Kitarat: kitarakamat ›

Miksi sinulle on nyt niin äärimmäisen oleellista se, että soitin on toteutettu samoista materiaaleista ja samoilla teknologioilla kuin nykysoittimet? Eikö se, että sitä soitetaan samalla tavalla ja siitä saa samat soundit ja se on vähintäänkin yhtä kätevä kuljetella, riitä sinulle? Mitä ihmeen lisäarvoa sävelystyöhön saat siitä tietoisuudesta mitä materiaalia soitin on?
 
Höh.. Täytyi oikein lukea omat kirjoitukseni läpi ja etsiä sitä erimielisyyttä meidän mielipiteissämme. En minä ole missään vaiheessa kyseenalaistanut sitä että uutta tulee vanhan rinnalle. Mutta ne ei vaan ole juuri minun juttujani. En ole missään vaiheessa sanonut että uudella vehjeksellä soittamisessa olisi jotain väärää tms. Mutta joo, minulle henkilökohtaisesti on tärkeää että OMAT soittimeni on valmistettu omien mieltymysteni mukaisesti.
 
Älytöntä lainata omia kirjoituksiaan, mutta...
Kyllä täälä on tilaa kaikille soittimille, nykyisille ja tuleville. Lähinnä sitä ajoin takaa. Variaxilla soittelee ne jotka haluaa! Näin sen pitää olla.
Kai minäkin sitte voin soitella näillä vanhoilla, kelpais vaikka 59'Les Pauli. Mulle riittää puisten soittimien soundien "hyvyys"
Mie tahon edelleen raahautua kitaran kanssa vaikka laiturille, enkä mä siellä tarvi podeja.
 
Siis minä sinne menen oman puisen kitaran kanssa, joku toinen menee vaikkapa hiilikuidusta tehdyn kanssa.
 
Jos joku saa kiksejä musiikin teosta mikkihiiri softan kanssa niin mikäs siinä.
 
Miksi epäilet tuon lauseen perusteella etten hyväksyisi uusien tekniikoiden käyttämistä? Ei vaan ole minun juttuni, edelleenkin henkilökohtaisesti siis.
 
Oli se vaan semmonen kokemus klopille.. Siihen ei taida mallintavat kyetä..
 
Siis tässä tarkoitin juurikin tuota yksittäistä Hammond-Marshal-Leslie soundia. Jäi kyllä kieltämättä hieman hämäräksi. Myös kirjalliset kykyni ovat puutteelliset..
 
Mutta!! Hyvään väittelyyn tarvitaan hyviä ja perusteltuja näkökantoja! Kiitoksia siittä PeteH. Toisaalta en osaa oikein nähdä ajatuksissamme sittenkään mitään kovin suuria eroja.
Nämä perinteiset roinat vaan on mun juttuni. Löydän aina vaan uusia juttuja ihan tuolla akustisellakin soittaessa. Mulla ei ole tarvetta etsiä uusista vehjeksistä sitä ultimate soundia..
Toisaalta tiedän kyllä että jos ihmiskunnan ideanikkarit kautta historian olisivat omanneet tällaisen menttaliteetin asuisimme varmaan yhä luolissa:o)

Kyllä varmasti kokopuusta tehtyjä kitaroita sun muita soittimia tehdään niin kauan kun kysyntää riittää tarpeeksi, vaikka kuinka olisi jollain ihmeellisellä tekniikalla tehtyjä soittimia. Se on sitten eri asia, että jos mallintavat kehittyvät seuraavat 40 vuotta samaa tahtia kuin nyt, niin onko niillä perinteisillä soittimilla enää sitä riittävää kysyntää.
 
Täältä pystyy aika tehokkaasti rivien välistä lukemaa kuka on putki- tai vintagepuristi. Jos halvemmassa ja kevyemmässä mallintavassa vahvistimessa tai Varixissa olsi samanlainen soundi ja soitettavuus kun täyspuisessa kitarassa ja putkivahvistimessa, niin kyllä mä sellaisen aivan varmasti ottaisin. Sitten voisi pitää seinällä paria "vintage"kitaraa.

