Kitarat: kitarakamat ›

tuskiz: Gibson käyttää perusliukuhihnakitaroissa edelleen sinkkivalusta valmistettuja kielenpitimiä ja talloja, tallapalat saattaa olla jotain laadukkaampaa metallia, ehkä. Myöskin Nashville-talla on edelleen musta vähän kyseenalanen, aika moni vaihtaa Nashvillet ABR:aan mutta kuinka moni vaihtaa ABR:n Nashvilleen... Niissäkin on holkit ja ruuvit jotain muuta kuin kunnon terästä.
Tehdaspalautusprosenteista en tiedä, mutta kuinkahan moni liikkeeseen palautettu soitin oikeasti lähtee takaisin tehtaalle eikä vaan mene takaisin myyntihyllyyn ns. B-stock tuotteena? Varmaan aika pieni prosentti soittimista on oikeasti viallisia tai vaatisivat paljon korjausta, mutta huolimattomuusvirheitä löytyy senkin edestä, esim. juuri pintakäsittelyssä tai nauhojen viimeistelyssä.
 
Kyllä vaan, mutta..luuletko että ne noita ihan Gibsonilla tekee, noita metalliosia?
=)

fox: Kyllä vaan, mutta..luuletko että ne noita ihan Gibsonilla tekee, noita metalliosia?
=)
 
En luule, mutta luulen että Gibson teetättää niitä tai käyttää muun valmistajan valmiita osia. Se ei silti tarkoita ettäkö 2500 euron soittimeen pitäisi laittaa tälläisiä osia kun noin viidelläkympillä saa myös parempaakin.

tuskiz: En luule, mutta luulen että Gibson teetättää niitä tai käyttää muun valmistajan valmiita osia. Se ei silti tarkoita ettäkö 2500 euron soittimeen pitäisi laittaa tälläisiä osia kun noin viidelläkympillä saa myös parempaakin.
 
Ei se suinkaan mitään luuloa ole, toki jos muodostaa mielipiteensä nettikirjoitteluun pohjautuen, niin sehän on "yleismaailmallinen" fakta, että ehdottomasti eniten "tarinoita" netissä on, no, mistähän merkistä? ;)
Milloin on erään pojan isoveljellä ollut sitä-ja-tätä vikaa, virhettä ym., mutta totuuden nimessä se todellinen vika-ja virheprosentti on minimaalinen. Mutta, en väitä etteikö se ole olemassa. Varmasti nykyäänkin, vaikka ko. valmistaja ei tuotantomääriltään ole lainkaan niin suuri toimija kuin monet kuvittelevat..
Ennen muinoin noita metalliosia tuli erittäin paljon Schallerilta esimerkiksi, omistajan vaihdoksen jälkeen myös Gotoh Gut ja muut toimittajat tuota rautapuolta hoitavat. Eli se murometallinen kieltenpidin voi olla yhtä laadukas kuin sun SG-mukaelmassa, tai sitten laaduton?? Totta kai voitaneen olettaa, että voihan se olla niinkin, että jos Gibson esmerkiks Gotohilta jotain tuumakoon seosvaluosia tilaa, ne tekeekin tehtaalla källin, ja laittaa paskempaa seosta valuun. Tuskin kuitenkaan näin, vai mitäpä luulet?
Onhan se tietenkin vallan hirvittävää, jos ja kun Gibson käyttää samoja rautaosia, kuin "laadultaan ylivertaiset" niinsanotusti "hyväksytymmät" soittimen kasaajat.

tuskiz: Gibsonin Les Paulien hinnat on aika taivaasta temmattuja ottaen huomioon mimmoisia lapsuksia perustuotantolinjan keppeihin välillä pääsee. 2300 euron soittimiessa ei pitäisi olla tasan minkäänlaisia virheitä ja setuppikin pitäisi olla tehtaalta täydellinen kun vielä PLEK-koneenkin kautta mokomat menevät, myös valmistusmateriaalit ja osat pitäisi olla vain laadukkaimpia mitä rahalla saa, mutta silti Les Paulien vakiovarusteisiin kuuluu pintavirheitä, "muovinen" satula, richlite-otelauta joka on joskus laminoitu ja murometalliosat. Myös nuo nykyset nk. clownburst värit on kyllä melkosia designvalintoja. Thommannilla on tällä hetkellä 2016 T-malleja 1400 euron hintaan, toi on musta paljon realistisempi katuhinta noille soittimille.
 
