Kitarat: kitarakamat ›

Osteri: Onko ensimmäiset Jackson Randy Rhoads kitarat vintagea?
Suunnittelu alkoi 80-luvun alussa, mutta ei ehtinyt maestron käteen kun kuoli. Nimi on silti kiinni ja vanhoja laatusoittimia kaikki tyyni.
Miten on?
 
Kyllä lasken vanhat USA-Jacksonit vintageksi.

hollstro: Fenderin parasssaundinen talla on vintagetremolo teräsblokilla...
 
Tämä johtuu...? Mistä?

BugBadWolf: Tallapalojen säätöruuvien on vain kertakaikkisen pakko kaivaa kämmensyrjä auki, tai strato ei ole mistään kotoisin.
Tallapalojen säätöruuveja on lyhennetty jo niin kauan, että lyhennyksestä jäänyt purukin on vintagea. Tai shimmattu kaulaa, niin että ruuvit ei raatele. Ja vintage-shimmitkin on jo on vintagehinnoissa.

73nd3r: Tallapalojen säätöruuveja on lyhennetty jo niin kauan, että lyhennyksestä jäänyt purukin on vintagea. Tai shimmattu kaulaa, niin että ruuvit ei raatele. Ja vintage-shimmitkin on jo on vintagehinnoissa.
 
Mutta kun joku toinen valmistaja on tehnyt sellaisiakin keksintöjä, joissa moinen ei ole tarpeen. Eikö tällainen olisi vanhaa tapaa parempi Fenderinkin tapauksessa?

BugBadWolf: Tämä johtuu...? Mistä?
 
Korvat niin kertoo. Ja kokemus.

hollstro: Jospa listaisit jonkun nykyfeaturen F:n tai Gibsonin tuotteissa joka on selkeä tekninen parannus, ja joka on otettu riemulla vastaan. Mulle ei kelpaa:
 
..................
 
Juuri tuota "mulle ei kelpaa" kohtaa tarkoitin. En tietenkään yritä listata sinulle mitään parannusta parannuksena, koska osaat itse arvioida mistä tykkäät ja mistä et. Mutta se, että sulle ei kelpaa ei tarkoita mitään muuta kuin että "sulle ei kelpaa". Ei se ole sen enempää kuin kenenkään muunkaan mielipide. Sinulle se tietenkin on koko maailma, mutta on harhaa luulla oman todellisuuden ulottuva oman todellisuuden ulkopuolelle.
 
Sekin, että koska harrastat itse vintagea ja olet tekemisissä vintagea harrastavien ihmisten kanssa, luulet että oman yhteisösi laajasti hyväksymä näkemys olisi suoraan sovellettavissa myös ryhmäsi ulkopuolisiin ihmisiin. Se, että vintageyhteisö nyt vaan ei ota mitään muutosta remumielillä vastaan ja suhtautuu uudistuksiin pidättyväisesti, ei kerro niistä uudistuksista vaan siitä yhteisöstä.
 
Minkä helvetin takia Gibson ja Fender olisivat muuten joutuneet perustamaan reissue linjastonsa tekemään kitaroita vanhoilla spekseillä, kuin miellyttääkseen sitä muutosvastarintaista asiakaskuntaansa. Ja sitten tärkeä kysymys, miksi ihmeessä sekä Fender että Gibson olisivat säilyttäneet standardilinjastonsa jossa toteuttaa uudistuksia, jos ei siksi että niillekin on kysyntää. Vai luuletko oikeasti, että uusia kitaroita ostavat ihmiset ovat vain niin tyhmiä tai valistumattomia että ostaa niitä "huonompia" soittimia? tai vain niin köyhiä ettei niillä ole varaa kunnollisiin soittimiin?
 
Kyllä minulle on vuosien varrella tullut selväksi mikä sulle kelpaa ja mikä ei. Mulle vain ei ole tullut selväksi, että miksi sen pitäisi olla kiinnostavaa. Ja tämä ei ole henkilökohtainen hyökkäys sinua vastaan, vaan olen ihan aidosti sitä mieltä, että kenenkään mielipide ei ole kiinnostava. Ainoastaan perustelut ja ardumentit ovat kiinnostavia.

hollstro: Korvat niin kertoo. Ja kokemus.
 
Tuo ei nyt oikein riitä. Makuasiat jne...
 
Ystävällisesti kertonet, minkä mekaanisen seikan takia vanha talla toimii uutta paremmin. Tai edes sen, mitä käytännön eroa noilla kahdella tallatyypillä on.

hollstro: Korvat niin kertoo. Ja kokemus.
 
Edit. mä taidankin lopettaa tämän ärsyyntymiseni tähän. Anteeksi, että aina ämpyilen kaikista jutuista.

