Kitarat: kitarakamat ›

Älkää hyvät ihmiset luovuttako. Mulla on 8 fuzz-projektia pöydällä ja pari tuli just mieleen mitä pitäis kokeilla. FUZZ OR DIE!

Myrkky Nuoli: Älkää hyvät ihmiset luovuttako. Mulla on 8 fuzz-projektia pöydällä ja pari tuli just mieleen mitä pitäis kokeilla. FUZZ OR DIE!
 
Ei fuzzitta voi olla, säröjen kunkku.

Gabe: Ei fuzzitta voi olla, säröjen kunkku.
 
Kumiseva vaski, helisevä symbaali.

Myrkky Nuoli: Kumiseva vaski, helisevä symbaali.
 
...pörisevä pedaali?

En ole oikein koskaan tykännyt kitaroista joissa on kaulahumbucker, mutta yritän parantua siitä Miran kanssa.
 
https://soundcloud.com/aziz2/humbucker

Myrkky Nuoli: Älkää hyvät ihmiset luovuttako. Mulla on 8 fuzz-projektia pöydällä ja pari tuli just mieleen mitä pitäis kokeilla. FUZZ OR DIE!
 
Kyllä se kohta alkaa olemaan DIE!
 
Gabe: Ei fuzzitta voi olla, säröjen kunkku.
 
Mutku se rikkoo ääntä liikaa...
 
Vahvarin oma särö (tarvittaessa pieni boostaus od:lla) on kuin kiinteä tuore savikimpale, josta voi muokata itselleen hienon tarkoilla yksityiskohdilla koristellun musiikillisen Ming-vaasin. Mutta fuzz on kuin liian löysä savivelli, joka valuu sormien läpi lattialle, eikä siitä saa otetta ollenkaan.
 
Itse tykkään tiukkuudesta, erottelevuudesta sekä terävästä ja selkeästä, napsahtavasta attackista. Siihen ei fuzz oikein sovi, koska siinä ei ole attackia lainkaan, vaan se on vaan sellaista äänellistä jöötiä, joka alkaa ja jatkuu siitä lähes muuttumattomana vaikka ja kuinka.
 
Volumella putsattu fuzz tosin on parhautta kyllä - sekä reunarosot, että puhtaat, mutta kun Dusty Roadissa on huikeat vastaavat ihan ilman pedaaleitakin, niin herää kysymys, miksi vaivautua. Jos fuzzit täysillä olisikin juuri se juttu, niin homma olisi selvä, mutta kun ei vaan tahdo toimia.
 
Tosin tässä vaaditaan vielä lisää testiä bändikontekstissa. Siitähän sen lopullisen totuuden sitten tietää....

askomiko: En ole oikein koskaan tykännyt kitaroista joissa on kaulahumbucker, mutta yritän parantua siitä Miran kanssa.
 
https://soundcloud.com/aziz2/humbucker
 
Tuosta asenteesta voi jo antaa plussan. Ei näissä jutuissa saa heti luovuttaa...

piti saada särö kaiun ja pikkasen kaveriks, joten pudjettimalli hakuseen ja valinnaks osu Electro-Harmonix Soul Food ja sille että edelliselle kaiulle virtalähteeks Joyo JP-03 Combo Pack

Laulava Kylätohtori: Kyllä se kohta alkaa olemaan DIE!
 

 
Mutku se rikkoo ääntä liikaa...
 
Vahvarin oma särö (tarvittaessa pieni boostaus od:lla) on kuin kiinteä tuore savikimpale, josta voi muokata itselleen hienon tarkoilla yksityiskohdilla koristellun musiikillisen Ming-vaasin. Mutta fuzz on kuin liian löysä savivelli, joka valuu sormien läpi lattialle, eikä siitä saa otetta ollenkaan.
 
Itse tykkään tiukkuudesta, erottelevuudesta sekä terävästä ja selkeästä, napsahtavasta attackista. Siihen ei fuzz oikein sovi, koska siinä ei ole attackia lainkaan, vaan se on vaan sellaista äänellistä jöötiä, joka alkaa ja jatkuu siitä lähes muuttumattomana vaikka ja kuinka.
 