Mun mielestä mitään vikoja ei tulekaan hyväksyä tuon hintaisessa soittimessa ja jos olet saanut viallisen yksilön Gibson stankkua niin kai palautit sen liikkeeseen? mitä ne siellä sanoi? Omasta puolestani voin sanoa, että ostin uutena ihan peruslinjan Gibson LesPaul standardin vuonna 1995 ja siinä on edelleen alkuperäinen satula ja muutkin osat. Toki satula on poikkeuksetta tehdaskitaroissa jotakin polymeeriä (lue muovia) monestakin syystä, mutta hyvin tuo on kyllä kestänyt. Keikkoja treenejä ja himassa soittelua ja säilyttämistä ja kaikkea kitaran ihan normaalia elämää.
 
Minulla on ollut myös muita kalliita kitaroita ja muutenkin olen paljon soitellut monenlaisilla vehkeillä ja minusta Gibson LesPaul standard (ja nykyisin traditional) kestää vertailun hyvin ihan mihin tahansa soittimeen.
 
Sulla on ollut huono tuuri, että kohdallesi on sattunut noin kelvoton soitin, mutta mielestäni sen pitäisi hoitua ihan reklamoinnilla.

Duoda noin, kyllähän kipponeissa "käsityön jälki" on näkyvissä, oli se sitten parin tonnin Trad. tai yli viiden tonnin CS. Ei ne viimeistelyltään kauheasti eroa. Mullakin on ollut paremmin vimosteltu Trad. kuin R7. Oikeastaan noiden Stankkujen ja Tradien tallasysteemit on toiminnallisesti parempia, kuin Ärrämallien ABR:t. Ei kait noiden metalliseoksissa mitään suurempaa vikaa ole, ABR on vaan turhan "vintage-correct", eli tallapalat on väljiä kolossaan ja ääriasennossa tuppaavat keinahtelemaan, jos VOS-käsitelty, niin tuppaavat liikkumaan vähän tahmeasti, paska juttu muuten, jos se väljä tallapala ponnahtaa kolostaan kielen katketessa kesken keikan, siinä sitä riittää stagella naurussa pitelemistä, kun konttaa ympäri lavaa. Mun mielestä perus-Trad/Stankku on raudoiltaan ihan ok, Ärrämalleihin ABR:n tilalle ABM, tai joku muu tiukkasovitteinen, niin se on aika lailla siinä, kustantaa alta satkun, mikkipolitiikka on sit makuasia. Toki vois olettaa, et yli kahden tonnin kepukassa on kaikki jiirissään. Onhan monella merkillä jo tonnin hintaluokassa asiat kunnossa, eikä tartte tehrä mittää ja sit on näitä suhrustimia ynnä muita kalliimpia, joissa ei kanssa ole mitään sanomista, toisaalta moni niistä kärsii tietynlaisesta persoonattomuudesta, vaikka ois kuin hienosti viimeistelty ja parhaista osista. No onneksi ostajalla on valinnan mahdollisuus, eikä hyvän kitaran tarvii aina älyttömiä maksaa. Jos multa kysytään, niin isojen brändien CS-pelit ei kyl uutena ole missään määrin hintansa arvoisia, mut se on vaan mun mielipide, mieluummin kyllä ostan samalla hinnalla, tai vielä halvemmalla käytetyn, vaikkapa R8:n, kuin uuden Stankun, mut kukin alallaan. Tais mennä taas vähän ohi aiheenkin, paree stoppaa tähän, ettei mee vielä enemmän...

Jukka Häikiö: .. paska juttu muuten, jos se väljä tallapala ponnahtaa kolostaan kielen katketessa kesken keikan, siinä sitä riittää stagella naurussa pitelemistä, kun konttaa ympäri lavaa.....
 
Sitä vartenhan niissä on se pahuksen "resonaatiolanka" ettei putois.. ;) Victoryissä oli Schallerilta yhdessä vaiheessa talloja joissa ei ollu mitään "pidikettä", noista pikkusen "uudemmista" malleista. Suomessa ei Victory-kitaroita liiemmälti kai ollut, mutta yhden tallaan uutta tallapalaa joutui hommailemaan. No, ei ollut kovin pitkäikäinen malli kyseessä.
Ite olen kyllä muunmallisten tallojen ystävä (kuin vintage-korrekti ABR), surettaa kun uuden hallinnon aikana haaskasivat pois esimerkiks 3-point Nashvillen. Intonaatiovarat oli runsaat siinä. Ehdottomasti samoilla lukemilla vaikka Ibanezin Gibraltar ykkösen kanssa. No, vanha Nashville, eli harmonica bridge 70-luvulta, sekin Schallerin tekoja, oli tuossa suhteessa vallanernomanen myös. Olkoonkin että oli vissiin sitä "murometallia" eli zamac-valurunkoinen. ;) Yhtään kappaletta en muista kyllä taipuneen tahi muuten vikuuntuneen. Tosin varmaan nettikirjoituksista sellnenkin vaivanen löytyy.

