Kitarat: kitarakamat ›

BugBadWolf: Olisiko kuitenkin niin, että kalliissa paskan yksilön saaminen on vähemmän todennäköistä?
 
Näinhän se on. Oon kyllä sitä mieltä, että huonon kitaran voi saada ihan kalliillakin eikä ole edes vaikea tehtävä. Tai mikä nyt on huono ja kallis, mutta jos AVRI-fenderin kaula vetää uutena ropelille, niin ei voi sanoa hyväksi kitaraksi. Samoin kolmatta tonnia maksava uusi Gibson, jossa ei actionia saa kohdalleen ilman nauharemppaa. Tällaisista mulla on omakohtaista kokemusta. Sitten on näitä törkeän ylipainoisia yksilöitä, vaikka niissähän on joidenkin myyjien mielestä vallan kauhia sustaini. Toisaalta vastaan on tullut muutama todella loistava meksikon road worn Fender. Mutta pääpiirteissään niin, että rahalla saa keskimäärin parempaa laatua. Mutta tarkkana pitää silti olla.

Rämppy: Näinhän se on. Oon kyllä sitä mieltä, että huonon kitaran voi saada ihan kalliillakin eikä ole edes vaikea tehtävä. Tai mikä nyt on huono ja kallis, mutta jos AVRI-fenderin kaula vetää uutena ropelille, niin ei voi sanoa hyväksi kitaraksi. Samoin kolmatta tonnia maksava uusi Gibson, jossa ei actionia saa kohdalleen ilman nauharemppaa. Tällaisista mulla on omakohtaista kokemusta. Sitten on näitä törkeän ylipainoisia yksilöitä, vaikka niissähän on joidenkin myyjien mielestä vallan kauhia sustaini. Toisaalta vastaan on tullut muutama todella loistava meksikon road worn Fender. Mutta pääpiirteissään niin, että rahalla saa keskimäärin parempaa laatua. Mutta tarkkana pitää silti olla.
 
No ropelliksi vetävä kitara on kyllä kiistatta huono siitä ei ole kahta sanaa. Mutta kielten korkeus onkin jo tulkinnanvarainen juttu. Tarkoitatko, että Gibsonin säätöjä ei saanut tehtaan suosituksiin? toinen juttu on tuo "törkeä" ylipaino. Mun on vaikea nähdä kitaran painoa minään yleisenä laatumittarina. Joku tykkää painavemmista ja joku toinen kevyemmistä, mutta itse en vedä yhtäläisyysmerkkejä painon ja hyvän tai huonon välille. Kyse on makuasiasta ja jos se ei ole sinulle sopiva, niin ei silti ole välttämättä huono. Itse esimerkiksi tykkään vähän painavammista kitaroista. 3 -5 kg on ihan jees lankku.

hallu: Saatat olla oikeassa, mutta yli tuhannen euron lankuissa se ei ole enää anteeksiannettavaa....
 
Huonoimmat omistamani kitarat ovat olleet -81 Fender strato ja Gibson Lucille. Ja nimenomaan teknisesti. Halpiskitaroista, joita on kulkenut näppien läpi paljonkin, ainoa soittokelvoton yksilö oli Vintage-merkkinen strato.
 
Ei siis pidä ihmetellä, että joskus hämmennyn joidenkin merkkien vankkumattomasta suosiosta ja niille muodostuneesta arvosta.

hallu:...Mun on vaikea nähdä kitaran painoa minään yleisenä laatumittarina...
 
Kyllähän jossain vaiheessa - varsinkin 70-80-luvulla - uskottiin, että kilot ja sustain kulkevat käsi kädessä. Vaikka asiassa on vähän tottakin, ei se kuitenkaan ollut koko totuus. Nykyään tiedetään paremmin.

hallu: No ropelliksi vetävä kitara on kyllä kiistatta huono siitä ei ole kahta sanaa. Mutta kielten korkeus onkin jo tulkinnanvarainen juttu. Tarkoitatko, että Gibsonin säätöjä ei saanut tehtaan suosituksiin? toinen juttu on tuo "törkeä" ylipaino. Mun on vaikea nähdä kitaran painoa minään yleisenä laatumittarina. Joku tykkää painavemmista ja joku toinen kevyemmistä, mutta itse en vedä yhtäläisyysmerkkejä painon ja hyvän tai huonon välille. Kyse on makuasiasta ja jos se ei ole sinulle sopiva, niin ei silti ole välttämättä huono. Itse esimerkiksi tykkään vähän painavammista kitaroista. 3 -5 kg on ihan jees lankku.
 