Fiuuuu...Kehitys ajoi juuri ohitseni!
Täältä pystyy aika tehokkaasti rivien välistä lukemaa
Ööö.. Yritin kirjoittaa pelkästään riveille.. Tuostako se kiikasti. Perskules.. Taisi sit sinne väleihin lipsahtaa jotain salaisia viestejä?
vintagepuristi.
Ai minäkö? Noh jokaisella on täällä omat taakkansa:)
Sitten voisi pitää seinällä paria "vintage"kitaraa.
Tai myis puristien kokoelmiin.(joku sopiva hymiö tähänkin:)
 
2045
Näen itseni erakoituneena Gollumin näköisenä pitämässä kaksin käsin kiinni -72 LPstäni hokien vintagekitaroiden keskellä "My Presure....." Kylänmiehet kertovat naureskellen juttuja "Omituisesta äijästä" jolla on kämppä täynnä jotain ihmeellisiä puunpalasia joita se kutsuu arvokkaiksi "vintage kepeiksi.."

Täältä pystyy aika tehokkaasti rivien välistä lukemaa kuka on putki- tai vintagepuristi.
 
Jep. Kuka nyt v-ampilla haluaisi soittaa jos oikeitakin vahvistimia on saatavilla. V-amp ei kuulosta läheskään oikealta!
 
Ja toisaalta me digitaalirunkkarit perustamme hehkutuksemme sille idealle että mallintavat laitteet kehittyvät ajan saatossa niin hyviksi että niitä EI pysty erottamaan alkuperäisestä, ei sitten millään, ei korvalla eikä mittareilla.
 
Tietenkin joku piano tai vaikka kirkkourut ovat hieman eri juttu. Lähinnä sen vuoksi että sähkökitara piippaa ulos mono singnaalia ja akustisen pianon täydellinen mallintaminen vaatisi äärettömän paljon äärettömän pieniä synteettisiä äänilähteitä. Tämä vain yksi esimerkki.
 
Toinen asia onkin sitten mallintaa esimerkiksi kahdella mikrofonilla taltioitu akustinen piano. Oletetaan että soittaja joutuu tyytymään painotettuun "midi" koskettimistoon. Nykyäänkin sample pohjaiset ratkaisut kuulostavat varsin uskottavilta, mutta oikeaoppinen mallinnos saadaan aikaan ei samplaamalla, vaan mallintamalla tarkalleen kaikki pianon mekaniikasta puun ja muttereiden resonanssiin.

Ja toisaalta me digitaalirunkkarit perustamme hehkutuksemme sille idealle että mallintavat laitteet kehittyvät ajan saatossa niin hyviksi että niitä EI pysty erottamaan alkuperäisestä, ei sitten millään, ei korvalla eikä mittareilla.
 
Välillä ihmettelen miksi keksiä pyörä uudestaan ja tehdä laitteita jotka jollain toisella menetelmällä pyrkivät tuottamaan täysin saman soundin joka saataisiin jo olemassa olevasta laitteesta. Kaipa sitten on kysymys siitä että saataisiin kaikki noi hyväksi havaitut soundit tavallisten soittajien ulottuville samassa paketissa ja halvemmalla kuin alkuperäiset. Mutta silti. Mä ainakin haluan omistaa juuri sen vahvistimen josta lähtee se tietty soundi.
 
Miksei kehitetä jotain uutta ja parempaa? High gain-vahvarit ovat kehitystä ja uutta 60-70-lukujen laitteisiin nähden, joista niitä soundeja ei yksinkertaisesti saa. Silti omaan korvaan noi vanhat pelit (Fender Vibrolux, Twin Reverb jne, Hiwatt, wanhan liiton Marshall, Vox, Orange jne) hakkaavat nämä uudet sekä puhtaissa että kevytrutuissa, koska tällä hetkellä mallintavat vain koittavat matkia alkuperäisiä eikä siinä aina välttämättä täysin onnistuta ja monissa särökoneissa puhtaisiin ei ole edes täysillä panostettu (5150). Kaipa tämäkin on joku aseneongelma ja vanhaan takertumista, siltikin ajattelen että hyvän soundin standardit ovat muinoin asetettu erittäin korkealle ja nykyään niihen yltäminen on vaikeaa.
 
