Kitarat: kitarakamat ›

sustain65: No mitkähän ovat ne täydelliset?
 
Kysyn jotta voin sitten ostaa ne sinun nenäsi edestä. ;-) Ei vaan, taitaa olla maku aikalailla eri.
 
Hah haa, arvasin että joku kärkkyy kumminkin Graalin maljaa, enkä siksi kirjannut niitä näkösälle XD. Ei vainenkaan, voi ne paljastaa: Fano ja Swart. Isot pojat netissä kertoivat notta ne ovat parhaat.
 
EDIT: Makuasioista paitsi voi, myös pitää kiistellä. Sitäpaitsi tuo sinun Duesenbergisi on ihan hel-ve-tin hieno!

Åboensis: Hah haa, arvasin että joku kärkkyy kumminkin Graalin maljaa, enkä siksi kirjannut niitä näkösälle XD. Ei vainenkaan, voi ne paljastaa: Fano ja Swart. Isot pojat netissä kertoivat notta ne ovat parhaat.
 
EDIT: Makuasioista paitsi voi, myös pitää kiistellä. Sitäpaitsi tuo sinun Duesenbergisi on ihan hel-ve-tin hieno!
 
No minä en ymmärrä (vielä) Fanoista ja Swarteista mitään.
 
Ja juu, niinhän se. Faktoistahan ei voi kiistellä, mutta makuasioista kyllä, kohtuudella tai kohtuuttomuudella, kukin kiistelymakunsa mukaan.
 
D on on kyllä hieno soitin. Ja sopii lapaseen täydellisesti minulle. Ristiriitaisesti se on tosin aika vähällä soitolla, kun nuo umpilankkuiset lespan tyyppiset sopii meidän bändin kattaukseen paremmin. Kiitos muistuttamisesta, täytyykin ottaa D hetikohta kätösiin.

Åboensis: Eeeeiiii sssseitana. Hirveä gggaaasssss. Mistä hitosta se aina tulee?
 
Kaikki oli jo niin hyvin. Paremmin kuin hyvin. Ja yhtäkkiä, varoittamatta, iski päähän ajatus: myy kaikki nykyinen ja hommaa tilalle yksi täydellinen kitara ja yksi täydellinen vahvistin. Tällä kerralla ei mitään kompromisseja vaan just ne kamat jotka on aina pitänyt hankkia mutta ovat jääneet ostamatta...
 
Tsiisus. Siellä on jo vahvain torilla.
 
:D
 
Niiiin tuttua. Itse asiassa tuota samaa ajatusta pyörittelin just itsekin. Tosin vahvari on jo mieleinen, mutta kitaroita on liikaa ja avri gasittelee taas vaihteeksi.

Laulava Kylätohtori: :D
 
Niiiin tuttua. Itse asiassa tuota samaa ajatusta pyörittelin just itsekin. Tosin vahvari on jo mieleinen, mutta kitaroita on liikaa ja avri gasittelee taas vaihteeksi.
 
Mulla ei edes ole enää mitenkään liikaa kitaroita ;D. Eikä vahvaimessakaan ole mitään muuta vikaa kuin edelleen liikaa tehoja - 6V6 -soundi on just se, mikä pitääkin, säätimiä on riittävän vähän, kevyt roudattava...
 
Mutta kun omaan korvaan yksikään irtosärötin ei vedä vertoja sille, että ajaa 6V6 -päättärin ruvelle, eikä 22 wattista pysty avaamaan tarpeeksi nykyään oikein edes treeniksellä (kyllä, me soitetaan TOSI hiljaa)... Kaikki muut tarpeettomat härpättimet jaloista onkin jo poistuneet, chorus ja dilsakin on enemmän sellaisia "kerran keikassa" -leluja, joita ei oikeasti mihinkään tarvitse. Reverbiäkin ilman voisi elää, muttei tahdo ;D.
 
Kitaraosastolla taas homma on kimurantimpi... ES-335 on ihan timangia, jolla soittaa kaiken mahdollisen, ja tykkään ihan älyttömästi puoliakustisen soundimaailmasta, mutta a) se on pahuksen herkkä mm. säänvaihteluille ja muutenkin saa koko ajan olla varomassa hienon pinnan naarmuuntumista (mainitsinko jo, että olen fakki-idiootti) ja b) siinä on molemmille volumeille ja toneille omat säätimet - niidenkin kanssa oppii kyllä elämään, mutta jos kerrankin olisi tekemättä sitä(kään) kompromissia...
 
Ja jos molempia vermeksiä olisi vain yksi kpl, ei koskaan tarvitsisi miettiä, millä soittaa, mitä ottaa mukaan keikalle jne. Voisi vihdoinkin (!) keskittyä kaivamaan niistä irti kaiken oleellisen... TAI sitten olen vihdoinkin seonnut lopullisesti. Todennäköisesti jälkimmäistä...

