Kitarat: kitarakamat ›

hallu: Kyllä mä vielä sen SHOD:n joudun tsekkaamaan, mutta nyt näyttää siltä että on ihan yhtä tyhjän kanssa testata sitä kaupassa, pakko se on ostaa ja pistää tuohon omaan ketjuun ja katsoa mitä se tekee. Nämä laitteet näyttävät olevan ihan käsittämättömän herkkiä sille mitä niiden ympärillä on.
 
Torilta kun katselet käytettyä niin saat menemään samaan hintaan kuin ostitkin. Toinen vaihtoehto on tietty tilata se Thomannilta jolloin saa käytettyä hyöfyksi sen kuukauden katumusajan. :)

Nyt vasta alkaa tuon Mad Professor Mighty Red Distortioninkin salat kunnolla aukenemaan minulle. Hoksasin että tuosta Distortion- säätimen alkupäästähän saa ruuvattua ulos oikein maukkaita särösoundeja myös vähän maltillisemmilla särön määrillä. Nyt pääsi tämänkin purkin käyttö aivan kokonaan uudelle tasolle. Minulla on hieman vähemmän käyttöä todella voimakkaille säröille, mutta tällainen pieni tai keskivoimakas rutina on sitäkin tarpeellisempaa. Tuo Presence- säädinkin on oikein toimiva sekin, tosi helposti saa särön luonnetta muokattua lämpimästä terävään. Muutenkin tuon vahvistimen kaiuttimen vaihdon jälkeen tämä soundaa jotenkin paljon paremmalta, onneksi en fuzz kuumeessani mennyt myymään tätä.

Tosi hyvää ja järkevää jutustelua Hallulta edellä. Itse olen ollut havaitsevinani SD-1:n kanssa erinomaista toimivuutta bänddisoitossa kun on käytössä kaksi särökitaraa ja eritoten jos molemmat on humppareilla. Eli kumpikin kitara on voimakassoundisia ja tuuttaa paljon säröä jos ei säätele hanikoita yksikelaisten jälkeen. Itse siis olen "siivonnut soundia" SD-1:llä. Sopivasti tulee erottelevaa keskiääntä ja "turhat" bassot & kihinädiskantit pois. Bändisoundin kannalta kun oma "huippusoundi" ei ole aina paras mahdollinen. Ja SD-1 on tuossa aika hyvä. Paljon volumea, vähän säröä ja equsta soundi siistiksi. Toimii. Ja mikä parasta, ei maksa paljon. Eihän se niin fiiniä ole kun on tuollainen tusinabossi, mutta jos korvaT tykkää niin mikä ettei. Ihan samaan kategoriaan menee Bad Monkey.
Sillä voi tehdä saman pehmeämmin mutta siististi. Riippuu biiseistä miten ne sopii. Ja SD1:llä voi tosiaan antaa pikku boostia seuraaville speduille ja on ketjun alkupäässä.
Kyllä se ostaa kannattaa. Eikä kannata myydä rahapulassa. Se on ns varma nakki palata takaisin jos uppoaa välillä turhan syvälle säröjen kanssa...

MarkoA: SD1 .... Eikä kannata myydä rahapulassa.
 
Eikös toi nyt oo juuri semmonen, joita nimenomaan pyörii jatkuvasti torilla ja uuden saa sit helposti ostettua edellisen tilalle, kun rahatilanne on parempi. Jos taas on boutigue-valmistajan ultra rare limited edition -purnukan myyny ja haluaisi uuden, niin aika kauan saa odotella, että sellainen myyntiin ilmestyy.

Volle: Eikös toi nyt oo juuri semmonen, joita nimenomaan pyörii jatkuvasti torilla ja uuden saa sit helposti ostettua edellisen tilalle, kun rahatilanne on parempi. Jos taas on boutigue-valmistajan ultra rare limited edition -purnukan myyny ja haluaisi uuden, niin aika kauan saa odotella, että sellainen myyntiin ilmestyy.
 
Tarkoitin, että se on niin HALPA ettei siitä mitään kostu. Tai sitten pitää olla melko paha pula...

MarkoA: Tarkoitin, että se on niin HALPA ettei siitä mitään kostu. Tai sitten pitää olla melko paha pula...
 
No joo, totta tämäkin. Ei muutamalla kympillä kauaa juhli.

Kävin tänään pikaisesti tsekkaamassa läpi noita muita Bossin säröjä ja kiinnosti erityisesti BluesDrive sekä DynamicDrive, mutta samalla tuli testattua rinnakkain myös tuo OverDrive-3 (vai oliko se SD-3 tms.?).
 
