Kitarat: kitarakamat ›

J.Hollström: Jos siitä pyydettäisiin vaikka 15 900 eur niin sitä vois pitää vaikka hyvänä vitsinä. Muutoin tuskin aiheuttaa isompaa ihmetystä alan piireissä...
 
No en minä sitä aio alkaa vintagena pitämään.
 
Ja jos joskus näet minun laittaneen siihen tuollaisen hintalapun, lähetä houruinhuonelaitoksen ukot korjaamaan talteen. Silloin on jo isompia ongelmia kuin Mayat torilla ;D

fox: Mites, kutistuiko toi uudempi pleksi niinkuin ne vanhat?
 
Ei kutistu. Useampi tuon ikäluokan Fender on mulla ehtinyt olla eikä yhdessäkään mitään kutistumiseen viittaavaa.

J.Hollström: Zipanezilla on ollut hienoja soittimia, tosi hyvin tehty jne.
 
Nythän mä vasta havaittin tilanteen - Ibaneesilla oli Artist-sarjaan myös bassovaihtoehtoja.. ;)
Niistä ei paljon puhuta (niinkuin ei hirvistäkään)

p130: Ei kutistu. Useampi tuon ikäluokan Fender on mulla ehtinyt olla eikä yhdessäkään mitään kutistumiseen viittaavaa.
 
Murheisena muistelen jotain Fenkkuremontteja, kun ei sitte ruuvinreijät menneetkään ns. kohilleen.. Syy lie sitten "tarvikepleksi" ja sen vähä sinnepäin tehdyt reiät..

Tollanenhan mulla oli jostain -83 vuodesta vuoteen -89.
 
http://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/3930.jpg
 
Guitar Trader Les Paul.

BugBadWolf: Tai Hobby Hallissa. Hatara muistikuva jostain joulun ajan mainoksesta. Muistan sen myyntilauseenkin vähän sinnepäin. "Oikea sähkökitara lelun hinnalla".
 
Muistan muuten nähneeni tuon saman bodymallin myös Cimar-logon alla.
 
Fazerkin kauppasi tietysti hämeenlinnassa. En muista oliko tuo malliston halvin hyllytavarana. Jos oli, se on varmaan tullut skipattua ilman muuta. El Maya lespa oli sieltä ja samanmerkkinen basso (synkeään menneisyyteeni kuuluu siis basismia 12:n ikäisenä).
 
Noita oli kahdella kaverilla. Kumpaakin kokeilin. Olivat koko ajan rikki jostain. Toisen tiedän vaihtuneen kymmenen keskikaljan pussiin.
 
Muistan kanssa jotain tuon sorttisia kitaroita mainostetun Musa-lehdessä, mutta onpa edistyksellistä, jos niitä on myyty tavarataloissakin ;)
 
On totta, että tuossa Maya-ilmoituksessa esim. vaneribody esitetään parhain päin ikään kuin se olisi hyvinkin merkittävä innovaatio, mutta alun kuvaus soittimesta on osuva ja rehellinen:
 
"Mystinen epäsikiö pimeältä 70?-luvulta.
Oudolla tavalla sympaattinen kapine."
 
Kitaraa ei väitetä vintageksi tai japanilaisen soitinrakennuksen merkkipaaluksi.
 
Noissa hieman omailmeisemmissä halpiksissa on tiettyä pölhöä viehätystä, ja kolmella kybällä ostaisin kitaran heti. En usko että kukaan nykyajan teini erehtyisi tuhlaamaan kesätyörahojaan tuon näköiseen kitaraan huippusoittimen toivossa. Sen sijaan joku kaltaiseni partasuinen papparainen voisi maksaa tuon 150 ihan siitä ilosta että pääsee kokeilemaan millainen hänen ensimmäisen sähkiksensä oikein olikaan.
 
Laitetaan nyt vielä linkki ilmoitukseen, jotta keskustelun seuraaminen helpottuu:
 
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1215932
 
Harvoin kyllä näkee yhtä huonosti istuvaa pleksiä :D

Ostin jälkikasvulle 50 eurolla Harley Bentonin minisähkiksen. Tosta tulee isona vintagea koska toi on mun mielestä täysin virheetön kitara. Olispa joskus 25 v sitten ollu halvimmat kitarat tota tasoa. Niistä sen ajan halpiksista huomasi heti että ne on huonoja, vaikka oma kitaratietämys oli olematonta.