Volumella putsattu fuzz tosin on parhautta kyllä - sekä reunarosot, että puhtaat, mutta kun Dusty Roadissa on huikeat vastaavat ihan ilman pedaaleitakin, niin herää kysymys, miksi vaivautua. Jos fuzzit täysillä olisikin juuri se juttu, niin homma olisi selvä, mutta kun ei vaan tahdo toimia.
 
Tosin tässä vaaditaan vielä lisää testiä bändikontekstissa. Siitähän sen lopullisen totuuden sitten tietää....
 
Mun mielesta kaikki od boostit pilaa sen vahvistimen luonnollisen saron. Kokeilen silti vihalla erilaisia mutta yleensa poistan ne ja suoraan sisaan.

Onkos täällä jackson randyjen omistajia? Onko jacksonin oma kova case hyvä hankinta. Tänään kuulin et se on komeron kokoinen ja epäkäytännöllinen. Vai olisko 4€ kalliimpi gator extreme case hyvempi ;)

heviäijä: Onkos täällä jackson randyjen omistajia? Onko jacksonin oma kova case hyvä hankinta. Tänään kuulin et se on komeron kokoinen ja epäkäytännöllinen. Vai olisko 4€ kalliimpi gator extreme case hyvempi ;)
 
Osta se Gator.

Laulava Kylätohtori: Kyllä se kohta alkaa olemaan DIE!
 
Mutku se rikkoo ääntä liikaa...
 
Vahvarin oma särö (tarvittaessa pieni boostaus od:lla) on kuin kiinteä tuore savikimpale, josta voi muokata itselleen hienon tarkoilla yksityiskohdilla koristellun musiikillisen Ming-vaasin. Mutta fuzz on kuin liian löysä savivelli, joka valuu sormien läpi lattialle, eikä siitä saa otetta ollenkaan.
 
Itse tykkään tiukkuudesta, erottelevuudesta sekä terävästä ja selkeästä, napsahtavasta attackista. Siihen ei fuzz oikein sovi, koska siinä ei ole attackia lainkaan, vaan se on vaan sellaista äänellistä jöötiä, joka alkaa ja jatkuu siitä lähes muuttumattomana vaikka ja kuinka.
 
Volumella putsattu fuzz tosin on parhautta kyllä - sekä reunarosot, että puhtaat, mutta kun Dusty Roadissa on huikeat vastaavat ihan ilman pedaaleitakin, niin herää kysymys, miksi vaivautua. Jos fuzzit täysillä olisikin juuri se juttu, niin homma olisi selvä, mutta kun ei vaan tahdo toimia.
 
Tosin tässä vaaditaan vielä lisää testiä bändikontekstissa. Siitähän sen lopullisen totuuden sitten tietää....
 
Jaa... Toisaalta allekirjoitan tuon, vaikka toisiin juttuihin se "löysä savivelli" (hyvin muotoiltu:) vaan mielestäni sopii, vaikka: https://www.youtube.com/watch?v=Y7Z2w8DmEfc
 
Joissakin hommissa taas tarvitaan erottelevuutta, mutta perus od/dist on mulle liian tylsä. Seuraavassa tapauksessa modaillun Big Muffin edessä on T-Rex Toteschläger, jolla saa äärimmäisen tiukkaa soundia, mutta yksinään se menee jo niin kuivaksi, etten keksi sille mitään käyttöä sinällään. Tässä on siis otettu pörinät Muffista (tosin rankasti modatusta sellaista) ja tiukkuus Totenschlägesristä, etenkin lopun riffi (kaikki on vedetty alusta loppuun samalla setupilla, ainoa mikä tiukkenee loppua kohden on soittotatsi): https://www.youtube.com/watch?v=V5HStHxTuCo
 
Toissaillan nysväsin laittamalla Totenschlägerin Pharaoh Fuzzin jälkeen hakien jotain omintakeista bläkkissoundia. Ei syntynyt ainakaan vielä mitään nauhoituskelpoista, mutta näitä on kiva touhuta. Ei pidä päästää itseään liian helpolla - ja siihen fuzzit juuri sopivat :D Eirityisen kivaa hommaa kesällä/lomalla oluen kanssa :DDD

Laulava Kylätohtori: Mutku se rikkoo ääntä liikaa...
 