Oon esim. tuolla Lottosen pajalla nähnyt näitä uudehkoja legendaarisilla logoilla varustettuja kalliita kitaroita, joita täytyy korjata viilan ja jopa höylän kanssa, että keppi saadaan soimaan puhtaasti normaali actionilla, sanotaan nyt vaikka sillä tehtaan suosittelemalla actionilla. Painon suhteen on ihmisillä vaihtelevammin toleranssia ja jopa mieltymyksiä, mutta mun mielestä soittoergonomian laatu kärsii turhan suuresta painosta seisten soitettaessa...joku 4,5 kiloinen strato on monien mielestä sellainen, että olisihan se runkopuu voitu tehtaalla valita hieman tarkemmin. Tietysti tästä saa helposti mielipideväittelyn, joten ehkä se on niin että toiselle suuri paino on huonoa laatua ja toiselle hyvää laatua.

hallu: ... Mojoa ei voi mitata ja porukka ei oikeasti edes tiedä mistä tappelee kun tappelee kitaroista ja merkeistä :-D...
 
Mull on niin hyvät vehkeet, että olen mitannu sen mukanaan tuoman Mojon, joka on vähintään ainaski mailin pitunen ja vaimokin on huomannu tämän Mojotuksen eikä ole mieltänsä pahoittanut ;D

Rämppy: Oon esim. tuolla Lottosen pajalla nähnyt näitä uudehkoja legendaarisilla logoilla varustettuja kalliita kitaroita, joita täytyy korjata viilan ja jopa höylän kanssa, että keppi saadaan soimaan puhtaasti normaali actionilla, sanotaan nyt vaikka sillä tehtaan suosittelemalla actionilla. Painon suhteen on ihmisillä vaihtelevammin toleranssia ja jopa mieltymyksiä, mutta mun mielestä soittoergonomian laatu kärsii turhan suuresta painosta seisten soitettaessa...joku 4,5 kiloinen strato on monien mielestä sellainen, että olisihan se runkopuu voitu tehtaalla valita hieman tarkemmin. Tietysti tästä saa helposti mielipideväittelyn, joten ehkä se on niin että toiselle suuri paino on huonoa laatua ja toiselle hyvää laatua.
 
Mun mielestä se ei ole mitenkään hyväksyttävää että kitaroita joutuu lottosella oikomaan ja onneksi en itse ole törmännyt sellaisiin keppeihin (siis kalliisiin enkä legendaarisenkaan merkin edustajaan). No jos niitä korjaillaan valmistajan piikkiin, niin sittenhän jonkinlainen laadunvalvonta edes reklamaation kautta toimii, mutta joo netti on puolillaan tarinoita kieroon kasvaneista Gibsoneista. Luoja minua niiltä varjelkoon. Toisaalta luoja minua myöskin varjelkoon valtamerkkejä työkseen panettelevilta suomalaisilta soitinrakentajilta. Voi olla että heillä on kosolti näkemystä ja tietoa, mutta jos he rakentavat itse lankkukitaroita, niin he ovat armottomasti jäävejä meikäläisen kirjoissa.
 
Mun mielestä painosta ei tarvitse väitellä koska se nyt vaan on makuasia ja mun mielestä on ihan perusteltua diggailla kevyestä kitarasta vaikkapa ergonomia syistä. Olen minäkin sen verran soittanut, että tiedän miltä tuntuu pidellä kitaraa seisten 4-5 tuntia joskus putkeenkin. Olen minäkin kuullut tarinoita painon suhteesta sointiin, mutta en ota niitä tarinoita tosissani. Kas kun kitaran soinnin voi todeta soittamalla sitä, ei siihen tarvita puntaria jos on korvat :-D .

