? Laitteistoa ja välineistöä, tietyn tyylisiä säätöjä kitarassa, soundin luonne ymv..?
 
1) Tatsi. Siitä se lähtee.
2) Laadukas kitara jossa säädöt kohdallaan. Ritsalla ei pysty vetää.
3) Vahvistin. Putkiosastoa, ja minimaalinen määrä efektointia. Sävynsäätönappulat klo 12 asennossa, bassoa vähemmän, jos on isompi kaappi.
 
Ja kauniisti soi blues.

Tärkein tekijä on sielukas vahvistin josta löytyy elävää putkisäröä. Juttelen särön kanssa kitarallani ja sanani tulevat syvältä sisimmästä. Lopulta jopa tuo tunne kitarasta uskollisena lähettinäni... tunne puhumisen, vastaamisen ja kuulemisen työläästä kehästä, katoaa täysin. Tekniikka katoaa tietoisuudesta ja tilalla on suora kahdenkeskinen kytkös, ymmärtämys vailla kysymyksiä. Särö on minua ja minä olen sitä. Silloin ei saa ottaa virtaa pois. Hoho.

a) fiilis
 
b) itsepetoksen aste
 
c) humalatila

Ainoa 2mm fenderin perusplekujen muotoinen plektra johon olen ikinä törmännyt. Ilman sitä en osaa.

Mulla kitarasoundi kiteytyy kolmeen asiaan. Variaxista löytyy käypänen lähtösoundi tilanteeseen kuin tilanteeseen, vanha putkimarsu täpöllä tuottaa mukavan rokkisärön ja Koch LoadBox takaa että Marshalli ei vie kuuloa. Joskus voi kitaran ja vahvistimen välissä olla volumepedaali, mutta kitaran volume ajaa yleensä saman asian.

Kolvailin tuossa juuri uuden futsin kasaan ja täytyy sanoa, että siitä kun vääntää namikat kaakkoon, niin on ihan yhdentekevää mikä mikki on valittuna jne. Tone-potikan vääntelyn ehkä juuri ja juuri huomaa, jos oikein keskittyy. Todennäköisesti kuulostaisi ihan yhtä paskalta, vaikka oli minkälainen vahvistin tai minkälaiset sormet. Parasta tuossa futsissa on nimittäin se, että se pitää meteliä soittaa kitaraa tai ei. Noh... vahvistimeen se sentään tarvitsee kytkeä. Kitarasta ei ole niin väliksi.
 
Joten tuon uuden futsin nimeän saundini tärkeimmäksi tekijäksi. Se on vienyt soittoni uudelle tasolle.

1) FIILIS
 
2) Vähintään kaksikanavainen putkinuppi, jonka päätteen annetaan laulaa

3) 12" Vintage 30 (väh. 2kpl)
 
4) Myrkylliset mikit säröä varten, heleät puhtaille
 
Siinäpä top-4

Muna.

Oliskohan otelautakäden vibrato, joka juuttui tyyliin silloin soittouran alkutaipaleella Angus Youngia kovasti kumarrellessa. (tai sitten vain se että soitan ennenkuulumatonta jöötiä, eli laitteistosta riippumatta saa aina aikaan suht karmeata taidetta)

Muna.
 
Olet siis nainen? Okei, se muuttaa tilanteen.
 
E: Antti ei taida olla naisen nimi, olet siis jotain muuta. Kait se toimii sit noinkin...

stratocaster ja putkivahvistin

Fuzz ja vibrato.

Olet siis nainen? Okei, se muuttaa tilanteen.
 
E: Antti ei taida olla naisen nimi, olet siis jotain muuta. Kait se toimii sit noinkin...
 
??? Ei ymmärrä hän...

Sormet ja plektrat.
 
(Oliko turha kirjoitus?)

basso ja treble o vahvarissa täysillä ja 3/4 osaa tuo gaini.

Tärkein on tietysti vertaansa vailla oleva soittotaitoni ja käsittämätömän tyylitajuinen tatsini. Eli rehellisemmin: soitan jossain määrin eri tavalla kuin muut jampat, tuskin mun tatsia tai tyyliä on kukaan koittanutkaan apinoida. Toisena on sitten laitteiston virittely itselle sopivaksi. Mulle hyvä saundi lähtee niin monilla eri setupeilla, ettei liene järkevää yksilöidä laitteita. Aika harvat kamat ovat oikeasti todella niin kehnoja, ettei niillä mitään tekisi.

Soittotatsilla on kyllä aivan uskomaton vaikutus! Mulla on juurikin taipumus kurittaa kitaraa hieman liiankin kovaa, mutta se on osa MUN soundia. Ton soittotatsini ansiosta mun ei tarvii repiä etuasteesta niin hirveää gainia, kuin ihmisten jotka hivelee sitä kitaraa melkein höyhenenkevyellä tatsilla. Eli vaikka rässiä väännänkin ja gainia reilusti käytän, pidän myös siitä, että pelkällä kevyemmällä pikkauksella saa jo pientä erottelevuutta kolmen/neljän äänen sountuihin.
 
Tämän jälkeen tulee tietenkin kitara, vahvistin ja kaikki maan ja taivaan väliltä enkä ollenkaan kiellä etteikö niillä olisi suurtakin vaikutusta soundiin. Minä vain olen niin aloittelija näissä hommissa, et mulle riittää TB-5 ja putkietari. :)

Riipivä yläpää tosi pienelle, middleä ja alapäätä aika perkuleesti. Tulee semmonen perseelle potkiva, rouhea soundi. Kitara tuppaa olemaan lyömäsoitin, mutta ei se armoton hakkaaminen joissain biiseissä vaan yksinkertaisesti kuulosta hyvältä.

Kyllä taitaa putkivahvistimella olla se suurin merkitys saundiini. 6505 on kelpo kaveri hevinsoittoon, vaikka sen omaa saundia onkin rankasti muokattu Behringerin kopiolla Bossin hyvästä EQ:sta. En usko että kepakolla niin isoa merkitystä soittoon on, enemmänkin niillä sormilla ja plektrakädellä.