Vahvarin oma särö (tarvittaessa pieni boostaus od:lla) on kuin kiinteä tuore savikimpale, josta voi muokata itselleen hienon tarkoilla yksityiskohdilla koristellun musiikillisen Ming-vaasin. Mutta fuzz on kuin liian löysä savivelli, joka valuu sormien läpi lattialle, eikä siitä saa otetta ollenkaan.
 
Itse tykkään tiukkuudesta, erottelevuudesta sekä terävästä ja selkeästä, napsahtavasta attackista. Siihen ei fuzz oikein sovi, koska siinä ei ole attackia lainkaan, vaan se on vaan sellaista äänellistä jöötiä, joka alkaa ja jatkuu siitä lähes muuttumattomana vaikka ja kuinka.
 
Volumella putsattu fuzz tosin on parhautta kyllä - sekä reunarosot, että puhtaat, mutta kun Dusty Roadissa on huikeat vastaavat ihan ilman pedaaleitakin, niin herää kysymys, miksi vaivautua. Jos fuzzit täysillä olisikin juuri se juttu, niin homma olisi selvä, mutta kun ei vaan tahdo toimia.
 
Mulla se on juuri toisinpäin. :D OD ei oikein anna mitään lisäarvoa, aina ne jää polkematta. Ennemmin pelaan kitaran volumesäätimellä ja Bluetonen omalla boostilla jos tarvitsee vain kuulua kovempaa. Jos haluaa lisää erottelevaa säröä niin napsautan etuasteet sarjaan. Mutta fuzzit.. ah.. niissä on vain jotain. Etenkin kun saa jonkun tosi hankalan germanium trankuilla kukkuvan fuzz facen niin johan alkaa lyyti kirjoittamaan. Harvoin mullakaan huutaa fuzzit täysillä. Kitaran volumella säätelen sopivan särön, Analogmanin sundial on myös hauska. Niissä on jotenkin ihan omanlaisensa fiilis ja luonen noissa fuzzeissa. Aika paljon soittelen ilman purkkejakin ainakin pikkurosot ja puhtaa.

Gabe: Mulla se on juuri toisinpäin. :D OD ei oikein anna mitään lisäarvoa, aina ne jää polkematta. Ennemmin pelaan kitaran volumesäätimellä ja Bluetonen omalla boostilla jos tarvitsee vain kuulua kovempaa.
 
Juuri sama se on itsellä, paitsi se Bluetonen boost on enemmän volumeboost ja itse olen kaivannut särö/middle boostia sooloihin ilman volumen kasvua. Od-purkkeja olen käyttänyt sooloboostina, en muuten. Tosin yleensä treeneissä käy juuri niin, että ne jää polkematta, koska se soundi ei vaan miellytä - jokin siinä mättää.
 
Mutta nyt on se Dustyn oma boost jalkakytkimessä, joten vaikea keksiä, mihin od:ta enää tarvitsisi. Ainut on ts808:lla kurmoottaa vahvarista oman elämäni higain-soundi, jolla en kyllä silläkään tee mitään. :)
 
Jos haluaa lisää erottelevaa säröä niin napsautan etuasteet sarjaan. Mutta fuzzit.. ah.. niissä on vain jotain. Etenkin kun saa jonkun tosi hankalan germanium trankuilla kukkuvan fuzz facen niin johan alkaa lyyti kirjoittamaan. Harvoin mullakaan huutaa fuzzit täysillä. Kitaran volumella säätelen sopivan särön, Analogmanin sundial on myös hauska. Niissä on jotenkin ihan omanlaisensa fiilis ja luonen noissa fuzzeissa. Aika paljon soittelen ilman purkkejakin ainakin pikkurosot ja puhtaa.
 
Olen huomannut, että bändikäytössä ei od-purkeilla tee mitään. Vaikka kotosalla saisikin jotain kelpo ääntä niiden kanssa, niin bändin kanssa ne eivät vaan jotenkaan toimi. En tiedä, mikä siinä on. En osaa puurokorvilla sitä yksilöidä.
 
Bändin kanssa on aina (paitsi cover-hommissa) gainit pienellä ja kitaran volume siellä 6-7:ssa, mater volume täysillä. Sooloihin sitten tallamikki ja kitaran vola täysille. Kotona taas tulee vähän vähemmän käytettyä kitaran volumea. Ehkä se on siitä, että treeneissä saa avata kunnolla vahvaria ja sen saa toimimaan "sweet spotissa"...
 
