Kitarat: kitarakamat ›

Mun sielu haluais kuvitella, että vaikuttaa. Mut mun alasielu haluais uskotella, ettei sen niin väliä. Nautin suunnattomasti esim. Carmine Street Guitars -dokkarista, mutta omistan rakennussarjatyyppisen tusinapuu-Telecasterin. Häntä kuitenkin kolvailen kiintymyksella. Ja usein iltaisin nukahdamme sylikkäin (ainakin kun vaimo ei huomaa).
 
Why don't we have both?
 
piste.gif

Mikko1978: Nuo ovat vaimennuksen suhteen ääripään materiaaleja. Kumi vaimentaa värähtelyn tehokkaasti ja kielen sointi loppuu nopeasti. Korkeat taajuudet kuolevat ensimmäisenä. Teräs taasen on vaimennusateikon toisessa päässä ja niin myös sen vaikutus kielen värähtelyy. Voit simuloida tilannetta laittamalla vaikka pyyhekumin jonkin nauhan kohdalle ja vertaamalla kielen sointia nauhaa ja pyyhekumia vasten painettuna.
 
Mutta eihän se kieli ole sitä kumia vasten, vaan tallaa ja satulaa. Toki jos se talla pääsee siinä vatkaamaan kuin hullun mulkku niin homma ei toimi mutta jos nyt rajataan kumijoustimet ja vappupallot pois runkomateriaaleista ja mietitään rakenteelliselta luujudeltaan vähintään puuta vastaavia materiaaleja niin vaivaisena maisteristason luonnontieteilijänä en edelleenkään keksi että mikä olisi se kahden eri puulajin ääntä muokkaava mekanismi tai että miten sitä pitäisi mitata?
 
Ideoita kielen värähtelyn mittaamisesta otetaan edelleen vastaan, voisin kyllä tuollaisen kokeen nimittäin tehdä jos päästään yhteisymmärrykseen siitä miten se pitäisi tehdä :)

Laulava Kylätohtori: Ei millään pahalla, mutta se, että sä et keksi jotain, ei todista mitään tai tarkoita, ettei jotakin olisi.
 
Ei tietenkään, siksihän tässä yritänkin kysellä että mikä se jokin olisi ja miten sen saisi todettua? Eli mikä se mekanismi on ja miten sitä voisi tutkia ja mitata?

E: Voi paska, ei mun pitänyt tähän ryhtyä :-D toivottavasti kukaan ei ehtinyt nähdä.

Voi paska, ei mun pitänyt tähän ryhtyä :-D toivottavasti kukaan ei ehtinyt nähdä.

hallu: E: Voi paska, ei mun pitänyt tähän ryhtyä :-D toivottavasti kukaan ei ehtinyt nähdä.
 
Ehkä vähän ehin.. Mut ei oo kuiteskaan mitään muistikuvaa enää ;-)

zipa: Mutta eihän se kieli ole sitä kumia vasten, vaan tallaa ja satulaa. Toki jos se talla pääsee siinä vatkaamaan kuin hullun mulkku niin homma ei toimi mutta jos nyt rajataan kumijoustimet ja vappupallot pois runkomateriaaleista ja mietitään rakenteelliselta luujudeltaan vähintään puuta vastaavia materiaaleja niin vaivaisena maisteristason luonnontieteilijänä en edelleenkään keksi että mikä olisi se kahden eri puulajin ääntä muokkaava mekanismi tai että miten sitä pitäisi mitata?
 
Ideoita kielen värähtelyn mittaamisesta otetaan edelleen vastaan, voisin kyllä tuollaisen kokeen nimittäin tehdä jos päästään yhteisymmärrykseen siitä miten se pitäisi tehdä :)
 
Lujuus ei nyt ole oikein missään roolissa, vaan puhumme värähtelyominaisuuksista. Talla, nauhat ja satula tosiaan koskevat kieleen ja ovatkin kriittisiä osia. Jos kuitenkin virität tallapalan tai satulan kumin varaan, niin aivan takuulla tuon huomaa heti soundissa. Eri puut värähtelevät eri tavalla ja sa vaikuttaa eri tavalla kielen värähtelyyn. Karkean tason esimerkkinä vaikkapa kitaran kaulan kylmät ja kuumat pisteet. Noita kylmiä pisteitähän on vaihtelevalla menestyksellä fiksailtu iät ja ajat kitaroista. Miten tuollaisia voi olla jos se, miten kitara itse värähtelee, ei vaikuta kielen värähtelyyn?

