Kitarat: kitarakamat ›

Tuo uusin Fenderin AVRI '56 strato soi kyllä sillä tavalla, että voi pojat sentään. Soundi on niin akustisesti kuin sähköillä todella kuulas, avoin, selkeä, kirkas ja sanoisinko vielä, että kolmiulotteinen. Voisin luvata, että annan tuon Fenderin sille, joka tuo yhtä hyvin soivan Squierin mulle.
 
Kyllä niillä puilla vaan on eroa tai sitten Fender on kehittänyt taikatallan, joka loihtii paskastakin kultaa....

Laulava Kylätohtori: Tuo uusin Fenderin AVRI '56 strato soi kyllä sillä tavalla, että voi pojat sentään. Soundi on niin akustisesti kuin sähköillä todella kuulas, avoin, selkeä, kirkas ja sanoisinko vielä, että kolmiulotteinen.
 
Teillä on yhteiselo alkanut leppoisasti? Joko hätyyttelee the kitaran paikkaa Tokailta? Harmittaa vieläkin kun tuo meni persaukisuuden takia ohi nokan, mutta pääsipä sentään hyvään kotiin. Kyllä se oli tuon omankin CS Straton kanssa aika selvä peli kun sen kouraan sain, ei ole muilla stratoilla ollut sen jälkeen mitään asiaa tänne. :)

J.Hollström: Huh huh. Melkosta tietoniekkaa täällä.
 
Sustain forevö.
 
Hollmi-5:lle sukua, i presume? Ainakin yhtä vankasti perusteltua kommenttia lentää sieltä.
 
Tarkoituksenani oli ilmaista, että liima- tai pulttikaulaisuudella sinänsä ei ole mitään tekemistä sustainin kanssa. Huono liitos on huono liitos ja hyvä liitos on hyvä liitos, on se miten vaan toteutettu. Itse olen tykästynyt pulttikauloihin, koska kaulaa voi vaihtaa, sen kulmaa voi säätää ja kun kitara pitää laittaa postiin, se menee paljon pienempään tilaan kun kaulan voi ruuvata irti. Liimakaula ei ole ainakaan itselle ollut mikään lisäarvo tähän mennessä.
 
En siis ollut aloittamassa mitään sustain -sotaa. Jäsen 7ender vain väitti ettei puulla ole merkitystä kitaran tuuppaamaan voluumiin ja sustainiin. Ja minä taas olen sitä mieltä että jos se kitara ei soi, niin ei sitä mitkään jeesuksen mikitkään saa soimaan yhtä hyvin kuin soivaa kitaraa. Ja että ainakin itselle on soitettaessa tärkeää, että se kitara soi. Onko tässä nyt jotain epäselvää?

Laulava Kylätohtori: Tuo uusin Fenderin AVRI '56 strato soi kyllä sillä tavalla, että voi pojat sentään. Soundi on niin akustisesti kuin sähköillä todella kuulas, avoin, selkeä, kirkas ja sanoisinko vielä, että kolmiulotteinen. Voisin luvata, että annan tuon Fenderin sille, joka tuo yhtä hyvin soivan Squierin mulle.
 
Kyllä niillä puilla vaan on eroa tai sitten Fender on kehittänyt taikatallan, joka loihtii paskastakin kultaa....
 
Ja mikit on mun mielestä erinomaiset, aavistuksen middle- ja alapääpainotteiset, just parraat.

J.Hollström: Huh huh. Melkosta tietoniekkaa täällä.
 
Sustain forevö.
 
Surkuhupaisaa sinänsä, että kaiken vittuilun, vähättelyn ja väkisin oikeassa olemisen lomassa se olet sinä, jolla ei ole esittää minkäännäköisiä perusteluja tai monesti edes omaa näkemystä. Ihan oikea input olisi tervetullutta kun sullakin varmasti kokemusta on. Hyvää uutta vuotta!

