Kitarat: kitarakamat ›

Krice: Joo, varsinkin tuo asiaan todella vahvasti liittyvä sukkahousu-juttu.
 
Hienosti poimittu hermanni.

mattim: Toisaalta sama Matias tilaa kimppatilaushuoneesta käyttöönsä 200-300 euron kitaroita ja menee vielä nillä levyillekin soittamaan.
 
Ainakin yhden Wolfin tilasi joo. Kokeilin sitä, en tykännyt, joskaan ei ihan paska hintalaatusuhde. Mutta ei se sillä levylle ole vetänyt mitään.

tender.insanity: Miten mulla on sellainen muistikuva, että jossain triidissä käsiteltiin sivutolkulla onko keikkailu ja muusikkous oikea ammatti. Siellä kuorossa huudeltiin kuinka raastavaa ja työlästä yms se keikkailu on ja maailman vaikein ammatti. Nyt se onkin taas helpompi tapa kuin työssäkäynti. Päättäkää jo.
 
Kuka sanoi että mun tulot tulee keikkailusta?
 
Tietenkään ei voi olettaa kaikkien ymmärtävän sanontaa "koulutuksen suoma etuisuus", joten heidän on hyvä antaa heiluttaa tukkaa ja soittaa hevimedallia.
 
Tätä en oikein hiffannut nyt.
 
EDIT: Koskas nyt tulet vetämään turpaan kun olet niin monasti siitä maininnut?
 
En mä sun takia lähde yhtään minnekkään. Mutta jos kovasti niin haluat, tänne voi tulla. :D Ja sitäpaitsi, muut on sanonut että ne haluaisi vetää sua turpiin. Mä sanoin sen nyt vaan kerran.

Täällä on nyt enemmän testosteronia kuin Motonetissä, Biltemassa ja BTCF-tapaamisessa yhteensä. Ottakaa vähän etäisyyttä siitä ruudusta ja katsokaa nyt vähän taempaa miltä nää teidän jutut näyttää ja kuulostaa.
 
http://www.youtube.com/watch?v=0DGYWDAGlQ8

Eiköhän tuo otsikko antanu jo eväät hyvään keskusteluun. :) Lähden tästä soittelemaan illaksi 300€ Samickiani ja olen onnellinen. Kiitos nam.

En tajua kuka ostaa 1500e:n kitaroita, kun 3k€ saa paljon parempia ja kateelliset tyhjätaskut kihisemään kiukusta ja pe-iltana hakkaamaan vaimoa kostoksi.

Räkkipeli: Ainakin yhden Wolfin tilasi joo. Kokeilin sitä, en tykännyt, joskaan ei ihan paska hintalaatusuhde. Mutta ei se sillä levylle ole vetänyt mitään.
 
Itseasias olet vääräs ;) Noita on kaks (ja kolme tulossa) ja kumpaakin on käytetty levyillä. Oon todennu, et jos kitara maksaa n.200e ja jos sil soittaa ees muutaman nuotin lätylle, on se maksanut itsensä takaisin=hyvä investointi. Tietenkin se kitara valkataan huolella, ennenku sil äänitetään ja joskus se kahdenmarkankoreanihme on ollut parempi kuin PRS tai Ruokangas. Tästä päästään kivasti aiheeseen: onko kallis kitara oikeesti parempi kuin halpa? useasti se on, mutta asia on niin kovin subjektiivinen. Itse koen iloa kun 200e:n kepillä pystyy soittamaan puhtaan G-duuri soinnun ja vituttaa kun en saa soimaan puhtaasti Ebm9b5-sointua 17.nauhalta 4000e:n kepillä. Realiteetit kondikseen... Kallis kitara on monesti parempi osien, työnjäljen ja soitettavuuden kannalta, mut joskus se halpa kitarakin soundaa hyvältä. Itse olen aina mennyt motolla: "köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa" ja se on toiminut aika hyvin; en ole myynyt yhtään kitaraa minkä olen ostanut. En ole rikas, en ajele kalliilla autolla, en asu Eirassa, mutta omistan paljon kitaroita ja kitarakamaa ja se riittää mulle.
 