Laulava Kylätohtori: Ei niitä taajuuksia saa välttämättä vahvistimesta kompensoitua. Väittäisin, että on todennäköisempää, ettei saa kuin että saa. Vahvarin säätöpotikat vaikuttavat vain tiettyihin taajuuksiin tietyllä tavalla. Joissain ei välttämättä ole laisinkaan säätöä esim. keskiäänille. Jos se kitara aiheuttaa (jostain syystä) kuoppaa jollekin alueelle, mikä ei mene yksiin vahvarin säädön kanssa, niin ei sen kompensointi onnistu. Sama eq-spedun tai mikkien kanssa.
 
Kyllähän mikkienkin eroista voitaisiin sanoa, että ne saa kompensoitua vahvarin säädöistä, mutta ei niitä välttämättä saa.
 
Juu. Itseasiassa olen ihan samaa mieltä. :D

Mikko1978: Eri puut värähtelevät eri tavalla ja sa vaikuttaa eri tavalla kielen värähtelyyn.
 
Chladni on hyvä hakusana aluksi, jos on intoa sukeltaa alueelle. Erilaiset paksuudet, pituudet ja leveydet, kuten myös muodot vaikuttavat virityksiin ja resonansseihin. Erilaisten materiaalien sisäiset rakenteet ja varsinkin saumat ovat epäjatkuvuuskohtia, joilla on edelleen vaikutuksensa koko rysässä.
 
Ääniasioissa olisi hirveän kivaa ja kätevää sanoa, että tämä numero kertoo kaiken, tai että olen mitannut ja löytänyt viisasten kiven. Kollegani, ansioitunut akustikko, kuvasi kerran tilanteen (vapaasti lainaten) niin, että on olemassa iso joukko parametreja. Nämä parametrit muodostavat avaruuteen kolmiulotteisen pinnan. Voit toki ottaa tästä lentävästä matosta tarkasteltavaksi yhden ainoan parametrin ja markkinatyyliin julistaa tuotteen loistavaksi. Totuus vain on se, että tuntematta kokonaisuutta, yhdellä tai edes viidellä tuloksella ei vielä määritellä varsinaista lopputulosta. No ehkä silloin, jos yksittäinen parametri tai useampi alittaa hyväksyttävän alarajan.
 
Tässä vänkäämisessä on hieman sellaisia piirteitä, joita voisi kuvata kysymyksellä:
Onko toccata hieno siksi, että se on d-mollissa?

En ny jaksanut lukea satoja postauksia joten ehkä nämä linkit on täällä mainostettukin. Oma kuulokuvani ja kokemukseni sanoo tästä koko asiasta että kaupasta/kaverilta kannattaa ostaa kitara joka jollain tasolla puhuttelee. Kitarat ovat erilaisia joten niissä on suuria eroja. Jos yhdestä ja samasta kitarasta vaihtaa yhden osan vaikutus jäänee pienehköksi paitsi jos se osa on koko kaula tai aivan eri tyyppinen mikrofoni, silloin on kyseessä sitten oikeastaan jo eri kitara kokonaan.
 
Se puhuttelevuus taas syntyy niistä seikoista mistä hallu on edellä kirjoittanut eikä se takuulla ole ainakaan bodyn puulajista kiinni vaikka vähäisiä äänenväriin liittyviä sinänsä subjektiivia mutta toisaalta yleisesti hyväksyttyjä havaintoja voikin tehdä.
 
https://youtu.be/7k_A8GhN0L8
https://youtu.be/DPC6qAnrPR8

petteri m: En ny jaksanut lukea satoja postauksia joten ehkä nämä linkit on täällä mainostettukin. Oma kuulokuvani ja kokemukseni sanoo tästä koko asiasta että kaupasta/kaverilta kannattaa ostaa kitara joka jollain tasolla puhuttelee. Kitarat ovat erilaisia joten niissä on suuria eroja. Jos yhdestä ja samasta kitarasta vaihtaa yhden osan vaikutus jäänee pienehköksi paitsi jos se osa on koko kaula tai aivan eri tyyppinen mikrofoni, silloin on kyseessä sitten oikeastaan jo eri kitara kokonaan.
 
