Kitarat: kitarakamat ›

mpekkanen: Yhtä Affinityä olen joskus liikkeessä kokeillut ja sen laatu oli huonompi kuin halvimmissa Harley Bentoneissa.
Nauhojen päät terävät, satula ämpärinuovia, vibra veti kitaran täysin epävireeseen kevyelläkin käytöllä...
En suosittele kenellekään, enkä kyllä toisten kokeile samaa mallia.
 
Tähän eriävä mielipide ettei tule yksipuolista käsitystä Affinityistä. Uusi kitara varmaan tarvitsee säätöä ja viilausta, mutta tikissä ollessaan Affinity tuntuu ihan oikealta kitaralta kun taas sinänsä pätevässä, halvemmassa Bulletissa on aistittavissa hienoinen köpöys.
 
Teen kompromissin: kirjoitan tähän ketjuun mutta en ota kantaa puuasiaan :/

mpekkanen: Yhtä Affinityä olen joskus liikkeessä kokeillut ja sen laatu oli huonompi kuin halvimmissa Harley Bentoneissa.
Nauhojen päät terävät, satula ämpärinuovia, vibra veti kitaran täysin epävireeseen kevyelläkin käytöllä...
En suosittele kenellekään, enkä kyllä toisten kokeile samaa mallia.
 
Mullakin oli "tuunauskitarana" Affinity. Niin huono oli että uusitut osat irti ja Affinity roskalavalle.

Kefiiri: Teen kompromissin: kirjoitan tähän ketjuun mutta en ota kantaa puuasiaan :/
 
Senkin luopio!

Laulava Kylätohtori: Senkin luopio!
 
Taitaa olla tämä kierros taputeltu kun kellään ei ole sanottavaa varsinaiseen aiheeseen :)
 
Affinityistä vielä, että on niitä joskus tehty huonojakin. Kirpparilla kerran oli punainen vähän vanhempi semmoinen ja rautaosat olivat todella kaameita jopa tällaisen halpisystävällisen sielun mielestä.
 
Potikan nupeissakaan ei alareunassa ollut sitä suoraa osaa, jestas että oli halvalla tehdyn oloista. Varmaan tässä ketjussakin keskustelijat puhuvat vähän erilaisista Affinity-tapauksista. Noita köpöisimpiä tehtiin kai 2000-luvun taitteessa, näin muistan jostain lukeneeni.
 
Olikos tämä Affinity-mallinimike heti niissä ekoissa Squiereissa kasarilla? Vai olivatko ne vaan Squiereita?

Kefiiri:
Olikos tämä Affinity-mallinimike heti niissä ekoissa Squiereissa kasarilla? Vai olivatko ne vaan Squiereita?
 
Kasari skujut oli made in japan, ainakin mihin itse törmäsin ja ne kai oli vaan skujuja. Noita japsejaha nykyisin pidetään arvossaan. Silloin aikoinaan ne oli tietyllä tapaa jopa coolompia kuin "aidot" Fenderit, jotka oli vähän väsähtäneitä ainakin meidän silloisen nuorison mielestä. En tuntenut ketään, joka olisi halunnut fenkkua. Lähinnä haluttuja oli Jackson/Charvel, Tokai tai Squier. Vähän myöhemmin joukkoon liittyi Steve Vain myötä Ibanez.

Noin se oli. Oikeat Fenderit olivat aika kalliitakin, Squierit olivat epäilyttävän halpoja. JV Squierien erinomaisuushan varsinaisesti tajuttiin vasta hetken perästä.

Kefiiri: Taitaa olla tämä kierros taputeltu kun kellään ei ole sanottavaa varsinaiseen aiheeseen :)
 
Affinityistä vielä, että on niitä joskus tehty huonojakin. Kirpparilla kerran oli punainen vähän vanhempi semmoinen ja rautaosat olivat todella kaameita jopa tällaisen halpisystävällisen sielun mielestä.
 
Potikan nupeissakaan ei alareunassa ollut sitä suoraa osaa, jestas että oli halvalla tehdyn oloista. Varmaan tässä ketjussakin keskustelijat puhuvat vähän erilaisista Affinity-tapauksista. Noita köpöisimpiä tehtiin kai 2000-luvun taitteessa, näin muistan jostain lukeneeni.
 
Olikos tämä Affinity-mallinimike heti niissä ekoissa Squiereissa kasarilla? Vai olivatko ne vaan Squiereita?
 
Muistelisin, että niissä kasari Squiereiden lavassa luki pienellä myös Fender. Olisiko ollut joku Squier by Fender tms. Nehän oli suhteessa paljon kalliimpia kuin nyky Squjut. Itse niihin aikoihin kuolasin myös Ibanezin mallisarjaa, joka muistutti kovasti Fenderiä ja sen hinta oli lähellä Squieria.
 
