Kitarat: kitarakamat ›

Juha Ruokangas:
 
"Tarkastellaan sähkökitaraa ensin ilman sähköjä. Kun kitaristi ottaa kitaran syliin ja soittaa sitä ilman vahvistinta, kokemus kitaran soinnin laadusta muodostuu luonnollisesti siten, että kieli soi, ja kielen energiaa siirtyy itse soittimeen, joka sitten myöskin soi (värisee) - ja soittaja aistii tämän kaiken paitsi korvin, myös siten että kapine väräjää sylissä. Vaikka kymmenessä eri kitarassa olisi täsmälleen samat kielet kiinni, niin jokainen soittimista kuulostaa akustisesti soitettuna erilaiselta. Tähän vaikuttaa kaikki - puumateriaalit, talla, soittimen rakenne, lavan kulma... Eli fyysisenä kappaleena kukin soitin soi omalla tavallaan, ja tämän sitten aistii kuka soittaja mitenkin. Oleellista on myös ymmärtää että nimenomaan soittaja kykenee tarkimmin havainnoimaan soittimien välisiä eroja. Kun kitaraa kuuntelee vierestä, pystyy edelleen kuulemaan eroja, mutta fyysinen kokemus ei välity kun soitin ei ole omassa sylissä. Tähän asti aika maalaisjärjellä hyväksyttävissä oleva asia, eikö näin?
 
Pari esimerkkiä - edelleen ilman sähköjä soitettaessa. Jos tehdään juuri kaadetusta märästä puusta kitara ja laitetaan siihen kielet kiinni, niin soitin soi äärimmäisen huonosti. Märkä ja painava puu imee kielestä kaiken energian ja sammuttaa sen nopeasti. Kitara kuulostaa "märältä lapaselta". Jos taas tehdään kitara kuivista, kevyistä ja jäykistä puumateriaaleista, niin kieli sytyttää soittimen soimaan - ja kyseisen soittimen ominaisuuksista riippuen soittaja sitten aistii ehkä että "onpas hyvä botne", "sopivasti alamiddleä", "kylläpäs soi lujaa", "aika nenäkäs" - tai mitä nyt vaan, riippuen siitä mitä taajuusalueita kielet eniten värisyttävät missäkin kitarassa. Soittaja aistii ääniaallot ja värinät joita kielestä siirtyy soittimeen, ääniaallot jotka siirtyvät soittimen rungosta ja kaulasta takaisin kieleen - aallot vahvistavat toisiaan, vaimentavat toisiaan jne. soittimen ja kielen ominaisuuksista sekä soittajan tatsista riippuen. Oleellista on huomioida että kaikki se energia joka soitinta värisyttää, on ilman vahvistinta soitettaessa peräisin kitaran kielten värähtelystä.
 
Sitten kun sähkökitara kytketään vahvistimeen, tilanteen luonne muuttuu. Nyt signaaliketju onkin monimutkaisempi - kun soittaja näppää kieltä, akustisesti tapahtuu edelleen samoja asioita kuin ilman sähköjä tapahtui, mutta nyt kaiuttimesta tuleva ääni peittää osittain tai kokonaan kitaran akustisen äänen alleen. Kielen ääni (jota soittimen "ominaisvärinä" on muokannut jonkin verran) siirtyy magneettimikin välityksellä kitarajohtoon, siitä vahvistimeen ja kaiutinelementtiin - ja sitten huoneeseen. Nyt soittajan aistimus kitaran äänestä koostuukin monimutkaisemmasta kokonaisuudesta - mutta tyypillisesti soittaja on aistivinaan edelleen "sopivasti alamiddleä", mikäli sitä oli soittimessa jo akustisestikin rämpytellessä. Ja kun volaa kääntää isommalle, niin tuntuisi että aina vaan paranee. Kitaran hyvät ominaisuudet tuntuvat korostuvan. Kaiuttimesta tulevat ääniaallot värisyttävät nekin osaltaan koko soitinta, erityisesti kunkin soittimen herkimmin soivia taajuusalueita. Mutta tilanne on aivan toinen kuin ilman vahvistinta soitettaessa - nyt kitaran kielet saavatkin energiaa kolmesta eri suunnasta: 1) soittajan sormista, 2) kaiuttimesta ja huoneen kautta heijastuvista ääniaalloista sekä 3) soittimesta peräisin olevista värinöistä, joissa korostuvat ne taajuusalueet ja kerrannaiset jotka kussakin soittimessa eniten pyrkivät resonoimaan. Kitara toimii siis kaiuttimesta huoneeseen sinkoutuvan äänienergian avulla eräänlaisena "passiivisena vahvistimena" kielelle, muokaten sitä mitkä kerrannaiset ja taajuusalueet korostuvat eniten signaalissa jonka magneettimikit poimivat. Akustinen takaisinkytkentä (feedback) on tälle ilmiölle aika osuva nimi.
 
