Kitarat: kitarakamat ›

PS: Ei, vaan taispa olla mäntyä kuitenkin. Eniweis, TODELLA painavaa puuta kumminkin.

jos kykenee asialliseen keskusteluun dumaamatta
 
Mä dumasin tossa sun väitteet asia-argumenteilla joita sä et pystynyt kumoamaan, joten nyt sä vedät sitten tietty jonkun aggressionillityksen kehiin. No olishan tääkin pitäny arvata, jo ihan ton sun edellisen kyökkipsykologisoinnin pohjalta :D
 
No aika suoraa kieltä kyllä, myönnetään, mutta niin oli sunkin vertaukset sen verran osaamattomia, että pitihän ne dumata. Ja jos sitä ei hipiä kestä, niin voi voi.

BigPapa: Näin kun tänään tuli 65v täyteen, niin ottamatta kantaa sen kummemmin aiheeseen laitan tähän tämän, Andertons Music Co:n julkaiseman, Sam Beattien kirjoittaman kirjoituksen sähkökitaroiden soitinpuista, joita ilmeisesti tämä keskustelu käsittelee. Näitä Andertons Music Co:n henkilöitä on pidetty ymmärtääkseni tolkun ihmisinä.
 
https://blog.andertons.co.uk/authors/sam-beattie/page/6
 
https://blog.andertons.co.uk/learn/electric-guitar-tonewood-guide
 
Onneksi olkoon! Ja kiitos hyvistä linkeistä. Peukku!

msalama:
No aika suoraa kieltä kyllä, myönnetään, mutta niin oli sunkin vertaukset sen verran osaamattomia, että pitihän ne dumata. Ja jos sitä ei hipiä kestä, niin voi voi.
 
Kestää kestää, don't worry. Onneksi kitaramaailmaankin mahtuu useita totuuksia. Jokainen voi valita oman totuutensa mihin uskoo, vaikka jotku väittääki omaa totuuttaan ainoaksi oikeaksi. Fiksummat ymmärtää musta ja valkoinen on vain harmaan eri sävyjä muiden sävyjen joukossa. ;)
 
Näihin tunnelmiin. Kiitos kaikille tästä hyvästä ja turhanpäiväisestä viihteestä. Pelle Miljoonan sanoin... Hyvää yötä maailma! Huomenna aurinko nousee taas... ;)

Fiksummat ymmärtää musta ja valkoinen on vain
 
Eli jälleen epätoivoinen tarve yrittää markan psykologisoinnilla kohottaa itseään kanssaväittelijäin yläpuolelle. Tsori, mutta ei mene läpi edelleenkään.
 
Kukaan ei väitä, etteivätkö eri laatutason kitarat tulisi tarpeeseen. Mutta se, että kuvittelee halpispään olevan kauttaaltaan aivan yhtä hyvää kuin sen kalliimman, on joko älyllistä epärehellisyyttä, tai sitten silkkaa tietämättömyyttä.

msalama: Kukaan ei väitä, etteivätkö eri laatutason kitarat tulisi tarpeeseen. Mutta se, että kuvittelee halpispään olevan kauttaaltaan aivan yhtä hyvää kuin sen kalliimman, on joko älyllistä epärehellisyyttä, tai sitten silkkaa tietämättömyyttä.
 
Ei voi olla enää tietämättömyyttä kun on rautalangasta useaan kertaan väännetty.

BigPapa: Näin kun tänään tuli 65v täyteen, niin ottamatta kantaa sen kummemmin aiheeseen laitan tähän tämän, Andertons Music Co:n julkaiseman, Sam Beattien kirjoittaman kirjoituksen sähkökitaroiden soitinpuista, joita ilmeisesti tämä keskustelu käsittelee. Näitä Andertons Music Co:n henkilöitä on pidetty ymmärtääkseni tolkun ihmisinä.
 
https://blog.andertons.co.uk/authors/sam-beattie/page/6
 
https://blog.andertons.co.uk/learn/electric-guitar-tonewood-guide
 
Hyvin tuttuja kuvauksia. Ja kun kitaristit ovat aika perinnehenkistä porukkaa, uusien puiden tuominen noiden perinteisten rinnalla on hieman haasteellista. Onnistuu, mutta pienellä vastustuksella joskus :)
 
Mutta onhan esim. Ruokangas hyvällä menestyksellä käyttänyt Spanish Cedar:a mahongin korvikkeena, kun koki sen paremmaksi ns. wanhan soundin metsästyksessä.
 
