Kitarat: kitarakamat ›

petteri m: Itsekin kerran äänittelin puoliakustista jazzkitaraa ilman sähköjä ihan vaan konkkamikillä siittä vierestä ja aika paljon akustista kitarasoundia siitä irti sai.
 
Jotku ottaa perussähkiksestäkin akustisen saundin talteen. Kerran kokeilin ite ja sekotin mikitetyn vahvarin signaalin ja kitarasta 57:lla napatun signaalin (mikitin ihan kuten akkarin jostain 12-nauhan tuntumasta). Aika rajusti taisin equttaa, että sain sopimaan, mutta tuli omaan korvaan ihan ok kakku puhtaaseen harjaukseen, tai ainakin parempi kuin pelkästä vahvarisignaalista olisin osannut tehdä.

Mahtuu varmaan yksi haistapaskantesti mukaan näin illan ratoksi, niitähän on youtube pullollaan...sinäsä hauska näitä on tehä.
 
3 aikalailla erilaista kitaraa niin puiltaan kuin rakenteeltaankin, vain tallahumppari on yhteinen nimittäjä, toki eri valmistajien vähän eri ulostulotehoilla joita en tasottanut mikä näkyy noissa Dropboxin pilareissa hyvin.
 
3 lapsellista riffia ensin suoraan pöytään eli jokaisen kitaran oma riisuttu sähköinen soundi, sen perään rankasti prosessoituna sama, sitten avosointua rämps ensin clean, sitten säröllä.
 
Onko niin että kun on sama soittaja niin täysin erilaisetkin kitarat kuulostavat lähes samalta? Prosessointi tietty tasapäistää varsinkin jos se tehään digivermeillä pienillä tehoilla, keikkatilanne on ihan eri.
 
Ibanez AS93 hiotulla 10 setillä, Yamaha SG 2000 10 NYXL(muistaakseni?), GAS thinline tele 9 Elixir Nanoweb, soittojärjestystä en muista, taisin jopa vaihtaa sitä jossain kohtaa.
https://www.dropbox.com/s/qz2s18fas6qmfof/koe.mp3?dl=0
 
Onhan noissa klipeissa pikku eroja ja erot kasvaa soittotilanteessa jo erilaisen soittotuntuman takia ja kitara valikoituu sen mukaan mitä millonkin soitetaan vaikka noilla kaikilla voikin soittaa lähes mitä vaan.
 
EDIT puiden merkitys lienee kyseenalainen tässä(kin) tapauksessa koska jokainen kitara on ihan eri puista kasattu ja siltikin erot ovat minimaaliset.

Kyllä noissa selvä ero on puhtailla mutta jo särö alkaa kaventaa niitä. Olin kuulevinani ekasta setistä puhtaita ääniä että toka kitara tuo keskiääniä jotenkin sweetisti esiin tulee sellainen makea diuu sinne, hivelee oikein. Tykkään paljon siitä. Paljon vaikuttaa mikkien säätökin, onko tokassa pari ruuvia koholla niillä kielilä jotka tulee kovaa? Kolmas kitara on näytteen perusteella selvästi rajoittuneempi, atakki ei oikein tule ja dynamiikkaa on kahteen ekaan verrattuna vähän. Vaan näissä pitäisi laittaa joku konekäsi pitelemään plektraa niin tulisi samanlainen isku. Volumet kyllä on hyvä tasata, psykoakustiikka sanoo että vähän voimakkaampi tulee tulkituksi paremmaksi vaikka olisi muuten ihan sama.
 
Minun tykkäämisrjestys on näistä 2,1,3 ekan näytteen perusteella. Puhtaiden sointujen osalta tykkään eniten näytteestä 3 mutta vaikea perustella. Kaikki ne kuulostavat hyviltä sähkiksisltä ja sellaisiahan ne ovatkin 8-) Kaikken kaikkiaan komppitarkoitukseen valitsisin kitaran 3, ainakin epäilen että se on puhtaissa soittonäytteissä sama ja sooloihin kitaran 2 puhtaista, epäilen että se on sama. Vaan nämähän ovat vain mielikuvia ilman suurempaa todistusarvoa. Jos saisin kokeilla noita kaikkia saattaisin olla itseni kanssa eri mieltä kaikesta mitä kirjoitin...
 