Eli takaisin alkuperäiseen kysymykseen - kun puhun puiden vaikutuksesta saundiin, tarkoitan sekä akustista sointia että sähköistä sointia. Akustista sointia on mahdollista tarkastella irrallaan sähköisestä soinnista, mutta sähköiseen sointiin noin ilmiönä vaikuttaa aina kitara akustisena soittimena, sähköinen signaaliketju kokonaisuutena, huone jossa soitetaan - sekä toki oleelliselta osaltaan se, kuka soitinta pitää kädessään."
 
Yleiseen käsitykseen ja tutkimustietoon perustuva yleistajuinen kuvaus puiden vaikutuksesta sähkökitaran sointiin.

FensonGibder: Mikä on niin?
 
Perustele
- että ne erot tulevat puista
- ja miksi ne tulevat vain puista
- miten erotat mikä tulee puusta ja mikä muusta (kerro meille puukorville)
- kuinka suuri osuus eroista tulee puusta
- mitä puu tekee sille materia-aallolle jotta ero syntyy
- ja miten se ero käytännössä siirtyy sinne kieleen takaisin
 
Kaikki tähänastiset selitykset ovat sisältäneet fysikaalisesti mahdottomia ehdotuksia. Koittakaa koostaa järkevä kokonaisuus jossa kaikki lenkit ovat vahvoja ja uskottavia.
 
Elä hermostu, eläkä laita sanoja mun suuhun.
 
Mä en tiedä paljonko itse puumateriaalit ja paljonko rakenteelliset ominaisuudet vaikuttaa. Enkä väittänytkään niiden vaikuttavan, mutta kaikissa näissä esitetyissä todisteissa on todettu niiden vaikuttavan. Kun rakenteesta muutetaan vain runkomateriaali, käyrä muuttuu --> runkomateriaalilla on vaikutusta. Se, että kelle se on merkittävä ero, on semantiikkaa.
 
Aaltoliike matkaa kitaran kielistä tallan kautta runkoon/kaulaan. Tällöin runko ja kaula lähtevät resonoimaan. Jo pelkästäänhän tämä aiheuttaa esimerkiksi mikrofonin sijainnin hienoista huojumista. Aaltoliike heijastelee sitten ympäristöön, myös takaisin tallaan ja sitä kautta kieleen. Taas, tämän merkittävyys riippuu aika monesta tekijästä.
 
Aallollahan on harmonisia kerrannaisia. Eli kyseessä ei ole tasan pelkästään yksi värähtelevä taajuus. Väliaine voi muuttaa näiden harmonisten kerrannaisten suhteita niin, että äänenväri/painotukset sekoittuvat. Esimerkkinä, runko tuo peliin mukaan aavistuksen lisää alakertaa.
 
Kuten Strandberg totesi, näitä vaikutuksia saadaan kyllä minimoitua. Kyllä se on niin, että jos soittelee jollain perus-mallintavalla, niin aika saatanan sama se on mistä vanerista se kitara on tehty. Kun mennään kuitenkin analogisiin vehkeisiin, niin AD/DA-muunnos häviää värittämästä soundia. Laadukas ja dynaaminen vahvistin tuo entisestään sitä vivahde-eroa esiin.