Osa reseptiä kitarassa, ei enempää muttei myöskään vähempää. Vähän kuin se mummon resepti, jota ei välttämättä haluta hirveästi tuunata ettei se juhlapyhän ruoka mene sinä vuonna vituiksi.
 
Ja osa reseptiä siinäkin mielessä että strato kuulostaa stratolta. Mutta jos mun kitaroista katsotaan vaikka vaahtera+ruusupuu/leppä -strato ja vaahtera/suosaarni -strato, niin molemmat kuulostavat erehtymättömästi..stratolta. Saarnirunkoinen vaan on pitkälti kuin Bon Jovin biisistä Hey God ja leppärunkoinen taas Gary Mooren versiosta Wishing Well -kappaleesta.
 
EDIT: en tiedä millä stratolla Sambora Hey God:n veti, se soundi vaan tulee mieleen tuosta kitarasta.

msalama: Eli jälleen epätoivoinen tarve yrittää markan psykologisoinnilla kohottaa itseään kanssaväittelijäin yläpuolelle. Tsori, mutta ei mene läpi edelleenkään.
 
Kukaan ei väitä, etteivätkö eri laatutason kitarat tulisi tarpeeseen. Mutta se, että kuvittelee halpispään olevan kauttaaltaan aivan yhtä hyvää kuin sen kalliimman, on joko älyllistä epärehellisyyttä, tai sitten silkkaa tietämättömyyttä.
 
Se on taito tuokin, että kun toinen tarjoaa rauhanpiippua, niin silti vaan pitää jatkaa vääntämistä. En ole väittänyt minkään olevan kauttaaltaan yhtä hyvää. Väitehän olisi absurdi, kun kitaroissa ei ole yhtä unversaalia "hyvän" määritelmää, vaan käsitys hyvästä perustuu lähinnä makuasioihin.

Tää keskustelukulttuuri on kyl nykyään ihan älytöntä täällä ja somessa. Ainoo päämäärä päästä kyykyttään toista argumentaatiotaidoilla. Pikku vittuilu on ihan ok mut aika nopeesti itse aihe unohtuu ja mennään pelkkään henkilöön. Ei ihme ettei täällä oo juurikaan asiapuhetta itse kitarakamoista ammattilaisten näkökulmista puhumattakaan.

BigPapa: Näin kun tänään tuli 65v täyteen, niin ottamatta kantaa sen kummemmin aiheeseen laitan tähän tämän, Andertons Music Co:n julkaiseman, Sam Beattien kirjoittaman kirjoituksen sähkökitaroiden soitinpuista, joita ilmeisesti tämä keskustelu käsittelee. Näitä Andertons Music Co:n henkilöitä on pidetty ymmärtääkseni tolkun ihmisinä.
 
https://blog.andertons.co.uk/authors/sam-beattie/page/6
 
https://blog.andertons.co.uk/learn/electric-guitar-tonewood-guide
 
Myöhäiset syntymäpäiväonnittelut.
 
Kakkoslinkistä voikin sitten jokainen omien kokemustensa perusteella (aina kiva sellainen yhden tutkimuskohteen otanta ja sen merkitys...) pohdiskella onko vaahteraotelautaiset Telet aina "snappy tone that adds brightness" verrattuna ruusupuun "rich, warm tone that smoothens harsher frequencies" tai peräti pau ferron "alternative to rosewood with a slightly brighter tone" soundiin.
Kannattaa käyttää itse kaulan matskuna koko ajan ihan perusvaahteraa niin ei tulokset sotkeudu.
 
Tolkun ihminenkin laulaa sen lauluja kenen leipää syö.

