Kitarat: kitarakamat ›

gotthard: ...kun ne erot kuullaan kympin kaapelin ja tonnin kaapelin välillä niin se tonnin kaapeli todetaan paremmaksi...
 
Kyllä vain. Ja siksi millin kymmenesosien tarkkuudella Koreassa veistetty PRS SE on automaattisesti huonompi, kuin kasarilla kirveen ja moskavasaran kanssa jätepuusta nakuteltu jenkkistrato.
 
Ymmärrän toistaalta sitä toistakin osapuolta. Onhan se korealainen tyhmä, kun ei ymmärrä että kaulataskussa pitää voida säilyttää plektroja. Innovaatio maksaa.

PJS: Mikrofonin tyyppi, sijainti ja etäisyys suhteessa tallaan & kieliin,
 
https://www.youtube.com/watch?v=n02tImce3AE
 
Eli ei ole väliä, onko mikki kiinni pöntössä tai lankussa, kunhan on samanlainen mikki ja se on samassa kohdassa kieliin ja tallaan nähden. Lukitsen vastauksesi.
 
Muistan tuon videon sällin tutkineen joskus sustainia. Sai muistaakseni lopputulokseksi, että vain nauhojen kuluminen tai nouseminen voivat aiheuttaa eroja kitaroiden väliä. "Tieteellisissä tutkimuksissaan" hän simuloi tuota ensimmäistä viilaamalla nauhaan syvän kolon ja toista nyppäämällä nauhan tongeilla niin korkealle, että kielen sointi sammui heti alkuunsa. Nyt on sitten sustain selitetty. Kaikenlaista...

Niinno tää kaikki nyt vaan on niin tätä.
 
Otan esimerkiksi 2 mun jo edellämainittua kitaraa, 1975 Melody Maker D ja 2010 Mexi Tele Deluxe. Pikku-MM on vanhaa ja hyvin kuivunutta kokomahonkia, eli t0anwUdzia ihan viimmosen päälle, ja niinpä se sitten soikin akustisesti aivan helvetin lujaa ja keskiäänivoittoisesti (hyvä resonanssi). Mexi puolestaan lienee jonkunsortin saarnea ja ainakin buumereiden mielestä varmaankin ihan paskaa sellaista kun se ei ole kasvanut myyttisellä aarnisuolla aikana T-Rodit, lehmänpaska ja telekasterprototyypit, ja todettakoon, että se kyllä resonoikin pirun paljon vähemmän ja soi siis hiljempaa, vaikkakin tosin huomattavasti "hifimmin" eli selvästi laajemmalla spektrillä / taajuuskaistalla kuin tuo MM. Niin ja kummassakin on hyvä sustain, joten siinä ei hirveätä eroa ole.
 
Mutta jos nyt noiden akustista sointia verrataan, niin kyllähän Mexi soi omaan korvaan paljon nätimmin. Tuossa MM:ssa on vittumainen ja honottava keskiäänisointi ilman juurikaan mitään korvinkuultavia harmonisia kerrannaisia, kun taas Hecho en México tuottaa tasaisesti koko kaulan läpi selvästi eläväisempää ja harmonisesti rikkaampaa ääntä. Vaan lyödäänpä ne vahvistimeen kiinni, niin johan heittää pelikenttä taas häränpyllyä: Mexissä on geneeriset ja tylsät halpishumbuckerit, eivät sinänsä huonot tai hyvät, mutta bulkkimikki tuottaa bulkkisaundia ja hohhoijaa. Mutta entäs MM:n 70-lukuiset reissue-yksikelaiset sitten? OY VEY! Heleyttä ja ronskiutta piisaa ja saundaavat ihan yhtä taivaallisilta kuin mitkä hyvänsä vintage-stratomikit joita olen testannut, eli tonaalista nirvanaa!
 
Eli tästähän tullaan siihen lopputulemaan, ettei skittoja voi sinänsä dumata sen enempää pelkän akustisen kuin sähköisenkään saundin perusteella. Mutta tärkeysjärjestystä mietittäessä todettakoon, että aika harvoin sitä sähkiksen lankkua myöskään viisseiskalla mikitetään ja vedetään peeaahan :D Tosin onhan noita kaikkia kontaktimikkihörhöilyitä sitten kanssa juu, mutta antaa olla vaan...
 
