Kitarat: kitarakamat ›

steelduck:
 
Nämä kokemukset siis clean ja reunasärösoundeillä. Mörköosastolla nuo mallintavat ovat huomattavasti lähempänä, kun dynamiikka on paljon vähäisempää kovan gainin tuoman kompression takia.
 
morkometallissa nimenomaan ei haluta kompressiota, ja siksi niita ei soiteta vanhoilla marsuilla jotkaa kyykkaa aivan liian paljon.
haetaan tiukkuutta, ei kompressiota.

B-P Music: Digissä on se hyvä puoli, ettei random miksaaja pääse pilaamaan soundia mikityksellään.
 
Soitin pitkään Kemper+kitarakaappi yhdistelmällä ja pyysin aina miksaajaa mikittämään kaapin perinteisesti. Eli Kemper toimi vaan nuppina ilman kaappi-impulsseja.
Nyt viime keikalla kokeilin ekaa kertaa Kemperiä suoraan linjaan ja kitarakaapista otin vain oman lavasoundin. Samat impulssit linjalähtöön kuin kitarakaapin elementti (Celestion Gold). PA soundi oli mahtava ja jopa yleisöstä tultiin keikan jälkeen kehumaan kitarasoundeja. Ja Kemper oli tietenkin ollut kaapin takana piilossa. :)
 

 
No nyt on ollut erikoinen tapa käyttää kemperiä :D
 
Itsekin käyttänyt jollain keikoilla kaappia monitorina, mutta tullut mieleenkään laittaa kaapin eteen mikkiä. Näiden vehkeiden ideaha juurikin on se kun ajat sitä linjaan saat juurikin sen soundin puhtaimmillaan minkä laitteesta voi saada.

aristoteles666: morkometallissa nimenomaan ei haluta kompressiota, ja siksi niita ei soiteta vanhoilla marsuilla jotkaa kyykkaa aivan liian paljon.
haetaan tiukkuutta, ei kompressiota.
 
Nimenomaan. Tuota tarkoitin. Eli nuo mallintavat toimivat paremmin mielestäni Mörkömetalli-hommissa, missä dynamiikka ja "kyykkäys" eivät ole toivottavia. Digivehkeille tuo putkivahvistimen dynamiikka on mielestäni vielä haaste.

steelduck: Nimenomaan. Tuota tarkoitin. Eli nuo mallintavat toimivat paremmin mielestäni Mörkömetalli-hommissa, missä dynamiikka ja "kyykkäys" eivät ole toivottavia. Digivehkeille tuo putkivahvistimen dynamiikka on mielestäni vielä haaste.
 
Jaa'a, vaikuttaa vähän oudolta.
 
Keskustelua saattaisi auttaa järkevämpään ja ymmärrettävämpään suuntaan, jos kertoisit esimerkkkejä siitä mitä mielestäsi on "mörkömetalli". Eli bändit ja mieluiten vielä mitkä levyt tai kappaleet.

harryk: Tietokoneilla ei yleensä ole uniikkia omaa saundia. Ne sisältävät siihen koneeseen tallennettuja eri äänien tietovarastoja. Eri ääniä voidaan toki muokata analogisesti tai digitaalisesti, mutta en ole kuullut, että näillä nykyisillä mallintavilla olisi mitään omia saundiprofiileja. Tästä tullaan sellaiseen mielenkiintoiseen pohdintaan mitä tapahtuu jos maailmasta ei löydy jossain vaiheessa enää mitään mallinnettavaa jos analogipelit kuolevat sukupuuttoon. Monelle riittävät nykyiset saundit, mutta uusilla tai vanhoilla putkipeleillä voidaan luoda myös ihan uusia juttuja. mm. alavireiset "mörkösärösaundit" ovat tietääkseni 2000-luvun juttu ym.
 