Mayoista ja Bentoneista intoileminen vintage-ketjussa on vähän kuin työntäisi hernettä vakavikkojen nenään, mutta eipä tämä M.netin ensimmäinen offtopic ole :)
 
Mutta tosiaan, kun kitarat tulevaisuudessa printataan muoviroskista uutetusta lietteestä, vanerirunkoista kitaraakin ihastellaan: juman kekka, tämä on ajalta jolloin puita vielä oli luvallista kaataa.

Kefiiri: Mayoista ja Bentoneista intoileminen vintage-ketjussa on vähän kuin työntäisi hernettä vakavikkojen nenään, mutta eipä tämä M.netin ensimmäinen offtopic ole :)
 
Mutta tosiaan, kun kitarat tulevaisuudessa printataan muoviroskista uutetusta lietteestä, vanerirunkoista kitaraakin ihastellaan: juman kekka, tämä on ajalta jolloin puita vielä oli luvallista kaataa.
 
Eikö Gibson tehnyt vanerirunkoisen SG:n? Muovia käytetään myös sujuvasti jo nyt. Ymmärtääkseni myös ylemmän luokan komposiittikitaroissa, kuten Flaxwoodissa.

BigPapa: Tollanenhan mulla oli jostain -83 vuodesta vuoteen -89.
 
http://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/3930.jpg
 
Guitar Trader Les Paul.
 
Tuossa taita olla Tim Shaw-mikit. Ainakin kehykset on.

p130: Ei kutistu. Useampi tuon ikäluokan Fender on mulla ehtinyt olla eikä yhdessäkään mitään kutistumiseen viittaavaa.
 
Selluloidipleksit (tortoise) kutistuu, samoin nuo mint greenit jonkun verran. PVC ei kutistu, eikä myöhemmät tortoiset. Gibsonin 50- ja 60-lukujen pleklsit kutistuvat myös ja käyristyvät.

Tympee Huttunen: Eikö Gibson tehnyt vanerirunkoisen SG:n? Muovia käytetään myös sujuvasti jo nyt. Ymmärtääkseni myös ylemmän luokan komposiittikitaroissa, kuten Flaxwoodissa.
 
Flaxwood on hyvä kitara yhtä sellaista hetken käpistelleenä voin sanoa, että tuli positiivinen fiilis siitä. Mutta vintageen palatakseni, niin eikös kuuskytluvulla jo tullut ensimmäiset kokeilut rakentaa kitara muovista? kaheksankytluvulla muistan ainakin Steinbergerin tehneen kitaroita hiilikuidusta tms. materiaalista. Niin jokos ne alkaa täyttää vintagen määritelmän?
 
Siis jos tuotannon alkupään soitin on sitä vintagea, niin silloinhan ne kuuskyt luvun muoviset Airlinet (jos muistan oikein) voisivat olla vintagea. Ja se kahkesankytluvun hiilikuitu Steingerger myös? mitä sanoo palstan vintaegurut? täyttyykö ehdot, vaikka ei noilla kuuluisuudet olekaan soittaneet..... paitsi Eddie vanHalen, sen näin soittavan youtubessa jossakin kasarin livevedossa tuollaisella lavattomalla Steinbergerillä.

hallu: Flaxwood on hyvä kitara yhtä sellaista hetken käpistelleenä voin sanoa, että tuli positiivinen fiilis siitä. Mutta vintageen palatakseni, niin eikös kuuskytluvulla jo tullut ensimmäiset kokeilut rakentaa kitara muovista? kaheksankytluvulla muistan ainakin Steinbergerin tehneen kitaroita hiilikuidusta tms. materiaalista. Niin jokos ne alkaa täyttää vintagen määritelmän?
 
Siis jos tuotannon alkupään soitin on sitä vintagea, niin silloinhan ne kuuskyt luvun muoviset Airlinet (jos muistan oikein) voisivat olla vintagea. Ja se kahkesankytluvun hiilikuitu Steingerger myös? mitä sanoo palstan vintaegurut? täyttyykö ehdot, vaikka ei noilla kuuluisuudet olekaan soittaneet..... paitsi Eddie vanHalen, sen näin soittavan youtubessa jossakin kasarin livevedossa tuollaisella lavattomalla Steinbergerillä.
 
60-luvun muovikitrata ovat vintagea ja niille on oma kannattajakuntansa. Steinberger oli yleinen kasarilla, mutta jostain syystä soittajat hylkäsivät ne aika pian. Niitä ei näe nykyään aktiivikäytössä. Onhan se oudon tuntuinen, pelkä kakkosnelonen kourassa. Nuo hiilariStenbergerit on vintagea. https://www.gbase.com/gear/steinberger-gl-7t-elite-1980-white

Tympee Huttunen: Eikö Gibson tehnyt vanerirunkoisen SG:n?
 
