Kitarat: kitarakamat ›

Swan: Voi hyvä ihme, mikä tuo on?
 
CS Strato '56 moderneilla spekseillä.

TexasFlood: CS Strato '56 moderneilla spekseillä.
 
Jaa, notta CS tekee semmoisiakin. Hieno juttu se, ja hieno on myös kitara.

Noh,vannomatta paras..mutta luulen kyl et nää "Ebony & Ivory" siskokset viihtyy mulla sen verran hyvin että ovat tulleet jäädäkseen (!!?).
 
http://dl.dropbox.com/u/4742478/rsz_1fenkku_%26_squigga.jpg
 
Valkoinen on Fender MIJ 1994 ja musta on Squier USA 1989.

Perkele vieköön, Schecterin Mustajaska ei lähe mihinkään!

jarmo vh: Guild S-300D, Guild T-100D. Molemmat ovat niin edullisesti hankittuja, niin hyviä ja niiiin harvinaisia, että pysyvät itsellä. Lisäksi niitä on sen verran modattu, että mahdollinen vintagearvokin on hukattu. Guild S-60D saattaa joskus mennä vaihtoon, pitäis saada S-100 tai Les Paul tai strato tai Zemaitis tai Univoxin Mosrite kopio tai vanha Hagström tai mitä kaikkia niitä nyt onkaan markkinoilla.
 
Itse itseäni lainaten voin todeta, että parissa vuodessa ei ole mieli juurikaan muuttunut. Guild S-300 ja T-100 ovat ja pysyvät, melko vahva ehdokas pitopeliksi on myös Bluesbird. Stratosta ei voi tietää kun niitä on tullut ja mennyt, nykyinen on tosin paras omistamistani. Sama homma uusimman hankintani, Orville Les Paulin kanssa, hyvä on kitara mutta saas nähdä kuin käy. Omissa kuvissa on kuviakin paitsi Orvillesta.

jussimus: Perkele vieköön, Schecterin Mustajaska ei lähe mihinkään!
 
Sama juttu. Vuoden ollut nyt ja se meinaa mun käsissä paljoa, en usko todellakaan, että missään olosuhteessa tästä suostuisin luopumaan.

Mun Fenkusta en luovu. Ellei puhuta tosi isoista rahoista.
Onhan olemassa parempiakin kitaroita, mutta tunnearvoa löytyy.

EddieTheHead: Mun Fenkusta en luovu. Ellei puhuta tosi isoista rahoista.
Onhan olemassa parempiakin kitaroita, mutta tunnearvoa löytyy.
 
Kerro nyt mikä fenkku? :)

Tande: Kerro nyt mikä fenkku? :)
 
Amerikan Strato.
 
Your guitar was made at the
Corona Plant (Fender), USA
in the Year(s): 1999 - 2000

Ninja. Vittu minut haudataan tuon kanssa, tuon just se juttu mulle. Kiinteätallainen vastaava pitäisi hankkia vielä joskus.

Jackson Pro-series RR5. Mun henki ja elämä. Vaikka moni nainen on jättäny ja pettäny, tää keppi e oo tehny kumpaakaan kotona/treeneissä tai showssa.
Antaa kaiken mitä tarvitsen. (every night just want to say: "good night my old friend..)

Gibson Chet Atkins Tennessean -90 on ja pysyy. Ostettu -94 uutena, muutaman vuoden kodittomana varastossa/putiikissa harhailleena ( Voi taivas, eikö kukaan osta minua!? )

En enää mistään, tai no. Iban SC620 on sellainen josta voisi hädässä luopua mutta CS ESP, Gibson LP Custom, Gibson LP Lite, Caparison Dellinger II, Framus Camarillo Custom, Ibanez RG970XL & 2610 Prestige alkaa olla sellainen "dreamteam" josta ei taistelutta luovuta.

Uusin hankinta, eli Kramer Nightswan, yllättävän napakka soundi floikka tallaiseksi ja mahonki runkoiseksi kitaraksi. Siis oikeastaan tosi massiivinen soundi. Fiilis on hyvinkin kohdillaan tällä kitaralla soittaessa. Todellakin, pienistä kauneusvirheistä huolimatta en ole luopumassa :D

Ibanez sa-260. Indonesiassa valmistettu halpiskeppi. Maksoin siitä n. 100 euroa. Ajattelin, että eipä tuohon hintaan kannatta jättää ottamatta vaikka halpis onkin. Ja oikein ajattelin, hemmetin hyvä yksilö ja tosi hyvä all-around keppi. Soiteltu on alaviremörinästä Lukion joulujuhlaan ja kyllä toimii! Tallamikki ei tosin kovin kuuma, sen voisi vaihtaa. Kaulamikillä saa hyvät bluesit vahvistimesta kuin vahvistimesta.
 
