Kitarat: kitarakamat ›

Gabe: ... :D
 
Meillä toimii tosi hyvin sellainen että kumpikin saa ostella mitä haluaa koska haluaa. Kunhan säästöön menee tasaisesti rahaa eikä perheen menojen kanssa tule pulaa niin saa olla aika vapaasti. :) Eihän avioliiton tarvitse elämää kahlita, päinvastoin jos homma toimii.
 
Sama homma. Kunhan rahat rittää ns. tärkeämpiin asioihin, niin ihan sama sitten muulla. Sitten tietysti, jos laskut jää maksamatta tai lapset ilman ruokaa, niin voi tulla sanomista... Meillä vaimo ei edes huomaa, jos vaihdan kamoja, koska ei ole kiinnostunut näistä. Toki hienoimman kitaran se muistaa ja Bassman on myyntikiellossa, koska "sopii niin hyvin sisustukseen"...

Laulava Kylätohtori: Sama homma. Kunhan rahat rittää ns. tärkeämpiin asioihin, niin ihan sama sitten muulla. Sitten tietysti, jos laskut jää maksamatta tai lapset ilman ruokaa, niin voi tulla sanomista... Meillä vaimo ei edes huomaa, jos vaihdan kamoja, koska ei ole kiinnostunut näistä. Toki hienoimman kitaran se muistaa ja Bassman on myyntikiellossa, koska "sopii niin hyvin sisustukseen"...
 
Näin se yhteiselo toimii! Meillä taas vaimo huomaa uudet vekottimet, jonkinlaista kiinnostustakin niihin on oman musiikkitaustan vuoksi. Salakavala haaliminen ei siis onnistu. :)

Laulava Kylätohtori: Sitten vastaavat rajoitukset myös vaimon kenkien ja laukkujen lukumäärälle. Kenkiä saa olla 5 paria ja laukkuja 3... ;) Tosin myös tuo, että ostat 4 ja myyt "vähennyksenä" 2 on toimiva keino. Parasta olisi saavuttaa sellainen "kauhun tasapaino", jolloin molemmat ostavat niin paljon liikaa, että kumpikaan ei voi sanoa toisen ostamisista mitään....
 
Vai kenkärajaus.. hahhaa. Juuri viimeisin vaatimus vaimolta oli, että on saatava lisää kaappi-ja varastotilaa korkokengille. Arveli omistavansa noin 40-50 paria.
Siihen muut kengät päälle :-D. Joten mulla ei ole rajoitteita musiikkikaman suhteen. Vaan hittoako sitä kauhealla kamamäärällä kun ei osaa juuri soittaa, ei ole aikaakaan juuri soittaa, ikä asettaa rajoituksensa oppimiselle jne..

jniska: Vai kenkärajaus.. hahhaa. Juuri viimeisin vaatimus vaimolta oli, että on saatava lisää kaappi-ja varastotilaa korkokengille. Arveli omistavansa noin 40-50 paria.
Siihen muut kengät päälle :-D. Joten mulla ei ole rajoitteita musiikkikaman suhteen. Vaan hittoako sitä kauhealla kamamäärällä kun ei osaa juuri soittaa, ei ole aikaakaan juuri soittaa, ikä asettaa rajoituksensa oppimiselle jne..
 
Täytyy sanoa, että vähän sama meillä. Siksi en edes kuuntelisi mitään rajoitteita kitaroiden, vaharien tai pedaalien määrässä. Miten joku, jolla on pelkästään kenkiä kymmenittäin täysin turhaan, voisi ruveta määräilemään toisen kitarakamojen määrästä...

Laulava Kylätohtori: Täytyy sanoa, että vähän sama meillä. Siksi en edes kuuntelisi mitään rajoitteita kitaroiden, vaharien tai pedaalien määrässä. Miten joku, jolla on pelkästään kenkiä kymmenittäin täysin turhaan, voisi ruveta määräilemään toisen kitarakamojen määrästä...
 