Vieläkö muistat mikä tuo puhtaiden 2 oli, jos oli sama molemmissa puhtaissa edes?
 
Ja en ole ihan varma onko tällainen testaaminen tai testien katsominen/kuunteleminen mitään skeidsbergiä noin yleensä. Nämä vain soittavat että soittaja on kiinnostunut instrumentistaan ja pohtii soitintaan ja sen olemusta. Kyllä ymmärrys soittimeen vaan kasvaa kun soitintaan miettii eri kanteilta ja kuuntelutaito myös. Myös kehittyy taito eritellä kuulemaansa ja lisäksi sanallistaa se muillekin. Kaikki se on hyödyksi, kyllä taas opin jotain tästäkin.

Tuli hankittua uusi kitara. Hauskasti mahonkibodylla, pultatulla vaahterakaulalla ja ruusupuuotelaudalla, aivan kuten vanha sotaratsunikin. Samat puut, samat äänet?
 
No ei. Akustisesti ero on kuin yöllä ja päivällä. Puut ovat samat, kaulaliitos sama mutta erot ovat seuraavat:
 
24,75" vs 25,5"
Floikka vs hardtail
Vanhat kielet vs uudet kielet
 
Jos akustisestikin nuo samoista materiaaleista valmistetut kitarat soivat noin eri tavoin, niin yhä vähemmän olen taipuvainen uskomaan että puilla voisi olla mitään (ainakaan ennustettavaa) vaikutusta sähkökitaran soundiin. Ja alkaa epäilyttämään asia myös akustisten osalta.
 
Se on selvää, että erilaisilta kuulostavia kitaroita voidaan tehdä, mutta mikä on puulaadun vaikutus siihen ei toistaiseksi ainakaan vakuuta.

petteri m: Kyllä noissa selvä ero on puhtailla mutta jo särö alkaa kaventaa niitä. Olin kuulevinani ekasta setistä puhtaita ääniä että toka kitara tuo keskiääniä jotenkin sweetisti esiin tulee sellainen makea diuu sinne, hivelee oikein.
Heh, olen ilmeisen kuuro omalle soitolle koska en kuule noin hienostuneita eroja.
 
Tykkään paljon siitä. Paljon vaikuttaa mikkien säätökin, onko tokassa pari ruuvia koholla niillä kielilä jotka tulee kovaa?
Hyvä huomio, täytyypä tsekata, tuon kuulen myös itse kun siitä mainitsit.
 
Kolmas kitara on näytteen perusteella selvästi rajoittuneempi, atakki ei oikein tule ja dynamiikkaa on kahteen ekaan verrattuna vähän.
Ok, se on oletettavasti Ibanez.
 
Vaan näissä pitäisi laittaa joku konekäsi pitelemään plektraa niin tulisi samanlainen isku. Volumet kyllä on hyvä tasata, psykoakustiikka sanoo että vähän voimakkaampi tulee tulkituksi paremmaksi vaikka olisi muuten ihan sama.
Joo, oma aikansahan tuossa menee kun kitaroita vaihtelee ja en nyt niin kovin tarkkaan keskittynyt soittotatsiin tai edes plektran (medium perus Fender) tarkkaan paikkaan.
 
Minun tykkäämisrjestys on näistä 2,1,3 ekan näytteen perusteella. Puhtaiden sointujen osalta tykkään eniten näytteestä 3 mutta vaikea perustella. Kaikki ne kuulostavat hyviltä sähkiksisltä ja sellaisiahan ne ovatkin 8-)
Hyvin erilaisia mutta kelpo soittimia ovat kyllä.

Kaikken kaikkiaan komppitarkoitukseen valitsisin kitaran 3, ainakin epäilen että se on puhtaissa soittonäytteissä sama ja sooloihin kitaran 2 puhtaista, epäilen että se on sama. Vaan nämähän ovat vain mielikuvia ilman suurempaa todistusarvoa. Jos saisin kokeilla noita kaikkia saattaisin olla itseni kanssa eri mieltä kaikesta mitä kirjoitin...
Mielikuviahan nämä testit usein ovat ja siksi lähinnä viihdettä ja miksei myös asiaakin sisältäviä.
 