Se puhuttelevuus taas syntyy niistä seikoista mistä hallu on edellä kirjoittanut eikä se takuulla ole ainakaan bodyn puulajista kiinni vaikka vähäisiä äänenväriin liittyviä sinänsä subjektiivia mutta toisaalta yleisesti hyväksyttyjä havaintoja voikin tehdä.
 
https://youtu.be/7k_A8GhN0L8
https://youtu.be/DPC6qAnrPR8
 
On noi videot olleet jo, mutta ne on niin hyviä ja havainnollisia, että ihan hyvä laittaa ne uudelleenkin. Muutenkin hyviä huomioita sulta, joista saakin sitten rakennettua aasinsiltaa signaaliketjun merkitykselle. Eli vaikka yksittäiset osatekijät eivät niin valtavan isoja ole, niin sillä on merkitystä miten asiat toimii yhdessä eli soinnilliset ominaisuudet signaaliketjun eri kohdissa voivat kompensoida toisiaan tai sitten ne voivat kertautua ja korostua. Siksi olennaista on minkälaisen palapelin siitä omasta setupistaan tekee ja minkälaisia kompromisseja tekee. Se on lopulta niin loputon suo, että siitä on riittänyt juttua vuosikymmeniä ja arvatenkin tulee riittämään myös tulevaisuudessa.

hallu: On noi videot olleet jo, mutta ne on niin hyviä ja havainnollisia, että ihan hyvä laittaa ne uudelleenkin.
Mun korvaan erot on minimaalisia mutta jos joku kuulee ja kokee asiat tosin niin se on aivan ok. Oikeassa elämässä (=erilaiset livetilanteet, studio) moisilla eroilla ei liene suurta merkitystä. Kiva olisi päästä testaamaan niin voisi olla asiasta vankempi/erilainen mielipide kuin mitä pelkkään kuulokuvaan perustuva on.
 
Muutenkin hyviä huomioita sulta, joista saakin sitten rakennettua aasinsiltaa signaaliketjun merkitykselle. Eli vaikka yksittäiset osatekijät eivät niin valtavan isoja ole, niin sillä on merkitystä miten asiat toimii yhdessä eli soinnilliset ominaisuudet signaaliketjun eri kohdissa voivat kompensoida toisiaan tai sitten ne voivat kertautua ja korostua.
Digimaailmassa asioita on helpompi kompensoida ja jopa tasapäistää niin että täysin erilaiset kitarat saadaan halutessa kuulostamaan lähes identtisiltä.
Mahdollisuudet ovat rajattomat, kaikki lähtee kuitenkin ketjun alkupäästä eli soittajasta asiallisia soittimia unohtamatta. Toki soittotuntuma erilaisissa kitaroissa on niin erilainen että se yleensä määrittää minkälaista soundia kitarasta lähtee hakemaan.
 
Siksi olennaista on minkälaisen palapelin siitä omasta setupistaan tekee ja minkälaisia kompromisseja tekee. Se on lopulta niin loputon suo, että siitä on riittänyt juttua vuosikymmeniä ja arvatenkin tulee riittämään myös tulevaisuudessa.
Ite oon päässyt suht kuivin jaloin tuosta loputtomasta suosta. Jotain pientä säätöä mun 1. kitaran suhteen on tehty sitten sen valmistumisen 2017 heinäkuussa, rosterit vintagenauhat vaihtuivat jumboihin joita hiottiin hieman matalimmiksi, 10 asentoinen mikkikytkin toi lisämaustetta soundeihin, kielisetti vaihtui kympistä ysiin, plektra hevista mediumiin, näin vanhan urpon (63v) kaljan kangistamat sormet toimivat vielä edes jotenkin kun soitto on fyysisesti kevyempää. Pätkä tuoretta rävellystä kotisetilla GAS thinline tele & Helix Floor.
 
https://www.dropbox.com/s/l75bfggn5 … u/Sooloskaba%20606%20soolo.mov?dl=0

WanhaWetäjä: Mun korvaan erot on minimaalisia mutta jos joku kuulee ja kokee asiat tosin niin se on aivan ok. Oikeassa elämässä (=erilaiset livetilanteet, studio) moisilla eroilla ei liene suurta merkitystä. Kiva olisi päästä testaamaan niin voisi olla asiasta vankempi/erilainen mielipide kuin mitä pelkkään kuulokuvaan perustuva on.
 