Minun maailmassani Fender nautti kyllä silloin tarunhohtoista mainetta ja oli "se aito asia" ja nuo muut oli vain "kopioita". Olin silloin teini enkä juuri mistään mitään ymmärtänyt, mutta minulla kävi sellainen tuuri, että sain isovanhemmiltani lahjaksi käytetyn Fender straton ja Fenderin vahvistimen ja se oli pikkupojalle todella iso juttu. Se kitara mulla on vieläkin ja on ihan aktiivikäytössä oleva hyvä kitara. Muistan kyllä, että kitarapajalla myyjä höpisi jotakin maahantuontuontierästä, joista jokaisen kaulaa oli jouduttu oikeisemaan...... mutta en minä sitä kuunnellut :-). Muistelisin, että musafasulla uusi Squieri olisi maksanut puolitoista tonnia tai jotain ja kitarapajalla maksoin käytetystä aidosta Stratosta 3400. Olivat siis suhteessa huomattavasti kalliimpia kuin nykyisin kun duunarin liksa taisi pyöriä noihin aikoihin jossain viidentoista markan tietämillä tuntia kohden (niin normi amerikan Straton hinta vertautuisi varmaan tämän päivän customshoppiin tms.).
 
Minulla oli tietenkin vankat ja perustellut syyt miksi aito amerikan Strato oli se ainoa oikea. Ne syyt olivat Hendrix ja Blackmore :-)

No mä ostin vm. -69 hakatun, mutta jumbonauhoja lukuunottamatta orkkiksen, Straton yhden PA-vuokraputkan seinältä hintaan 3500mk vuonna about -93. Laukku ei sisältynyt hintaan :) Ei palaa ne vuodet enää...

hallu: Muistelisin, että musafasulla uusi Squieri olisi maksanut puolitoista tonnia tai jotain
 
Jossain helsinkiläisessä soitinkaupassa mä ekan kerran Squiereita näin, mustat stratot roikkuivat semmoisessa useamman kitaran telineessä keskellä lattiaa. Ei voinut ihan 1500 olla se hinta, 1200 olisin hatusta heittänyt. Joku Mayan (ihan OK) stratokopiokin maksoi siihen aikaan likemmäs tonnin. Tuntui kerrassaan käsittämättömältä että Fenderin valmistama kitara ei ollut paljonkaan kopiota kalliimpi.
 
Nämä muistikuvat ovat usein epätarkkoja, mutta mustan Squierin yksikerroksinen, valkoinen pleksi oli vähän kuprulla kiinnitysruuvien välistä ja se antoi rimpulamaisen vaikutelman.

Kefiiri: Jossain helsinkiläisessä soitinkaupassa mä ekan kerran Squiereita näin, mustat stratot roikkuivat semmoisessa useamman kitaran telineessä keskellä lattiaa. Ei voinut ihan 1500 olla se hinta, 1200 olisin hatusta heittänyt. Joku Mayan (ihan OK) stratokopiokin maksoi siihen aikaan likemmäs tonnin. Tuntui kerrassaan käsittämättömältä että Fenderin valmistama kitara ei ollut paljonkaan kopiota kalliimpi.
 
Nämä muistikuvat ovat usein epätarkkoja, mutta mustan Squierin yksikerroksinen, valkoinen pleksi oli vähän kuprulla kiinnitysruuvien välistä ja se antoi rimpulamaisen vaikutelman.
 
Kasarin lopulla muistaisin testanneeni skujun, mutta hinta oli kuitenkin korkeahko, joten en ostanut. Mielikuvaksi on jäänyt että se oli ihan ostettavan tuntuinen.

Joskus kasarin puolivälin tienoilla ostin Iso-Roban osto-ja myyntiliike Saloselta -82 JV Skujun, hiton hyvä keppi, tasan 1000MK. Myyrmäen Soittimessa oli sitten kaupan sellainen -78 AM STD Fender, metri krakeloitunutta lakkaa pinnassa, sellainen helmiäis-valkoinen/sparkle- väri, pleku ois varmaan mahtunut kaulataskuun, paksumpikin;) Sysipaska keppi, mutta kun se oli FENDER. Kaikki aistit ja havainnot minussa kertoivat Skujun olevan tuhannesti parempi keppi, mutta kun. No niin Skuju läksi poispäin minusta ja mä jäin decalisaation silmäänpissimänä aidosti fenderöimään.
 