Peeäs: Niin ja itse uskon kyllä akustisen soinnin vaikuttavan myös sähköiseen, mutta jos näitä nyt käytännöllisyysnäkökohdat huomioiden mietitään, niin akustisesti huononkin sähkiksen saa saundaamaan vahvistettuna hyvältä, mutta hyväpuista jossa on paska elektroniikka ei välttis enää saakaan. Joten tärkeysjärjestys ennen kaikkea, mitäh?

jos kitara ei esim tuota ylätaajuuksia tietyn rajan yli (ne kuoleentuvat jossain), niitä ei poimita mikeillä eikä styrkkarilla
 
Tyhjästä on paha nyhjästä joo, mutta kuten tossa yllä jo totesin, toi mun MM soi akustisesti niin kuin se ei toistais juurikaan mitään sanokaamme jonkun 3KHz:n päälle. Vaan jostain ne mikit sen yläpään ja heleyden silti nappaa koska vahvistettuna tillanne on aivan toinen...

Niin ja sitten vielä. Itte kun sähkistä mulkkaan, niin kyllä mulle se akustinen saundikin sinänsä merkkaa aika paljon, koska soittelen paljon himassa kylmänä ihan meteli- ja laiskuussyistä. Eli paree on, että saundaa hyvältä kumminkin tavoin, tai ei välttis tuu ko. heskaa soitettua! Tosin mä olen kyllä kanssa sitten aika mukautuvainen ja adaptiivinen ukkeli mitä näihin soundikysymyksiin tulee, ts. oon kohtuullisen tyytyväinen jo siinä tilanteessa ettei se saundi ole kumminkaan tavoin sysipaska :D

msalama: Niinno tää kaikki nyt vaan on niin tätä.
 
Otan esimerkiksi 2 mun jo edellämainittua kitaraa, 1975 Melody Maker D ja 2010 Mexi Tele Deluxe. Pikku-MM on vanhaa ja hyvin kuivunutta kokomahonkia, eli t0anwUdzia ihan viimmosen päälle, ja niinpä se sitten soikin akustisesti aivan helvetin lujaa ja keskiäänivoittoisesti (hyvä resonanssi). Mexi puolestaan lienee jonkunsortin saarnea ja ainakin buumereiden mielestä varmaankin ihan paskaa sellaista kun se ei ole kasvanut myyttisellä aarnisuolla aikana T-Rodit, lehmänpaska ja telekasterprototyypit, ja todettakoon, että se kyllä resonoikin pirun paljon vähemmän ja soi siis hiljempaa, vaikkakin tosin huomattavasti "hifimmin" eli selvästi laajemmalla spektrillä / taajuuskaistalla kuin tuo MM. Niin ja kummassakin on hyvä sustain, joten siinä ei hirveätä eroa ole.
 
Mutta jos nyt noiden akustista sointia verrataan, niin kyllähän Mexi soi omaan korvaan paljon nätimmin. Tuossa MM:ssa on vittumainen ja honottava keskiäänisointi ilman juurikaan mitään korvinkuultavia harmonisia kerrannaisia, kun taas Hecho en México tuottaa tasaisesti koko kaulan läpi selvästi eläväisempää ja harmonisesti rikkaampaa ääntä. Vaan lyödäänpä ne vahvistimeen kiinni, niin johan heittää pelikenttä taas häränpyllyä: Mexissä on geneeriset ja tylsät halpishumbuckerit, eivät sinänsä huonot tai hyvät, mutta bulkkimikki tuottaa bulkkisaundia ja hohhoijaa. Mutta entäs MM:n 70-lukuiset reissue-yksikelaiset sitten? OY VEY! Heleyttä ja ronskiutta piisaa ja saundaavat ihan yhtä taivaallisilta kuin mitkä hyvänsä vintage-stratomikit joita olen testannut, eli tonaalista nirvanaa!
 