Vieläkö muistat mikä tuo puhtaiden 2 oli, jos oli sama molemmissa puhtaissa edes?
Taisin vaihtaa järjestystä vasta noissa säröissä, mikä se oli puhtaissa niin luulen että 2. on GAS tele, ykkönen Yamaha ja 3. Ibanez.
 
Ja en ole ihan varma onko tällainen testaaminen tai testien katsominen/kuunteleminen mitään skeidsbergiä noin yleensä. Nämä vain soittavat että soittaja on kiinnostunut instrumentistaan ja pohtii soitintaan ja sen olemusta.
Kleltämättä mieleni muuttui jonkin verran näiden "joutavien" testien suhteen, ihan hauskaa puuhaa väsätä, vaikka vaan viihteeksi muille.
 
Kyllä ymmärrys soittimeen vaan kasvaa kun soitintaan miettii eri kanteilta ja kuuntelutaito myös. Myös kehittyy taito eritellä kuulemaansa ja lisäksi sanallistaa se muillekin. Kaikki se on hyödyksi, kyllä taas opin jotain tästäkin.
Hyvä ettei tullut sitten aivan "haistapaskantesti", täytyy kehitellä lisää, seuraavaksi vaikka miten kitarahihnan materiaali vaikuttaa soundiin...no ei kuitenkaan, mutta jotain voisi kehitellä.

zipa:
 
Se on selvää, että erilaisilta kuulostavia kitaroita voidaan tehdä, mutta mikä on puulaadun vaikutus siihen ei toistaiseksi ainakaan vakuuta.
 
Kyllähän esimerkiksi 200e Benttonilespa ja 8000e Gibsonin lespa kuulostaa erilaisilta vaikka kummatkin on mahonkia. Toinen on pikkasen paremmin kuivattua ja valikoitua ja toinen taas ei.
 
Nää blindtestit pitkin nettiä on tosiaan aivan yhtä tyhjän kanssa. Joku puolueeton (ei mainosmies) Jeff Beck soittamaan kunnon studioon ja toteamaan ettei puilla ole vaikutusta, niin uskon että palsapuu kuulostaa ihan yhtä hyvälle/huonolle kuin piljoona vuotta kuivattu ja hartaudella valittu mahonki.
 
Se on ihan yhtä sama jos minä testailen vaikka radalla 10 vuotta vanhaa F1:stä ja uunituoretta F1:stä. kumpikin menee mielestäni ihan yhtä hyvin ja kovaa mutta Hamilton ammattimiehenä onkin toista mieltä.

samiko: Kyllähän esimerkiksi 200e Benttonilespa ja 8000e Gibsonin lespa kuulostaa erilaisilta vaikka kummatkin on mahonkia. Toinen on pikkasen paremmin kuivattua ja valikoitua ja toinen taas ei.
 
Nää blindtestit pitkin nettiä on tosiaan aivan yhtä tyhjän kanssa. Joku puolueeton (ei mainosmies) Jeff Beck soittamaan kunnon studioon ja toteamaan ettei puilla ole vaikutusta, niin uskon että palsapuu kuulostaa ihan yhtä hyvälle/huonolle kuin piljoona vuotta kuivattu ja hartaudella valittu mahonki.
 
Se on ihan yhtä sama jos minä testailen vaikka radalla 10 vuotta vanhaa F1:stä ja uunituoretta F1:stä. kumpikin menee mielestäni ihan yhtä hyvin ja kovaa mutta Hamilton ammattimiehenä onkin toista mieltä.
 
Et ole vallan väärässä mutta ainakin tässä wetäjän hommassa oli täysin erilaiset kitarat kyseessä emmekä me tässä puita sen kummemmin pohdiskelleet. Jos luit tarkasti huomasit että mietimme jopa miksofonin naparuuvin korkeutta. Itsekin ajattelen että hyvän kitaran salaisuus ei ensisijaisesti runkopuussa pesi. On siellä elektroniikkaakin ja kaulan sisälläkin kaikenlaista asiaan vaikuttavaa. Ei täällä kaularaudan asennuksen laadusta paljon puhuta kun se on piilossa mutta on tärkeä asia sekin. Ei saa helistä. Jotenkin ne nauhatkin kiinnitetään - jos kiinnitetään. Entä miten tiukka on kaulaliitos pulttikaulaisessa? Nämä ovat laatutekijöitä kaikki.
 