Ymmärrän kyllä pointin fuzzin hienoudesta ja sinänsä tykkään fiilistellä niillä. Mutta ongelma on ennemmin siinä, että en saa niitä toimimaan bändihommissa. Jotenkin vaan se epämääräinen mössösoundi ei toimi yhtä hyvin kuin tiukempi ja erottelevampi kunnon attackilla. Ja Dustyn omat reunarosot/puhtaat on niin loistavat, että toisaalta en tiedä, miksi näkisi vaivaa sotkemalla fuzzeja siihen.
 
Mutta harjoitukset ovat kesken. Ei tässä niin vaan luovuteta, vaan pidetään rima korkealla ja harjoitellaan. Ei aina tarvitse päästää itseään helpolla. :)
 
Ja toisaalta, jotain purkkejahan sitä pitää kuitenkin puljata. Ja koska od:t ym. ei enää kiinnosta, niin mitä sitä sitten ostelee, jos ei fuzzeja. Jotainhan sitä kuitenkin aina täytyy olla hankkimassa ja näkisin, että fuzzit ovat siihen tarkoitukseen paras valinta. Ne ovat kuitenkin oikeasti aina erilaisia ja niillä on omanlaisensa luonne - ovat paljon persoonallisempia kuin od:t...

Myrkky Nuoli: Älkää hyvät ihmiset luovuttako. Mulla on 8 fuzz-projektia pöydällä ja pari tuli just mieleen mitä pitäis kokeilla. FUZZ OR DIE!
 
Mulla on Fuzz Factory.
 
Hyva leikkikalu.

Laulava Kylätohtori: Itse tykkään tiukkuudesta, erottelevuudesta sekä terävästä ja selkeästä, napsahtavasta attackista. Siihen ei fuzz oikein sovi, koska siinä ei ole attackia lainkaan, vaan se on vaan sellaista äänellistä jöötiä, joka alkaa ja jatkuu siitä lähes muuttumattomana vaikka ja kuinka.
 
Mun pääfuzzini on jetsulleen tämmöinen :) Eli erotteleva, selkeä ja napsuva attack. Eihän tuo ole kuin järjestelykysymys, fuzzeja on laidasta laitaan kuitenkin. Fuzz Facet on kyllä joo parhaimmillaan volaa pakiteltuna mikäli pitää fuzz-potikkaa täysillä. Semmoista dynamiikan määrää ei kyllä mistään vahvistimesta irtoa. Paitsi treble bleedeillä pystyy pelailemaan.
 
Mutta ymmärrän kyllä hyvin mistä puhut, mulla oli ihan sama dilemma aiemmin. Sitten huomasin, että melkein kaikista fuzzeista löytyy joku kiehtova juttu, jolla voi tehdä jotain ihan uutta ja rupesin vaan antautumaan täysin ja antaa fuzzien raahata perässä. Oppiipahan samalla uusia lähestymistapoja soittamiseen kun on esimerkiksi juuri se löysä attack, joka estää tiukkojen komppien soiton. Luovaa työtä parhaimmillaan. Alkaa olemaan ehkä puoltoista vuotta aikaa siitä kun viimeksi oli lauydassa mitään muita säröttimiä kun fuzzeja.

2x12" komootti G12M-25 kajareilla varailtu, ou jee.
 
Iteltä taas on lähtenyt lähes kaikki säröttimet laudasta bändin uudemman matskun myötä, Soul Foodin vois kyllä laittaa boostiksi sekaan.

askomiko: En ole oikein koskaan tykännyt kitaroista joissa on kaulahumbucker, mutta yritän parantua siitä Miran kanssa.
 
https://soundcloud.com/aziz2/humbucker
 
Jos viihtit niin laitatko tuon presetin jakoon. Ommuuten hunajata!

Heh, vaimon ollessa kaupungilla päivitin vahvistinarsenaalia käytetyllä Peaveyn Delta Bluesilla. Jokohan taas riittäisi ostelut hetkeksi...