Saahan digitaalisella laitteella kuten Fractal Axe-Fx II tehtyä omia profiilejaan mielin määrin. Säädettäviä parametreja on todella suuri määrä etuvahvistimelle ja sen putkityypeille, päätevahvistimelle putkityyppeineen, virtalähteelle, erillis-EQ:lle, kaiuttimelle ja sitten on vielä kaappiprofiilit joita on tuhansittain eri mikrofonien avulla tuotettuina. Aivan hyvin on mahdollista että tietty artisti on luonut uransa käyttäen mallintavia laitteita ja se oma soundi on olemassa vain mallintavan syövereissä (siis kitaran ja soitotatsin lisäksi). Esim. alaviresoittoon sopivaksi saa mallintavaa laitetta säädettyä paljon paremmin kuin useimpia putkivahvistimia. Tai sitten jokin tietty digitaalinen efekti (mallinnuksen päälle tai yhteydessä) voi olla todella tärkeä osa tietyn artistin soundia.
 
Silloin ei ole välttämättä olemassa mitään täsmällistä aiempaa esikuvaa soundille, tyyliin "JCM800", vaan kyse on tavallaan uniikista soundista. Jota muuten aivan justiinsa ei välttämättä sitten enää pystykään tuottamaan seuraavan sukupolven digihärvelillä vaikka olisi samanmerkkinenkin laitos. Todennäköisesti hyvin samanlaisesti kuitenkin. Tuollaisen "uniikin" digitaalisen soundin brändääminen onkin sitten varmasti vaikeampaa kuin esim. "JCM800-soundin" - vaikka niitäkin toisaalta on hauskasti aika monenlaisia eri levytyksissä.
 
Toki laitteiden mielikuvamarkkinoinissa ja peruskäytössä keskitytään legendaaristen soundien matkimiseen.
 
Minulla ei ole onneksi mitään digi vs. analog -asetelmaa periaatteellisessa mielessä. Onneksi voi käyttää molempia!
 
Edit: Korjasin JMC --> JCM, jostakin syystä noi kirjaimet tuppaa vääntymään välillä väärinpäin.

BulletFace: No nyt on ollut erikoinen tapa käyttää kemperiä :D
 
Itsekin käyttänyt jollain keikoilla kaappia monitorina, mutta tullut mieleenkään laittaa kaapin eteen mikkiä. Näiden vehkeiden ideaha juurikin on se kun ajat sitä linjaan saat juurikin sen soundin puhtaimmillaan minkä laitteesta voi saada.
 
Kato vanhan liiton mies taipuu pienin askelin digiin. :)
 
Nyt aukesi taas uusi maailma, kun korvasin kitarakaapin kunnon monitorilla. Enää ei kaikki tule saman elementin läpi, joten soundien kirjo kasvoi. Onko se sitten hyvä vai huono asia, sitä en tiedä. Liikaa vaihtoehtoja. :)
Toki äänityshommissa näin oli jo aiemmin, mutta livenä mennyt vielä yhdellä "kaapilla".

sustain65: Saahan digitaalisella laitteella kuten Fractal Axe-Fx II tehtyä omia profiilejaan mielin määrin. Säädettäviä parametreja on todella suuri määrä etuvahvistimelle ja sen putkityypeille, päätevahvistimelle putkityyppeineen, virtalähteelle, erillis-EQ:lle, kaiuttimelle ja sitten on vielä kaappiprofiilit joita on tuhansittain eri mikrofonien avulla tuotettuina. Aivan hyvin on mahdollista että tietty artisti on luonut uransa käyttäen mallintavia laitteita ja se oma soundi on olemassa vain mallintavan syövereissä (siis kitaran ja soitotatsin lisäksi). Esim. alaviresoittoon sopivaksi saa mallintavaa laitetta säädettyä paljon paremmin kuin useimpia putkivahvistimia. Tai sitten jokin tietty digitaalinen efekti (mallinnuksen päälle tai yhteydessä) voi olla todella tärkeä osa tietyn artistin soundia.
 
Silloin ei ole välttämättä olemassa mitään täsmällistä aiempaa esikuvaa soundille, tyyliin "JMC800", vaan kyse on tavallaan uniikista soundista. Jota muuten aivan justiinsa ei välttämättä sitten enää pystykään tuottamaan seuraavan sukupolven digihärvelillä vaikka olisi samanmerkkinenkin laitos. Todennäköisesti hyvin samanlaisesti kuitenkin. Tuollaisen "uniikin" digitaalisen soundin brändääminen onkin sitten varmasti vaikeampaa kuin esim. "JMC800-soundin" - vaikka niitäkin toisaalta on hauskasti aika monenlaisia eri levytyksissä.
 