Vähän luulen että ainakaan Gibsonilla ei ihan valtavasti valita kalikkaa kymmeniä vuosia kuivaneesta puusta jonka oksat ovat nähneet dinosaurukset... Vaikka voihan olla että 8000 eken lespassa valitaan. Yleisesti se puu on erittäin bulkkia ja työnlaatu ainakin ennen konkurssia erittäin sinne päin eikä aina edes sinne päinkään. Siinä ei Jeff Bekkiä tarvita mihinkään auktorisoimaan sitä minkä jokainen näkee.

Ottamatta kantaa siihen kumpi on parempi, 200 euron Bentonissa ja pienen henkilöauton hintaisessa Gibsonissa saattaa olla muutama muukin ero sen käytetyn mahongin kuivuusasteen lisäksi.
 
Mulla on tossa telineessä noin vuoden sisään toisistaan valmistuneet täsmälleen samanmalliset kitarat otelaudan materiaalia ja maalipinnan väriä lukuunottamatta identtisillä spekseillä. Soundissa on silti eroa, mutta päinvastoin kuin tonewood-raamattu yleisesti sanelee, se vaahteraotelautainen soi astetta tummemmin kuin ruusupuuotelautainen versio, vaikka tunnetustihan vaahterassa pitäisi olla kirkas ja riipivä tone kun taas ruusupuun tone on kuulemma pyöreä ja täyteläinen eli tonejumalat ovat selvästi epäonnistuneet tehtävässään. Asialla saattaa toki olla jotain tekemistä sen kanssa, että niissä on hieman toisistaan poikkeavat säädöt, esim. mikkien ja kielten korkeus on vähän eri. Saahan sitä toki uskoa, että toiseen on vaan sattunut jumalaisempaa tonewoodia korealaisten näperrellessä, mutta ite kyllä keksin aika monta muuta selittävää tekijää tuolle erolle.

zipa: Tuli hankittua uusi kitara. Hauskasti mahonkibodylla, pultatulla vaahterakaulalla ja ruusupuuotelaudalla, aivan kuten vanha sotaratsunikin. Samat puut, samat äänet?
 
No ei. Akustisesti ero on kuin yöllä ja päivällä. Puut ovat samat, kaulaliitos sama mutta erot ovat seuraavat:
 
24,75" vs 25,5"
Floikka vs hardtail
Vanhat kielet vs uudet kielet
 
Jos akustisestikin nuo samoista materiaaleista valmistetut kitarat soivat noin eri tavoin, niin yhä vähemmän olen taipuvainen uskomaan että puilla voisi olla mitään (ainakaan ennustettavaa) vaikutusta sähkökitaran soundiin. Ja alkaa epäilyttämään asia myös akustisten osalta.
 
Se on selvää, että erilaisilta kuulostavia kitaroita voidaan tehdä, mutta mikä on puulaadun vaikutus siihen ei toistaiseksi ainakaan vakuuta.
 
Sen enempää kantaa ottamatta muistuttaisin kuitenkin, että termin 'mahonki' alla on kymmeniä, jos ei satoja, eri puulajeja. Ei ole olemassa vain yhtä mahonki tai vaahteralajia. Eikä se, että kahden kitaran speksissä lukee "runko mahonkia" tarkoita, että ne olisivat lähellekään samaa puuta.

petteri m: Et ole vallan väärässä mutta ainakin tässä wetäjän hommassa oli täysin erilaiset kitarat kyseessä emmekä me tässä puita sen kummemmin pohdiskelleet. Jos luit tarkasti huomasit että mietimme jopa miksofonin naparuuvin korkeutta. Itsekin ajattelen että hyvän kitaran salaisuus ei ensisijaisesti runkopuussa pesi. On siellä elektroniikkaakin ja kaulan sisälläkin kaikenlaista asiaan vaikuttavaa. Ei täällä kaularaudan asennuksen laadusta paljon puhuta kun se on piilossa mutta on tärkeä asia sekin. Ei saa helistä. Jotenkin ne nauhatkin kiinnitetään - jos kiinnitetään. Entä miten tiukka on kaulaliitos pulttikaulaisessa? Nämä ovat laatutekijöitä kaikki.
 