Huh, jo 22 sivua väittelyä siitä vaikuttaako puu kitaran sointiin. Vaikea käsittää miten joku vähänkään asiasta ymmärtävä voisi edes kiistää asiaa. Mä en todellakaan ole mikään experttia, mutta kyllähän sen jo maalaisjärkikin sanoo, että se vaikuttaa.
 
Täytyy tosin myöntään, että silloin kun aloitin soittoharrastukseni mun oli vaikea hahmottaa eri kitaroiden soundien eroa. Ajan mittaan korva alko niitä paremmin tunnistamaan, ihan samanlailla kuin sitä oppi musiikkia kuunnellessa oppi kuulemaan ja erottelemaan eri yksityiskohtia.
 
Kyllä mä ainakin tunnistan omissa kitaroissani erot hyvinkin selkeästi ja ainakin minusta eri puulajit luovat kitaralle tietyn ominaisoundin, ikäänkuin pohjavärin. Seinältä löytyy pari leppärunkoista, pari lehmusrunkoista, yksi mahonkinen (niitä on ollut ja mennyt useita) ja kyllä noissa on ihan selkeästi eroja. Nämä leppärunkoiset on selvästi läpitunkevampia ja erottelevempia, lehmukset pehmeämpiä, suht. neutraaleita, ehkä hieman middlevoittoisia (tosi mielyttäviä omaan korvaani) ja mahonkiset hieman tummempia soundiltaan.
 
Toki yksilöerojakin on, huonosto palasta leppää saadaan varmasti myös huonommin soiva, vääriä asioita korostava soitin jossa lepän "ominaissointi" saadaan ikäänkuin tukahdettua. Uskoisin, että tässäkin on yksi syy minkä takia halvemman hintaluokan soittimet kuulostavat monesti huonommilta kuin kalliimmat vaikka muuten speksit ja säädöt olisivatkin vastaavat.

Jätän nämä vain tähän:
 
Trussart: https://www.youtube.com/watch?v=w-5TdvVnL5A
Peksi-Jem: https://www.youtube.com/watch?v=9AIdFlrn--c

Mr. Speed: Elä hermostu, eläkä laita sanoja mun suuhun.
 
Mä en tiedä paljonko itse puumateriaalit ja paljonko rakenteelliset ominaisuudet vaikuttaa. Enkä väittänytkään niiden vaikuttavan, mutta kaikissa näissä esitetyissä todisteissa on todettu niiden vaikuttavan. Kun rakenteesta muutetaan vain runkomateriaali, käyrä muuttuu --> runkomateriaalilla on vaikutusta. Se, että kelle se on merkittävä ero, on semantiikkaa.
 
Miten sitten kuvailisit eroa, jos sellainen mielestäsi on? Puhutte eroista, mutta kukaan ei ole sitä pystynyt kvalitatiivisesti määrittelemään. Puhutte siis yhdessä asiasta jota ei ole edes määritelty. Hassua.
 
Aaltoliike matkaa kitaran kielistä tallan kautta runkoon/kaulaan.
 
Tallan kautta kaulaan. Puhut hassuja.
 
Väliaine voi muuttaa näiden harmonisten kerrannaisten suhteita niin, että äänenväri/painotukset sekoittuvat. Esimerkkinä, runko tuo peliin mukaan aavistuksen lisää alakertaa.
 
Miten se muuttaa äänenväriä? Siis fyysikaalisesti selitettynä? Keksit jutun.
 
Kuten Strandberg totesi, näitä vaikutuksia saadaan kyllä minimoitua.
 
Tässä olemme samaa mieltä; stranberg myösi että mikit muuttavat saundia. Sen jälkeen hän sanoi, että puu saattaa muuttaa saundia. Mikeistä oli varma, puista ei. Iso ero.

FensonGibder: Miten sitten kuvailisit eroa, jos sellainen mielestäsi on? Puhutte eroista, mutta kukaan ei ole sitä pystynyt kvalitatiivisesti määrittelemään. Puhutte siis yhdessä asiasta jota ei ole edes määritelty. Hassua.
 