Toki laitteiden mielikuvamarkkinoinissa ja peruskäytössä keskitytään legendaaristen soundien matkimiseen.
 
Minulla ei ole onneksi mitään digi vs. analog -asetelmaa periaatteellisessa mielessä. Onneksi voi käyttää molempia!
 
Aika monen kitaristin signaaliketju sisältää sekä analogisia, että digitaalisia osia. Mm. isoin osa aikaperusteisista efekteistä kuten kaiut, viiveet, flangerit ym. tehdään nykyään digitaalisina. En itse ole minkään sortin uskovainen missään asiassa. Maailma muuttuu ja pitää seurata muutoksia tai käy kuin entisille dinosauruksille.

sustain65: Silloin ei ole välttämättä olemassa mitään täsmällistä aiempaa esikuvaa soundille, tyyliin "JMC800", vaan kyse on tavallaan uniikista soundista. Jota muuten aivan justiinsa ei välttämättä sitten enää pystykään tuottamaan seuraavan sukupolven digihärvelillä vaikka olisi samanmerkkinenkin laitos. Todennäköisesti hyvin samanlaisesti kuitenkin. Tuollaisen "uniikin" digitaalisen soundin brändääminen onkin sitten varmasti vaikeampaa kuin esim. "JMC800-soundin" - vaikka niitäkin toisaalta on hauskasti aika monenlaisia eri levytyksissä.
 
Toki laitteiden mielikuvamarkkinoinissa ja peruskäytössä keskitytään legendaaristen soundien matkimiseen.
 
Sellaista digisoundia jota halutaan isommassa mittakaavassa jäljitellä ei vielä toistaiseksi ole. Ola Englund voi markkinoida "käänteentekevää" profiilia mitä ostetaan digilatauksina vähän aikaa, mutta vuoden parin päästä se on kadonnut kaikkien muistista. Melkein neljänkymmenen vuoden jälkeen löytyy silti loputonta mielenkiintoa JCM 800:aa ja sen eri versioita kohtaan. Kyse ei ole tässä mistään yhdestä soundista, vaan siitä miten laite reagoi eri pedaaleihin ja erilaisiin soittotatseihin.

harryk: Maailma muuttuu ja pitää seurata muutoksia tai käy kuin entisille dinosauruksille.
 
Hyvä linja ja mielestäni näkyy Bluetonen tuotteissakin (vaikkei minulla toistaiseksi yhtään olekaan). +

No ehkä digitaalisuus on kuitenkin edullista..... ainakin isossa kuvassa. Vaikka parhaat digihiivelit onkin kalliita masiinoita, niin ne ovat vain jäävuoren huippu. Lähinnä mietin itseäni, niin esimerkiksi jos on jo valmiiksi muista syistä hankkinut hyvän tietokoneen ja hyvähkön äänikortin, niin tietokoneella voi mallinnuksilla leikkiä mielin määrin hyvin pienillä kustannuksilla. Ja onhan edulliset mallinnusmasiinat (kuten tässäkin ketjussa mainitut Yamaha THR ja Boss Katana) varsin käyttökelpoisia työkaluja moneen ja ihan erityisesti kotona puuhasteluun.
 
Väitin (ja pysyn väitteeni takana), että analogisilla vempeleillä pääsee samaan (ei monipuolisuuden suhteen mutta soundillisesti), mutta vaatiihan se rahaa toki enemmän. Hyvä keinokuorma maksaa jo yhden Yamaha THR:n verran joten kustannuksia aika turha lähteä edes vertailemaan.
 
Toki Kemperit ja Axet (huomenna jotkut muut) on kalliita eikä ehkä meikäläisen näkökulmasta siinämielessä kiinnostavia, mutta nehän periaatteessa näyttää suunnan. Sen minkä Kemperi ja Axe tekee tänään, tekee huomenna älypuhelin :-). Ja se on mielestäni aika tärkeä digitaalisen maailman tuoma hyöty, että laadun valmistuskustannukset on jokseenkin nolla (eli kun kehityskulut on saatu katettua ja patentit raukeaa, niin niiden valmistaminen on halpaa).
 