Hyvä anekdootti:
Olin heilumassa ameriikassa alkuvuodesta basistikollegani kanssa. Ystäväni halusi ostaa vintagegibbonin kaikukopalla, joten vietimme muutaman päivän länsirannikon kitarakaupoilla. Kokeiltiin kitaroita, joiden lähtöhinta oli 2000 ja sitten siitä ylöspäin. Kallein oli 25 000 dollaria ja se oli selkeesti soivuudeltaan, soundiltaan ja soitettavuudeltaan kaikkein paras. Kuka maksaa kitarasta 25 000??? Ei ainakaan ystäväni maksanut, joten se jäi kauppaan. Itse havittelin Telecasteria, mutta se paras yksilö maksoi muistaakseni 15 000, joten sekin jäi kauppaan. Paska meininki...Vieressäni istui lippalakkinen kaveri, n.30 vuotias ja tapaili back on blackkiä 60-luvun 10 000dollarin stratolla n.5min ja sanoi et "otan tämän": maksoi Amexilla ja käveli ulos kitara kainalossa....vittu... Kitarashoppailut meni vituix, joten tyydyimme röpöttelemään rokkikuppilassa ja katsomaan kuinka Ron Jeremy selviytyy hummeristaan. Tässä tapauksessa selkeesti kallein oli paras, mutta minkäs sille teet.
 
Veisinkö 500e:n kepin keikalle jossa yleisöä on 25? Ehkä, mutta jos se 5000:en keppi soundaa paremmalta, niin vien sen ja marsun täysstäkin, jotta piparinsaanti on varma.
Veisinkö 500e:n kepin keikalle jossa on yleisöä 25 000? En vitussa veisi, voisin ehkä tuoda sen encoren ajaksi lavalle ja paiskoa sen paskaksi monitoreihin. Se 5000e:n keppi soundaa paremmalta, on helpompi soittaa, on helpompi säätää, pysyy vireessä eikä siihen liity mitään arvausfactoreita.
 
Kyse ei ole siitä, kuinka kallis kitara on. Kyse on siitä, kuinka luotettava työväline se on. Joku täällä kirjoitti jonkun putkimies-vertailun peilisine työvälineineen...asia ei ole niin...noh..ehkä se joillekin on, mut ei suurimalle osaa ammattikitaristeista. Kyl ne kirveet saa kolhua ja turpaan useasti, mutta yleensä ne luottopelit kestää pitempään kuin halvemmat. Tämä on faktaa.

Ambitus: Itseasias olet vääräs ;)
 
Yleensä, mutta kyllä mä pillua sain!!
 
Se 5000e:n keppi soundaa paremmalta, on helpompi soittaa, on helpompi säätää, pysyy vireessä eikä siihen liity mitään arvausfactoreita.
 
Se menee useinmiten juuri näin. Itse en ainakaan paskoilla kitaroilla enää tässä vaiheessa jaksa soittaa. Toki, myönnettäköön että omat kriteerit kitaralle ei ole niitä lepsuimpia.

Ambitus: Itseasias olet vääräs ;) Noita on kaks (ja kolme tulossa) ja kumpaakin on käytetty levyillä. Oon todennu, et jos kitara maksaa n.200e ja jos sil soittaa ees muutaman nuotin lätylle, on se maksanut itsensä takaisin=hyvä investointi. Tietenkin se kitara valkataan huolella, ennenku sil äänitetään ja joskus se kahdenmarkankoreanihme on ollut parempi kuin PRS tai Ruokangas. Tästä päästään kivasti aiheeseen: onko kallis kitara oikeesti parempi kuin halpa? useasti se on, mutta asia on niin kovin subjektiivinen. Itse koen iloa kun 200e:n kepillä pystyy soittamaan puhtaan G-duuri soinnun ja vituttaa kun en saa soimaan puhtaasti Ebm9b5-sointua 17.nauhalta 4000e:n kepillä. Realiteetit kondikseen... Kallis kitara on monesti parempi osien, työnjäljen ja soitettavuuden kannalta, mut joskus se halpa kitarakin soundaa hyvältä. Itse olen aina mennyt motolla: "köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa" ja se on toiminut aika hyvin; en ole myynyt yhtään kitaraa minkä olen ostanut. En ole rikas, en ajele kalliilla autolla, en asu Eirassa, mutta omistan paljon kitaroita ja kitarakamaa ja se riittää mulle.
 