Nämä 60-70-lukujen sähkökitarismin pioneerit kuten Jimi Hendrix tai vaikkapa David Gilmour ottivat uusia laitteita (wah, univibe, octavia) käyttöön sitä mukaa kun niitä saatiin markkinoille ja uudistivat kenttää rajusti. Nykyään nojaudutaan paljon samoihin laitteisiin ilman suurempaa halua uudistua(vrt mallintaminen). Itsellä homma menee ainakin hyvin pitkälti näin. Olenkin muutoksen jarru. Onhan nyttenkin joitain uutta luovia kitaristeja kuten Tom Morello, vaikkein nyt tiedä onko se jatkuva whammykikkailu niin hienoa . :/
 
Uskon että kovaa vauhtia kehittyvät mallintavat tulevat valtaamaan alaa uusien sukupolvien keskuudessa. Heille ne ovat aina olleet olemassa ja yksi vaihtoehto muiden joukossa. Meille ne ovat vielä jotain uutta ja epäilyttävää. Muutos tulee kuitenkin olemaan aika paljon hitaampaa kuin sähkökitaran alkutaipaleella josta edellä mainitsin. Sekavaa jorinaa.

Niinpä, miksi piti keksiä esim. öljylämmitys kun haloillakin tai vaikka käsiä yhteen hankaamalla ja ylös alas pomppimalla sai samaa lämpöä aikaan? No ihminen nyt vaan yleensä keksii kaikenlaista yleensä siksi, että entiset hommat kävis aina pikkasen helpommin. Miksi näin on, onkin sitten vähän vaikeampi juttu selvittää.

Niinpä, miksi piti keksiä esim. öljylämmitys kun haloillakin tai vaikka käsiä yhteen hankaamalla ja ylös alas pomppimalla sai samaa lämpöä aikaan? No ihminen nyt vaan yleensä keksii kaikenlaista yleensä siksi, että entiset hommat kävis aina pikkasen helpommin. Miksi näin on, onkin sitten vähän vaikeampi juttu selvittää.
 
Aika tyhjentävä esimerkki. Näin kai sitten on. Joskin tossa lämmittämisessä mentiin eteenpäin. Mä ajattelisin enemmän sen niin että olisi keksitty synteettinen halko joka vastaisi puuta niin massaltaan kuin lämpöarvoltaan jota voisi polttaa puisen sijaan. Ja tämä pitäisi tietenkin pilkkoa pienemäksi ja mukana olisi vittumaisia oksakohtia jotka aiheuttaisivat ärräpäitä. Jos nyt ei synteettisiä mutta eroavia poltettavia halkojen korvikkeitakin on, mutta niistä saadaan suurempi lämpömäärä massaan nähden ja käyttö on vaivattomampaa joten edistystä siinäkin. Mainitsin jo että sen aspektin että mallintavassa on samassa kuoressa useampi soundi mutta onhan nyt komeamman näköistä tuoda paikalle ne kaikki klassikot (ja vetää sen PODin läpi kuitenki). Mutta paljonko uutta luodaan pelkästään matkimalla vanhaa.
 
Näprään sylissäni nytten Flaxwoodia joka on vähän tätä uudenpaa osastoa. Tasainen taajuusvaste, äänekäs akustisesti, kirkkautta löytyy mutta myös lämpöä, erittäin vireinen, kaulan viimeistely erittäin mukava ja simmottis. Ei vaan kelpaa kun ei ole puuta. Kelpaisko sitten jos mallinnettaisiin taajuusvaste jostain epätasaisemmasta soittimesta kuten stratosta? Ei kai sittenkään.

Niinpä, miksi piti keksiä esim. öljylämmitys kun haloillakin
 
Heh... Nythän mie repesin.. Joo kyllä meillä ihan keskuslämmitys on, mutta... tykkään silti lämmitellä noita uuneja talvella ihan klapeilla:)
 
Mulla täytyy olla jokin vakavanlaatuinen vintage-oireyhtymä...;)

Ei ole kitaravahvareita enää. Kännykän, television, tietokoneen, vahvistimen ja leivänpaahtimen taskukokoisesta ristisiitoksesta voi loihtia haluamansa soundit. Ja KOVAA!

Kuuskääntluvullakin kaikki kuvitteli, että vuonna 2000 (in a yeeear two thousaaaand!) kaikki on Flash Gordoneita...
 
E: :)

Hienoa arvon kitaristit.
 