Digimaailmassa asioita on helpompi kompensoida ja jopa tasapäistää niin että täysin erilaiset kitarat saadaan halutessa kuulostamaan lähes identtisiltä.
Mahdollisuudet ovat rajattomat, kaikki lähtee kuitenkin ketjun alkupäästä eli soittajasta asiallisia soittimia unohtamatta. Toki soittotuntuma erilaisissa kitaroissa on niin erilainen että se yleensä määrittää minkälaista soundia kitarasta lähtee hakemaan.
 
Ite oon päässyt suht kuivin jaloin tuosta loputtomasta suosta. Jotain pientä säätöä mun 1. kitaran suhteen on tehty sitten sen valmistumisen 2017 heinäkuussa, rosterit vintagenauhat vaihtuivat jumboihin joita hiottiin hieman matalimmiksi, 10 asentoinen mikkikytkin toi lisämaustetta soundeihin, kielisetti vaihtui kympistä ysiin, plektra hevista mediumiin, näin vanhan urpon (63v) kaljan kangistamat sormet toimivat vielä edes jotenkin kun soitto on fyysisesti kevyempää. Pätkä tuoretta rävellystä kotisetilla GAS thinline tele & Helix Floor.
 
https://www.dropbox.com/s/l75bfggn5 … u/Sooloskaba%20606%20soolo.mov?dl=0
Eiku mä tarkoitin loputtomalla suolla lähinnä aiheesta käytävää keskustelua. Siis että tästä aiheesta riittää juttua vuodesta toiseen..... juttelijat välillä muuttuu, mutta jutut ei.

WanhaWetäjä:
 
Digimaailmassa asioita on helpompi kompensoida ja jopa tasapäistää niin että täysin erilaiset kitarat saadaan halutessa kuulostamaan lähes identtisiltä.
Mahdollisuudet ovat rajattomat, kaikki lähtee kuitenkin ketjun alkupäästä eli soittajasta asiallisia soittimia unohtamatta. Toki soittotuntuma erilaisissa kitaroissa on niin erilainen että se yleensä määrittää minkälaista soundia kitarasta lähtee hakemaan.
 
Ite oon päässyt suht kuivin jaloin tuosta loputtomasta suosta. Jotain pientä säätöä mun 1. kitaran suhteen on tehty sitten sen valmistumisen 2017 heinäkuussa, rosterit vintagenauhat vaihtuivat jumboihin joita hiottiin hieman matalimmiksi, 10 asentoinen mikkikytkin toi lisämaustetta soundeihin, kielisetti vaihtui kympistä ysiin, plektra hevista mediumiin, näin vanhan urpon (63v) kaljan kangistamat sormet toimivat vielä edes jotenkin kun soitto on fyysisesti kevyempää
 
Sen se digi mahdollistaa kyllä. Vähän eri sanoja vain käyttääkseni, tuotantoprosessit pyrkivät häivyttämään eroja vaikkapa kitaroiden välillä mutta usein peruskaraktääri jää jäljelle. Tele kuulostaa varsin teleltä puista riippumatta jos siinä on Telen talla ja telen mikitys. Jos ei ole näitä niin ei kuulosta kovin teleltä.
 
Custom Soundsissa järjestettiin muutama vuosi sitten sarja yleisötapahtumia joihin oli puhujiksi saatu monenmoista huippu-ukkoa. Siellä demottiin mm. Ruokankaan kitaran avulla MP vahvistimia ja speduja ja tarinaa riitti. Juttelin Juha Ruokankaan kanssa juuri tästä samaisesta aiheesta. Esitin hänelle että tuotantoprosessi luonteensa mukaisesti tasaa eroja ja kadottaa valmiista äänitteestä paljon sellaista joka siellä soundissa alunperin olikin mutta jota ei voi mukaan ottaa. Ja se loppukin joka tulee mukaan veivataan sellaiselle solmulle että jos sitä raitaa yksinään kuuntelisi ei ehkä edes tunnistaisi enää. Juha oli samaa mieltä ja sanoi että kun hän kuuntelee Eppu Normaalia hän ei pysty sanomaan onko siellä Ruokangas -kitara soimassa vai joku muu. Eput ovat ihmeellisellä tavalla kuulostaneet aina jotenkin itseltään vaikka takuulla on soittimet ja vahvistimet vaihtuneet matkan varrella. Torvinen ja Pantse siellä taitavatkin soida, ja muutama hyvä kitara ja vahvistimia valikoima.
 