Ja katsokaapa joskus paljonko yksi käsilaukku voi maksaa, voi yllättää hiukan. :D

Gabe: Ja katsokaapa joskus paljonko yksi käsilaukku voi maksaa, voi yllättää hiukan. :D
 
Tai uusi matto lattiaan. Jotenkin tuntuu hurjalta maksaa satoja euroja kangaspalasta, jota sitten tallotaan eikä siihen varsinaisesti edes kiinnitetä huomiota.

Gabe: Ja katsokaapa joskus paljonko yksi käsilaukku voi maksaa, voi yllättää hiukan. :D
 
Ei aina tarvi ostaa gessejä ja kössejä :D

Sen jälkeen kun aloin ilmoittaa hankintojeni hinnan emännälle hepommin hahmotettavana "ratsastustuntina" niin naputus on vaimentunut lähes kuulumattomiin. Ratsastustunnin eurokurssi on tällä hetkellä 1:30 eli tonnin kitarakaan ei kuulosta pahalta jos se vastaa emännän kahden kuukauden tuntien hintaa.

PIM: Sen jälkeen kun aloin ilmoittaa hankintojeni hinnan emännälle hepommin hahmotettavana "ratsastustuntina" niin naputus on vaimentunut lähes kuulumattomiin. Ratsastustunnin eurokurssi on tällä hetkellä 1:30 eli tonnin kitarakaan ei kuulosta pahalta jos se vastaa emännän kahden kuukauden tuntien hintaa.
 
Hahah :D Tämä on kyllä loistava systeemi. Meillä ei emäntä kyllä hirveesti turhaile minkään tavaran kanssa tai tuhlaile rahoja, mutta taloutemme on täyskommunistinen ja systeemi on tämä: Ihan sama mitä kukin tienaa tai on tienaamatta, kaikki laitetaan yhteiselle tilillemme ja x määrä molempien omille tileille per kuukausi. Yhteiseltä ostetaan kaikki mitä TARVITAAN (vaatteet - siis ne jota oikeesti tarvitaan, ruoka, laskut, kamat lapselle, työkalut jne.) ja omilta voi sitten ostaa kaiken mitä HALUAA ja siitä ei oo nokankoputtamista miten omia rahoja käyttää kun ne on omia. Todella hyvä viikkorahasysteemi! Tosin sitä omaa rahaa ei sitten ikinä kauheasti ole kun sen suhde yhteiselle menevään on marginaalinen, mutta säästämällä ja kamoja vaihtelemalla mennään. Kitaroiden kantokyky kotona on tällä hetkellä 5 seinällä ja jos saa kaappiin piiloon enemmän esim. laukkuihin niin mahtuu, loput voi kiikuttaa treenikselle. Hyvin on toiminut tämä ja jos vaimo pyörittelee silmiä mun ostoksille niin jätän noteeraamatta, koska ei se siitä sen kummempia naputa, eikä se oo siltä pois.

Vladi: Tai uusi matto lattiaan. Jotenkin tuntuu hurjalta maksaa satoja euroja kangaspalasta, jota sitten tallotaan eikä siihen varsinaisesti edes kiinnitetä huomiota.
 
Onneksi sekä vaimo että minä ollaan sitä mieltä, että elämänlaatu ei putoa siedettävän rajan alapuolelle, vaikka olkkarin matto ei maksanutkaan monta sataa euroa ja astiasto on Kermansavea eikä Villeroy&Bochia.

Jucciz: Onneksi sekä vaimo että minä ollaan sitä mieltä, että elämänlaatu ei putoa siedettävän rajan alapuolelle, vaikka olkkarin matto ei maksanutkaan monta sataa euroa ja astiasto on Kermansavea eikä Villeroy&Bochia.
 
Kermansavi on pårvari-astiastoa.

jniska: Kermansavi on pårvari-astiastoa.
 
Oli tai ei, sellaisia edes kehtasi pyytää häälahjaksi kymmenen vuotta sitten.

Jucciz: Oli tai ei, sellaisia edes kehtasi pyytää häälahjaksi kymmenen vuotta sitten.
 
