Kitarat: kitarakamat ›

Niinkin kallis vehje kun oma ibanezin v70 akustinen :))
 
Se on se tunnearvo ja kun siitä ei kuitenkaan sellaista summaa saa että kannattais luopua ;)

1990 Jackson Randy Rhoads Pro. Snow white pearl black bevels.
 
Palvellut minua yli 15 vuotta ansiokkaasti, ja tälläkin hetkellä ehdoton ykköskeppi. Onhan tuossa myös yksi USA Jackson, mutta ei se ole ikinä saanut sitä asemaa mikä Rähinä Rhoadsillani on. Tykkään toisen JB/Jazz mikeistä ja korinan soundista mutta ei se fiilis vaan ole sama... Olisko tossa jo sitä "vintage vibeä"?
 
Pari kertaa ÄRRÄ oli jo lähdössä:
Ekalla kerralla silloin kun moottoripyöräkuume oli niin kova että ajattelin realisoida kamoja. Olin olevinani niin stratomiehiä siihen aikaan. Koitin myydä kitaraa kaverilleni, mutta onneksi hänellä ei ollut rahaa.
 
Toinen läheltä piti tapaus oli kun torilla oli JUURI SE Dan Spitzin vanha trans black loimuvaahtera custom shop RR kultaosilla. Pyyntihintaa ei ollut käteisellä hallussa, joten koitin jälleen myydä kitaraa samalle kaverille, eikä rahaa taaskaan. No Spitz meni ohi, ja hyvä niin.
 
Kaverini muistelee silti tasaisin väliajoin että "ostan sen kyllä sitten kun siitä joskus luovut". En taida enää edes miettiä, sillä kolmas kerta saattaa olla jo kohtalokas.
 
Olen kelaillut custom shop randyn teettämistä ainakin 10 vuotta, mutta en vaan ole keksinyt mitä mä tuosta parantaisin. Ehkä se olisi juuri tuo edellä mainittu korina-jb/jazz yhdistelmä.
Nyt polttelee Kelly, mutta mitä järkeä ostaa 2500€ keppi vain jäädäkseen tuon varjoon?
 
Terveiset nuorelle miehelle (olet nyt ehkä 40-vuotias) Espooseen kehä III nurkille! Asuit silloin mamman kanssa 2-kerroksisessa rivitalossa muistaakseni aika lähellä kakkostietä siinä nykyisen Ikean vaiheilla.
Olit vähän krapulaisen oloinen kun tulimme lauantaina kaverin (josta tuli myöhemmin minulle best man) kanssa kitaraa ostamaan. Tarjosit punaista Marlboroa, mutta nyt olen ollut ilman tupakkaa jo yli 5 vuotta. Olit lähettänyt minulle (HUOM!) postissa valokuvan kitarasta. Se oli kolhuisempi kuin olin selostuksistasi ymmärtänyt, mutta halusin sen silti. Taisin jopa sanoa ääneen että "hyvässä kunnossa tuntuu olevan", sillä olin niin innoissani valkoisesta randystä. Minulta puuttui summasta sata markkaa, mutta et takertunut siihen.
Kaupat tehtiin ja kuitti kirjoitettiin ruutupaperille, joka on varmasi tallessa vielä jossain.
 
En tiedä oletko harmitellut kitaran myymistä mutta ainakin voin kertoa, että se pääsi parhaaseen kotiin. Olen todella rakastanut ÄRRÄäni ja vienyt sen tilanteisiin mitä en vielä silloin osannut kuvitellakaan. Sillä on soittettu kämpällä, kotona, kirkossa, festarilavalla, kulttuurimörskässä ja ties missä ties mitä musiikkityylejä. Se on kitaroistani paras ja monipuolisin. Siinä on selkeä, napakka, kuulas ja terve soundi joka taipuu ihan mihin tahansa. Vaikka minulla on hyvä tele, ottaisin silti countrykeikalle ärränikin.

Miklo: 1990 Jackson Randy Rhoads Pro. Snow white pearl black bevels.
 