Åboensis: Hah haa, arvasin että joku kärkkyy kumminkin Graalin maljaa, enkä siksi kirjannut niitä näkösälle XD. Ei vainenkaan, voi ne paljastaa: Fano ja Swart. Isot pojat netissä kertoivat notta ne ovat parhaat.
 
EDIT: Makuasioista paitsi voi, myös pitää kiistellä. Sitäpaitsi tuo sinun Duesenbergisi on ihan hel-ve-tin hieno!
 
Yhtä Fanoa oon testannu kesällä pajalla, jazzmaster-tyyppinen tom-tallalla ja täytyy sanoa että olinpa yllättyny. Ikinä ei oo niin hyvin soivaa ja resonoivaa leppäbodya tullut vastaan. Tietynlaiseen menoon ois ollu helkutin hyvä vehje.

Aiemmin vannoin, etta en KOSKAAN soita Telecasteria.
 
Nyt jostain syysta tekee mieli.

kekkuliheikki: Aiemmin vannoin, etta en KOSKAAN soita Telecasteria.
 
Tämä on jännää sillai, että vannoin kerran, etten osta enää mitään fenderjohdannaista. Männä syksynä kuitenkin pariin lankesin, pääsin eroon ja vannoin taas, nyt lopullisesti, etten osta enää mitään fenderjohdannaista. Saapi nähdä kuinka pitää.

Puolet kaasusta taltutettu. Swart STR tweed kotiutui juuri Kitarapajalta. Mutta kiesus mikä ajomatka - vajaat viisi tuntia motarilla noin kahdeksaakymppiä lumimyräkässä vahvistimen takia. Ei tässä ole enää mitään järkeä...

No niin, siinä ne nyt sitten ovat: Fano ja Swart. Enää ei voi syyttää kuin itseään, jos soundi on paska. Seuraavaksi pitäisi kai opetella soittamaan?

Åboensis: No niin, siinä ne nyt sitten ovat: Fano ja Swart. Enää ei voi syyttää kuin itseään, jos soundi on paska. Seuraavaksi pitäisi kai opetella soittamaan?
 
Makeet pelit.

Åboensis: No niin, siinä ne nyt sitten ovat: Fano ja Swart. Enää ei voi syyttää kuin itseään, jos soundi on paska. Seuraavaksi pitäisi kai opetella soittamaan?
 
Ai saakeli kun on hieno Fano. Kyl kelpaisi tännekin. Swart STR mulla jo olikin ja oli sekin kyllä erinomainen mylly.

Myykee mulle Mobius.

Void: Ai saakeli kun on hieno Fano. Kyl kelpaisi tännekin. Swart STR mulla jo olikin ja oli sekin kyllä erinomainen mylly.
 
Kiits. Molemmista tykkään itekin kyllä jo näin lyhyenkin tuttavuuden jälkeen ihan hulluna. Kävin just äsken ensimmäistä kertaa treeniksellä kunnolla testimässä ja olin aivan fiiliksissä.
 
Sopivat vielä erittäin hyvin yhteen, monellakin tavalla. Kumpikin on mun nähdäkseni hyvin samantyyppisen filosofian synnyttämä tuote, eli sekä Fanot että Swartit ovat moderneja instrumentteja, jotka kuitenkin tehdään perinteisin menetelmin ja erityisesti 50 -luvun estetiikkaa kunnioittaen. Lisäksi kummankin taustalta löytyy poikkeuksellisen lahjakas luova hörhö (Dennis Fano ja Michael Swart) - tosin Dennis on jo jättänyt nimeään kantavan firman mutta mun kitara on vuodelta 2011, kun hän vielä signeerasi itse casetkin...;D.
 
Treeniksellä, kun pystyi soittamaan kunnon volumella huomasi, että niitä pedaaleja ei tosiaan tarvitse yhtään mihinkään. Varsinkaan kun tuossa Fanossa on normi tonepotikan tilalla 16 -asentoinen ToneStyler -potikka. Jo pelkästään sen, volumen ja 3 -asentoisen mikinvalitsimen kanssa kitarasta irtosi niin paljon erilaisia soundeja, että pari tuntia kului hujauksessa. Lisäksi vahvistimessa on soundin säätelyyn perus volumen ja tonen lisäksi parikin mahdollisuutta, erityinen clean -kytkin (joka vähentää tehoja ja siis puhdistaa soundia) sekä kaksi sisäänmenoa (hi ja lo), joita vaihtamalla sai myös soundia muutettua, jos ei koskenut muihin säätöihin (lähinnä akselilla puhdas - säröinen). Ja se reverb! Huikea!
 
Toisaalta noista on nyt tykättävä, koska niitä ei enää vaihdeta. Ikinä. Mihinkään. Vaikka mikä olisi. Onneksi ovat hyvät... ;D.