Vähän luulen että ainakaan Gibsonilla ei ihan valtavasti valita kalikkaa kymmeniä vuosia kuivaneesta puusta jonka oksat ovat nähneet dinosaurukset... Vaikka voihan olla että 8000 eken lespassa valitaan. Yleisesti se puu on erittäin bulkkia ja työnlaatu ainakin ennen konkurssia erittäin sinne päin eikä aina edes sinne päinkään. Siinä ei Jeff Bekkiä tarvita mihinkään auktorisoimaan sitä minkä jokainen näkee.
 
Jaa. Minä taas olen sitä mieltä että pintakäsittely ja puumateriaali/laatu on se mikä määrää onko kitara soiva peli vai ei. Ei mikit tai muutkaan raudat niinkään. Huonosti soiva kitara soi huonosti vaikka kuinka vaihtaisi mikkejä.

petteri m: Siinä ei Jeff Bekkiä tarvita mihinkään auktorisoimaan sitä minkä jokainen näkee.
 
Tässä tarvittaisi juurikin Jeff Beckiä ja kunnon studiota. Vähän niinkuin Hamiltonia F1-testissä. Youtube on esimerkiksi täynnä videoita missä kalliista/laadukkaista kamoista saadaan nauhoitettua sellaista ryönää, että ihmettelen miten se on edes mahdollista. Jos en näkisi silmilläni mitä kamoja soundilenkissä on niin luulisi soundin tulevan jostain rikkinäisestä Katanasta. No mitä todistusarvoa on esimerkin kaltaisen soittajan tekemällä vertailuvideolla? Ei yhtikäs mitään.
 
Kuullut aikaisemminkin väitteen että mitä sillä on väliä onko soundi/soittaja hyvä kun haetaan vaan mitä eroa kuulee kahdella eri kitaralla (tai mallinnos vs putkivahvistin jne). Täytyyhän niistä kamoista se "maksimihyöty" ja potentiaali kaivaa esiin että testissä on yhtään mitään järkeä. Huonosti soivat kaikki maailman soittimet, niin hyvät kuin huonot.
 
Ja just katsoin Steve Vain videota kun esitteli kitaroitaan. Sillä piljoona Jemiä, ja jostain syystä se yksi tietty, on se main-kitara. Onko siinä kitarassa mikin naparuuvi millin siellä tai täällä? Parempi floikka? Vai osuisko puun soundi kohdilleen?

samiko: Tässä tarvittaisi juurikin Jeff Beckiä ja kunnon studiota. Vähän niinkuin Hamiltonia F1-testissä. Youtube on esimerkiksi täynnä videoita missä kalliista/laadukkaista kamoista saadaan nauhoitettua sellaista ryönää, että ihmettelen miten se on edes mahdollista. Jos en näkisi silmilläni mitä kamoja soundilenkissä on niin luulisi soundin tulevan jostain rikkinäisestä Katanasta. No mitä todistusarvoa on esimerkin kaltaisen soittajan tekemällä vertailuvideolla? Ei yhtikäs mitään.
 
Kuullut aikaisemminkin väitteen että mitä sillä on väliä onko soundi/soittaja hyvä kun haetaan vaan mitä eroa kuulee kahdella eri kitaralla (tai mallinnos vs putkivahvistin jne). Täytyyhän niistä kamoista se "maksimihyöty" ja potentiaali kaivaa esiin että testissä on yhtään mitään järkeä. Huonosti soivat kaikki maailman soittimet, niin hyvät kuin huonot.
 
Ja just katsoin Steve Vain videota kun esitteli kitaroitaan. Sillä piljoona Jemiä, ja jostain syystä se yksi tietty, on se main-kitara. Onko siinä kitarassa mikin naparuuvi millin siellä tai täällä? Parempi floikka? Vai osuisko puun soundi kohdilleen?
 
No nyt on pakko todeta, että olen kanssasi samaa mieltä. Onhan se soundi soitettava ulos niistä vehkeistä eikä sitä mikään robottikäsi tee. Toisaalta soittaja saa helposti hyvin erilaisetkin signaaliketjut kuulostamaan samalta kun säätelee kosketustaan aina laitteiden vasteen mukaan joten palataan siihen, mikä tässä ketjussa joskus ihan alussa jo taidettiin mainita, että soittotuntuma on tärkeässä roolissa siinä miten soittaja reagoi kitaraansa. Ei se tosiaan ole sattumaa miksi kahdesta ihan saman näköisestä kitarasta se toinen on se miluisampi.
 