Jos jaksaisin, ottaisin möntin rautalankaa ja vääntäisin sinulle kitaran siitä. Mutta koska tiedän sinun saivartelevan, en taida myöskään sen takia viitsiä. Tiedätkö millaisia erilaiset soundit ovat? Mieti vaikka sitä, kun mikin vaihtaa, soundi muuttuu. Mihin suuntaan? Riippuu siitä mihin suuntaan sitä vaihdetaan. Joissain tapauksissa signaali kuumenee, joissain kylmenee, lisäksi usein taajuusvaste muuttuu. Sama homma puissa. Se kuulostaa ERILAISELTA = Soundi muuttuu.
 
Jokaikisessä tutkimuksessa näkee jokaikiseltä kuvaajalta, että myös rungon vaihto muuttaa taajuusvastetta. Tämä tukee jokaikistä sinua vastaan esitettyä empiiristä havaintoa. Erilaisella rakenteella olevat kitarat (myös materiaalien osalta) soundaavat ERILAISELTA. Valmistustoleransseista ja puun ominaisuuksista (orgaaninen, ei missään nimessä tasalaatuinen) johtuen jokainen kitara on enemmän ja vähemmän yksilö. Samat valmistustoleranssit koskevat myös mikkejä, potikoita ja kieliä. Puun vaikutus soundiin on siinä määrin aika hankala testata, koska kaikella on oma valmistustoleranssinsa ja kitara kokonaisuutena vaikuttaa soundiin. Tässä kannattaa nyt huomioida se, että (käytännössä) kaikki muut tässä ketjussa ovat yrittäneet tätä sinulle sanoa, ja sinä sanot ettei puuosilla ole merkitystä.
 
Tallan kautta kaulaan. Puhut hassuja.
 
Nyt taidetaan mennä saivartelun puolelle? ;) Onko eväät syöty vai etkö oikeasti ymmärtänyt mitä tarkoitin?
 
Miten se muuttaa äänenväriä? Siis fyysikaalisesti selitettynä? Keksit jutun.
 
Kuten sanoin, harmoonisten kerrannaisten suhteena. Tietyt kerrannaiset korostuvat enemmän kuin toiset. Jos et usko, niin katso niiden tutkimuksien käppyröitä. Siitähän sen näet jos kuulo ei toimi.
 
Tässä olemme samaa mieltä; stranberg myösi että mikit muuttavat saundia. Sen jälkeen hän sanoi, että puu saattaa muuttaa saundia. Mikeistä oli varma, puista ei. Iso ero.
 
Tätähän kukaan ei ole yrittänyt kieltää. Itsekin sanoin että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Miksi sinä sotket tätä tähän? Tämähän on vähän sama kuin perustelisi tuulivoiman haitallisuutta ydinvoiman haitoilla, ne eivät ole toisiaan pois sulkevia asioita, eivätkä liity toisiinsa.

Mr. Speed:
Jokaikisessä tutkimuksessa näkee jokaikiseltä kuvaajalta, että myös rungon vaihto muuttaa taajuusvastetta.
 
Kyten yleensä olette osin oikeassa. Ja kun olette osin oikeassa, luulette asian olevan fakta.
 
Valitettävästi tässäkin tapauksessa ne käppyräfaktat kertovat aivan erilaisesta lopputuloksesta:
Sähköisestä käppyrästä kun ei nimittäin löydy ollenkaan vastetta akustisesta soinnista. Se on tutkimuksen johtopäätöksen syy - kun ette ole sitä tajunneet,vaan 80 sivua ihmetellyt, miten mittaaja on tullut eri lopputulokseen kuin te.
On turha enää tulla mutuilemaan päinvastaista. Siitä vaan klasisilmä käteen ja vertailemaan.
 
Tämä tukee jokaikistä sinua vastaan esitettyä empiiristä havaintoa..
 
Empiria, shmempiria.
Tämä sana on saanut täysin merkityksettömän soinnin tämän problematiikan selvittämisessä. Jokaisella on oma mielipide eroista, joita ei ole edes m ä ä r i t e l t y.
Hassua, että olette jostain näin epämääräisestä samaa mieltä.
 