Wetäjä kertoo tekemistään muutoksista: kielet, plektra, nauhat ja mikkikombinaatiot. Nämä eivät todellakaan ole mitään pieniä asioita muuttaa vaan isoja ja vaikuttavat soundiin ja soittotuntumaan vielä enemmän. Jos olisit asentanut vain uuden bodyn eri puusta se soitin olisi ollut oikeastaan aivan sama soitin. Olisin kiinnostunut tietämään oliko ne uudet jumbonauhatkin rosteria?
 
Jännä juttu muuten mutta mitä puhtaampia soundeja musagenressä suositaan sitä paksumpia kieliä tavataan käyttää ja mitä rankemmat hi-gain -soundit soveltuvat genreen niin sitä ohuempia kieliä suositaan.

petteri m: Sen se digi mahdollistaa kyllä. Vähän eri sanoja vain käyttääkseni, tuotantoprosessit pyrkivät häivyttämään eroja vaikkapa kitaroiden välillä mutta usein peruskaraktääri jää jäljelle. Tele kuulostaa varsin teleltä puista riippumatta jos siinä on Telen talla ja telen mikitys. Jos ei ole näitä niin ei kuulosta kovin teleltä.
Joo, mulla on tuossa "telessa" SuperV Blade Runner talla joka on äänetön ja sulava soittaa vs mikä mulla oli amerikan Stratossa kuin myös sanovat että ko tallassa/plokissa on parempi sustain kuin perustalloissa joita Stratoissa on. Eli jälleen yksi osa mikä vaikuttaa soundiin ja soitettavuuteen hyvinkin merkittävästi. Telea tuossa ei ole kuin muoto joten aika helppo on kompata omasta kokemusta tuota että tele on tele vain jos siinä on telen mikit ja talla.
 
Wetäjä kertoo tekemistään muutoksista: kielet, plektra, nauhat ja mikkikombinaatiot. Nämä eivät todellakaan ole mitään pieniä asioita muuttaa vaan isoja ja vaikuttavat soundiin ja soittotuntumaan vielä enemmän. Jos olisit asentanut vain uuden bodyn eri puusta se soitin olisi ollut oikeastaan aivan sama soitin. Olisin kiinnostunut tietämään oliko ne uudet jumbonauhatkin rosteria?
Juu, rosterit ovat, oisin laittanut mediumit nyt kun jälkiviisaana ajattelen asiaa, onneksi jumboista saatiin hiomalla sopivat.

Tuohon otsikon kysymykseen on yritetty vastata monella tapaa ja useasta näkökulmasta. Minusta on selvää, että runko- ja kaulapuiden materiaalin tiheys ja paksuus sekä myöhemmin kuivuminen vaikuttavat kitaran akustiseen soundiin. Samoin pintakäsittely ja sen paksuus. Akustisesti asia on suhteellisen helppo huomata.
 
Toisaalta sähkökitaran akustista sointia ei voi kuulla kuin ilman vahvistinta soittaessa tai sitten siten, että vahvistimen kautta tuleva ääni on niin hiljaisella että myös suoraan kitarasta kuuluva akustinen soundi erottuu.
 
Vaikutelmani on, että monelle kitaristille tuottaa iloa myös nimenomaan sähkökitaran soundi ilman vahvistinta. Tästä on ainakin yksi levytetty esimerkki. Lou Reed halusi New York-albumia äänitettäessä, että hänen soittamiinsa sähkökitara-raitoihin saadaan mukaan kitaran vahvistamaton, akustinen soundi. Ehkä Reed kotonaan biisejä valmistellessaan oli soitellut paljon myös ilman vahvistinta kuten monilla kitaristeilla on tapana. Joka tapauksessa albumi äänitettiin Reedin toiveiden mukaisesti; sähkökitaran akustinen soundi on mukana levyn kitararaidoilla.
 