Frankster:
Ja osa reseptiä siinäkin mielessä että strato kuulostaa stratolta. Mutta jos mun kitaroista katsotaan vaikka vaahtera+ruusupuu/leppä -strato ja vaahtera/suosaarni -strato, niin molemmat kuulostavat erehtymättömästi..stratolta. Saarnirunkoinen vaan on pitkälti kuin Bon Jovin biisistä Hey God ja leppärunkoinen taas Gary Mooren versiosta Wishing Well -kappaleesta.
 
Mielenkiintoista, piti ihan kuunnella. Bon jovin biisissä osa kitaroista kuulostaa kyllä humpparilla soitetulta, joka ei varsinaisesti ole yllätys kun interwebs tietää kertoa noihin aikoihin Samboran käyttäneen Fender HSS versiota. Mutta joo, hyvät soundit oli.
 
Gary Moore olikin jännä, kun aivoihin on piirtynyt mielikuva Garysta vetämässä tuota biisiä Les Paulilla tms. Gibsonilla. Mutta joo levyversiohan on selvä Strato. Tossa soundissa ajoittain väijyy se Straton yläpään ärsyttävä kireys. Levylle on ainakin saatu kesytettyä, mutta livenä samassa huoneessa vois pää hajota.
 
Omaan makuun tässä skabassa selvis voittajana Sambora :)
 
EDIT: Sen straton yläpään kireyden, jos ei siitä tykkää, saa taltutettua tummempisoundisella mikillä tai pienempiarvoisilla potikoilla.
 

 
en tiedä millä stratolla Sambora Hey God:n veti, se soundi vaan tulee mieleen tuosta kitarasta.
 
Mistäpä noita tietää kun siihen "yhteen" soundiin voi olla miksattuna monta eri kitaraa. Mutta tuon Fenderin Samboralle 90-luvun alussa tekemä HSS kuulosta loogiselta olemaan mukana sopassa.
 
"In the early 1990s, Fender put out a Richie Sambora Stratocaster signature model with Floyd Rose locking vibrato and three pickups: a DiMarzio humbucker at the bridge, and two single coil Texas Special pickups, one at the neck and one at center." -wikipedia

Andertonin juttuhan on just oppikirjaesimerkki siitä myyntimiesten tonewood-jargonista. Hyvä laittaa syntsaentusiasti kirjottamaan soitinpuiden merkityksestä :D

vaan pitää jatkaa vääntämistä
 
Aikansa kutakin, joten todetaan nyt vaikka sitten, että meillä on ilmeisesti sen verran näkemyseroja, ettei niiden yhteensovittaminen näytä luonnistuvan.

vaan käsitys hyvästä perustuu lähinnä makuasioihin
 
No sen verran vielä, etteivät laatu tai tai sen puute ole makuasioita.

erty: Tää keskustelukulttuuri on kyl nykyään ihan älytöntä täällä ja somessa. Ainoo päämäärä päästä kyykyttään toista argumentaatiotaidoilla. Pikku vittuilu on ihan ok mut aika nopeesti itse aihe unohtuu ja mennään pelkkään henkilöön. Ei ihme ettei täällä oo juurikaan asiapuhetta itse kitarakamoista ammattilaisten näkökulmista puhumattakaan.
 
Sanos muuta. Välillä ihmettelen miks täällä hengaan, että eikö oo parempaa tekemistä? Ei vissiin.
 
No, iltapäivällä pääsee taas treenikselle rokkaan ja voidaan kavereiden kaa ihan livenä ihmetellä parin sadan Benttonin ja viiden tonnin Gibsonin mahonkien soundieroja tai sen puutetta. Sielläpä ne sulassa sovussa molemmat menee, oli eroja tai ei. ;)

msalama: No sen verran vielä, etteivät laatu tai tai sen puute ole makuasioita.
 
Niin kauan, kun ei ole mitallistettua laatustandardia, niin laatu on aina makuasia.

msalama: Eli kuten mä sanoin, tietäjät tietää ja spedet spedeilee. Noihin halpiksiin kun kuuluu ihan sisäänrakennettuna ns. planned obsolence ominaisuutena, joten, no, kuule, ihan helvetisti onnea vaan kun on sitten joskus jo se neljäs halpispaska menossa vs. 1000€:n kitara, joka olisi kestänyt pidempään.
 