Sitten kun kysytään tarkemmin alkaa matrix-tyyppinen väistely ja epämääräisyys joka hakee kvanttifysikasta vertaistaan.

FensonGibder: Kyten yleensä olette osin oikeassa. Ja kun olette osin oikeassa, luulette asian olevan fakta.
 
Valitettävästi tässäkin tapauksessa ne käppyräfaktat kertovat aivan erilaisesta lopputuloksesta:
Sähköisestä käppyrästä kun ei nimittäin löydy ollenkaan vastetta akustisesta soinnista. Se on tutkimuksen johtopäätöksen syy - kun ette ole sitä tajunneet,vaan 80 sivua ihmetellyt, miten mittaaja on tullut eri lopputulokseen kuin te.
On turha enää tulla mutuilemaan päinvastaista. Siitä vaan klasisilmä käteen ja vertailemaan.
 
.
 
Empiria, shmempiria.
Tämä sana on saanut täysin merkityksettömän soinnin tämän problematiikan selvittämisessä. Jokaisella on oma mielipide eroista, joita ei ole edes m ä ä r i t e l t y.
Hassua, että olette jostain näin epämääräisestä samaa mieltä.
 
Sitten kun kysytään tarkemmin alkaa matrix-tyyppinen väistely ja epämääräisyys joka hakee kvanttifysikasta vertaistaan.
 
Tätä kutsutaan pilkun nussinnaksi.

Ilelee: Kyllä mä ainakin tunnistan omissa kitaroissani erot hyvinkin selkeästi ja ainakin minusta eri puulajit luovat kitaralle tietyn ominaisoundin, ikäänkuin pohjavärin. Seinältä löytyy pari leppärunkoista, pari lehmusrunkoista, yksi mahonkinen (niitä on ollut ja mennyt useita) ja kyllä noissa on ihan selkeästi eroja. Nämä leppärunkoiset on selvästi läpitunkevampia ja erottelevempia, lehmukset pehmeämpiä, suht. neutraaleita, ehkä hieman middlevoittoisia (tosi mielyttäviä omaan korvaani) ja mahonkiset hieman tummempia soundiltaan.
 
Tästä se iso ongelma juuri syntyy, kun näitä mielipiteitä samasta aiheesta on niin laidasta laitaan. Monen mielestä mahonki lespa on tumma, monen taas kirkas. Meidän treeniksellä kirkkain ja leikkaavin kitara on täysmahonkinen. Jäsen Gabe taas oli soittanut lepästä tehtyä, joka oli tumma. Aivan samanlaisia ristiriitaisuuksia on esimerikiksi kaiuttimissa tai jopa piuhoissa. Toisen empiirinen kokemus on aivan päinvastainen, kuin toisen. Jospa ne erot johtuvatkin piuhoista, eikä puista.

markkuilari: Tästä se iso ongelma juuri syntyy, kun näitä mielipiteitä samasta aiheesta on niin laidasta laitaan. Monen mielestä mahonki lespa on tumma, monen taas kirkas. Meidän treeniksellä kirkkain ja leikkaavin kitara on täysmahonkinen. Jäsen Gabe taas oli soittanut lepästä tehtyä, joka oli tumma. Aivan samanlaisia ristiriitaisuuksia on esimerikiksi kaiuttimissa tai jopa piuhoissa. Toisen empiirinen kokemus on aivan päinvastainen, kuin toisen. Jospa ne erot johtuvatkin piuhoista, eikä puista.
 
tai korvista.

johanssen: tai korvista.
 
Niin. Kaikkein suurin muuttuja on ihminen vaikka tämä poterokeskustelu sotiikin tuota havaintoa vastaan.