Joops, täytyy todeta, että kahdella suurimmalla merkillä tuo hinta/laatu, ei kyllä ole kohdallaan ja mitä ylemmäs hintaluokassa kavutaan, sitä vähemmän nuo kohtaa. Tuo CS-sertifikaatti ei kyllä ole minkään sortin tae mistään, kyllä se "hyvä yksilö" pitää niistäkin kaivaa. Noiden uusien hinnat pitäis puolittaa, niin oltais lähempänä totuutta, se brändihän(luetaan:markkinakoneiston lahkeensuuhun ylettyvät taskut) on puolet hinnasta, valitettavasti.
Käytettynähän sellaiset kannattaa ostaa, jos sellaisen haluaa, vaikka silloinkin ovat vielä pitkähintaisia, käytetty kun on aina käytetty, vaikka olisi kuinka uudenveroinen, niinkuin CS-vehkeet usein tuppaa olemaan.

Kun tuotetta myydään, oli se mikä tahansa, sillä on aina 'markkinahinta', eli hinta, jonka markkinat (kysyntä ja tarjonta) luo. Se on se hinta, mikä siitä tuotteesta voidaan saada. Sillä ei ole mitään tekemistä laadun tai tuotantokustannusten kanssa.

Jukka Häikiö: Joops, täytyy todeta, että kahdella suurimmalla merkillä tuo hinta/laatu, ei kyllä ole kohdallaan ja mitä ylemmäs hintaluokassa kavutaan, sitä vähemmän nuo kohtaa. Tuo CS-sertifikaatti ei kyllä ole minkään sortin tae mistään, kyllä se "hyvä yksilö" pitää niistäkin kaivaa. Noiden uusien hinnat pitäis puolittaa, niin oltais lähempänä totuutta, se brändihän(luetaan:markkinakoneiston lahkeensuuhun ylettyvät taskut) on puolet hinnasta, valitettavasti.
Käytettynähän sellaiset kannattaa ostaa, jos sellaisen haluaa, vaikka silloinkin ovat vielä pitkähintaisia, käytetty kun on aina käytetty, vaikka olisi kuinka uudenveroinen, niinkuin CS-vehkeet usein tuppaa olemaan.
 
No joo, kalliin hintaluokan soittimissa viat eivät ole hyväksyttäviä ja jos G-pajasta tai F-pajasta on yksikin kelvoton soitin asiakkaan käsiin päätynyt, ovat he ansainneet kaiken moitteen mitä voimme yllensä langettaa. En silti voi olla kiinnittämättä huomiota väitteeseen, että Fender CS-sarjan tuotteissa pitäisi etsiä sitä hyvää yksilöä (joka siis on huonojen halpisten kohdalla tavallista. Ymmärrän, että HB:n kitaroissa voi joutua etsimään hyvää yksilöä), on mitenpäin tahansa tulkittuna aika paksu. Tai sitten käytät sanaa "hyvä" jossakin minulle tuntemattomassa merkityksessä.
 
Voitko hiukan täsmentää millä kaikilla tavoilla ne CS-fenderit ovat huonoja? olen kuullut tarinoita, että loimukaulaisia olisi päätynyt propellina oikaistavaksi, mutta sekin liittyi loimuun, eikä samaa vaivaa ollut normaali vaahterakauloissa. Onko tämän loimufiaskon lisäksi muita esimerkkejä miten ne ovat huonoja?

Laulava Kylätohtori:...eli hinta, jonka markkinat (kysyntä ja tarjonta) luo...
 
Kysynnän luomisessa oleellinen osa markkinointia on toki mielikuvan tarjoaminen. Tässä yhteydessä kovemmalla hinnalla on luotu katteeton mielikuva siitä, että isommalla rahalla saa parempaa laatua.
 
Ymmärrämme varmaan kaikki kysynnän ja tarjonnan lait, mutta ainakin minulle niiden ymmärtäminen perusteellisemmin tuo joskus lisävaivaksi isomman kasan erilaisia moraalisia kysymyksiä.

Laulava Kylätohtori: Kun tuotetta myydään, oli se mikä tahansa, sillä on aina 'markkinahinta', eli hinta, jonka markkinat (kysyntä ja tarjonta) luo. Se on se hinta, mikä siitä tuotteesta voidaan saada. Sillä ei ole mitään tekemistä laadun tai tuotantokustannusten kanssa.
 
On sillä se tekeminen tuotantokustannusten kanssa, että soitinta ei voi myydä halvemmalla kuin millä se rakennetaan ja asiakkaan käsiin toimitetaan. Mutta toki ylärajaa hinnalle ei ole, sen markkinat voivat vapaasti valita.
 