Gabe: Teillä on yhteiselo alkanut leppoisasti? Joko hätyyttelee the kitaran paikkaa Tokailta? Harmittaa vieläkin kun tuo meni persaukisuuden takia ohi nokan, mutta pääsipä sentään hyvään kotiin. Kyllä se oli tuon omankin CS Straton kanssa aika selvä peli kun sen kouraan sain, ei ole muilla stratoilla ollut sen jälkeen mitään asiaa tänne. :)
 
Joo, kyllä se menee ykköseksi, ainakin siinä, kuinka hienosti ja puhtaasti se soi. Tavallaan tämä nosti rimaa sen verran, että koko arvoasteikko meni uusiksi. Tokai on yhtä hyvä kuin ennenkin, mutta jos se aikaisemmin sai arvosanaksi 9,5, niin uudella asteikolla vähän vähemmän.
 
Toisaalta kyllä Tokai edelleen pitää pintansa. Sen sointi ei ole ihan yhtä hyvä, selkeä ja kuulas kuin AVRIssa, mutta edelleen siinä on jotain hienoa ja se sopii omaan tassuun loistavasti, vaikka suuntaus muuten tuntuu olevan kohti paksumpia kauloja. AVRIssa on hyvät mikit, mutta aika tehottomat. Saa nähdä, meneekö jossain välissä vaihtoon. Siihen voisi hommata vaikka jotkut vähän tuhdimmat mikit tyyliin hot vintage tms....
 
2randpo: Ja mikit on mun mielestä erinomaiset, aavistuksen middle- ja alapääpainotteiset, just parraat.
 
Joo, on kyllä hyvät. Olin oikeastaan jopa aika yllättynyt, kuinka tasapainoisesti ne soi. Kaulamikki on hyvässä balanssissa muihin verrattuna, eikä ollenkaan liian tumma tms.. Siksipä vähän mietityttää niiden vaihto. Kuumempia mikkejä olisi hauska testata, mutta toisaalta noin hyviä mikkejä ei viitsisi vaihtaa poiskaan.
 
Ehkä pitää ostaa uusi strato, johon voi pistää kuumemmat mikit... :)

J.Hollström: Kannattaa opiskella ihan käytännössä näitä juttuja, eikä pelkästään netistä.
Tarkoitat, että kunnon mututieto aina mitatun tiedon voittaa..?

Laulava Kylätohtori: Joo, kyllä se menee ykköseksi, ainakin siinä, kuinka hienosti ja puhtaasti se soi. Tavallaan tämä nosti rimaa sen verran, että koko arvoasteikko meni uusiksi. Tokai on yhtä hyvä kuin ennenkin, mutta jos se aikaisemmin sai arvosanaksi 9,5, niin uudella asteikolla vähän vähemmän.
 
Toisaalta kyllä Tokai edelleen pitää pintansa. Sen sointi ei ole ihan yhtä hyvä, selkeä ja kuulas kuin AVRIssa, mutta edelleen siinä on jotain hienoa ja se sopii omaan tassuun loistavasti, vaikka suuntaus muuten tuntuu olevan kohti paksumpia kauloja. AVRIssa on hyvät mikit, mutta aika tehottomat. Saa nähdä, meneekö jossain välissä vaihtoon. Siihen voisi hommata vaikka jotkut vähän tuhdimmat mikit tyyliin hot vintage tms....
 

 
Joo, on kyllä hyvät. Olin oikeastaan jopa aika yllättynyt, kuinka tasapainoisesti ne soi. Kaulamikki on hyvässä balanssissa muihin verrattuna, eikä ollenkaan liian tumma tms.. Siksipä vähän mietityttää niiden vaihto. Kuumempia mikkejä olisi hauska testata, mutta toisaalta noin hyviä mikkejä ei viitsisi vaihtaa poiskaan.
 
Ehkä pitää ostaa uusi strato, johon voi pistää kuumemmat mikit... :)
 
Lataa valmiiksi muutama stratopleksi ja pistä jakkipiuhat vaikka pikaliittimellä niin voit lennossa vaihtaa aina uudet sähköt mielialojen mukaan;-). olen joskus itse tuollaista systeemiä miettinyt, mutta ei ole tullut toteutetuksi ikinä.

73nd3r: En minä noin jyrkkää kantaa ota.
Mutta en (enää) usko, että puulajilla X olisi jokin tunnistettava soundi.
 