Oma täysin epätieteellinen ja vähäiseen kokemukseen perustuva näkemykseni on, että lankkumallisessa sähkökitarassa kaula ja siis samalla sen puut vaikuttavat soundiin paljon, runko sitten vähemmän. Esim. oma varsin mitättömällä rungolla varustettu matkakitarani soi ihmeen hyvin (joskin täysikokoiset kitarat vievät voiton). Siinä ei ole runkoa kuin sen verran että talla ja pari potikkaa mahtuu mukaan. Eikä kaulan suhteenkaan mennä mitenkään yksioikoisesti tyyyliin että mitä paksumpi kaula sitä "parempi" soundi. Erilainen kyllä hyvinkin.

Kitara on kokonaisuus ja kaulanvaihto saattaa muuttaa kitaran sointia paljon tai ei yhtään. Kysymys on myös siitä miten kaula ja runko sopivat yhteen. Jos kaula ja runko vaimentavat toisiensa resonassia on kitara tumpumpi, jos tas pelaavat hyvin yhteen soi kitara akustisesti hyvin. SItten voidaan taas aloittaa vääntö vaikutaako sähköiseen saundiin. Totta hitossa vaikuttaa. Eikä kyseessä ole suinkaan pekkkä leppä vs. saarnibody-vääntö.
 
Aikoinaan kun 25-vuotisjuhlastrato (anniversary) tuli myyntiin oli se yleensä todella kuollut pölkky. Moni päätyi kaulan vaihtoon ja se usein paransi sointia. Nythän noi on jo sen verran vanhoja että jotkut on ruvenneet vanhemmuuttaan soimaan ihan hyvin.

Puut eivät vaikuta tippaakaan soundiin minun Flaxwoodissa.

Zeeboo: Puut eivät vaikuta tippaakaan soundiin minun Flaxwoodissa.
 
Kyllä vaikuttaa. Siinä komposiittimassassa on puukuitua.

hollstro: Kyllä vaikuttaa. Siinä komposiittimassassa on puukuitua.
 
Joo, mutta kyllä se soundi tulee martiisimuovista ;)
 
> end of rölö;

hollstro: Kitara on kokonaisuus ja kaulanvaihto saattaa muuttaa kitaran sointia paljon tai ei yhtään. Kysymys on myös siitä miten kaula ja runko sopivat yhteen. Jos kaula ja runko vaimentavat toisiensa resonassia on kitara tumpumpi, jos tas pelaavat hyvin yhteen soi kitara akustisesti hyvin. SItten voidaan taas aloittaa vääntö vaikutaako sähköiseen saundiin. Totta hitossa vaikuttaa. Eikä kyseessä ole suinkaan pekkkä leppä vs. saarnibody-vääntö.
 
Aikoinaan kun 25-vuotisjuhlastrato (anniversary) tuli myyntiin oli se yleensä todella kuollut pölkky. Moni päätyi kaulan vaihtoon ja se usein paransi sointia. Nythän noi on jo sen verran vanhoja että jotkut on ruvenneet vanhemmuuttaan soimaan ihan hyvin.
 
Ei tässäkään nyt oikeastaan oteta kantaa siihen, soundaako eri puut erilaisilta sähköisesti. Jos runko ja kaula ei sovi yhteen niin vaikuttaa soimiseen, mutta onko tällä vaikutusta äänensävyyn, huonosti sopivat puut soi huonosti puulajista riippumatta. Mä ymmärrän kyllä miten tuosta saadaan se ajatusketju, että jos puut voi pilata soundin niin silloin ne vaikuttaa soundiin, eli loogisesti ne voi vaikuttaa myös vain vähän, mutta ei tuo todista että eri puulajit huonontaa soundia eri tavalla. Tässä ei taas liikaa kannata luottaa siihen maalaisjärkeen.
 
E: Vähän huonosti ehkä sanailtu, tässä siis ei ollut tarkoitus väittää faktaksi mitään, vaan pohtia asiaa. En tuota tekstiä sotke menee vaan ajatus sekaisin kokonaan.