Palvellut minua yli 15 vuotta ansiokkaasti, ja tälläkin hetkellä ehdoton ykköskeppi. Onhan tuossa myös yksi USA Jackson, mutta ei se ole ikinä saanut sitä asemaa mikä Rähinä Rhoadsillani on. Tykkään toisen JB/Jazz mikeistä ja korinan soundista mutta ei se fiilis vaan ole sama... Olisko tossa jo sitä "vintage vibeä"?
 
Pari kertaa ÄRRÄ oli jo lähdössä:
Ekalla kerralla silloin kun moottoripyöräkuume oli niin kova että ajattelin realisoida kamoja. Olin olevinani niin stratomiehiä siihen aikaan. Koitin myydä kitaraa kaverilleni, mutta onneksi hänellä ei ollut rahaa.
 
Toinen läheltä piti tapaus oli kun torilla oli JUURI SE Dan Spitzin vanha trans black loimuvaahtera custom shop RR kultaosilla. Pyyntihintaa ei ollut käteisellä hallussa, joten koitin jälleen myydä kitaraa samalle kaverille, eikä rahaa taaskaan. No Spitz meni ohi, ja hyvä niin.
 
Kaverini muistelee silti tasaisin väliajoin että "ostan sen kyllä sitten kun siitä joskus luovut". En taida enää edes miettiä, sillä kolmas kerta saattaa olla jo kohtalokas.
 
Olen kelaillut custom shop randyn teettämistä ainakin 10 vuotta, mutta en vaan ole keksinyt mitä mä tuosta parantaisin. Ehkä se olisi juuri tuo edellä mainittu korina-jb/jazz yhdistelmä.
Nyt polttelee Kelly, mutta mitä järkeä ostaa 2500€ keppi vain jäädäkseen tuon varjoon?
 
Terveiset nuorelle miehelle (olet nyt ehkä 40-vuotias) Espooseen kehä III nurkille! Asuit silloin mamman kanssa 2-kerroksisessa rivitalossa muistaakseni aika lähellä kakkostietä siinä nykyisen Ikean vaiheilla.
Olit vähän krapulaisen oloinen kun tulimme lauantaina kaverin (josta tuli myöhemmin minulle best man) kanssa kitaraa ostamaan. Tarjosit punaista Marlboroa, mutta nyt olen ollut ilman tupakkaa jo yli 5 vuotta. Olit lähettänyt minulle (HUOM!) postissa valokuvan kitarasta. Se oli kolhuisempi kuin olin selostuksistasi ymmärtänyt, mutta halusin sen silti. Taisin jopa sanoa ääneen että "hyvässä kunnossa tuntuu olevan", sillä olin niin innoissani valkoisesta randystä. Minulta puuttui summasta sata markkaa, mutta et takertunut siihen.
Kaupat tehtiin ja kuitti kirjoitettiin ruutupaperille, joka on varmasi tallessa vielä jossain.
 
En tiedä oletko harmitellut kitaran myymistä mutta ainakin voin kertoa, että se pääsi parhaaseen kotiin. Olen todella rakastanut ÄRRÄäni ja vienyt sen tilanteisiin mitä en vielä silloin osannut kuvitellakaan. Sillä on soittettu kämpällä, kotona, kirkossa, festarilavalla, kulttuurimörskässä ja ties missä ties mitä musiikkityylejä. Se on kitaroistani paras ja monipuolisin. Siinä on selkeä, napakka, kuulas ja terve soundi joka taipuu ihan mihin tahansa. Vaikka minulla on hyvä tele, ottaisin silti countrykeikalle ärränikin.
 
Hieno stoori! :)
 
Aika erikoinen kyllä tuo keppi. Mäkin tahdon Korina Rändyn :o

Lisään vielä tämän:
 
Randy on käsittääkseni ihan normi puilla;
Kaula vaahteraa läpi rungon, rungon "siivet" poppelia. Mikit Jacksonin omat aktiivimikit mid boostilla.
 
JJ-1 sen sijaan on korinaa. Mikkeinä Seymour Duncan JB/Jazz.