Tuskin kukaan tämmöistä väittääkään. Enemmänkin kyse on siitä, että tietty puulaji voi (paperilla) notkauttaa vaakakuppia tiettyyn suuntaan. Kyllä mikeillä, skaalalla ja tallalla näkisin olevan isompi vaikutus lopulta, mutta en mä kuolleista kitaroista ole henkeä saanut edes vaihtamalla kaikki raudat ja suosikkimikit, enkä ole saanut myöskään leppä-ruusupuu telecasteria kuulostamaan samalta kuin nykyinen saarni-vaahtera -teleni. Mene ja tiedä, en jaksa olla latelevinani totuuksia kun eivät nämä sellaisia ole kummiskaan.

Tuli tähän vääntöön, että "miltä mikäkin puulaji kuulostaa"-vääntöön mieleen, että onkohan se joko joko-tai-asia? Oisko ennemminkin sekä-että-asia?
 
Tarkoitan siis seuraavaa:
 
Vaihtoehto 1:
Jos joku samassa huoneessa soittelee sähkökitaraa täysin akustisesti. Istut samassa tilassa silmät sidottuina. Todennäköisesti erotat ainakin hyvin soivan kitaran huonosta? Saatat jopa erottaa joitakin puulajeja jos kokenut kultakorva olet?
 
Vaihtoehto 2:
Olet treenitilassa tai jopa keikalla. Kuuntelet sähköisesti soittavaa jamppaa. Soundi lähtee soittajan näpeistä. Kielistä värähtelee mikrofoneihin. Ehkä aavistus kitaranpuista tulee mukaan soundiin (ellei satu olemaan joku vinyylistä tehty, kuten davegrohlilla taikellälie). Puihaa pitkin säröpedaaleihin. Sieltä muljuttimien kautta vahvariin, joka antaa tosi merkillepantavan leiman soundiin. Sieltä sinun korviisi, kun istut silmät sidottuina treeniksen nurkassa. Tunnistatkohan vielä puulaji. Kuinkahan monta prossaa puulaji vaikuttaa tässä esimerkissä soundin kokonaiskuvaan?
 
Eli vastaus on alkuperäiseen kysymykseen, että kuuluu - ja ei kuulu?

Myrkky Nuoli: Tuskin kukaan tämmöistä väittääkään. Enemmänkin kyse on siitä, että tietty puulaji voi (paperilla) notkauttaa vaakakuppia tiettyyn suuntaan. Kyllä mikeillä, skaalalla ja tallalla näkisin olevan isompi vaikutus lopulta, mutta en mä kuolleista kitaroista ole henkeä saanut edes vaihtamalla kaikki raudat ja suosikkimikit, enkä ole saanut myöskään leppä-ruusupuu telecasteria kuulostamaan samalta kuin nykyinen saarni-vaahtera -teleni. Mene ja tiedä, en jaksa olla latelevinani totuuksia kun eivät nämä sellaisia ole kummiskaan.
 
Ei heleästi helkkää kaikki kitarat, sen olen itsekin huomannut. Joskus olen itsekin kuolleen kitaran nähnyt ja kyllähän siinä tekee mieli ottaa hattupäästä ja tehdä ristinmerkki ja haudata se takapihalle mieluummin kuin alkaa jollakin mikeillä sitä elvyttämään.
 
Öööö.... tekee vain mieleni muistuttaa, että aika paljonhan siihen miten puut kuuluu , vaikuttaa se kitaran jälkeinen signaaliketju. Tarpeeksi tiukan mankelin läpi kun se signaali vedetään, niin eihän sitä kaiuttimista tulevaa ääntä tunnista välttämättä edes kitaraksi, saati sitten puut muka kuuluisi.
 
Sitä vastoin yksinkertaisen kauniissa sähköakustisessa ympäristössä vapaana raikkaita ioneja hengittävä signaali joka voi tovin levähtää täydellisen tasapainoisissa anodeissa ja katodeissa, tulostaa hyvinkin nöyrästi kitaran tapahtumat soittajan kosketusta myöten ja silloin voipi kitaran ominaissoinnillakin olla jotakin tekemistä kuullun kanssa.

Laulava Kylätohtori: Joo, on kyllä hyvät. Olin oikeastaan jopa aika yllättynyt, kuinka tasapainoisesti ne soi. Kaulamikki on hyvässä balanssissa muihin verrattuna, eikä ollenkaan liian tumma tms.. Siksipä vähän mietityttää niiden vaihto. Kuumempia mikkejä olisi hauska testata, mutta toisaalta noin hyviä mikkejä ei viitsisi vaihtaa poiskaan.
 