Hyvä anekdootti:
Olin heilumassa ameriikassa alkuvuodesta basistikollegani kanssa. Ystäväni halusi ostaa vintagegibbonin kaikukopalla, joten vietimme muutaman päivän länsirannikon kitarakaupoilla. Kokeiltiin kitaroita, joiden lähtöhinta oli 2000 ja sitten siitä ylöspäin. Kallein oli 25 000 dollaria ja se oli selkeesti soivuudeltaan, soundiltaan ja soitettavuudeltaan kaikkein paras. Kuka maksaa kitarasta 25 000??? Ei ainakaan ystäväni maksanut, joten se jäi kauppaan. Itse havittelin Telecasteria, mutta se paras yksilö maksoi muistaakseni 15 000, joten sekin jäi kauppaan. Paska meininki...Vieressäni istui lippalakkinen kaveri, n.30 vuotias ja tapaili back on blackkiä 60-luvun 10 000dollarin stratolla n.5min ja sanoi et "otan tämän": maksoi Amexilla ja käveli ulos kitara kainalossa....vittu... Kitarashoppailut meni vituix, joten tyydyimme röpöttelemään rokkikuppilassa ja katsomaan kuinka Ron Jeremy selviytyy hummeristaan. Tässä tapauksessa selkeesti kallein oli paras, mutta minkäs sille teet.
 
Veisinkö 500e:n kepin keikalle jossa yleisöä on 25? Ehkä, mutta jos se 5000:en keppi soundaa paremmalta, niin vien sen ja marsun täysstäkin, jotta piparinsaanti on varma.
Veisinkö 500e:n kepin keikalle jossa on yleisöä 25 000? En vitussa veisi, voisin ehkä tuoda sen encoren ajaksi lavalle ja paiskoa sen paskaksi monitoreihin. Se 5000e:n keppi soundaa paremmalta, on helpompi soittaa, on helpompi säätää, pysyy vireessä eikä siihen liity mitään arvausfactoreita.
 
Kyse ei ole siitä, kuinka kallis kitara on. Kyse on siitä, kuinka luotettava työväline se on. Joku täällä kirjoitti jonkun putkimies-vertailun peilisine työvälineineen...asia ei ole niin...noh..ehkä se joillekin on, mut ei suurimalle osaa ammattikitaristeista. Kyl ne kirveet saa kolhua ja turpaan useasti, mutta yleensä ne luottopelit kestää pitempään kuin halvemmat. Tämä on faktaa.
 
Hyvä kirjoitus. Olen monesti katsellut noita hevikirveitä ja miettinyt, että hemmetisti kaikenlaisia ruuveja ja nippeleitä joista kitaraa säätää. Telekasterihan semmoinen, että jos se ei ole hyvä, niin ei ole paljoa tehtävissä ja jos se on hyvä niin mitään ei tarvitse tehdä;-).
 
Sinä kun tiedät näistä "nopeista" kitaroista, niin rohkenen kysäistä kun en itse varmaksi tiedä olen vaan pohtinut. Eli onko se niin, että kun kitara säädetään mahdollisimman limitille (kielet alas ja silleen) niin se tulee herkäksi kaikenlaisille fyysisille ympäristömuuttujille (siis ilman kosteuden mukana tuoma puun eläminen) jollainen se soittimen laatu näkyy myös materiaalin vakautena? itse kun soittelen noilla perus fendereillä ja gibsoneilla, niin se aktioni tuppaa asettumaan aika korkeaksi eikä pieni puun eläminen tunnu oikein missään.

Ambitus:sselle plussa. Sehän on tietty suhteellista mikä on kallista. Joku heittää kymppitonnin parin minuutin testin jälkeen kun meikäläiselle se tonni pari per kitara on ehdoton yläraja. Kymppitonnin kitaran omistajalle taas parin tonnin kitara voi olla halpisritsa :D

Gabe: Ambitus:sselle plussa. Sehän on tietty suhteellista mikä on kallista. Joku heittää kymppitonnin parin minuutin testin jälkeen kun meikäläiselle se tonni pari per kitara on ehdoton yläraja. Kymppitonnin kitaran omistajalle taas parin tonnin kitara voi olla halpisritsa :D
 
Ja se kymppitonnin kitara voi olla ylihintainen ritsa;-) sitä kun ei koskaan tiedä. Parin minuutin testi viittaa tietenkin siihen, että kitara on vain pikaisesti tarkistettu ettei ole rikki ja kitaran hyvyys ei ole se varsinainen motiivi. Mietipä, että nykyisin maksetaan kymppitonni tai jopa kymmeniätauhansia euroja käytetyistä kitaroista, jotka uutena maksoivat alle sata dollaria . Niin että olisko se nyt niin älyttömän hyvä, vai olisko siinä vaan sitä mojoa ja antiikkiarvoa?
 