Genitalripper: Ei tässäkään nyt oikeastaan oteta kantaa siihen, soundaako eri puut erilaisilta sähköisesti. Jos runko ja kaula ei sovi yhteen niin vaikuttaa soimiseen, mutta onko tällä vaikutusta äänensävyyn, huonosti sopivat puut soi huonosti puulajista riippumatta. Mä ymmärrän kyllä miten tuosta saadaan se ajatusketju, että jos puut voi pilata soundin niin silloin ne vaikuttaa soundiin, eli loogisesti ne voi vaikuttaa myös vain vähän, mutta ei tuo todista että eri puulajit huonontaa soundia eri tavalla. Tässä ei taas liikaa kannata luottaa siihen maalaisjärkeen.
 
Joo, ongelma on se, että skeptikot lähtee siitä liikkeelle, että puulajien pitäisi olla tunnistettavia. Osa puolustajista on tätä mieltä, mutta itse en. Mun mielestä jokainen kitara on kokonaisuus, joissa joka ikinen osa vaikuttaa soundiin ja tästä syystä mitään selkeää ominaispiirrettä on vaikea vetää esiin.
 
Lisäksi mahongilla ja mahongilla on eroa. Afrikkalainen mahonki on usein melko raskasta ja soundi on tummempi kun taas Keski-Amerikan mahonki on usein kevyempää ja soundi on "ilmava" ja tasapainoinen.

Mr. Speed: Joo, ongelma on se, että skeptikot lähtee siitä liikkeelle, että puulajien pitäisi olla tunnistettavia...
 
..Afrikkalainen mahonki on usein melko raskasta ja soundi on tummempi kun taas Keski-Amerikan mahonki on usein kevyempää ja soundi on "ilmava" ja tasapainoinen.
 
Harvoin sitä mies tyrmää sanomansa samassa postauksessa..
 
Ja lisäksi: tiheydellä ja sähköisellä äänen sävyllä ei ole mitään tekemistä toisensa kanssa.

markkuilari: Tästä se iso ongelma juuri syntyy, kun näitä mielipiteitä samasta aiheesta on niin laidasta laitaan. Monen mielestä mahonki lespa on tumma, monen taas kirkas. Meidän treeniksellä kirkkain ja leikkaavin kitara on täysmahonkinen. Jäsen Gabe taas oli soittanut lepästä tehtyä, joka oli tumma. Aivan samanlaisia ristiriitaisuuksia on esimerikiksi kaiuttimissa tai jopa piuhoissa. Toisen empiirinen kokemus on aivan päinvastainen, kuin toisen. Jospa ne erot johtuvatkin piuhoista, eikä puista.
 
No tuohon voi vaikuttaa moni muukin asia. Jo pelkästää se minkälaisen kokonaisuuden läpi pitäisi leikata määrittää vahvasti sitä millä taajuuksilla erottuu parhaiten.
 
Enkä ainakaan itse väitä, että jos lähtisin tekemään mahdonkisesta bodystä kitaraa, se olisi välttämättä tumma, mutta uskoisin että mahdollisuudet siihen ovat suuremmat kuin jos lähtisin tekemään samaa kokonaisuutta vaikkapa lepästä.
 
Vaikea kuvitella, että asiaa nyt kovin helposti pystyttäisiin tieteellisesti todistamaan. Kuten monet on todennut, soittimessa kokonaisuus vaikuttaa, esim. miten kaula sattuu istumaan kokonaisuuteen. Siten voi olla haastavaa mitata puhtaasti rungon materiaalin suoraa vaikutusta soundiin.
 
Kun lukee kitaravalmistajien kuvauksia eri puumateriaalien soundillisista vaikutuksista niin kyllä ne tuntuvat olla aika yhtenäisiä. Voihan se tietty olla, että tässä on vaan päässyt syntymään yhtenäinen näkemys asiasta mielikuvien perusteella, mutta eipä tuolla väliä.
 
Siihen mun on vaikea uskoa, että sillä ei olisi merkitystä. Liikaa painoarvoa sille ei nyt kannata laittaa, kuten ei monelle muullekkaan yksittäiselle kitaran rakennuksen elementille.
 
Luin jostain, että neck-through ratkaisu tekisi pehmeämmän soundin kuin pulttikaulaliitos... tästä seuraava väittelyn aihe ? ;)