Eli tästähän tullaan siihen lopputulemaan, ettei skittoja voi sinänsä dumata sen enempää pelkän akustisen kuin sähköisenkään saundin perusteella. Mutta tärkeysjärjestystä mietittäessä todettakoon, että aika harvoin sitä sähkiksen lankkua myöskään viisseiskalla mikitetään ja vedetään peeaahan :D Tosin onhan noita kaikkia kontaktimikkihörhöilyitä sitten kanssa juu, mutta antaa olla vaan...
 
Peeäs: Niin ja itse uskon kyllä akustisen soinnin vaikuttavan myös sähköiseen, mutta jos näitä nyt käytännöllisyysnäkökohdat huomioiden mietitään, niin akustisesti huononkin sähkiksen saa saundaamaan vahvistettuna hyvältä, mutta hyväpuista jossa on paska elektroniikka ei välttis enää saakaan. Joten tärkeysjärjestys ennen kaikkea, mitäh?
 
Noh, ihan rehellisesti sanoen en pitäisi toanwudzin takeena sitä että kitara on 70-luvulta. Ja mullakin on 2010 Mim Tele, joka toimii ihan pirun hyvin, saarnea sekin :) Aika harvoin kuulen kenenkään puut-merkitsevät-sähkökitarassakin -kaverin haukkuvan puuta aikakauden perusteella. Se on enempikin ns. vastapuolen suuhun laittamia sanoja.
 
Kyllä se sun Melody Makerkin tuottaa ne ylätaajuudet jos elektroniikka sen nappaa, voi akustisesti vain jäädä vähän sen keskiäänen alle. Tuommoisessa tapauksessa en muuttaisi mitään, jos kitara kerran toimii. Tottakai se sähköinen soundi on se joka rulaa lopulta. Itse en kuitenkaan halua valita hyvän akustisen soundin (hyvät osat, hyvät puut) ja hyvän elektroniikan väliltä; haluan molemmat.
 
Akustisen soundin vertailu on hedelmällisintä kahden suunnilleen samanmallisen kitaran välillä; esim. pleksillä varustettu strato vs. pleksillä varustettu strato. Muistan kun ensimmäisen kerran kokeilin ES-335:ä: sen akustinen soundi ilmentää tummempaa sointia kuin mitä sähköjen läpi tulee. Veikkaan että sieltä F-aukoista tunkee vähän ylimääräistä alapään puhkuntaa joka saattaa hämätä.

Melody Makerkin tuottaa ne ylätaajuudet jos elektroniikka sen nappaa
 
No totta helvetissä tuottaa, mutta ne ei todellakaan jää mitään "vähän" sinne karmean honotuksen alle, vaan niitä ei akustisesti juuri edes kuule. Mutta tietenkään noinkaan vanhaan ja alkuperäiskuntoiseen skebaan ei mitään käydä muuttelemaan vaikka halpisgibsoni onkin, joten sinälleenhän se tietty jää.
 
Ja eihän siinä mitään vikaa ole, että haluaa molemmat. Niinhän mäkin haluan kuten ylllä jo kerroin, koska laiskana ja hiljaisuutta arvostavana miehenä en yleensä viitsi itseksenikään sitä mölyä tuottaa jollei mokomaan ole selvää syytä. Mutta koska näin, niin MM jääkin useimmiten keisiin ja mehikaano eksyy käpälään.

msalama: tietenkään noinkaan vanhaan ja alkuperäiskuntoiseen skebaan ei mitään käydä muuttelemaan vaikka halpisgibsoni onkin, joten sinälleenhän se tietty jää.
 
Tääki on yks perversio (yleisesti), jota en tajua, että vanhan kitaran arvo tippuu, jos siitä tekee paremman, esim. nyt vaikka ne mikit vaihtamalla. En vaan tajuu... :(

jkiva: Tääki on yks perversio (yleisesti), jota en tajua, että vanhan kitaran arvo tippuu, jos siitä tekee paremman, esim. nyt vaikka ne mikit vaihtamalla. En vaan tajuu... :(
 
No joo, teetin vuoden 1979-80 malliseen harvinaiseen jollei ainoaan Suomeen aikoinaan tuotuun Yamaha SG 2000 vasuriin aika kattavan rempan, uudet rosterinauhat, luusatula messinkisen tilalle, kaikki sähköt uusiksi, myös potikat ja kytkimet, pull and push potikat pois, puolitus hoituu 6 asentoisella mikkikytkimellä jonka muovinuppi vaihtui valkoisesta mustaan (varmaan tuostakin arvo tippuu). Mikit ovat alkuperäiset.
 