Ensimmäinen sähkökitara, Excelin 200e stratokopio. Siitä en luovu. Mikit on paskat, kaula on paska, mutta silti siinä on sitä fiilistä soittaa sillä. Onhan se lisäksi eka sähköskeba, jolla on ne ekat keikat vedetty ja biisit luotu. Tunnearvo on mittaamaton. Kaverina Excelille pidän tuon Behringerin pienen bassocombon, mikä täysin ummikolle huijattiin mukaan "hyvänä vahvistimena". Voi ainakin nauraa itselle kun masentaa soittaminen, että mistä sitä onkaan lähdetty...:D

Reverend Charger P90. Tobacco burst. Hyvä ja monipuolinen blues/rock/roots kitara.

Ah, niitä on nyt kaksi joista en luovu.
 
Aikasemmat on lähteny kävelemään nykyisen Anders Liljeströmin (liljestromguitars.com) les paul mallin alta. Parannuksia elektroniikan osalta oon valmis kokeilee, mut muuten toi keppi sopii käsiin hullun hyvin. Onha se sentään custom made.
 
Toinen on Martinin elektroakustinen D16-gt malli. Mikkinä toimii pietzon b-band, joten kantta ei oo rikottu, mut ulkoset etuasteet lähes pakollisia että saa kitarasta volymea irti ilman kiertoa.
 
Mut kyl se on niin et ku löytyy hyvä keppi käteen, ni ei siit kannata luopua. Soundi lähtee kuitenkin sormista, sustainilla, attackilla ja resonoinnilla ei tee mitää jos sormet ei osu kohilleen ajois ja pysy siellä ja helpoitenhan se onnistuu kepillä minkä kaa synkkaa.

Jaa mistäkö en luovu...kyllä se on tämä PRS Standard, joka täytyy pitää, kun vaikka kuinka yritän sitä myydä, niin kukaan ei suostu sitä ostamaan ;)

Confidentum: Jaa mistäkö en luovu...kyllä se on tämä PRS Standard, joka täytyy pitää, kun vaikka kuinka yritän sitä myydä, niin kukaan ei suostu sitä ostamaan ;)
 
PRS:t on järkyttävän ylihintaisia.

Krice: PRS:t on järkyttävän ylihintaisia.
 
Perustelut eivät olisi pahitteeksi...

Räbbänä: Perustelut eivät olisi pahitteeksi...
 
Katsopa niitä hintoja vaikka Thomannin sivuilta. Katso silmillä ja näe!

Krice: Katsopa niitä hintoja vaikka Thomannin sivuilta. Katso silmillä ja näe!
 
Pelkkää hintaa on huono tuijottaa, jos ei omaa kokemusta tuotteesta. On tainnut rakentaja puitakin pikkasen paremmin valkkailla kuin kollega kaukoidän tehtaalla, jossa on vain tärkeintä saada mahdollisimman monta, jotakuinkin tasalaatuista, keppiä liukuhihnalta tulemaan.

Krice: PRS:t on järkyttävän ylihintaisia.
 
Minulle riittäisi semmoinen järkyttävä ylihinta oikke hyvin - yhtään enempää ei tarttis olla :) Sorry tämä OT, ei ole tarkoitus toria tänne perustaa. Ihan oikeesti kitara josta en luovu on eka Landola vuodelta 69

Räbbänä: Perustelut eivät olisi pahitteeksi...
 
Moista lausuntoa ei voi oikein järjellisesti perustella, se on vaan yhden ihmisen yksityinen näkökanta. Ehkä valmistaja ei ole tarkoittanut(kaan) kitaroitaan moiselle kohderyhmälle? Toki on todettava, ettei nuo "paremman luokan" PRS-kitarat ole lainkaan persaukisten vehkeitä. Sen sijaan ammattimiesten työkaluiksi ovat hyviä varmaan, jos siitä "PRS-tatsista" pitää. =)

fox: Moista lausuntoa ei voi oikein järjellisesti perustella, se on vaan yhden ihmisen yksityinen näkökanta. Ehkä valmistaja ei ole tarkoittanut(kaan) kitaroitaan moiselle kohderyhmälle? Toki on todettava, ettei nuo "paremman luokan" PRS-kitarat ole lainkaan persaukisten vehkeitä. Sen sijaan ammattimiesten työkaluiksi ovat hyviä varmaan, jos siitä "PRS-tatsista" pitää. =)
 
No mielipiteet juuri pitääkin perusteella. Jotenkin tulee tuosta Kricen heitosta heti mieleen: "PRS:t ovat ylihintaisia, koska minun kuukausipalkallani ei koskaan ole moista vara ostaa."