Ketjun otsikko vois olla vaikka vintage-roustaus. Jengille jolla ei ole kokemusta pitää selvittää asiat jotka ei selviä muutoin kuin opiskelemalla aihetta käytännössä.

J.Hollström:...pitää selvittää asiat jotka ei selviä muutoin kuin opiskelemalla aihetta käytännössä.
 
Kyllä. Ja jos se selvittäminen ei onnistu - varsin vähällä vaivalla jopa - niin on pakko vetää sellainen johtopäätös että aihetta ei ole todellakaan opiskeltu tarpeeksi.
 
Katson tässä yhteydessä rautalankamallin tarpeelliseksi...
 
Minä kysyn.
Saan vastauksen.
Ymmärrän.
 
tai
 
Minä kysyn.
Saan vastaukseksi "mukku sä et vaa tiiä".
Totean että tiedonpuute ei todellakaan ole minun päässäni.

J.Hollström: Ketjun otsikko vois olla vaikka vintage-roustaus. Jengille jolla ei ole kokemusta pitää selvittää asiat jotka ei selviä muutoin kuin opiskelemalla aihetta käytännössä.
 
No nyt mä luulen, että olet asian ytimessä. Juuri kokemuksen jakamattomuudesta näyttää usein olevan kyse. Minun mielestä pitää vain löytää sopiva näkökulma jossa asiassta keskustellaan. Se elämys minkä jokin soitin vaikka tekee, on mahdotonta jakaa verkossa ja siksi siitä on aika turhaa puhua mainintaa enemmän tai ainakaan vedota siihen.
 
Vintageilmiötä voisi tarkastella jotenkin objektiivisemmin tai yleisemmin. Minusta tämän ketjun parasta antia on ollut pohdinta siitä mikä lasketaan vintageksi ja keräilyilmiön olemuksen pohdinta. Huonointa antia on ollut vääntö siitä mikä on parempaa ja kuka on oikeassa.
 
Ei rakkautta voi selittää, se on henkilökohtainen ja jakamaton elämys tunne ja vakaumus, miksi siis yrittää. Siitä tulee vain paha mieli juuri siksi koska se on henkilökohtainen.

hallu: Juuri tuota "mulle ei kelpaa" kohtaa tarkoitin. En tietenkään yritä listata sinulle mitään parannusta parannuksena, koska osaat itse arvioida mistä tykkäät ja mistä et. Mutta se, että sulle ei kelpaa ei tarkoita mitään muuta kuin että "sulle ei kelpaa". Ei se ole sen enempää kuin kenenkään muunkaan mielipide. Sinulle se tietenkin on koko maailma, mutta on harhaa luulla oman todellisuuden ulottuva oman todellisuuden ulkopuolelle.
 
Sekin, että koska harrastat itse vintagea ja olet tekemisissä vintagea harrastavien ihmisten kanssa, luulet että oman yhteisösi laajasti hyväksymä näkemys olisi suoraan sovellettavissa myös ryhmäsi ulkopuolisiin ihmisiin. Se, että vintageyhteisö nyt vaan ei ota mitään muutosta remumielillä vastaan ja suhtautuu uudistuksiin pidättyväisesti, ei kerro niistä uudistuksista vaan siitä yhteisöstä.
 
Minkä helvetin takia Gibson ja Fender olisivat muuten joutuneet perustamaan reissue linjastonsa tekemään kitaroita vanhoilla spekseillä, kuin miellyttääkseen sitä muutosvastarintaista asiakaskuntaansa. Ja sitten tärkeä kysymys, miksi ihmeessä sekä Fender että Gibson olisivat säilyttäneet standardilinjastonsa jossa toteuttaa uudistuksia, jos ei siksi että niillekin on kysyntää. Vai luuletko oikeasti, että uusia kitaroita ostavat ihmiset ovat vain niin tyhmiä tai valistumattomia että ostaa niitä "huonompia" soittimia? tai vain niin köyhiä ettei niillä ole varaa kunnollisiin soittimiin?
 
Kyllä minulle on vuosien varrella tullut selväksi mikä sulle kelpaa ja mikä ei. Mulle vain ei ole tullut selväksi, että miksi sen pitäisi olla kiinnostavaa. Ja tämä ei ole henkilökohtainen hyökkäys sinua vastaan, vaan olen ihan aidosti sitä mieltä, että kenenkään mielipide ei ole kiinnostava. Ainoastaan perustelut ja ardumentit ovat kiinnostavia.
 
Itse toteat että perustelut ovat kiinostavia. Niitä sinulla ei ole. Koita nyt edes. Ja jos katselit mitä soittimia mulla on, niin niissä on ihan modernejakin pelejä. Jos tuo sinun luonnehdinta pitäisi paikkansa niin näin ei olisi.

hallu: No nyt mä luulen, että olet asian ytimessä. Juuri kokemuksen jakamattomuudesta näyttää usein olevan kyse. Minun mielestä pitää vain löytää sopiva näkökulma jossa asiassta keskustellaan. Se elämys minkä jokin soitin vaikka tekee, on mahdotonta jakaa verkossa ja siksi siitä on aika turhaa puhua mainintaa enemmän tai ainakaan vedota siihen.
 