Ostaisitte kerralla Yamahaa niin ei tarviis ulista hinnasta ja paskoista osista.

naavanka_: Ostaisitte kerralla Yamahaa niin ei tarviis ulista hinnasta ja paskoista osista.
 
Mulla ei ole Yamahasta kuin hyvää sanottavaa. Mulla on yksi Japanin Yamaha ja yksi Indonesian Yamaha ja molemmat ovat moninverroin hyviä ja elämäni valoja :-) . Mutta kyllähän hyvästä japanian Yamahasta voi joutua sen parisen tonttua uutena maksamaan jolloin vähän hinnasta ulista, vaikka saapi siinä kyllä kitaraa tai bassoa rahansa vastineeksi sen mitä Gibsoniltakin. Itse asiassa soittelin uutta Gibson ES335 (niillä laatikko asemamerkeillä vitsit että se oli sitten hieno) ja pakko sanoa, että se ei hävinnyt yhtään Yamaha SA2200 kitaralle.... vähintään yhtä hyvä ja sokkotestissä en varmaan olisi edes erottanut niitä. Vähän kalliimpi se kylläkin on, mutta kyllä minä siitä sen kolme tonttua pulittaisin jos sattuisin semmoista tarvitsemaan. Toisaalta puolella eli tuhannellakuudellasadalla saisi uuden Yamaha SA2200 johon valinta saattaisi kuitenkin kallistua..... vaikea sanoa kumman ottaisin jos nyt olisi valitsemassa. Kyllä ne on pirskatin hyviä kumpanenkin vaikka toinen on Gibson.

fox: Sitä vartenhan niissä on se pahuksen "resonaatiolanka" ettei putois.. ;) Victoryissä oli Schallerilta yhdessä vaiheessa talloja joissa ei ollu mitään "pidikettä", noista pikkusen "uudemmista" malleista. Suomessa ei Victory-kitaroita liiemmälti kai ollut, mutta yhden tallaan uutta tallapalaa joutui hommailemaan. No, ei ollut kovin pitkäikäinen malli kyseessä.
Ite olen kyllä muunmallisten tallojen ystävä (kuin vintage-korrekti ABR), surettaa kun uuden hallinnon aikana haaskasivat pois esimerkiks 3-point Nashvillen. Intonaatiovarat oli runsaat siinä. Ehdottomasti samoilla lukemilla vaikka Ibanezin Gibraltar ykkösen kanssa. No, vanha Nashville, eli harmonica bridge 70-luvulta, sekin Schallerin tekoja, oli tuossa suhteessa vallanernomanen myös. Olkoonkin että oli vissiin sitä "murometallia" eli zamac-valurunkoinen. ;) Yhtään kappaletta en muista kyllä taipuneen tahi muuten vikuuntuneen. Tosin varmaan nettikirjoituksista sellnenkin vaivanen löytyy.
 
...juu, ei noissa nyky CS:ien talloissa oo lankaa olleskaa ja intonaation säädön jälkeen pitää koittaa saada ruuvi jompaan kumpaan suuntaan "jumiin", muuten sieltä tulee se neurootikon ystävä vieraisille, sen ihanan pikku sirinän muodossa, sillä mä oon ihan suosiolla vaihtanut ABM:ät, tai Tonepros:it...ei niissäkään se säätövara ole sen pitempi, mutta kun sen voi käyttää tappiin asti, toisin kuin ABR:ssä, siitä kun tulee ääriasennossa se em. kiikku. Vaikka onkin makuasia, niin noi nykyiset Custombuckerit on mun mielestä aikas hyvät (vrt. Burstbucker).

hallu: Mun muistini mukaan eurot tulivat käyttöön suomessa vuonna 2002 eli pari vuotta ehdittiin kaksituhattalukua elellä markoissa.
 