Niinpä. 17 vuotta jo naimisissa tullut oltua. Niinkuin olet huomannut, ei meilläkään pröystäillä, ei matoilla eikä soittovermeillä.

puoliso tuossa kuunteli yksissä häissä kun kaverinsa kertoivat miten miesystävät oli heille ostelleet useamman sadan euron koruja. naiseni sitten jälkeenpäin tokaisi mulle, että "jos joskus haluat tuhlata minuun monta sataa euroa niin et missään nimessä saa ostaa jotain niin typerää kuin koruja. osta vaikka banjo mieluummin".
 
eli olen siis parisuhteessa, jossa puolisoni yllyttää mua ostamaan banjon. kai sitä huonomminkin asiat vois olla.

Itse mietin tuossa parisen viikkoa sitten näitä samoja asioita, tosin en niinkään rouvan näkökulmasta. Meillähän homma menee niin, ettei enää esiinny edes kovin paljon ihmettelyä kamojen haalimisen suhteen. Mun rahat, mun kamat, jne.
 
Syy siihen miksi yhtäkkiä näitä mietin, oli se, että koklasin Kitarapajalla ehkä parasta kitaraa mitä olen koskaan pitänyt käsissäni - erästäkin Gibson Les Paul Gold Topia siis. Minulla oli siihen rahat mukana, mutta olin ajatellut ostaa lapsilleni (1-v ja 3-v) uudet turvaistuimet, edelliset kun olivat jäämässä pieniksi. Päätin sitten seurata alkuperäistä GAS:ia, ja ostin Nashin, joka oli puolitoista tonnia halvempi. Sain loistavan kitaran, lapsille istuimet ja rouvakin on tyytyväinen kun yhtäkkiä ilmestyi uudet penkit kotiin eikä aina vain kitararoinaa tms. hänen mielestään joutavaa.
 
Olisin kyllä Vuoden Isä jos olisi laittanut Les Paulin lasten liikenneturvallisuuden edelle! Tosissani, hetken, asiaa jopa harkitsin...
 
Aikoinaan oli sellainenkin ihminen kuvioissa, joka ei oikein ymmärtänyt näitä juttuja. Kun piti valita, sanoin valitsevani sen joka ei aseta ehtoja. Sinne meni, mutta aikakin oli kypsä. Nykyisen kanssa näistä on keskusteltu jo aikojen alussa, mutta onneksi ihmistyyppikin on sellainen, ettei ole mikään nalkuttaja tai turhasta valittaja.

Hynkel: Aikoinaan oli sellainenkin ihminen kuvioissa, joka ei oikein ymmärtänyt näitä juttuja. Kun piti valita, sanoin valitsevani sen joka ei aseta ehtoja. Sinne meni, mutta aikakin oli kypsä.
 
Huh, aika epäreilua. Onneks ei oo tarvinnut tämmösiä kokea.

Vladi: Tai uusi matto lattiaan. Jotenkin tuntuu hurjalta maksaa satoja euroja kangaspalasta, jota sitten tallotaan eikä siihen varsinaisesti edes kiinnitetä huomiota.
 
Toinen vastaava on verhot, uskomatonta miten paljon riippumaan ripustettava kangaspala voi maksaa. :)

Crybaby JH-1 tuli ostettua torilta.Loistava vehje!

Meillä se menee vähän niin että minä harrastan soitin hamstrausta ja vaimo harrastaa yleisesti huonekaluista vaatteisiin hamstrausta. Koko ajan kiertää soittimet ja huonekalut. Ostetaan käytettynä joten eipä rahaa hirveästi kulu kun myytäessä saa omat takas ja vähän jopa voittoa. Esim vähän aikaa sitte vaimo osti 300euron lepotuolin 40eurolla ja kunto oli kuin uus. Mä taasen ostin noin 500-600 euron kitaran satasella ilman mikkejä. Isoja säästöjä ja kunnon judeilua:)

Voisiko joku perustaa uuden keskustelun aiheelle vaimo ja kitarakamat / perhe ja kitarakamat / lapset ja kitarakamat? Tämä aihe nousee säännöllisesti esille milloin missäkin.