Juu, inkkari-kitara Zoot Suit
 
http://www.gibson.com/Products/Elec … ars/SG/Gibson-USA/SG-Zoot-Suit.aspx

BigPapa: Näyttäis Suomestakin löytyvän.
 
http://www.kitarakuu.fi/index.php?P … GE=1357&NODE_ID=1357&LANG=1
 
Hyvin on tarkkaan määrittynyt hintakin samaksi (15900€) kuin saksalaisen putiikin fenkulle.

Tuli mieleen, että kun tuolla aikaisemmin julistin että en perusta vintagesta, niin se johtui oikeastaan siitä, että ajattelin niitä viiskyt- ja kuuskytlukujen F:iä ja F:itä jotka ei ole kiinnostavia pekästään korkean hintansa vuoksi enkä ole varma pidänkö niiden teknisiä tarkaisuja kuitenkaan parempana (ainakaan yksiselitteisesti). Siis tyyliin minkälaiset häiriösuojaukset vanhoissa Fendereissä on? ja onko niissä vintagestratoissa vaihdettu ne kolmiasentoiset mikkikytkimet viisiasentoisiksi? (periaatteessa pikkujuttuja, mutta käyttösoittimessa tuollaista joutuumiettimään).
 
Huomasin, että Japanin vintagesta tykkään kovastikin ja tarkoitan juurikin Yamahan ja Ibanezin niitä varhaisia seitkyt ja kaheksankytluvun LesPaulin ja ESsien tappajia. Ne on todella tenhoavia soittimia ja diggailen niistä kovasti. Sekä Yamaha, että Ibanez on tehneet myös uusintapainoksia noista legendaarisista malleistaan ja käsittääkseni ne uusintapainokset ovat ihan yhtä hyviä kuin ne alkuperäisetkin, mutta ei tietenkään vintagea. Sitten tunnen todella kovasti viehätystä seitkytluvun Gibsoneihin, vaikka ne eivät ole enää vintagea, mutta minun silmissä ne on todella hinoja soittimia. Sellaisia kuolaa heruttavia on seitkytluvun ruskea ES355 (se malli missä on varitone ja vibrola) sekä seitkytluvun LesPaul custom (se malli missä on se volute ja muovinen laukku) ja viimeisenä aiheutti sydämen tykytyksiä seitkytluvun LesPaul recording. Ne eivät ole vintagea tämän ketjun määritelmän mukaan mutta hienoja käyttösoittimia. ja mun silmissä kyllä kalliita, mutta jokaista kuolaamaani Gibsonia löytyy tällä hetkellä torilta 2000-5000 euron hintahaarukassa. Se yksi oululainenhan noita kaupittelee (se taitaa ola aikamoinen keräilijä).
 
Vanhoista vahvistimista diggailen eniten Fender Silverfaceja (yksi sellainen minulla onkin). Se ei tietenkään täytä vintagen määritelmää, mutta ne ovat sieltä kultaiselta seitkytluvulta ja soundeiltaan kuitenkin oikeinkin hyviä laitteita ja kytkennältään jotkut ihan samoja kuin kuuskytluvun blackfacet. Muuten olen alkanut kiinnostua myös moderneista vahvistimista (pieni Mesakuume meneillään, mutta myös muut modernit vahvarit kiehtoo tällä hetkellä). Mulla on itseasiassa tällä hetkellä sekä moderneja vahvistimia, että vanhempia. Seitkyluvun hopeanaamoja mulla edustaa vibro champ (josta tykkään kyllä tosikin kovasti, vaikka olen jo harkinnut sen myymistä). Tuo Session edustaa kaheksankylukua (se on kahdeksankyluvun loppupuolelta jälkeen -85). Ihan mederneja vahvareita mulla edustaa MesaBoogien TA-15 sekä Koch Tvintone2 jotka molemmat ovat kaksituhattaluvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä (Koch vm 2005 ja mesa vm 2010).
 
No mikään noista ei tietenkään täytä Vintagen määritelmää. Eniten minua kiehtoo tällä hetkellä kaheksankytluvun transistorivahvistimet, siis ne paremmat. Olen miettinyt, että ne varmaan on tulevaisuuden vintagea koska ainakin ne edustavat trankkujen kulta-aikaa ja kuuluisat soittajat ovat niitä käyttäneet. Valmistusmäärät voi olla vähän liian isoja, en ole varma. Niitä kuitenkin on päätynyt ja päätyy varmaan edelleen roskalavoille, vaikka niitä pystyy korjaamaankin, niin lienenköhän ainoa joka kiikuttaa transistorivahvistinta huoltoon? niissä jokatapauksessa käyttöarvo ylittää myyntiarvon helposti.
 