Eikun kitaratkin muovipurkkeihin, jota mikroprosessorit ohjaa, timmissä timessä ja ilman vireongelmia.
 
Kun rumpukone ja kitarakone heittää laulajan kanssa keikkaa, voi kitaristi liittyä meihin baarin puolella jo odotteleviin rumpaleihin (sekvensserihän korvasi jo basistin ja kiiparihäiskän).
 
Ja yleisökin tykkää, kun bändi kuulostaa täsmälleen samalta kuin puhkisoitettuna formaattiradioasemalla. Sehän kun nykyfania kismittääkin, jos bändi pilaa oman biisinsä soittamalla sen väärin. Kitaristitkin etenkin soittavat soolonsa väärin livenä...
 
Tulevaisuuden livekeikan siis erottaa levymusiikista vain sen roudariparan, joka käynnistää laitteiston stagella.
 
Kyllä tekniikka on hianoo!!
 
Me voidaan sitten kaljoittelun lomassa keskittyä siihen klapeilla lämmittämiseen...

En oo jaksanut lukea noita edellisiä kirjoituksia, joten sorry laiskuuteni. Mut mieleen vaan tuli se, että jos kitaroihin ei ole keksitty mitään mullistavaa edelliseen neljään vuosikymmeneen, niin tuskinpa sitä tullee ilmestymään mitään sen kummoisempaa jatkossakaan. Tekniikka on kuitenkin laukannut samana ajanjaksona kaikkein huimimmin ihmiskunnan historian aikana, mutta soitinrakennustekniikan puolella mitään mullistuksia ei ole syntynyt. Ja ne mallinnusjutut voi jättää siten pois laskuista tämän kirjoituksen osalta. Puhun normivehkeistä.
 
Olen laukonut tämän joka topicciin, mut laitetaan nyt vielä tähänkin jos joku ei ole vielä tiennyt minun olevan vanha hinaaja. Tuut tuut ja prööt. Kirjoitinkohan edes siitä mistä keskusteltiin, anyway menköön...

veikkaan, että sen straton arvo ei pääse koskaan tippumaan samalla tavalla kuin esim. bc ritsan hevisuunnikkaan. tosin ainahan meitä löytyy eri juniin.
itse olen kyllä oman valintani tehnyt. tosin aion edelleen ostaa floikka-straton ihan vaan nuoruusvuosien muistoksi.

Jep... johan se on tullut viimeisen 50 vuoden aikana selväksi mitkä laitteet säilyvät ja mitkä ei. Myöskin kontraa siihen mitkä laitteet pysyvät suosikkeina ja etsittyinä. Ei kukaan halua enää Johnsonin mallintavaa vahvistinta 10 vuoden takaa saatika ensimmäisiä Linja kutosia. Aika ajaa ohi näistä elektroniikka-ihmeistä ja niistä tulee samanlaista romua nurkkiin lojumaan kuin vanhoista tietokoneista.
 
Avaahan tuo mallinnus samalla tavalla ovia ja antaa soittajalleen mahdollisuuksia kuin esim 80-luvulla kitarasynat tai vaikka sähkörummut. Silti todella moni palaa aina tähän vanhaan "hyväksi havaittuun" malliin... Strato/Tele/LP/SG + Putkivahvistin (tai vaikka se Pearlin Export-setti). Simppeliä...
 
Ja jollei nuo putkivehkeet ja yllä mainitut kitaramallit olisi niin hyviä, niin miksi jokainen mallintavia laitteita tekevä pyrkii niitä jäljittelemään? :)

Hienoa arvon kitaristit
 
http://www.studentaffairs.com/ejournal/Winter_2001/technophobia.html

http://www.studentaffairs.com/ejournal/Winter_2001/technophobia.html
 
hehe... tuskin tämä nyt mitään tegnofobiaa on. Tai no, voihan se ollakin ettei haluta skitoista mitään konemusaa. Kohta tarvitse kuin nappulaa painaa niin skeba soittelee itekseen koko biisin. Oujea, se se ois kivaa :)
 
Lähinnä tässä kai on tällainen "keepin it simple"-tyyli jolloin ollaan tyytyväisiä yhteen aitoon ja hyvään kuin siihen, että olisi kourallinen vaan "vähän sinnepäin". Jokainen toki tyylillään. Toisille se suosikki voi löytyä mallinnuksista, toiselle se taas on 60-luvun Marshall... toinen diggailee Variaxista kun toinen pistää kämpän pakettiin ja ostaa originaalin '59 Les Paulin. Whatever tickles your penis the most :)

Lähinnä tässä kai on tällainen "keepin it simple"-tyyli jolloin ollaan tyytyväisiä yhteen aitoon ja hyvään kuin siihen, että olisi kourallinen vaan "vähän sinnepäin".
 