Mutta palatakseni tähän päivään, niin jostakin syystä itse tulen palanneeksi aina vain analogisten pariin, vaikka digin kanssa flirttailenkin ja tietenkin esimerkiksi äänitykset tehdään tietokoneella tai tietokonepohjaisilla tallentimilla se on selvää. Mutta esimerkiksi kitaraäänityksissä (vaikka käytän enimmäkseen linjaa), kaapin mikittäminen jopa kotona antaa erinomaisen tuloksen..... tai ainakin tuloksen josta itse pidän. Jopa viritysmittarin korvaan ääniraudalla kun omissa oloissani puuhailen (bändin kanssa ja studiossa käytän tietenkin mittaria), koska se on mukavaa ja tuntuu paremmalta :-) . Kaappi-impulsseja toki käytän (nehän kai on jonkinlaista tietokonemallinnusta koska niiden käyttäminen vaatii tietokonetta), mutta lähinnä kuulokkeisiin enkä aina niihinkään. Monitoriin soittaessa pidän enemmän passiivisesta leikkurista. Kitarakaappi on tietenkin kaikista paras (myös digivempeleellä soittaessa), mutta sitä en kehtaa huudattaa kovin myöhään kotona joten aika paljon käytän kuulokkeita ja monitoria.
 
Kyllähän se niin on, että varmasti me kaikki (paitsi Esa Pulliainen) käytämme sujuvasti sekä digiä että analogiaa aina edes ajattelematta asiaa. Mutta minä yritän ihan oikeasti miettiä mitä lisäarvoa siitä milloinkin saa. Niin helposti jonkun uuden kalliin masiinan ääressä tulee niitä WOW efektejä ja jengi huokailee aina milloin minkäkin uuden lelun kanssa miten se on maailman paras ja miten hänen maailmansa on mullistunut (kunnes hetken päästä sen maailman mullistaa joku uusi masiina). Siinä hehkuttamisessa helposti jää sivurooliin tai muuttuu suhteettomaksi se, että mitä uutta ne oikeasti olemassa olevaan tuovat. Tämä ketju ehkä oli yksi yritys päästä kiinni siihen ja osittain onnistuneesti. Vaikka minut on tämän myötä varmasti tuomittu analogiajääräuskovaiseksi, niin tässä ketjussa on tullut tosi hyviä näkökohtia joista olen kiitollinen.

sustain65: Jaa'a, vaikuttaa vähän oudolta.
 
Keskustelua saattaisi auttaa järkevämpään ja ymmärrettävämpään suuntaan, jos kertoisit esimerkkkejä siitä mitä mielestäsi on "mörkömetalli". Eli bändit ja mieluiten vielä mitkä levyt tai kappaleet.
 
Ola Englundin perussoundi on aikalailla sitä mitä tarkoitan "mörkömetallilla" ja oma soundini mitä en ole kunnolla saanut noista digivehkeillä on semmoin Plexi-Marshall täysillä tai Blackface Fender reunasäröllä ja niin että se puhdistuu kitaran volalla. Käytän myös paljon NKT 275 FuzzFacea ja siinäkin on tuo volumella puhdistuminen tärkeää.
 
Nuo digivehkeet on kyllä todella hyviä ja jos olisin keikkaileva muusikko, niin aika varmasti noita tulisi helppouden takia käytettyä. Nyt mennään kuitenkin korkinhaistelu-mentaliteetilla ja silloin putket on ihania.

aristoteles666: morkometallissa nimenomaan ei haluta kompressiota, ja siksi niita ei soiteta vanhoilla marsuilla jotkaa kyykkaa aivan liian paljon.
haetaan tiukkuutta, ei kompressiota.
 
Kun soundissa on kaikki universumin särö mukana, niin tuleehan siitä pakostakin erittäin kompressoitu. Voimasointu murisee ikuisesti samalla voimalla ja lead-soundissa nuoti virtaavat loputtomasti kuin vettä hanasta laskisi.

Mikko1978: Kun soundissa on kaikki universumin särö mukana, niin tuleehan siitä pakostakin erittäin kompressoitu. Voimasointu murisee ikuisesti samalla voimalla ja lead-soundissa nuoti virtaavat loputtomasti kuin vettä hanasta laskisi.
 