Kokonaisuutenaan tähän aiheeseen totean jälleen sen minkä totesin jo tuolla aikaisemmin, että tämä koko aihe on niin kompleksinen ameeba ettei tämä mahdu mitenkään siihen neliskanttiseen rasiaan mihin tätä yritetään joukolla tunkea. Viihdyttävää silti, että yritetään ja pakko myös todeta samaan hengenvetoon, että oma käsitykseni tästä aiheesta on täsmentynyt tämän ketjun myötä ja voisi melkein sanoa, että tämä ketju on näyttänyt minulle valon.

hallu: Kokonaisuutenaan tähän aiheeseen totean jälleen sen minkä totesin jo tuolla aikaisemmin, että tämä koko aihe on niin kompleksinen ameeba ettei tämä mahdu mitenkään siihen neliskanttiseen rasiaan mihin tätä yritetään joukolla tunkea.
 
Niinpä, ja jos kvanttimekaniikka ja teoria hiukkasista, joita kuvataan aaltofunktiolla otetaan vakavasti, aiheesta ei ole kovinkaan mielekästä debatoida. Näin siksi, että jos havainnon tekeminen vaikuttaa jopa mitatun kokeen tulokseen (aaltofunktion romahdus), mitä järkeä on vertailla subjektiivisia, pelkkään aistihavaintoon perustuvia "tuloksia". En tiedä teoriasta tämän enempää, mutta juuri em. asia on olennainen ketjun aiheen kannalta.
 
Aika moni on varmasti huomannut, että täysin samoilla soittimilla, samoissa tiloissa ja samoilla asetuksilla kitaran sointi/soundi on joskus täydellinen, mutta seuraavana päivänä kelvoton. Ehkä tämä kertoo siitä, että havaitsijan havainto, tulkinta ja kokemus tosiaan vaihtelee riippuen ties mistä muuttujista. Joten kenties havainto on riipuvainen aistivasta olennosta enemmän kuin yleisesti ajatellaan. Sehän tiedetään jo ilman kvanttifysiikkaakin, että havaintomme ovat teoriapitoisia.

samiko: Youtube on esimerkiksi täynnä videoita missä kalliista/laadukkaista kamoista saadaan nauhoitettua sellaista ryönää, että ihmettelen miten se on edes mahdollista.
 
Ja just katsoin Steve Vain videota kun esitteli kitaroitaan. Sillä piljoona Jemiä, ja jostain syystä se yksi tietty, on se main-kitara. Onko siinä kitarassa mikin naparuuvi millin siellä tai täällä? Parempi floikka? Vai osuisko puun soundi kohdilleen?
 
Olen havainnut myös saman, kamalaa soundia saa talteen hyvillä kamoilla jos ei osaa äänittää eikä muutenkaan tajua asiaa. Olemme nähneet myös erittäin hyvin äänitettyjä vertailuja joissa edukkaat soittimet soivat erittäin hienosti kun on kamat säädöissä ja soittajalla tatsi kunnossa ja osataan äänittää. Lisäksi on havaintoja että että kalliin ja halvan soittimen kuultu ero äänitteellä voi olla minimaalinen. Kukapa ei kalliimman varressa silti paremmin viihtyisi ja kyllä se hinta soittimessa tapaa näkyä ja tuntua, paitsi Gibsonissa.
 
Mitä ihmeellistä siinä on että jollain Vailla on lempikitara? Varmaan jokaisella on, jotkut vaan tuntuu omemmalta ja ihan turhaa on väittää että siinä on pelkistä puista kyse. Kitara on kokonaisuus ja toiset vaan toimii omaan käteen puhuttelevasti. Akustisessa soundissa puun merkitys korostuu mutta sähkistä ei soiteta niin. Mulla on yksi Tokain tele joka ei akustisesti ole mitenkään sykähdyttävä mutta sähköinen soundi on järjettömän hyvä. Sitten löytyy Tokain strato joka on akustisesti upea mutta niin on sähköisestikin.
 