Ehkä pitää ostaa uusi strato, johon voi pistää kuumemmat mikit... :)
 
No mikkien vaihdon jälkeen toi ei olis enää se kitara, mikskä se on suunniteltu.

73nd3r: Katos, Yallup avasi matopurkin uuden vuoden kunniaksi :-D
 
Jos joku tunnistaa sokkotestissä hyvällä prosentilla mistä puusta Strato on tehty niin luulisin Fenderin tehtaalta löytyvän työpaikkoja.
 
Mitä hittoa se Fenderin tehdas näillä tällasialla osaajilla tekee? Näkeehän sen taapelissakin mitä puuta siinä on.

hollstro: Mitä hittoa se Fenderin tehdas näillä tällasialla osaajilla tekee? Näkeehän sen taapelissakin mitä puuta siinä on.
 
Kiva määritelmä sokkotestistä sulla. Brailletesti?

Puhutte kahdesta eri asiasta. Se miltä kitara kuulostaa eri soittajan näpeissä ja milläkin vehkeillä on ihan joutavaa arpomista: muuttujia on ihan liikaa. Mä puhuin tässä siitä, miten se kitara soi sun omassa kädessäs. Kyllä se puulaji vaikuttaa siihen miltä se kitara tuntuu. Ainakin itsellä. Paino, kuinka kovaa se soi, miltä kaula tuntuu käteen ja niineespäin.
 
Sit kun lyödään piuha kiinni ja m.netin ernesti kuuntelee, niin eihän se siitä tiedä paskaakaan mikä puu nyt soi tai mikä mikki. Eikä tarvitsekaan. Kyse on fiiliksestä. Se voi ensialkuun tuntua taianomaiselta kun löydät hyvän kitaran, mutta kun olet tarpeeksi montaa hyvää kitaraa soittanut, voit erottaa niistä ne, jotka itseä miellyttää, nimenomaan puulajien, muodon ja esimerkiksi kaulan profiilin mukaan. Toki myös materiaalien laatu vaikuttaa. Mutta oleellisin pointti on se, että se soitin on sun käden jatke ja siinä se puulajikin vaikuttaa. Ei kuulu saundissa mutta helvetin paljon kivempaa on soittaminen.
 
Mutta aika monta edellisen omistajan (ja m.netin laadunvalvontaraadin) mielestä paskaa ritsaa olen välittömästi tunnistanut hyväksi soittimeksi, ostanut pois halvalla ja laittanut soittokuntoon. Osalla näistä on tullut soitettua monta vuotta. Näitten sotien takia mä pidin edellisen monen vuoden pituisen tauon täältä kitarakamapalstalta. Kun ei osata jutella asioita edes sitäkään vähää vittuilematta koko ajan jostakin.

Fender todellakin on kautta aikojen "uskaltanut" käyttää monenlaisia puita, toisin kuin Gibson, joka aina vaan sitä samaa mahonkia ja leppää tuntuu käyttävän. Ehkä Gibsonilla lähdetään asiassa eri kantilta ja ajatellaan, että soitin ei ole aito ilman näitä perusasioita? Varmaankin strato-soundi lähtee muustakin kuin puista ja näillä saadaan hienoista sävyeroa eri käyttäjille. Mukana saattaa olla markkinointikikkojakin, jolla näytetään tekevän uutuuksia pitkin matkaa. Tuskin pelkkä perus-strato löisi edes leiville, oli se vaikka kuinka hyvä, aito ja oikea. Eikä ruusupuu-stratosta tule koskaan ikonia. Ehkä kuitenkin leppä pysyy päämateriaalina ja kalliimpiin laitetaan saarnia. CS-malleihin luultavasti valikoidaan "nipusta" parasta, oli se leppää eli saarnia.
 
Toisaalta tämä myös aiheuttaa melkoista pohdintaa kitaran ostajalle, kun valikoima on vähintään valtava. Tämä siis silloin, kun raha ei ratkaise tai ollaan hinnaston keskipaikkeilla. Budjettivehkeet on lähinnä värin valitsemista, joka sekin on kovin suuri koko mallistossa.