Se taas vaikuttaako laatu hintaan, onkin kiinnostava kysymys. Minä nimittäin en usko, että ihmiset ovat tyhmiä. Varsinkin ihmiset jotka maksavat tavaroista paljon, ymmärtävät ihan taatusti laadun päälle enkä usko, että huonoa voi kovin kalliilla myydä. Ei sitä osteta jos se on huono, maine menee ihan armotta. Voiko hyvä olla halpa? pääsääntöisesti ei voi, koska jos hyvä olisi halpa, niin se loppuisi kaupasta. Mutta ei se aina mene niin. Uutena hyvää ei yleensä myydä halvalla, mutta käytettynä voi todella korkeaa laatua saada aivan naurettavan halvalla, jos ei halua sitä kaikkein muodikkainta merkkiä. PRS:stä halutaan toki käytettynä rahaa koska Carlos Santana ja samaa äijää voidaan syyttää siitä, että Yamahastakin joutuu vähän maksamaan :-). Mutta Carvin on halpa käytettynä (uutena sekin on kallis).
 
Kauttarantain olen kanssasi samaa mieltä, että markkinat määrää hinnan loppupelissä, mutta jonkilaisen korrelaation latuun näen ihmisten arvostelukyvyssä. Minä pidän ihmisiä ja erityisesti muusikoita älykkäinä ja arvostelukykyisinä olentoina. Siksi en usko, että kalliit fenderit ja Gibsonitkaan voivat ihan paskoja olla..... tai jos olisi, niin kai niitä jossakin näkisi.... edes joskus.

hallu:...Minä pidän ihmisiä ja erityisesti muusikoita älykkäinä ja arvostelukykyisinä olentoina...
 
Mutta sinä oletkin kiltti ihminen ;D
 
Älykäskin ihminen saattaa joskus antaa itsessään olevan laumaeläimen vaikuttaa asioihin liiaksi. Silloin lipsahdetaan uskomusten puolelle. Ja uskomuksilla on valitettavan suuri rooli musiikkilaitteiden(kin) ympärillä pyörivästä tarinoinnista.
 
Jätän tässä nyt herkullisen älämölön aloittamatta ja tyydyn vain muistuttamaan että se kitaran paino oli joskus "totuus" sustainin synnyn takana.
 
Huomasitko, kuinka hienosti välttelin sanaa relikointi?
 
Hups..
 
E: Kaikki käpälöimäni Carvinit ovat muuten olleet todellä hyviä kitaroita.

Sellaisen huomion olen noista Gibsonin kitaroista tehnyt, että ei niidenkään remontoini aina kerro ihan koko totuutta.
Itsellä on 66 taikka 67 vuoden(muistaakseni) Gibson Byrdland yksi parhaista kitaroista jota olen koskaan kokeillut. Se tapahtui joskus hieman yli 25 vuotta sitten ja soitin oli jo silloin todella kallis. Käytettynä hieman alle 20 000 markkaa ja uusi oli 44 000 markkaa.
Jo tuon käytetyn hinnalla olisi silloin saanut useita Gibsonin tekemiä soittimia ja niin myös amerikan Fendereitäkin. Molemmilla oli tuolloin ne perusmallit ja niistä huomattavasti vähemmän saatavilla erilaisia versioita kuin nykyään. Fendereitä ei tehty niin monessa maassa ja stratosta oli vain kourallinen erilaisia malleja.
 
Kun noita soittimia viedään korjaamolle, niin pulttikaulaisissa on se hyvä puoli että sen kaulan voi vaihtaa. Siihen voi tehdä helpommin jopa itse monenlaisia muutoksia kuin Gibson tyylisiin liimakaulaisiin kitaroihin.
Kun sitten nämä molemmat F ja G ovat haluttuja soittajien keskuudessa muutenkin, niin luultavasti niistä paljastuu noita vikojakin enemmän. Tai niitä korjataan enemmän kun halvemmat päätyvät roskiin tai varaosiksi...Eihän jotain 80-luvulla ostettua Rocky tms. vastaavaa kannata Lottoselle viedä. Eli Lottonen ja monet muut soitinrakentajat joutuvat korjaamaan enemmän näitä liimaliitoksella(esim.) tehtyjä arvokkaampia kitaroita. Toki nauhoja ja erilaisia huoltoja tehdään ihan kaikkiin soittimiin. Tässä sitten tarkoitan sellaisia soittimia joiden arvo on huomattavasti enemmän kuin sen soittimen arvo uutena tai muutenkaan.
Harley Benton, Vester jne. soittimet päätyvät varaosiksi, mutta tuskin niitä kukaan alkaa useilla satasilla korjaamaan. Jos ei ole sitten ihan kauheaa tunnearvoa.
 