Vintageilmiötä voisi tarkastella jotenkin objektiivisemmin tai yleisemmin. Minusta tämän ketjun parasta antia on ollut pohdinta siitä mikä lasketaan vintageksi ja keräilyilmiön olemuksen pohdinta. Huonointa antia on ollut vääntö siitä mikä on parempaa ja kuka on oikeassa.
 
Ei rakkautta voi selittää, se on henkilökohtainen ja jakamaton elämys tunne ja vakaumus, miksi siis yrittää. Siitä tulee vain paha mieli juuri siksi koska se on henkilökohtainen.
 
Ei näitä asioita netistä opita. Kokeilemalla ja kokemalla oppii.

hollstro:...Ja jos katselit mitä soittimia mulla on..
 
Mitä soittimen omistaminen kertoo? Pääasiassa sen, että on ollut pätäkkää hankkia se kampe.
 
Jos sinä kerran tiedät jonkun asian toimivan toista paremmin, niin tottahan sinä silloin tiedät myös sen, mikä ja miksi.

hollstro: Ei näitä asioita netistä opita. Kokeilemalla ja kokemalla oppii.
 
Ketä minä lainaan nyt?
 
Nuo kun on kaikki laajalti dumattu ja lytätty heikennyksinä.
 
Tuollainen konsensus syntyy lauman keskuudessa. Arvaan, että tässä tapauksessa nimenomaan netissä.
 
On helpompi uskoa sellainen selitys, jossa vähän perustellaankin asioita.

"Parhauskeskustelun" ongelmana on, että työkalun parhaus riippuu sen käyttötarkoituksesta. Se mikä yhden genren soittajalle edustaa parhautta, ei sovi toiselle ollenkaan. Sitten on hyvä muistaa, että puhumme tehtaassa valmistetuista tuotteista, joiden laadussa on hajontaa. Valtaosa on "hyviä", mutta pieni osa tuotannosta vääjäämättä "loistavia" ja "susia". Sama pätee nykysoittimiinkin. Vaikka puun ominaisuudet paranisivat vanhetessa, paska ei kullaksi muutu, vaikka kuinka odottaisi. Tämä tarkoittaa, että osa arvostetuista vintage-soittimistakin on vain keskinkertaisia, mikä ei juurikaan heijastu niiden arvoon, koska se määräytyy muiden seikkojen perusteella (esim. alkuperäisyys, kunto, korjaukset jne.).
 
Jos puhutaan yleistyksistä, kuten yleensä teemme, voidaan toki sanoa, että vintage-peleissä on lähtökohtaisesti paremmat puut ja esim. liimat/lakat, mikä on akustisella puolella tärkeä juttu.

BugBadWolf: Mitä soittimen omistaminen kertoo? Pääasiassa sen, että on ollut pätäkkää hankkia se kampe.
 
Jos sinä kerran tiedät jonkun asian toimivan toista paremmin, niin tottahan sinä silloin tiedät myös sen, mikä ja miksi.
 
Se kertoo mikä miellyttää. Totta helvetissä tiedän miksi joku homma toimii toista paremmin. Lopulta kuitenkin vain soitin kädessä kertoo mikä on hyvä ja mikä ei. Sitä kokemusta ei mikään viisastelu korvaa.

hallu:
Ja sama juttu Fenderillä jolta ollaan nähty sentään vähintään yhtä paljon innovaatioita ja kokeiluja kuin Gibsoniltakin.
 
Itse kyllä näkisin, että vuosien mittaan toi Gibson kyllä vetää "pidemmän korren" tuolla innovaatio- ja kokeilupuolella. ;)
Tietty oikeastaan niin moni noista on ollut juurikin "ihan liikaa" pohjimmiltaan varsin konservatiiviselle soittajakunnalle. Ei oo ollut myyntimenestystä. Pitää olla sitä vanhaa ja hyvää meininkiä, juu.
Hyperspeed Les Paul, anyone?
(tosin tuo koko hyperspeed-projekti oli, jos näin asiaa vuosia myöhemmin tarkkailee, aika "raakile" eikä siitä edes kovalla kehitystyöllä sen valmihimpaa ja käyttökelpoisempaa tullut)

Ennustan tälle ketjulle samanlaista kohtaloa kuin kaikille puuketjuille, joita täällä on ollut.

hollstro: Lopulta kuitenkin vain soitin kädessä kertoo mikä on hyvä ja mikä ei. Sitä kokemusta ei mikään viisastelu korvaa.
 
Juuri näin - hyvin kirjoitettu!