Sitten kanssa tää Wolfin S2 7-kielisenä. Hiton hyvä keppi (tosin maannut monta kuukautta ilman mikkejä, kun en löytänytkään oikeanlaista kytkentäkaaviota, enkä sitten ole jaksanut viedä mihinkään liikkeeseen, kun osaavaa ei Pieksämäeltä löydy.) Hiton hyvä keppi hintaisekseen ja mun ensimmäinen 7-kielinen. Jää ehdottomasti kitara-arsenaaliini.
 
Sitten tietty ensimmäinen kitarani Road Stratocaster. Ihan paska ritsa, mutta eihän tuosta mitään rahaa saisi ja onhan sillä tunnearvoa. (Eli sitä tunnearvoa, kun tuli angstailtua miten paska kitara tuli ostettua, kun ei noista mitään tajunnut) Eihän siinä.
 
Kalliimman hintaluokan kitarat taas saavat vaihtua kokoajan kalliimpiin. Niillä ei se käyttöarvo ole sen maksetun hinnan arvoinen yleensä. Sitten kun kerran osuu huippukeppi hintaansa nähden noissa kalliimmissakin, niin se jääköön sitten.

Eka kunnon skebani. Jackson Stealth. Ostettu v. 1996 Stadin Downtown Guitarsista.

Profiilista löytyvän kuvan japsi-Squier. Sopii vaan niin hyvin omaan lapaseen, että hymyilyttää joka kerta kun tuon ottaa laukusta tulille. Lähtee taloudesta vain kuolleen ruumiini yli, jos silloinkaan.

Kurg: Ibanez sa-260. Indonesiassa valmistettu halpiskeppi. Maksoin siitä n. 100 euroa. Ajattelin, että eipä tuohon hintaan kannatta jättää ottamatta vaikka halpis onkin. Ja oikein ajattelin, hemmetin hyvä yksilö ja tosi hyvä all-around keppi. Soiteltu on alaviremörinästä Lukion joulujuhlaan ja kyllä toimii! Tallamikki ei tosin kovin kuuma, sen voisi vaihtaa. Kaulamikillä saa hyvät bluesit vahvistimesta kuin vahvistimesta.
 
Sitten kanssa tää Wolfin S2 7-kielisenä. Hiton hyvä keppi (tosin maannut monta kuukautta ilman mikkejä, kun en löytänytkään oikeanlaista kytkentäkaaviota, enkä sitten ole jaksanut viedä mihinkään liikkeeseen, kun osaavaa ei Pieksämäeltä löydy.) Hiton hyvä keppi hintaisekseen ja mun ensimmäinen 7-kielinen. Jää ehdottomasti kitara-arsenaaliini.
 
Sitten tietty ensimmäinen kitarani Road Stratocaster. Ihan paska ritsa, mutta eihän tuosta mitään rahaa saisi ja onhan sillä tunnearvoa. (Eli sitä tunnearvoa, kun tuli angstailtua miten paska kitara tuli ostettua, kun ei noista mitään tajunnut) Eihän siinä.
 
Kalliimman hintaluokan kitarat taas saavat vaihtua kokoajan kalliimpiin. Niillä ei se käyttöarvo ole sen maksetun hinnan arvoinen yleensä. Sitten kun kerran osuu huippukeppi hintaansa nähden noissa kalliimmissakin, niin se jääköön sitten.
 
Kannattaa sitten oikeasti laittaa fyrkkaa kiinni, ja unohtaa noi LTD:t :) Sitten kun alkaa noita oikeasti kovia keppejä olemaan, niin alkaa ymmärtää että mikä niissä maksaa. Samoin huomaa myös halvempien aika suuren heikkouden.

Tuota Jackson ATX Dinkyä en tahdo antaa pois. Harmi että tuo on ihan romuna tällä hetkellä.. paljonkohan tuollaisten vahinkojen korjaaminen maksaisi. Mm. floikasta on haljennut jokin rautapala, joka pitää tallapalaa paikallaan. Harmi ettei tuolla ole pystynyt soittamaan yli vuoteen. :/

Eiköhän se ole tuo Tokain japsilessu. On vaan niin täydellinen yksilö sattunut kohdalle ja speksitkin vaan siis NIIN täsmää (mikkejä lukuunottamatta). Kyllä sinne muutaman kitaran sai vaihtoon laittaa ennen kuin tuo kohdalle sattui. Kuvaa en anna, se on MINUN!! (ehkä myöhemmin)