Ko vasurin hinnoittelu ulkomailla on haarukassa 2000-2500€, ei noita hirveesti ole ja kunnostahan ei voi tietää.
Kitaran ulkonäköön remppa ei vaikuttanut muutoin kuin tuon mustan muovinupin osalta, soittokunto vs ennen remppaa on aivan eri luokkaa. Soiton jälkiä löytyy koska kitara on ollut keikkakäytössä aikoinaan paljonkin. Juu en myy, kitara jää perikunnan riesaksi.
Itse en juutikaan piittaa vintakkeista enkä soitinpuista, ko kitara on akustisesti tosi vaimea joten se siitä siiten että kitaran pitäisi soida akustisesti ollakseen hyvä sähköillä.
 
"Hyvät puut" on muutoinkin laaja käsite, joillekkin tärkeää ja olenhan minäkin valinnut GAS thinline teleen kaikki sen puuosat ihan omin kätösin, toki sepän avustuksella mutta ne valinnat olivat lähinnä kitaran ulkonäköön liittyviä etenkin kannen ja otelaudan suhteen. Body on yhdestä palasta, liekö sillä merkitystä, loimuvaahterakansi on aika paksu, joidenkin mukaan sekin tappaa sointia, ei tapa koska kitara soi helvetin hyvin sekä akustisesti että sähköillä, toki en voi tietää mikä tilanne olisi ilman tuota kantta. Kaula on vaahteraa, otelauta jotain eksoottista puuta jonka nimeä en nyt tähän kohtaan muista. Lakoista en tiedä muuta kuin että kaula on satiinilakattu.
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/153639.jpg

jkiva: Tääki on yks perversio (yleisesti), jota en tajua, että vanhan kitaran arvo tippuu, jos siitä tekee paremman, esim. nyt vaikka ne mikit vaihtamalla. En vaan tajuu... :(
 
Se on silloin reliikki, jäänne menneeltä ajalta ja sen tulee ilmentää sitä. Pätee kaikkeen antiikikeräilyyn.

Gary Enfield: Se on silloin reliikki, jäänne menneeltä ajalta ja sen tulee ilmentää sitä. Pätee kaikkeen antiikikeräilyyn.
 
Ymmärtäisitkö, miksi vaikka vanhan arvotalun hinta tippuu, jos joku käy siihen sutimassa päälle oman parannellun tulkintansa?

perversio (yleisesti), jota en tajua
 
Perversionäkemyksesi voinet pitää omana tietonasi, mutta joo, etpä näytä tajuavan.

...tai kuten Mikko tuossa yllä osuvasti totesi.

BugBadWolf: Mikä niissä fysiikan laeissa on niin kauheaa, että niiden vaikutus pitää yrittää jatkuvasti kiistää?
 
No villi veikkaus on, et pitää päästä vänkäämään...

jkiva: Tääki on yks perversio (yleisesti), jota en tajua, että vanhan kitaran arvo tippuu, jos siitä tekee paremman, esim. nyt vaikka ne mikit vaihtamalla. En vaan tajuu... :(
 
Paremmat mikit? Paremmat mikit voi vaihtaa niihin kaukoaasialaisiin mikkihiirikitaroihin, mutta ihan peruskitaroiden mukana tulevat mikit, esimerkiksi tonnin Gibsonista voi löytyä sama mikki kuin vaikka 5000e Gibsonista, niin miten sä vaihdat siihen tonnin Gibsoniin paremmat mikit? Paremmat mikit ehkä sun mielestä.
 
Ja sitten tosiaan tuo niinku ylempänä todettiin, monaliisaakin vois hiukan parannella, ei mikään maailman kaunein nainen meinaan ole.

WanhaWetäjä: No joo, teetin vuoden 1979-80 malliseen harvinaiseen jollei ainoaan Suomeen aikoinaan tuotuun Yamaha SG 2000 vasuriin aika kattavan rempan, uudet rosterinauhat, luusatula messinkisen tilalle, kaikki sähköt uusiksi, myös potikat ja kytkimet, pull and push potikat pois, puolitus hoituu 6 asentoisella mikkikytkimellä jonka muovinuppi vaihtui valkoisesta mustaan (varmaan tuostakin arvo tippuu). Mikit ovat alkuperäiset.
 