Tuo Ambituksen pointti kitaran säädettävyydestä eli se kalliimpi asettuu helpommin säätöihin tai tulee asiakkaalle valmiimpana, pitää varmaan ainakin osittain paikkaansa. Ja onhan se ihan rahan arvoinenkin asia. Tosin kymppitonni lankkukitarasta ei ole perusteltavissa millään muulla kuin sillä että joku haluaa sen kitaran ihan tosissaan.

hallu: Ja se kymppitonnin kitara voi olla ylihintainen ritsa;-) sitä kun ei koskaan tiedä. Parin minuutin testi viittaa tietenkin siihen, että kitara on vain pikaisesti tarkistettu ettei ole rikki ja kitaran hyvyys ei ole se varsinainen motiivi. Mietipä, että nykyisin maksetaan kymppitonni tai jopa kymmeniätauhansia euroja käytetyistä kitaroista, jotka uutena maksoivat alle sata dollaria . Niin että olisko se nyt niin älyttömän hyvä, vai olisko siinä vaan sitä mojoa ja antiikkiarvoa?
 
No, jos nyt kuitenkin pidetään tuo "vintagepuoli" tästä erossa? Säikeen perusi"idea" käsittääkseni on pohdiskella, saako nykyisissä kitaroissa mitään lisäarvoa tms. sen hinnan myötä??
Ettei mene samoihin vääntöihin, kuin menee usein tuolla päättömissä hintapyynnöissä..
Vintagesoittimet, ja niissäkin erityisesti kovin "halutut", sekä ne, joiden hintaan lyödään lisäksi se "celebrity factor", eli ovat jonkun staran vanhoja, kun saattavat olla jopa kovinkin tähtitieteellisissä hinnoissa.
Ja siltikin niissäkin kauppa käy.

hallu: Ja se kymppitonnin kitara voi olla ylihintainen ritsa;-) sitä kun ei koskaan tiedä. Parin minuutin testi viittaa tietenkin siihen, että kitara on vain pikaisesti tarkistettu ettei ole rikki ja kitaran hyvyys ei ole se varsinainen motiivi. Mietipä, että nykyisin maksetaan kymppitonni tai jopa kymmeniätauhansia euroja käytetyistä kitaroista, jotka uutena maksoivat alle sata dollaria . Niin että olisko se nyt niin älyttömän hyvä, vai olisko siinä vaan sitä mojoa ja antiikkiarvoa?
 
Tuo Ambituksen pointti kitaran säädettävyydestä eli se kalliimpi asettuu helpommin säätöihin tai tulee asiakkaalle valmiimpana, pitää varmaan ainakin osittain paikkaansa. Ja onhan se ihan rahan arvoinenkin asia. Tosin kymppitonni lankkukitarasta ei ole perusteltavissa millään muulla kuin sillä että joku haluaa sen kitaran ihan tosissaan.
 
Näinpä :) Jokainenhan se ne kriteerit itselleen määrittää ja huono se on toisen mennä niitä tyrmäämäänkään. Senhän takia niitä kitaroita on vaikka minkälaisia :)

fox: No, jos nyt kuitenkin pidetään tuo "vintagepuoli" tästä erossa? Säikeen perusi"idea" käsittääkseni on pohdiskella, saako nykyisissä kitaroissa mitään lisäarvoa tms. sen hinnan myötä??
Ettei mene samoihin vääntöihin, kuin menee usein tuolla päättömissä hintapyynnöissä..
Vintagesoittimet, ja niissäkin erityisesti kovin "halutut", sekä ne, joiden hintaan lyödään lisäksi se "celebrity factor", eli ovat jonkun staran vanhoja, kun saattavat olla jopa kovinkin tähtitieteellisissä hinnoissa.
Ja siltikin niissäkin kauppa käy.
 