Gibsonilta saa vieläkin, muutaman vuoden takaisen, Top Soundista uuden melody maker sarjan SG tai LP mallin karvan alle 400 euron ja mukaan tulee Gibsonin gigbag. Kyllä tuo Gibson siis tekee ne halvemmat USA kitarat kuin Fender, jos sillä nyt on niin väliä. Nuo halvemmat ja kyseiset melody maker sarjan soittimet soveltuu slidekitaroiksi, mutta ei ne kyllä kauhean hyviä muuten ole.
Hyväkin on hieman suhteellinen asia, mutta moni varmaan tykkää useasta kiinalaisesta soittimesta enemmän kuin kyseisistä melody maker Gibsoneista. Syy voi olla sekin, ettei noissa ole kuin yksi singlecoil mikki ja ne ovat muutenkin aika riisutun oloisia.
Gibsonin laadusta vielä sellainen, että itse olen kokeillut myös muutamia Custom Shop Gibsoneitakin ja ei ne ole aina olleet mitenkään parempia kuin ihan normaalit muutkaan Gibsonit. Aivan samoin on Fenderilläkin ja paremman voi saada meksikon kitaroista kuin sieltä jenkkien tehtaalta. Jos siis hyvä tuuri käy ja haluaa saada hyvän halvalla.
Aika usein on kyllä sellainenkin tullut nähtyä, ettei sillä soittimen laadulla ja oikein millään muullakaan ole monelle soittajalla mitään väliä, jos hinta on kova ja logo toivotun mukaine= todella hyvä kitara.
 
Minusta tasaisempaa jälkeä on meksikon ja aasian Fendereissä. Gibsoneissa ehkä niissä tonnista kahteen(hieman riippuen mallista ja puhutaanko lankkukitarasta vai ei). Toki kaikenhintaisissa soittimissa on aina yksilönsä. Ja tietysti sen asian pitäisi mennä niin, että parempia saisi isommalla rahalla. Tämä ei kuitenkaan ihan aina mene näin, vaikka verrattaisiin ihan samanmerkkisiä soittimia. Ikävä kyllä.
Muiden merkkisiä kitaroita voi olla paljonkin joiden laatu on F ja G kitaroita parempi, mutta niiden myynti on vähäisempää. Niitä ei siis näy niin paljoa soitinkorjaajilla.
Halvempia ei niin korjata, joten aina ne soitinrakentajien kertomukset kertovat vain niistä soittimista joita kannattaa korjata. Toki jokainen kitara kannattaa laittaa kunnollisiin säätöihin, mutta jos se pelkkä säätö jo maksaa enemmän kuin uusi pukinkontista tullut halvin tele/strato/hevikeihäs...Niin tuleekohan sitä huoltoon vietyä, vaikka se lähin soitinkorjaaja olisi myös siitäkin sellaista mieltä että kannattaa laittaa säädöt kohdilleen ja tehdä perushuolto. Vaihtaa kättelyssä parempi satula jne.
 
Olipa kitaran tyyli sitten ihan minkälainen tahansa, niin kyllä ainakin itse teettäisin täällä kotimaassa enemmin jonkun straton, Les Paulin jne. kuin ostaisin kyseiseltä originaalilta merkiltä jonkun yli 2000 euroa maksavan kitaran. Ei kyllä minua haittaa mihin jokainen laittaa rahansa. Toivottavasti kuitenkin sellaiseen, että voisi jatkossa keskittyä enemmän siihen soittamiseen eikä niiden kitaroiden jatkuvaan vaihtamiseen. Toki harrastus se voi olla sekin ja virheistä oppii, mutta mikäs minä olen ketään neuvomaan.
 
Mukavaa Joulua kuitenkin kaikille, vaikka ihan ohi aiheen taas höpötinkin :)

hallu: On sillä se tekeminen tuotantokustannusten kanssa, että soitinta ei voi myydä halvemmalla kuin millä se rakennetaan ja asiakkaan käsiin toimitetaan. Mutta toki ylärajaa hinnalle ei ole, sen markkinat voivat vapaasti valita.
 