Mistä soundista nyt puhut?

Tuosta soundin uniikiudesta tuli mieleen, että aika harvalla on soundiltaan uniikkejä putkivahvistimia. Mallintavat tuovat tarjolle tosi paljon vaihtoehtoja, joiden fyysisiä esikuvia en todennäköisesti tule koskaan elämäni aikana edes näkemään. Ainakin minulle halpa ja kitarapussin taskuun nätisti menevä mallintava tarjoaa paljon laajemman kentän luoda soundi kuin keskustan kauppoihin meneminen.

TTV: Mistä soundista nyt puhut?
 
Mörkömetallisoundista.

Mikko1978: Mörkömetallisoundista.
 
Ok. Mun käsityksen ja kokemuksen mukaan nykypäivän alavireisessä metallimusiikissa (mitä jotkut ehkä kutsuu mörkömetalliksi) ei todellakaan maksimoida säröä. Saundin pitää olla erotteleva ja dynaaminen, jos vähänkin nopeammin meinaa nuotteja pikata. Säröllä vain maustetaan se kokonaisuus. Soundin keskeiset elementit muodostetaan etuasteessa, jonka pääte toivottavasti toistaa puhtaasti. Kaikilla analogi-/digi-vahvareilla tämä ei onnistu, osalla onnistuu. Useimmista vahvistimista lähtee säröä enemmän kuin tarpeeksi, mutta ei sitä paljoakaan tarvitse hyvään alaviremetalliin. Toki, jos 'mörkö' tulkitaan säröpuuroksi, niin silloin saa vääntää gainit kaakkoon :-)

steelduck: Nuo digivehkeet on kyllä todella hyviä ja jos olisin keikkaileva muusikko, niin aika varmasti noita tulisi helppouden takia käytettyä. Nyt mennään kuitenkin korkinhaistelu-mentaliteetilla ja silloin putket on ihania.
 
Tämä riippuu, mitä soitetaan. Jollain bilebändillä, jonka pitää soittaa kaikki biisit autenttisilla soundeilla joku Kemper lienee ehdoton. Toisaalta, jos vetää rock 'n' roll 'n' bluesia, niin en näe digissä vastaavaa hyötyä.
 
Itse pistän kaapin ja nupin kasaan ja se on siinä. Joko kaappi suunnataan sopivasti bändille ja yleisölle tai vain bändille ja pa:n kautta yleisölle. Miten tuossa sitten Kemper kauheasti helpottaisi keikkailua? Tämä on siis kysymys, kun en itse näe mitään lisäarvoa sille. Kyllä mä ennemmin pistän kaapin kuin korvaan sen korvamonitoreilla. Paljon vähemmällä pääsee ja paljon mukavampi soittaa, kun kuulee itse soittonsa suoraan kaapista. Ja samalla koen paljon helpompana pistää kamat kasaan ja pari spedua väliin (mm. wah wah, joka tarvitsee erillisen spedun joka tapauksessa) kuin säätää soundeja johonkin multidigiin. Putkari, pari spedua, kitaran vola ja tone, niin löytyy todella monipuoliset soundit.
 
Kysyn siis ihan vakavissani, että mitä lisäarvoa ja helpotusta keikkailuun vaihto Kemperiin toisi.

steelduck: Ola Englundin perussoundi on aikalailla sitä mitä tarkoitan "mörkömetallilla"

No tämä selvensi kyllä ja teki aiemman kommentin ymmärrettävämmäksi, kiitos!

Kylläpä tuo täysin digiin siirtyminen houkuttelee, kun edessä on taas useamman satasen remppa putkivehkeeseen :D Melkein vois olla halvempaa ostaa toinen käytettynä.
 
Tosin hajoilee kai ne digivehkeetkin.

Shredator: Kylläpä tuo täysin digiin siirtyminen houkuttelee, kun edessä on taas useamman satasen remppa putkivehkeeseen :D Melkein vois olla halvempaa ostaa toinen käytettynä.
 
Tosin hajoilee kai ne digivehkeetkin.
 
Ei se enää tunnu harrastulselta, jos siihen ei pala rahaa :-) Pysy putkareissa, niin et pety, kokemustahan sulla jo on parhaista mallintavista?