Tonni ei kyllä millään ole (ainakaan tänään päivänä) enää mikään maaginen laadukkaan kitaran rajapyykki. Mutta joo toisilla ei ole varaa ostaa yhtä kallista kitaraa, mutta on varaa ostaa monta halpista.

Tämä Patrik Ahvenainen koskettelee myös tätä - sähkökitaroiden soitinpuut - teemaa ja niiden merkitystä soittimen rakenteelle ja toiminnalle. Mukavaa iltaluettavaa.
 
https://scholar.google.com/citations?user=QpPlBkAAAAAJ&hl=en
 
http://patrikahvenainen.com/documen … 0used%20in%20electric%20guitars.pdf
 
"Although the sound of an electric guitar is formed digitally by pick-ups and further
processed electronically by amplifiers, the source of the sound is the mechanical vibra-
tion of the strings. the strings are connected to the guitar body, neck and fretboard
by bridge saddles, nuts and frets and the wood components affect the tonal qualities
of an electric guitar (Hunter 2006; Lospennato 2015). the choice of an electric guitar
body material can affect the balance, brightness, sustain, precision and warmth of the
sound (Koch 2001; Hunter 2006) whereas the neck material can affect the attack as
well as the warmth and brightness (Koch 2001; Hunter 2006). the choice of an electric
guitar fretboard material has been connected to the precision, attack and balance of the
instrument (Paté et al. 2015). There is still, however, very little scientific research on
the effect of wood material on the sound quality of an electric guitar."

McLeach: Tonni ei kyllä millään ole (ainakaan tänään päivänä) enää mikään maaginen laadukkaan kitaran rajapyykki. Mutta joo toisilla ei ole varaa ostaa yhtä kallista kitaraa, mutta on varaa ostaa monta halpista.
 
Ja sit on meitä, joilla on varaa ostaa sekä että, ihan oman maun mukaan. ;)
 
Mullakin on ollut noihin halpiksiin verrattuna 10x kalliimpi artesaaniskeba, mutta ei se ollut 10x parempi soittaa, eikä soundiltaan, eikä tehnyt musta yhtään parempaa soittajaa. Olihan toki kiva omistaa ja sai ihailua osakseen, mutta pärjään ilmankin. Soittajana sen sijaan olen edistynyt viimeisen vuoden aikana paljonkin noilla halpiksilla treenatessa. Pitkäaikainen soittokaverikin sano, että "jätkä vissiin reenannu". Ja mikä parasta, niissä halpiksissa voi mìkkejä ja kytkentöjä vaihdella omaan makuun sopivaksi ilman pelkoa arvon alenemasta. Puuthan on oikeasti "vain alusta". :)

erty: Andertonin juttuhan on just oppikirjaesimerkki siitä myyntimiesten tonewood-jargonista. Hyvä laittaa syntsaentusiasti kirjottamaan soitinpuiden merkityksestä :D
 
Oli miten oli, ei nuo kuvaukset metsään mene. Mulla on ollut ja on edelleen lukuisia leppärunkoisia stratoja. Kaikki eri kuuloisia, ja painohaarukkakin peleillä ollut puoli kiloa osimoilleen. Eri kuuloisia, mutta enempi niillä silti toistensa kanssa oli ja on yhtäläisyyksiä kuin vaikka tuon saarnirunkoisen straton kanssa. Jos puhutaan puhtaasti strato versus strato.
 
Jostain puusta ne kitarat yleensä ovat (jos ei kyseessä ole vaikka Trussart, millaista vähän himoitsen), eikä geneeristen soundikuvausten antaminen puulajien välillä ainakaan satuta.
 
Silti, niihin kannattaa suhtautua kuin puhuttaessa keskivertoihmisen kuvauksesta jostain pään maailmaa. Suurin osa menee tiettyyn haarukkaan, mutta hajontaa löytyy.