Räbbänä: No mielipiteet juuri pitääkin perusteella. Jotenkin tulee tuosta Kricen heitosta heti mieleen: "PRS:t ovat ylihintaisia, koska minun kuukausipalkallani ei koskaan ole moista vara ostaa."
 
No, enhämminä tuollasta pointtia osannu hakea.. ;)
Perinteikkäästi eräät jenkkilän-valmistajat ovat soittimensa hinnoitelleet! Alemman tason soittimet ovat opiskelijoille ja aloittelijoille, seuraava taso onkin sitten jo ammattilaistaso, ja sitten on parhaaseen jenkkityyliin se "fiinimpi" ammattilaistaso lisätyillä silmäkarkkiominaisuuksilla kustannusta vastaavaan hintaan tietenkin!

fox: No, enhämminä tuollasta pointtia osannu hakea.. ;)
Perinteikkäästi eräät jenkkilän-valmistajat ovat soittimensa hinnoitelleet! Alemman tason soittimet ovat opiskelijoille ja aloittelijoille, seuraava taso onkin sitten jo ammattilaistaso, ja sitten on parhaaseen jenkkityyliin se "fiinimpi" ammattilaistaso lisätyillä silmäkarkkiominaisuuksilla kustannusta vastaavaan hintaan tietenkin!
 
Joopas....Sekin on joistakin sitten huono asia,jos kitara on halpa...Ainakin nyt Melody Makerista olen lukenut,että:eioleoikeagibson" ja "eimuutatekemistägibsoninkanssakuinnimi".....

Se on varma et tuleva rkangas hellcat customia en myy.
Nimikirjaimet ja kaikki just viimosen päälle, pitää iha hillitön rahapula/konkurssi tulla, et joutuu myymään.

CeeCeeÄr: Joopas....Sekin on joistakin sitten huono asia,jos kitara on halpa...Ainakin nyt Melody Makerista olen lukenut,että:eioleoikeagibson" ja "eimuutatekemistägibsoninkanssakuinnimi".....
 
Mm'm.. näin on joskus kyllä saanu kuulla.. ;) Vallankin juuri noist kummankin hyvin tuntemista malleista.. =) Taas toisaalta, jos en olis aikoinaan sitä SG-rungollista MM:a myyny, niin varmaan siitä sais jo ehkä "vintagelisää" reilummin..

Eka OMA kitarani on se, josta en varmasti (lue todennäköisesti) luovu. Tuossa vieressä odottaa kutsuvasti parempia (tai tiedä siitäkään...) mutta ainakin valmiimpia päiviä.
 
Kyseessä siis omatekele hevikirvessähellys täynnä tekijänsä tuskaa ja turhautumista ku on niin laiska ettei oikein etene. Paitsi nyt viimesen parin päivän aikana on edenny enemmä kuin koko projektin aikana jos ei lasketa suunnitteluun ja haaveiluun käytettyä aikaa... Huomenna jatkuu seuraavien patentti-ideoiden kehittely ja mahdollinen ostelu reissu suureen maailmaan.
 
Ja voisi kiitoksen antaa m.netille passiivisesta tuesta ja itsevarmuuden luomisesta. Ehkä joskus tässä vielä kysellään aktiivisemmin neuvoja...
 
Toinen vois olla tuo "pitkään ja hartaasti" palvellut (ikuis)laina Squier. Jostain syystä kiva mun käteen moneen muuhun nähen (parempiaki oon kyllä kokeillu) ja tunnetta on tiivistyny puusta tai siihen rinnastettavasta aineesta valmistettuun jousipyssyyn/sytykkeeseen/keihääseen ihan mukavasti muttei oikeen muuta. Mutta eihän sitä muuta tarvikkaan... Sieluhan se on mikä ratkaisee. Tai tunne. Miksi kukin haluaa kutsua.