Åboensis: Kiits. Molemmista tykkään itekin kyllä jo näin lyhyenkin tuttavuuden jälkeen ihan hulluna. Kävin just äsken ensimmäistä kertaa treeniksellä kunnolla testimässä ja olin aivan fiiliksissä.
 
Sopivat vielä erittäin hyvin yhteen, monellakin tavalla. Kumpikin on mun nähdäkseni hyvin samantyyppisen filosofian synnyttämä tuote, eli sekä Fanot että Swartit ovat moderneja instrumentteja, jotka kuitenkin tehdään perinteisin menetelmin ja erityisesti 50 -luvun estetiikkaa kunnioittaen. Lisäksi kummankin taustalta löytyy poikkeuksellisen lahjakas luova hörhö (Dennis Fano ja Michael Swart) - tosin Dennis on jo jättänyt nimeään kantavan firman mutta mun kitara on vuodelta 2011, kun hän vielä signeerasi itse casetkin...;D.
 
Treeniksellä, kun pystyi soittamaan kunnon volumella huomasi, että niitä pedaaleja ei tosiaan tarvitse yhtään mihinkään. Varsinkaan kun tuossa Fanossa on normi tonepotikan tilalla 16 -asentoinen ToneStyler -potikka. Jo pelkästään sen, volumen ja 3 -asentoisen mikinvalitsimen kanssa kitarasta irtosi niin paljon erilaisia soundeja, että pari tuntia kului hujauksessa. Lisäksi vahvistimessa on soundin säätelyyn perus volumen ja tonen lisäksi parikin mahdollisuutta, erityinen clean -kytkin (joka vähentää tehoja ja siis puhdistaa soundia) sekä kaksi sisäänmenoa (hi ja lo), joita vaihtamalla sai myös soundia muutettua, jos ei koskenut muihin säätöihin (lähinnä akselilla puhdas - säröinen). Ja se reverb! Huikea!
 
Toisaalta noista on nyt tykättävä, koska niitä ei enää vaihdeta. Ikinä. Mihinkään. Vaikka mikä olisi. Onneksi ovat hyvät... ;D.
 
Et sää putkia tarttis...? :D

Jucciz: Et sää putkia tarttis...? :D
 
No ihan varmasti jossain vaiheessa ;D. Tosin ensin täytyy toipua taloudellisesti... Ja itse asiassa mulla on muutama tötterö vielä edellisestä ostoksesta jemmassa ;D.
 
Mutta ilman muuta täytyy hommata sulta Swartiin tulevaisuudessa nippu NOS -putkia kokeiltailtavaksi; ainakin 6L6- ja 5881 -päättäreitä täytyy päästä testaamaan, samoin ehkä jotain eri tasureita. Ollaan yhteyksissä.

Iski pitkästä aikaa mieletön tarve ostaa sähkökitara. Telecasterilla on soiteltu aika pitkään, mutta nyt kiinnostaisi hommata rinnalle Jazzmaster. Täs on vähän tällainen "Asuntosäästäminen vai Jazzmaster?" -meininki. Vähän niin kuin se Aku Ankan "Rahat vai kolmipyörä?"

Objectif Lune: Iski pitkästä aikaa mieletön tarve ostaa sähkökitara. Telecasterilla on soiteltu aika pitkään, mutta nyt kiinnostaisi hommata rinnalle Jazzmaster. Täs on vähän tällainen "Asuntosäästäminen vai Jazzmaster?" -meininki. Vähän niin kuin se Aku Ankan "Rahat vai kolmipyörä?"
 
Kolmipyörä.

freakingenius: Kolmipyörä.
 
Kolmipyöräinen Jazzmaster.
 
Best of both worlds.
 

 
Tänään voisi kaasutella joku räkkimallinen mallintaja HD-podin tilalle. Ei vain kauheasti taida välimallin vehkeitä olla uudempien Podien ja Amplifirejen sekä Helixien ja Kemperien välissä. Vanhat Axet tietty, mutta USB:n kautta olisi kiva päästä presettejäkin pyörittelemään valikkohelvettien sijaan.

No, torilta sitten löytyikin sopiva, joka on nyt tulossa vkl meitsin tykö. Parhaiteen GASiin toimii se, että ostaa mitä haluaa.

Objectif Lune: No, torilta sitten löytyikin sopiva, joka on nyt tulossa vkl meitsin tykö. Parhaiteen GASiin toimii se, että ostaa mitä haluaa.
 
Mietin, että tyrkytänkö sulle tuota omaa Jazzmasteria, mutta en sitten ehtinyt. No hyvä näin, olen vähän skeptinen, olisinko malttanut siitä luopua, vaikken sillä(kään) oikein mitään tee. Mutta on se hieno. :)