Mulla on lisäksi Warmothin stratobody jossa on käynyt kolme eri kaulaa, Warmotheja kaikki. Sama body, samat mikit, sama talla. Jokaisella eri kaulalla se oli täysin eri kitara, aivan totaalisesti. Aivan eri taajuustasapainot, sustainit, atakit, kaikki. Oma kokemukseni on että kun kaula vaihtuu niin kitara vaihtuu. Ja kaulassa on aika paljon muutakin kuin puuta. Ei se ole ristiriidassa sen kanssa että hyvän kaulapuun voi osaava henkilö tunnistaa tutkimalla aihion sointia koputtelemalla, kyllä puu soi tietenkin, eikös tässä ole juuri soittimista kyse? Sitähän ne soitinrakentajat juuri tekevät, paitsi Gibsonilla.

2randpo: mitä järkeä on vertailla subjektiivisia, pelkkään aistihavaintoon perustuvia "tuloksia".
 
Aika moni on varmasti huomannut, että täysin samoilla soittimilla, samoissa tiloissa ja samoilla asetuksilla kitaran sointi/soundi on joskus täydellinen, mutta seuraavana päivänä kelvoton. Ehkä tämä kertoo siitä, että havaitsijan havainto, tulkinta ja kokemus tosiaan vaihtelee riippuen ties mistä muuttujista. Joten kenties havainto on riipuvainen aistivasta olennosta enemmän kuin yleisesti ajatellaan.
 
On inhimillistä ja kehittynyttä sanallistaa myös aistikokemuksiaan. Jos ilmiöitä ja havaintoja kuvaamaan saadaan kehitetyksi yhteinen kielioppi ja sanasto päästään tuosta tarjoamastasi relativismista eroon ainakin osin. Silloin saatetaan havaita että suuri joukko ihmisiä jotka jakavat tämän kielen tapaakin aistia asiaa kovin samansuuntaisesti. Voi tulla mieleen että että itse ilmiöllä onkin tietty kuvattavissa oleva luonne. Kannattaa lukea vaikka viiniarvioita tai hifistien tarinoita lehdistä.
 
Taaskaan tämä ei sulje pois mitään siitä mitä tuossa viimeisessä kappaleessa kirjoitat, noin se takuulla on. Siksi tarvitaan aikaa ja kelvollisia, soveltuvia mielentiloja ennen kuin mitään lausutaan. Itse en kuule mitään yli 10kHz. Jos hifisti sanoo että soundi on 'ilmava' niin selvä, ihan kiva. En tiedä mistä puhuu sillä ilmavuuden tuottavat taajuudet asuu siellä. Minulla on kaveri jolla ei ole hajuaistia, synnynnäinen puute. Ei hänellä kannata viiniä haistattaa. Mun telessä on 'twangia', mutta mun jazzkitarassa ei ole 'twangia'. Luultavasti tämän sanan sisältö aukeaa monille kitaristeille mutta sellisteille ehkä ei. Ehkä sellossa ei ole twangia eikä jäätelö maistu tanniiniselta.

petteri m: On inhimillistä ja kehittynyttä sanallistaa myös aistikokemuksiaan. Jos ilmiöitä ja havaintoja kuvaamaan saadaan kehitetyksi yhteinen kielioppi ja sanasto päästään tuosta tarjoamastasi relativismista eroon ainakin osin. Silloin saatetaan havaita että suuri joukko ihmisiä jotka jakavat tämän kielen tapaakin aistia asiaa kovin samansuuntaisesti. Voi tulla mieleen että että itse ilmiöllä onkin tietty kuvattavissa oleva luonne. Kannattaa lukea vaikka viiniarvioita tai hifistien tarinoita lehdistä.
 
Taaskaan tämä ei sulje pois mitään siitä mitä tuossa viimeisessä kappaleessa kirjoitat, noin se takuulla on. Siksi tarvitaan aikaa ja kelvollisia, soveltuvia mielentiloja ennen kuin mitään lausutaan. Itse en kuule mitään yli 10kHz. Jos hifisti sanoo että soundi on 'ilmava' niin selvä, ihan kiva. En tiedä mistä puhuu sillä ilmavuuden tuottavat taajuudet asuu siellä. Minulla on kaveri jolla ei ole hajuaistia, synnynnäinen puute. Ei hänellä kannata viiniä haistattaa. Mun telessä on 'twangia', mutta mun jazzkitarassa ei ole 'twangia'. Luultavasti tämän sanan sisältö aukeaa monille kitaristeille mutta sellisteille ehkä ei. Ehkä sellossa ei ole twangia eikä jäätelö maistu tanniiniselta.
 