Laulava Kylätohtori: Juuri sama se on itsellä, paitsi se Bluetonen boost on enemmän volumeboost ja itse olen kaivannut särö/middle boostia sooloihin ilman volumen kasvua. Od-purkkeja olen käyttänyt sooloboostina, en muuten. Tosin yleensä treeneissä käy juuri niin, että ne jää polkematta, koska se soundi ei vaan miellytä - jokin siinä mättää.
 
Mutta nyt on se Dustyn oma boost jalkakytkimessä, joten vaikea keksiä, mihin od:ta enää tarvitsisi. Ainut on ts808:lla kurmoottaa vahvarista oman elämäni higain-soundi, jolla en kyllä silläkään tee mitään. :)
 

 
Olen huomannut, että bändikäytössä ei od-purkeilla tee mitään. Vaikka kotosalla saisikin jotain kelpo ääntä niiden kanssa, niin bändin kanssa ne eivät vaan jotenkaan toimi. En tiedä, mikä siinä on. En osaa puurokorvilla sitä yksilöidä.
 
Bändin kanssa on aina (paitsi cover-hommissa) gainit pienellä ja kitaran volume siellä 6-7:ssa, mater volume täysillä. Sooloihin sitten tallamikki ja kitaran vola täysille. Kotona taas tulee vähän vähemmän käytettyä kitaran volumea. Ehkä se on siitä, että treeneissä saa avata kunnolla vahvaria ja sen saa toimimaan "sweet spotissa"...
 
Ymmärrän kyllä pointin fuzzin hienoudesta ja sinänsä tykkään fiilistellä niillä. Mutta ongelma on ennemmin siinä, että en saa niitä toimimaan bändihommissa. Jotenkin vaan se epämääräinen mössösoundi ei toimi yhtä hyvin kuin tiukempi ja erottelevampi kunnon attackilla. Ja Dustyn omat reunarosot/puhtaat on niin loistavat, että toisaalta en tiedä, miksi näkisi vaivaa sotkemalla fuzzeja siihen.
 
Mutta harjoitukset ovat kesken. Ei tässä niin vaan luovuteta, vaan pidetään rima korkealla ja harjoitellaan. Ei aina tarvitse päästää itseään helpolla. :)
 
Ja toisaalta, jotain purkkejahan sitä pitää kuitenkin puljata. Ja koska od:t ym. ei enää kiinnosta, niin mitä sitä sitten ostelee, jos ei fuzzeja. Jotainhan sitä kuitenkin aina täytyy olla hankkimassa ja näkisin, että fuzzit ovat siihen tarkoitukseen paras valinta. Ne ovat kuitenkin oikeasti aina erilaisia ja niillä on omanlaisensa luonne - ovat paljon persoonallisempia kuin od:t...
 
Makunsa kullakin, eihän näissä ole oikeaa tai väärää tapaa toimia. Fuzzien kanssa puljatessa olen huomannut että sillä käytössä olevalla vahvistimella on suuri merkitys. Tuo nykyinen JTM45/JMP sekasikiö KT66 putkilla omaa sellaista auktoriteettia ettei se kauhistu fuzzeistakaan, sitä kun tökkää niin se potkaisee takaisin. Nuo pienemmät koneet ei ihan samaa vastetta anna kun fuzzien kanssa puljaa enkä niiden kanssa pääse yhtä hyvään lopputulokseen vaikka fuzzit niidenkin kanssa toimivat. Lisäksi olen oppinut itsestäni sen että en tykkää jos vahvistimen etuaste on kovin säröinen, fuzzilla siirtyminen pikkurososta isompaa säröä kohti käy tällöin jotenkin todella vaivattomasti kitaran volumella.
 
Mulla fuzz face+Shade Custom+Mojo muodostavat sellaisen kokonaisuuden mikä on valtaosan ajasta päällä. Säädän vahvistimen vähän murolle ja kitaran volumesta säädän särön määrän sopivaksi. Minusta tuo germaniumtrankkujen lämmin ja karhea roso vahvistimen oman muron päälle on jotain ihan älyttömän hienoa, ODt on siihen verrattuna jotenkin tosi vaisuja ja hengettömiä. Belle Epoch on nyt ollut myös jatkuvasti päällä, upea purkki, siitä aavistus nauhasaturaatiota ja huojumista fuzzin päälle niin ai että. Tykkään jos soundi on tyylikkäästi epätäydellinen. :)