Se taas vaikuttaako laatu hintaan, onkin kiinnostava kysymys. Minä nimittäin en usko, että ihmiset ovat tyhmiä. Varsinkin ihmiset jotka maksavat tavaroista paljon, ymmärtävät ihan taatusti laadun päälle enkä usko, että huonoa voi kovin kalliilla myydä. Ei sitä osteta jos se on huono, maine menee ihan armotta. Voiko hyvä olla halpa? pääsääntöisesti ei voi, koska jos hyvä olisi halpa, niin se loppuisi kaupasta. Mutta ei se aina mene niin. Uutena hyvää ei yleensä myydä halvalla, mutta käytettynä voi todella korkeaa laatua saada aivan naurettavan halvalla, jos ei halua sitä kaikkein muodikkainta merkkiä. PRS:stä halutaan toki käytettynä rahaa koska Carlos Santana ja samaa äijää voidaan syyttää siitä, että Yamahastakin joutuu vähän maksamaan :-). Mutta Carvin on halpa käytettynä (uutena sekin on kallis).
 
Kauttarantain olen kanssasi samaa mieltä, että markkinat määrää hinnan loppupelissä, mutta jonkilaisen korrelaation latuun näen ihmisten arvostelukyvyssä. Minä pidän ihmisiä ja erityisesti muusikoita älykkäinä ja arvostelukykyisinä olentoina. Siksi en usko, että kalliit fenderit ja Gibsonitkaan voivat ihan paskoja olla..... tai jos olisi, niin kai niitä jossakin näkisi.... edes joskus.
 
Toki laatu vaikuttaa välillisesti - brändin ja haluttavuuden kautta. Yritin vaan kerrankin pitää ot:n lyhyenä ja kirjoittaa vain muutaman rivin. :)
 
Mutta siis esim. CS Fenkkujen hinta perustuu siihen, mitä niistä voidaan markkinoilla saada. Eihän Fender itse voi tuotteensa hintaa markkinoilla määrätä. Toki se voi hinnoitella, mutta jos hinnoittelevat yli markkinahinnan, markkinat eivät osta niitä ja ne jäävät käsiin.
 
Se on selviö, ettei pitkällä aikavälillä voi myydä alle omakustannushinnan. Mutta ei Fender hinnoittele tuotettaan sen mukaan, mitä se maksaa Fenderille, vaan sen mukaan, mikä sen markkinahinta on, mitä siitä siis voi enimmillään saada, jotta kauppa vielä käy.
 
Tämä oli siis se pointti. Toki laatu, brändi, ym. vaikuttavat tuohon markkinahintaan välillisesti. Jos minä tekisin thtä hyvän kitaran kuin Ruokangas, olisi sen hinta joitakin satasia korkeintaan, vaikka laatu olisi jopa parempaa kuin R:llä...

Laulava Kylätohtori: ................Jos minä tekisin thtä hyvän kitaran kuin Ruokangas, olisi sen hinta joitakin satasia korkeintaan, vaikka laatu olisi jopa parempaa kuin R:llä...
 
Voi olla, mutta silloin saamasi hinta ei kattaisi edes materiaalikuluja saatika että saisit työstäsi palkkaa joten olisiko niin, että jos tekisit yhtä hyvä kitaran kuin Ruokangas, niin se ei olisi myytävänä :-D
 
Mutta joo tajusin kyllä pointtisi.

Jos perus pulttikaulainen keppi kustantaa yli 3 tonnia, niin ei siinä ole tolkkua, se tuskin on niin paljon kalliimpi valmistaa, kuin se pari tonnia halvempi. Perus stankun ja CS-pelin oleellisimmat erot lienee nitrolakka ja mikit, loppu menee sitten "tonewood-keskustelun" puolelle ja sitä keskustelua ei vissiin enää kaivata. Tämän toisen liimakaulaisen brändin viimeistely, etenkin petsin ja lakkauksen osalta, on CS-malleissakin usein vähän kyseenalaista, petsit on lakan alla bindauksien päälle valuneet, eikä tuo viimeistelyn taso muutenkaan aina ihan kuranttia ole, sen "tonewood-yksilön" löytäminen on sitten oma juttunsa, edellyttäen tietenkin, että sellaiseen hömppään uskoo, kuten allekirjoittanut, mutta ei siitä sen enempää, uskokoon jokainen halunsa mukaan.
Sitähän voi kukin veikkailla, jyrsiikö sama CNC bodyt muottiinsa CS ja peruskauran osalta...
 