E: noissa mun mieltymyksssä taitaa näkyä kovastikin mun ikä. Olen ollut kuluttajana suojattomassa ja herkässä iässä juuri seitky ja kehdeksankytlukujen taitteessa, ja noissa mun mieltymyksissä on varmasti nostalgia-arvo se keskeisin, vakka vanhat Yamahat ja Ibanezit kiistatta hyviä onkin.

hallu: Tuli mieleen, että kun tuolla aikaisemmin julistin että en perusta vintagesta, niin se johtui oikeastaan siitä, että ajattelin niitä viiskyt- ja kuuskytlukujen F:iä ja F:itä jotka ei ole kiinnostavia pekästään korkean hintansa vuoksi enkä ole varma pidänkö niiden teknisiä tarkaisuja kuitenkaan parempana (ainakaan yksiselitteisesti). Siis tyyliin minkälaiset häiriösuojaukset vanhoissa Fendereissä on? ja onko niissä vintagestratoissa vaihdettu ne kolmiasentoiset mikkikytkimet viisiasentoisiksi? (periaatteessa pikkujuttuja, mutta käyttösoittimessa tuollaista joutuumiettimään).
 
Fenderin häiriösuojaus oli parempi 50-ja 60 -luvulla kuin nykyään. Plekusuojuksen alla oli koko plekusuojuksen kokoinen häiriösuojauslevy ja joissakin bassoissa (57-59) Presari eloksoidusta alumiinista koko plekusuojus plus ne "tuhkakupit" häiriöitä estämässä. Piuhat oli kunnon tavaraa, potikat ja kytkimet samnoin. Kun ne toimivat vielä yli 50 vuotta vanhoina niin se on aika hyvä todistus kestävyydestä. Mikään tekninen asia ei ole nyky-Fendereissä paremmin kuin parhaina vuosina. EIkä näin ole Gibsoneissakaan.
 
Tuona aikakautena käytettiin esiintymislavojen valojen himmentämiseen tekniikkaa joka aiheutti hitonmoisia häiriökenttiä ja niitä piti hillitä kitarassa varta vasten.

hollstro: 60-luvun muovikitrata ovat vintagea ja niille on oma kannattajakuntansa. Steinberger oli yleinen kasarilla, mutta jostain syystä soittajat hylkäsivät ne aika pian. Niitä ei näe nykyään aktiivikäytössä. Onhan se oudon tuntuinen, pelkä kakkosnelonen kourassa. Nuo hiilariStenbergerit on vintagea. https://www.gbase.com/gear/steinberger-gl-7t-elite-1980-white
 
Mä aina kerron tän jutun, koska tää on musta hauska: Rollarit oli lähdössä kiertueelle, ja Wyman halusi Steinbergerin. Firmalla kuitenkin oli vain tavallista pitkäskaalaista mallia, ja Wymanin bassot olivat aina olleet lyhytskaalaisia. Steinbergerillä ratkaistiin pulma näppärästi sahaamalla basson kaulasta kahden nauhavälin mittainen pätkä pois. Lavallisella soittimella ei olisi onnistunut yhtä juohevasti :)
 
Tarina siis on tosi, mutta en muista nähneeni moista instrumenttia koskaan missään rollarikuvissa. Rolling Stones Gear -kirjasta asia vissiin varmistuisi.

Kefiiri: Mä aina kerron tän jutun, koska tää on musta hauska: Rollarit oli lähdössä kiertueelle, ja Wyman halusi Steinbergerin. Firmalla kuitenkin oli vain tavallista pitkäskaalaista mallia, ja Wymanin bassot olivat aina olleet lyhytskaalaisia. Steinbergerillä ratkaistiin pulma näppärästi sahaamalla basson kaulasta kahden nauhavälin mittainen pätkä pois. Lavallisella soittimella ei olisi onnistunut yhtä juohevasti :)
 
Tarina siis on tosi, mutta en muista nähneeni moista instrumenttia koskaan missään rollarikuvissa. Rolling Stones Gear -kirjasta asia vissiin varmistuisi.
 
MItes toi: http://www.rocktownhall.com/blogs/m … ers/frankenslade/wyman_headless.jpg

hollstro: MItes toi: http://www.rocktownhall.com/blogs/m … ers/frankenslade/wyman_headless.jpg
 
Selkeä tapaus!