Puista ja niiden eroista puhuttaessa pitää myös kuulijoiden yksilölliset erot ottaa huomioon. Se on fakta että ihmisten kuulo on erilainen ja toiset kuulevat pieniäkin eroja selvemmin kuin toiset. Sellaisen henkilön joka kuulee erot on vaikea asettua sellaisen asemaan joka niitä ei yksinkertaisesti huomaa. Vastaavasti sellaisen henkilön näkövinkkelistä joka näitä eroja ei kykene erottelemaan on varmasti todella absurdi ajatuskin kun joku väittää näitä eroja olevan.

Omakohtaista kokemusta puun laadun vaikutuksesta kitaran akustiseen sointiin on squier standard stratoista joita mulla on ollut neljä kappaletta, kaikissa body on ollut agathista. Näistä yksi oli soinniltaan täysin kuollut verratuna kolmeen muuhun jotka soivat normaalisti, kaikissa bodyissa oli asennettuna sama talla ja mighty miten kokovaahterakaula. Tiedä sitten mistä johtui mutta ero oli todella selkeä yhden bodyn kohdalla.

Laulava Kylätohtori: Joo, kyllä se menee ykköseksi, ainakin siinä, kuinka hienosti ja puhtaasti se soi. Tavallaan tämä nosti rimaa sen verran, että koko arvoasteikko meni uusiksi. Tokai on yhtä hyvä kuin ennenkin, mutta jos se aikaisemmin sai arvosanaksi 9,5, niin uudella asteikolla vähän vähemmän.
 
Toisaalta kyllä Tokai edelleen pitää pintansa. Sen sointi ei ole ihan yhtä hyvä, selkeä ja kuulas kuin AVRIssa, mutta edelleen siinä on jotain hienoa ja se sopii omaan tassuun loistavasti, vaikka suuntaus muuten tuntuu olevan kohti paksumpia kauloja. AVRIssa on hyvät mikit, mutta aika tehottomat. Saa nähdä, meneekö jossain välissä vaihtoon. Siihen voisi hommata vaikka jotkut vähän tuhdimmat mikit tyyliin hot vintage tms....
 
Hieno homma, se hankinta meni sitten putkeen! Kyllähän tuosta saisi varmasti mikkien vaihdolla vielä uusia ulottuvuuksia esiin. BKP:n mallistoa suosittelen erittäin lämpimästi, ne tekee hyviä mikkejä siellä. Pohdin itse että pitäisikö lyödä BKP:n Slow Hand setti omaan stratoon. Ongelma on sama kuin sinulla, alkuperäiset mikit ovat niin hyvät että vaihto vähän kismittää.

Laulava Kylätohtori: Joo, kyllä se menee ykköseksi, ainakin siinä, kuinka hienosti ja puhtaasti se soi. Tavallaan tämä nosti rimaa sen verran, että koko arvoasteikko meni uusiksi. Tokai on yhtä hyvä kuin ennenkin, mutta jos se aikaisemmin sai arvosanaksi 9,5, niin uudella asteikolla vähän vähemmän.
 
Toisaalta kyllä Tokai edelleen pitää pintansa. Sen sointi ei ole ihan yhtä hyvä, selkeä ja kuulas kuin AVRIssa, mutta edelleen siinä on jotain hienoa ja se sopii omaan tassuun loistavasti, vaikka suuntaus muuten tuntuu olevan kohti paksumpia kauloja. AVRIssa on hyvät mikit, mutta aika tehottomat. Saa nähdä, meneekö jossain välissä vaihtoon. Siihen voisi hommata vaikka jotkut vähän tuhdimmat mikit tyyliin hot vintage tms....
 

 
Joo, on kyllä hyvät. Olin oikeastaan jopa aika yllättynyt, kuinka tasapainoisesti ne soi. Kaulamikki on hyvässä balanssissa muihin verrattuna, eikä ollenkaan liian tumma tms.. Siksipä vähän mietityttää niiden vaihto. Kuumempia mikkejä olisi hauska testata, mutta toisaalta noin hyviä mikkejä ei viitsisi vaihtaa poiskaan.
 
Ehkä pitää ostaa uusi strato, johon voi pistää kuumemmat mikit... :)
 
Onnittelut onnistuneesta hankinnasta. On varmaan hyvä peli. : )
 
Mutta paraneeko se soundi kuumemmilla mikeillä? Mielestäni yleensä huononee.