Mitä Gibsonin hinnoitteluun tulee, niin muistaakseni flygareista haluttiin yheksänkytluvulla ihan rahaakin (en kylläkään hintoja muista). Itse ostin markka-aikana uuden LesPaulin vuonna 1995 ja maksoin siitä 12800mk ja euroaikana ne on maksaneet parin tonnin huitteilla (taisi olla silloin alussa jotan 2400 euroa). 12800 :6= 2133,3 niin sanoisin ettei ainakaan LesPaulin hinnassa mitään erityisen kovaa europopsahdusta ole tapahtunut. Väittäisin että Gibsonin hinnoittelu tänäpäivänä menee ihan linjassa valuutan hinnoittelun kanssa eikä soittemen hinnassa itsessään ole mitään valtavaa hypähdystä tapahtunut.
 
En joo väittänyt, että euro tuli juurikin vuonna 2000. Puhuin Flying V hinnoista ja Les paulit olivat jo muutenkin kalliimpia jos ei studio malleja lasketa.
 
Nykyään maksaa uusi V noin 1200 euron hinnoissa, että jos puhutaan siis siitä mitä tuosta mallista saa tänään...niin se on varmasti vähemmän kuin joskus aikaisemmin. Toki uudet V mallit ei ole samoja kuin vaikka 67 Reissue kitarat ja NOIN 2000 luvun alussa oli nämä Gibsonit hinnoiltaan paljon arvokkaampia kuin tänään.
 
Kyllä noin 10 vuodessa saman kitaran hinnan nousu kolminkertaiseksi on minusta ainakin aika merkittävä, mutta ei ne Gibsonilla kaikkien hinnat nousseet.

Ei kaikki hintapyynnöt ole läheskään turvonneita, kun muusikot on niin peeaa :D
Itse hommasin äskettäin hienon ESP Custom Shopin täältä hinnalla, joka oli juuri tällä hetkellä samanlaisen vastaavan Ebay:ssa myytävän 4 kertaa halvempi. Joten ei kannata ulista ;)

TTV: Juuri näin :-) Ilmoituksessa ei sinänsä ollut mitään vikaa (hyvä kitara ja järkevä hinta), se vaihdetaan-ei-vaihdeta-... vaan herätti hilpeyttä :-)
 
Ei jumalauta, tällaisten kyttäämiseenkö käytät aikaasi.

Vesihiisi: Ei jumalauta, tällaisten kyttäämiseenkö käytät aikaasi.
 
Juu, miksi ei? Älä lue, jos herättää noin äkäisiä tunteita...

https://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=1123189
 
Aika optimistinen hintapyyntö. Mulla oli joskus tuollainen. Levytukusta ostin 500mk. Ihan hirveä laitos. Paskin paska. Ikinä. Taisin antaa kaverille ilmaiseksi.
 
Vai onko se vintagea jo? :D

Pari vuotta sitten ostin ESP-LTD M-1000 valkosena hintaan 789e. Toissapäivänä samasta kepistä pyydettiin 1050e musamaailmassa. Ei huono ostos :)

tender.insanity: https://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=1123189
:D
 
Väittäisin, et Jos tuohon laittaa, yhdyttää, liittää pre-rola 4x12, ni ollaan hyvällä soundilla liikenteessä....
 
Emmä kyl tosta yli 20e maksais kuiteskaa =)

high_society: Väittäisin, et Jos tuohon laittaa, yhdyttää, liittää pre-rola 4x12, ni ollaan hyvällä soundilla liikenteessä....
 
Emmä kyl tosta yli 20e maksais kuiteskaa =)
 
Joo. Nostalgiasyistä voisin itse maksaa 25-30e ihan koittaakseen miltä se nykykorviin kuulostaa. Sisältäen postikulut.

Loppujen lopuks aika moni "paska" transu vahvain muuttuu totaalisesti hyvällä ämyrillä, jos kahdella tai neljällä.

high_society: Loppujen lopuks aika moni "paska" transu vahvain muuttuu totaalisesti hyvällä ämyrillä, jos kahdella tai neljällä.
 
Totta. Se vain tuntuu näinpäin olevan vaikeampi "huomata". Aika harva kuitenkaan soittaa jollain Mesan(esim.) vahvarilla johonkin marsun patterivahvariin tai siis sen kaappiin :)

high_society: Loppujen lopuks aika moni "paska" transu vahvain muuttuu totaalisesti hyvällä ämyrillä, jos kahdella tai neljällä.
 
No osta tuo 120e hintaan ja laita meille hyvät soundinäytteet, jos kerta uskot siihen.