Juu, oikeassa olet. Sitä paitsi vintageketjuja on ollut hiljattain varmaan parikin jossa se luu on kaluttu aika loppuun. Tarkoitukseni ei ollut mitenkään sohaista muurahaispesää kunhan koitan tarttua ilmassa leijuviin ideoihin ja tuo edellinen kommenttini varmaan sai alkunsa jostakin mitä joku sanoi:-).
 
Pysytellään vain vaikka edes löyhästi annetussa aiheessa.

Tosiaan, erilaisia kitaroita on tullut omistettua hintaluokista 100-1500 euroa. Eräs lempparini oli LTD EC400AT gold toppi, 450e käytettynä ja todella mainio soitin. Tällä hetkellä soittelen fiiliksen mukaan joko alle satasen kiinanritsalla tai prestige Ibanezilla sen mukaan kumpi sattuu mojottamaan paremmin kulloisellakin hetkellä ja täytyy sanoa että olen melko tyytyväinen siihen, ettei minun tarvitse valita aina vain sitä mahdollisimman kallista kitaraa statussymboliksi seinälle roikkumaan ja muusikkoimagopippeliä kasvattamaan :)
 
Ei sillä, tarkoitus olisi kyllä joskus hommata joku Suhri tai vastaava korkinhaistelupelikin, mutta uskon, että noita halvempia kitaroita hintaluokassa alle 100 eskoa tulee aina pyörimään nurkissa. Niissä on vaan oma tietty fiiliksensä, joka noista vähänkin kalliimmista sitten taas puuttuu tyystin.
 
Lisäksi, alleviivaisin kitaroista - olkoon sitten kyse minkä hintaisesta hyvänsä - ja niiden hyvyydestä, soundista ja soittotuntumasta kinastellessa hyvien (lue: jonkun hommansa osaavan kitarateknikon tekemien) säätöjen merkitystä. Jos itseni pitäisi valita esimerkiksi vaikkapa jonnekin autiolle saarelle paskoissa säädöissä olevan jenkkigibsonin tai timmiin säädetyn kiinanritsan väliltä, niin tottahan se tuo jälkimmäinen olisi.
 
Mitä itse aiheeseen tulee, niin olisin taipuvainen näkemään, että toiset vaan tykkäävät lofistella (esimerkiksi yksi kaverini on saanut mitä parhaimpia metallisoundeja Yamahan 70-luvun trankkubassovahvarista, Metal Zonesta ja Danelectron halinallekitarasta :D), toiset taas hifistellä. Toiset taasen pyrkivät hommaamaan mahdollisimman paljon bang for the buck'ia rahoillensa. Edelleen, näkisin että optimaalinen kamarunkkauspolitiikka sisältäisi näitä kaikkia kolmea sopivassa suhteessa.

Aamuhaamu: Niissä on vaan oma tietty fiiliksensä, joka noista vähänkin kalliimmista sitten taas puuttuu tyystin.
 
Tämähän ei ole todellakaan mikään huono juttu. :D
 
Jos itseni pitäisi valita esimerkiksi vaikkapa jonnekin autiolle saarelle paskoissa säädöissä olevan jenkkigibsonin tai timmiin säädetyn kiinanritsan väliltä, niin tottahan se tuo jälkimmäinen olisi.
 
Mikä estää tekemästä säädöt itse?

Miksi pitää aina kinata asioista jotka ei johda loppujen lopuksi mihinkään. Kukin tekee tavallaan paskaakos siitä kinaamaan ;) Toinen tykkää aasista ja toinen lampaista paskaakos siinä.

Räkkipeli: Mikä estää tekemästä säädöt itse?
 
No jos sinne autiolle saarelle ei saa kuusiokoloavaimia eikä ruuvareita mukaan tota.

Grugi: Miksi pitää aina kinata asioista jotka ei johda loppujen lopuksi mihinkään. Kukin tekee tavallaan paskaakos siitä kinaamaan ;) Toinen tykkää aasista ja toinen lampaista paskaakos siinä.
 
Makuasioistahan ne parhaat riidat aikaan saadaan :D

Räkkipeli: Mikä estää tekemästä säädöt itse?
 
Niin tai opettaa Perjantaista itselleen kitarateknikon.