Eli silloin kun puhutaan sähkökitaran soundista ilman vahvistinta soitettaessa, niin kyllä soitinpuilla, ja muilla kitaran rakenne- ja materiaaliratkaisuilla on olennainen vaikutus lopputulokseen. Jos puhutaan ainoastaan sähköisestä eli vahvistimen kautta tulevasta soundista, tuo vaikutus on edelleen tietysti olemassa mutta sillä ei ole käytännössä juurikaan merkitystä. Tai ainakin puhutaan hyvin pienistä eroista, joita voidaan kompensoida muilla muuttujilla.

Tässä keskustelussa on vissiin kaksi koulukuntaa. Toinen pohtii asiaa käytännön kannalta ja toinen porukka tuskastuu väitteeseen, että kitaran valmistusmateriaalilla tai rakenteella ei ole sähköiseen sointiin kerrassaan mitään vaikutusta.
 
Vai pitääkö sanoa sähköiseen soundiin? Onko sähköistä sointia olemassakaan, jos sointi on se mikä tapahtuu ilman vahvistinta? Eikös jossain välissä määritelty näin.

Kefiiri: Tässä keskustelussa on vissiin kaksi koulukuntaa. Toinen pohtii asiaa käytännön kannalta ja toinen porukka tuskastuu väitteeseen, että kitaran valmistusmateriaalilla tai rakenteella ei ole sähköiseen sointiin kerrassaan mitään vaikutusta.
 
Vai pitääkö sanoa sähköiseen soundiin? Onko sähköistä sointia olemassakaan, jos sointi on se mikä tapahtuu ilman vahvistinta? Eikös jossain välissä määritelty näin.
 
Niin, jos se noin määritellään. Aika paljon tuntuvat vaikuttavan subjektiiviset kokemukset korvaa miellyttävästä soundista/soinnista ja sen jättämästä fiiliksestä muistijälkeen.
 
Keith Richards äänitti Street Fighting Manin levyllä kuultavan alkuriffin akustisella kitaralla, kuitenkin siten että ääni vahvistettiin jonkun kelamankan läpi. Siitä tuli Keefin mielestä hieno soundi. Koska hän ei pystynyt toistamaan sitä studiossa useista yrityksistä huolimatta, levylle otettiin alkuperäinen himademo. Eli Richards tykästyi akustisen kitaran vahvistimen/mankan kautta soundistettuun ääneen, Reed taas sähkökitaran luonnolliseen sointiin, minkä halusi erottuvan (sähköisen) soundin ohella.

2randpo: Niin, jos se noin määritellään. Aika paljon tuntuvat vaikuttavan subjektiiviset kokemukset korvaa miellyttävästä soundista/soinnista ja sen jättämästä fiiliksestä muistijälkeen.
 
Keith Richards äänitti Street Fighting Manin levyllä kuultavan alkuriffin akustisella kitaralla, kuitenkin siten että ääni vahvistettiin jonkun kelamankan läpi. Siitä tuli Keefin mielestä hieno soundi. Koska hän ei pystynyt toistamaan sitä studiossa useista yrityksistä huolimatta, levylle otettiin alkuperäinen himademo. Eli Richards tykästyi akustisen kitaran vahvistimen/mankan kautta soundistettuun ääneen, Reed taas sähkökitaran luonnolliseen sointiin, minkä halusi erottuvan (sähköisen) soundin ohella.
 
Kyllä levytyksiin on ikiajat päätynyt kaikkea sellaista ääntä mistä tekijät nyt vaan ovat diganneet ja/tai studiossa on jollekin jampalle tullut mieleen kokeilla. Kitaristit varmaan miettivät kitaran kannalta asiaa mutta äänittäjät ja tuottajat laajemminkin. Tulee mieleen eräs Beatles ja moni muu. Itsekin kerran äänittelin puoliakustista jazzkitaraa ilman sähköjä ihan vaan konkkamikillä siittä vierestä ja aika paljon akustista kitarasoundia siitä irti sai.

Tämä on kyllä vähän turhauttava ketju monella tapaa, mutta vaikea olla kommentoimatta ja spekuloimatta! :D
 
Tässä mun havaintoja aiheeseen niiden ehkä joidenkin kymmenien kitaroiden kokemuksella mitä olen omistanut, säätänyt ja tutkinut.
 