No erityinen suhteellisuus/relativismi ja kvanttiteoria eivät ole ihan sama asia, joskin
kvanttimekaniikka on onnistuttu vuosikymmenien vääntämisen jälkeen liittämään erityiseen suhteellisuuteen. Ja se johti kvanttikenttäteoriaan, johon kuuluu sekä relativistisia että ei-relativistisia malleja.
 
Mutta joo, olen tietenkin pääosin samaa mieltä tuosta mitä sanot. Kaikesta voi ja kannattaa keskustella ilman että asioita tarvitsee yrittää vääntää lopulliseksi totuudeksi.

petteri m: Oma kokemukseni on että kun kaula vaihtuu niin kitara vaihtuu. Ja kaulassa on aika paljon muutakin kuin puuta. Ei se ole ristiriidassa sen kanssa että hyvän kaulapuun voi osaava henkilö tunnistaa tutkimalla aihion sointia koputtelemalla, kyllä puu soi tietenkin, eikös tässä ole juuri soittimista kyse?
 
Joo, mulla on teoria että kaulan ja bodyn keskinäiset resonanssit ovat tärkeä osa sitä miten kitara soi. Hyvä teoria, kun sitä on yhtä vaikea kumota kuin vahvistaakin.
 
Pitäähän kitaran jotenkin soida, mutta omat suosikkisoittimeni eivät ole valikoituneet ns. soundin perusteella. Yksi mieluisimmista ei oikein edes soi, mutta se on muuten niin inspiroiva :)

Onhan tää sillai jännä aihe aihe, että mikä on se sähkökitara.
 
Kun mietin niin omassa Squierissa on vuosien varrelta alkuperäistä jäljellä: kaula, body, talla, control plate (pelkkä levy siis) ja ne kieliholkit siellä takapuolella. Ai niin ja hihnanupit, tosin käväs jo toiset välillä.
 
Mut sit os ne kaikki vanhat romut heittäis johonkin toiseen Telen tunkoon, niin kumpi ois enemmän alkuperäinen skeba?
 
Ihaan kaikki johdonpätkät ei tosin oo enää tallessa..

2randpo: No erityinen suhteellisuus/relativismi ja kvanttiteoria eivät ole ihan sama asia, joskin
kvanttimekaniikka on onnistuttu vuosikymmenien vääntämisen jälkeen liittämään erityiseen suhteellisuuteen. Ja se johti kvanttikenttäteoriaan, johon kuuluu sekä relativistisia että ei-relativistisia malleja. .
 
Tarkoitin relativismilla enemmän ns. Protagoraan relativismia jossa ihminen on kaiken mitta ja asiat ovat niin kuin ne yksilölle juuri nyt ilmenevät. En ymmärtänyt sinun toki tarkoittaneen että asiat näin ankarasti oikeasti olisivat. Menisi elämä aika vaikeaksi. Painotit havaitsijan roolia havainnon sisältöön ja se on tietenkin valtava.
 
Joskus ikiajat sitten valittelin yhdelle kitarasepälle että meikän putkivahvistin on täysin epävakaa ja varmaan rikki kun se soi ajoittain huonosti ja toisina päivinä hienosti ilman mitään logiikkaa. Hän vähän kyseli ja sanoi että hommassa se vahvistin on vakain elementti ja juttu on korvien välissä. Hän halusi sanoa että ihminen ei ole havainnoissaan kone mutta vahvistin äänilaitteena sitä nimenomaan on. Kone toimii suunnilleen identtisesti joka kerta samoin säädöin mutta ihmisen tajunta ei toimi. Siksi pitää oppia säätämään myös tajuntaa tietoisesti haluttuun suuntaan. Tiesittekö, varmaan tiesittekin että punkulla voi equttaa mutta sitä tapaa ei masteroidessa kannata käyttää?

Pitäsköhän laittaa myyntiin tuo Ibanezin AR2619-AV, siitä sais joku hienon kitaran hyvillä puilla ;D