Tarinahan sai kuitenkin onnellisen lopun, kun ympyrätalon Levytukun puodissa oli -87 vaihdossa tullut -78 musta LP Custom, jolla oli tosiaan soitettu ja paljon, eikä syyttä.
Jonkun kumman vuoksi Stratoja ei ollut markkinoilla silloin käytettynä paljonkaan ja jos en väärin muista, kepit vaihtui ihan päittäin.
 
Jos oisin ollut fiksu, siis jos, kamavänkkäys ois loppunut siihen paikkaan, toi LP ja Marshall 50w JCM combo edustivat sitä kitarasoundia, ettei se siitä paljon kummene, tai ole kummennut, vuosien säätö seurasi näistä luopumalla. LP vaihtui vuonna -91 sellaiseen esicustomshopin -58 reissueen, se oli virhe, Custom oli mulle parempi, kaikin puolin, mutta sattuuhan näitä. Toi -58 reissue oli melko hintava siihen aikaan 10 000MK käytettynä. Kuinkahan kauas puista tässä vielä ajautuukaan, jos vielä jatkaa?
 
Mut joo, toi -78 Custom saattaa olla osasyyllinen siihen, että vannoutunut Strato-Mies P. Walli olikin hetken päästä vannoutunut LP-Mies. Sattuneesta syystä toi oli Petellä lainassa vähän aikaa ja eikähän tuosta mennyt hirveen pitkään kun musta -72 Strato sai jatkaa matkaa LP:n tieltä.

Jukka Häikiö: Joskus kasarin puolivälin tienoilla ostin Iso-Roban osto-ja myyntiliike Saloselta -82 JV Skujun, hiton hyvä keppi, tasan 1000MK. Myyrmäen Soittimessa oli sitten kaupan sellainen -78 AM STD Fender, metri krakeloitunutta lakkaa pinnassa, sellainen helmiäis-valkoinen/sparkle- väri, pleku ois varmaan mahtunut kaulataskuun, paksumpikin;) Sysipaska keppi, mutta kun se oli FENDER. Kaikki aistit ja havainnot minussa kertoivat Skujun olevan tuhannesti parempi keppi, mutta kun. No niin Skuju läksi poispäin minusta ja mä jäin decalisaation silmäänpissimänä aidosti fenderöimään.
 
Oikeastaan ihan samanlainen tarina. Paitsi, että molemmat ostin suoraan entisiltä omistajilta. Squierin vaihdoin Oulun Musiikkiin 1989 mikkeihin ym. kitaran osiin. Vieläkin vähän harmittaa. Mutta Fender on edelleen käytössä.

Minä ostin kasarilla He-Man figuureja. Tosi hyvälaatuisia ja näyttävän näköisiä. Sit tuli uus sarja lasermiekkoineen ja hinteline vartaloineen. Siihen päättyi se harrastus.
 
:D

samiko: Minä ostin kasarilla He-Man figuureja. Tosi hyvälaatuisia ja näyttävän näköisiä. Sit tuli uus sarja lasermiekkoineen ja hinteline vartaloineen. Siihen päättyi se harrastus.
 
:D
 
https://forum.hemanworld.com/

Mulla oli -86 Squier by Fender strato. Helvetin hyvä soittaa. Muistaakseni korealainen. Menin ysärillä myymään rahapulassani, joka vähän harmittaa. Olihan kuitenkin broidi ostanut sen joululahjaksi ja sen faija sitten maksoi, kun ei broidilla mitään fyrkkaa ollut :D Mikit vaihdoin siihen muistaakseni texas specialeiksi.

EI SE YLEISÖ VÄLITÄ JA MUULLA EI OLE VÄLIÄ!!!1111
 
Eli eipä ollut puiden vaikutus merkittävä tälläkään keikalla. Mutta se vaikutti, ettei saatu saunditsekkiä ollenkaan ja Hot Rod Deluxen draivikanava ei toiminut :D No lennosta vaan näkkärinä sitten, koska tilanteisiin täytyy osata sopeutua.
 
Lisätietoa täältä, koska musonettiin ei oikein mitään saa upotettua:
 
https://www.tdpri.com/threads/talk- … -here.578616/page-173#post-11846181
 
PS. Ei oo offtopikkia, ei ei, kuvittelette vaan.

Joskus menee soundit puihin ja joskus puukorvat pilaa soundit. Lopulta nakki viuhuu ja rokki soi.

Guitarfreak: Joskus menee soundit puihin ja joskus puukorvat pilaa soundit. Lopulta nakki viuhuu ja rokki soi.
 
Do not touch instruments with your genitalia.

no eiku eiks ne just sano että siinä pitää olla sladdia siinä hommassa

McNulty: Do not touch instruments with your genitalia.
 
Mies pelkkää dixiä nii ei voi muuta :D