Ei voi sanoa että kukaan kuulisi äänitteestä että "Tuo on mahonkinen kitara" tai "tuo on on saarni-body Tele vaahterakaulalla"
Tosin veikkaus saattaa mennä helposti oikein jos soittimet edustaa mallinsa arkkityyppiä.
Mutta ei tosiaan voi kuulla että tuossa soi poppelikantinen saarnibody.
 
Muuttujia kitaroissa on paljon.
Tässä mun esimerkkejä aiheeseen mahonkisesta kitarasta, ja miksi joku voisi väittää kuulevansa mahonkisen kitaran, tai lähinnä miksi mahonkinen kitara valitaan tiettyyn tarkoitukseen.
 
Kevyehkö hondurasin mahonki ja laadukas ruusupuuotelauta tekee kitaran jossa on usein tasapainoinen, terveen keskialuevoittoinen soundi.
Dynamiikkaa/atakkia löytyy. Näitä kitaroita edustaa vanhat SG- ja Les Paul Juniorit ja vaikka 69-79 Flying V:t
Ne toimivat erinomaisesti E-D vireessä.
Suht heikkotehoiset PAF, P90 tai T-top tyyliset mikit toistavat kitaran akustista luonnetta hyvin.
 
Voiko saman kitaran rakentaa täysvaahterasta?
Varmaan voi, jos löytää samalla tavalla resonoivan ja kevyen kappaleen vaahteraa.
Todennäköisesti vaahterakitara on puun puolesta tiheämpää ja dynamiikka siinä samassa vireessä on erilainen johtuen puun ominaisuuksista,
jolloin myös soittotuntuma on aivan erilainen kompatessa.
 
Mulla on ja on ollut kaksi mahonkista kitaraa joissa oli eben-otelaudat.
Toinen on yksi suosikkikitaroistani Flying V Gothic ja toinen oli 79-vuoden Guild jonka mallia en nyt muista.
Sama set neck rakenne ja bodyn paksuus ym.
Guild oli rakennettu todella kovasta mutta kevyestä mahongista.
Flying v taas pehmeämmästä.
Flying V soi hienosti kuin kannel, ja eben-otelauta auttaa tuomaan kirkkautta.
Guild taas oli pelkkää räksytystä ja räpinää ilman mitään alapäätä!
Tämä mahonki oli aivan liian kirkkaasti soivaa tälle yhdistelmälle.
Flying V kuulostaa hyvältä millä vaan mikeillä, mutta guildista ei koskaan saanut ison kuuloista eikä sitä saanut soimaan ja reagoimaan isosti, koska siinä ei yksinkertaisesti ollut tarjolla niitä taajuuksia joita olisi tarvittu.
Puuttuvia taajuuksia ja sointia ei voi mikeillä loihtia ja kun kitaran dynamiikka E-vireessä oli sellainen räpsy, ei sillä vain voinut tehdä asioita hyvin.
Se olisi saattanut materiaalien puolesta toimia ihan hyvin matalassa vireessä jos olisi ollut varustettu baritoniskaalalla.
Se lienee yksi syy miksi monet baritoniskaalaiset kitarat tehdään kovemmista ja kirkkaammista puista ja eri puista laminoiduilla kauloilla ja rungoilla. Kuten myös monet modernit bassot.
Tiettyjä resonanssitaajuuksia haetaan.
 
Vaikka mikit tosiaan kuulee kielen, on se mitä kielen ja bodyn suhteen tapahtuu kuitenkin isossa roolissa, ja varsinkin se kuinka kitara käyttäytyy soitettaessa. Jos se "elää" soittimena, niin hyvä mikkivalinta auttaa tuomaan sen parhaat puolet esiin.
Muhjuista tai riipivää soitinta ei saa luonteeltaan parannettua jos se on akustisestikin hirveä.
 
Enemmän kuin voiko äänitteestä kuulla mistä puusta kitara on tehty voi ehkä kysyä että "voiko tuollaisen kitarasoundin tehdä lähtökohtaisesti X-puisella kitaralla?"
 
Kitaran käyttäytyminen soittimena yleensä määrää sen tarkoitusta.
Ja eri puulajit usein toimittaa sitä virkaa mitä niiltä halutaan sekä käyttäytymisen että EQ:n puolesta.
Näin omien kokemusten perusteella.