Ko vasurin hinnoittelu ulkomailla on haarukassa 2000-2500€, ei noita hirveesti ole ja kunnostahan ei voi tietää.
Kitaran ulkonäköön remppa ei vaikuttanut muutoin kuin tuon mustan muovinupin osalta, soittokunto vs ennen remppaa on aivan eri luokkaa. Soiton jälkiä löytyy koska kitara on ollut keikkakäytössä aikoinaan paljonkin. Juu en myy, kitara jää perikunnan riesaksi.
Itse en juutikaan piittaa vintakkeista enkä soitinpuista, ko kitara on akustisesti tosi vaimea joten se siitä siiten että kitaran pitäisi soida akustisesti ollakseen hyvä sähköillä.
 
"Hyvät puut" on muutoinkin laaja käsite, joillekkin tärkeää ja olenhan minäkin valinnut GAS thinline teleen kaikki sen puuosat ihan omin kätösin, toki sepän avustuksella mutta ne valinnat olivat lähinnä kitaran ulkonäköön liittyviä etenkin kannen ja otelaudan suhteen. Body on yhdestä palasta, liekö sillä merkitystä, loimuvaahterakansi on aika paksu, joidenkin mukaan sekin tappaa sointia, ei tapa koska kitara soi helvetin hyvin sekä akustisesti että sähköillä, toki en voi tietää mikä tilanne olisi ilman tuota kantta. Kaula on vaahteraa, otelauta jotain eksoottista puuta jonka nimeä en nyt tähän kohtaan muista. Lakoista en tiedä muuta kuin että kaula on satiinilakattu.
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/153639.jpg
 
Minusta hyvä akustinen sointi ei tarkoita mitään mahdollisimman kovaa akustista sointia. Se on yleensä halpisten ominaisuus, kun "resonoivat" vähän liikaakin. Hyvä akustinen sointi on mielestäni tasapainoinen, sopivan resonoiva, ja siten hyvin soiva, että sitä kitaraa on tosi mukava soittaa myös akustisesti. Siitä huolimatta siis, ettei se soi yhtä kovaa kuin akustinen kitara. Siinä on vaan hieno sointi ja tuntuma.
 
Esim. Gibson Les Paulissa on tosi hieno akustinen sointi, vaikkei se mistään vibraattorista tai akustisesta käykään. Yleensä mielestäni, kun kitara soi hyvin akustisesti, se usein soi hyvin myös sähköillä. Tosin ei sähköinen ole akustinen, mutta itse kyllä tykkään soitella hyvää sähkistä ihan vaan akustisestikin ilman vahvistinta.
 
e. mutta tietysti, jos soittaa vain sähköisesti ja siinä soundi toimii, niin eihän sillä akustisella soundilla mitään väliä ole.

samiko: tonnin Gibsonista voi löytyä sama mikki kuin vaikka 5000e Gibsonista, niin miten sä vaihdat siihen tonnin Gibsoniin paremmat mikit?
 
Aika moni niitä tuppaa kuitenkin vaihtaan noita Gibsonin ja jenkki-Fenkkujenkin mikkejä. Ei se nyt niin tavatonta oo. Miksi jos orkkikset on maailman parhaat?

Ja mikä nyt on paras saundi kenenkin mielestä. Mut hyvä et päästiin kaikki samaan mielipiteeseen et puut vaikuttaa saundiin!

jkiva: Aika moni niitä tuppaa kuitenkin vaihtaan noita Gibsonin ja jenkki-Fenkkujenkin mikkejä. Ei se nyt niin tavatonta oo. Miksi jos orkkikset on maailman parhaat?
 
Miksi piekset olkiukkoa?

jkiva: Aika moni niitä tuppaa kuitenkin vaihtaan noita Gibsonin ja jenkki-Fenkkujenkin mikkejä. Ei se nyt niin tavatonta oo. Miksi jos orkkikset on maailman parhaat?
 
Kukas niitä mikkejä on maailman parhaiksi väittänyt?