Sitä en sanonut, et ne ähvät huonoja ois, eivät vaan ole hintansa väärtejä, soon vähän eri asia...
 
hallu: No joo, kalliin hintaluokan soittimissa viat eivät ole hyväksyttäviä ja jos G-pajasta tai F-pajasta on yksikin kelvoton soitin asiakkaan käsiin päätynyt, ovat he ansainneet kaiken moitteen mitä voimme yllensä langettaa. En silti voi olla kiinnittämättä huomiota väitteeseen, että Fender CS-sarjan tuotteissa pitäisi etsiä sitä hyvää yksilöä (joka siis on huonojen halpisten kohdalla tavallista. Ymmärrän, että HB:n kitaroissa voi joutua etsimään hyvää yksilöä), on mitenpäin tahansa tulkittuna aika paksu. Tai sitten käytät sanaa "hyvä" jossakin minulle tuntemattomassa merkityksessä.
 
Voitko hiukan täsmentää millä kaikilla tavoilla ne CS-fenderit ovat huonoja? olen kuullut tarinoita, että loimukaulaisia olisi päätynyt propellina oikaistavaksi, mutta sekin liittyi loimuun, eikä samaa vaivaa ollut normaali vaahterakauloissa. Onko tämän loimufiaskon lisäksi muita esimerkkejä miten ne ovat huonoja?

Laulava Kylätohtori: Jos minä tekisin thtä hyvän kitaran kuin Ruokangas, olisi sen hinta joitakin satasia korkeintaan, vaikka laatu olisi jopa parempaa kuin R:llä...
 
Joo mutta saadakseen merkille brandiä Fn ja Gn jälkeen jonkun valmistajan on täytynyt tehdä ainakin jossain vaiheessa oikeaa laatua, mitä kautta on sitten hintaakin voinut alkaa pyytää. Ja onhan noissa jutuissa mukana tuuriakin sekä sitten se markkinointikysymys.

hallu:
Se taas vaikuttaako laatu hintaan, onkin kiinnostava kysymys. Minä nimittäin en usko, että ihmiset ovat tyhmiä. Varsinkin ihmiset jotka maksavat tavaroista paljon, ymmärtävät ihan taatusti laadun päälle enkä usko, että huonoa voi kovin kalliilla myydä.
 
Tästä on omakohtaista kokemusta. Näin erästä vahvistinkauppaa hieroessani myyjän seinällä straton, josta en tiennyt muuta kuin, että se on strato. Kysyin, saako kokeilla. Ensimmäisen soinnun jälkeen hymyilin kuin idiootti, ja kuola valui suupielistä. Saundi oli parasta, jota olin missään kuullut, ja tatsi ja tuntuma oli, kuin kitara olisi muuttunut osaksi minua. Kitara oli kalliimman pään amerikkalainen fenkku. Vertailukohtani toki oli siihen mennessä olleet muutaman satasen DIY-pelit etc., mutta siitäkin huolimatta ainakin tuo yksilö oli hintansa väärti. Sittemmin olen aika montaa kalliimman pään Fenderiä soittanut, ja täytyy myöntää keskitason vehkeet (~1000 käytettynä) ovat keskimäärin jo muikeita soittimia.
 
Paskaa ja kallista ei vielä ole vastaan tullut. Gibsoneita en ole koskaan edes kokeillut, koska ne halvemmat sen osaston vermeet ovat jo olleet ikäviä kokemuksia. Pitäisi varmaan päästä jossain kokeilemaan kalliimman pään Gibsonia. Voishan niistäkin tykätä.

Haeroe: Pitäisi varmaan päästä jossain kokeilemaan kalliimman pään Gibsonia. Voishan niistäkin tykätä.
 
Joo. Minuakin kiinnostaisi kovasti kokeilla PRSn private stock tuotteita. Että onko ne hintaeron väärttejä. Pahoin pelkään, ettei niistä Suomesta löydy mistään kaupasta.