Entäs kun jotkut, vai pitäisikö sanoa useimmat, tyytyy siihen perinteiseen "vähän sinnepäin" vaihtoehtoon, eli johonkin epifööniin, vaikka samalla rahalla saa Variaxin? Mikäs järki tässä on?

miltäs sitten tuntuu kaivaa kaapista sitä hevi-ipaneesia? Tuleeko mieleen, että piru kun olisi sittenkin pitänyt sen straton?
 
http://www.saunalahti.fi/~jaakpes/images/Jaakko_3.jpg
"Mitä vi***a? Kuka mulle anto hevi-ipan, vaikka pyysin stratoa?!?"

Vähän sama juttu kun pop-musiikin kanssa. Kauan sitten keksittiin se näkkileipä, nyt sitten vaan kehitellään vähän eri makuja, päällysteitä tai mukaelmia alkuperäismuodoista. Se ero vaan siinä on, että mulle kelpaa nykypäivän popmusiikki mainiosti, mutta kaikki kitarakamani (lukuunottamatta Vox tonelabia, joka vain matkii vanhaa) on keksitty jo noin 40 vuotta sitten.

Näprään sylissäni nytten Flaxwoodia joka on vähän tätä uudenpaa osastoa. Tasainen taajuusvaste, äänekäs akustisesti, kirkkautta löytyy mutta myös lämpöä, erittäin vireinen, kaulan viimeistely erittäin mukava ja simmottis. Ei vaan kelpaa kun ei ole puuta. Kelpaisko sitten jos mallinnettaisiin taajuusvaste jostain epätasaisemmasta soittimesta kuten stratosta? Ei kai sittenkään.
 
Jeah.
 
Ylipäätään on outoa kun täällä jengi vastustaa kovaan ääneen näitä uudempia keksintöjä ja huutavat vain parin-kolmen 50+ vuotta vanhan teknologian perään nyt ja tulevaisuudessa. Aivan kuin ne olisivat jotenkin jostain ylhäältä annettu silloin korvamerkinnällä "näitä ei sitten muuteta".
 
Jo nykypäivän digitaalisella signaalinkäsittelyllä (esim. Podxt) päästään hyvin lähelle perinteisten analogisten laitteiden (esim. pleksimarsu) soundia ja fiilistä, monien mielestä jopa samalle tasolle. Eikä tämänlaisia laitteita ole markkinoilla ollut juuri kymmentäkään vuotta. Seuraavan 10 vuoden aikana kehitys menee niin suuren harppauksen eteenpäin, ettei digitaalivehkeiden soundia eikä dynamiikkaa enää erota perinteisestä putkikamoista.
 
Jo nyt monet maailmanluokan artistit menevät keikoilla ja studiossa helppohoitoisten ja verrattaen varmatoimisten digitaalisten kamojen kanssa.
 
Kitaroissakin on 40 vuoden aikana tapahtunut vaikka minkälaista kehitystä, jota monet vaan eivät huomaa, tai ainakaan eivät halua tunnustaa:
 
- aktiivimikit ja aktiivielektroniikka yleensä
- floyd rose
- piezo-mikki
- midi-mikki
- uusia valmistusmateriaaleja
- variax
- gibsonin digitaalikeppi
 
Itelläni on nykyään signaalitie digitaalista kitaranpiuhasta eteenpäin, mutta olisi siistiä jos olisi massia teettää vaikkapa LP:n sisuksiin Variax-teknologia, jonka voisi kytkeä aina halutessa napilla päälle, ja muuten käyttää perinteisiä mikkejä. Voisin kuvitella, että 40 vuoden päästä täysin analogisilla perinnekamoilla soittaminen olisi enää marginaaliväestön hommia.