No musafasulla oli hienojärjestely, jossa oli laitettu vierekkäin valtava määrä bossin pedaaleja ja siitä sitten sai polkea päälle mitä tykkäsi. Siinä rivissä oli myös SD-1 jota pystyi käyttämään hiukan vertailukohtana. DynamikDrive ja BluesDrive ovat yllättävän samanlaisia luonteeltaan (olisiko samanlainen kytkentä?). Ensimmäisenä tuli mieleen, että onko pistetty vain eriväriseen purkkiin. Kyllä niistä sitten löytyi hiukan erojakin. Aivan Drive nollissa tai hyvin pienellä, sai molemmista todella maukkaan honottavan verrattain kliinin tsoundin. Säröä kun lisäsi niin BluesDrive kääntyi sellaiseksi likaisen bluesiksi (pikkuisen liikaa rämisi ne diskantit minun makuun tässä setupissa), milestäni varsin mukavan oloinen pedaali ja voisin kuvitella tuollaisen joskus laittavani, mutta toisaalta mulla tuo vahvistin osasto tuottaa samankaltaista tai pikkuisen muikeampaakin soundia niin ei välttämättä tarvitse (kiinnostavaa olisi kokeilla miten tuo poljin käyttäytyy omassa ketjussani). DynamicDrive taas säröytyi huomattavasti metallisemmin ja päätyi aika riipivään sointiin. Toisaalta kokeiltavassa polkimessa oli tonepotikka rikkinäisen oloinen joten ihan kunnollista käsitystä ei saanut. Sekä blues drive että dynamic drive olivat nimensä mukaisia eli varsin dynaamisia ja reagoivat mielestäni aika mukavasti soittodynamiikkaan. OD-3 oli sen sijaan iloinen yllätys. Tässä testissä soundi oli miellyttävä eli driven alkupäässä sai makeaa honotusta ja säröä lisätessä se ei muuttunut riipiväksi vaan oli varsin pyöreä ja miellyttävä. Rinnakkain SD-1 pedaalin kanssa meni varsin lähelle, mutta ehkä vielä aavistuksen sävyltään hunajaisempaa tarjosi OD-3. SD-1 vei kyllä pisteet tonekontrollissa. OD-3 kuitenkin toimi kaikinpuolin johdonmukaisesti ja siitä tuli kilpaileva vaihtoehto SD-1:le jonka etu on että sellainen on jo mulla tuossa omassa ketjussani lainassa.
 
Sekä OD-3. Blues Drive että Dynamic Drive tarjosivat voimakkaampaa volumeboostia kuin SD-1. OD-3 ei ole kallis sekään, musafasulla pari kymppiä kalliimpi kuin SD-1. Tämä on kyllä jännittävää hommaa näihin säröihin tutustuminen:-). Tällä hetkellä mulla on vahva tuntuma, että hommaan SD-1 pedaalin luottopurkiksi jonka rinnalla voi sitten kokeilla muita uteliaisuudesta. SD-1:sen voi ostaa uutenakin, mutta näyttää aika hyvin torillakin olevan tarjolla. Kokeilupurkkeja lienee järkevintä ostaa torilta, koska niitä pitänee voida hävittää niin ettei tulisi ihan älyttömästi takkiin.

Mulla oli joskus taannoin OD-3 ja siitä jäi kyllä semmoinen mielikuva, että se oli oikein hyväsoundinen purkki. Muistan itse asiassa tykänneeni siitä esim. "keskikokoisena komppisärönä" enemmän kuin SD-1:stä. Mukavan tasapainoinen soundi eikä mikään taajuus pistänyt korvaan häiritsevästi.
 
Kuvaavaa on se, että silloisen bändini kosketinsoittaja osti itselleen myös OD-3:n ja heitti sen Rhodes-sähköpianon perään koska tykkäsi sen tuottamasta säröstä myös siinä tilanteessa sen verran paljon. :)

OD-3 saa vähän väliä torilta todella edulliseen hintaan (~50€), jos siis käytetty kelpaa. Ja voisithan sinä tuon minun Mi Audion Blues Pronkin (v.1) ostaa, se on hyvä, parempi kuin Blues Driver, joka on oma suosikkini Bosseista (mutta kuten itsekin totesit, vähän liian kirkas ja riipivä)...

Torilla on muuten parikin Ethos Overdriveä tällä hetkellä, ilmeisesti erittäin hyvä purkki.

hallu: -- Siinä rivissä oli myös SD-1 jota pystyi käyttämään hiukan vertailukohtana --
 
SD-1:stä voi myös modailla, toki kaikkia purkkeja. Mutta tuohon löytyy hyviä kaupallisia modauspaketteja sekä ilmaisia kytkiksiä vaikka kuin.
 
Itse lähdin kokeilemalla modaileen omaani. Vahvistin päällä, kitaran volume auki ja SD-1 siinä välissä. Pedaali auki -> komponentteja irti -> uusia tilalle (juottamatta) -> kun löytyi sopivan hauska saundi, komponentti kiinni. Loopperi olis helpottanut tuota hommaa, mutta luonnistui se ilmankin. Ihan älyvapaata touhua, mutta hauskaa se oli. Tuli muuten aika mielenkiintoinen pedaali, joka ei muistuta SD-1:stä enää kuin ulkonäöltään... no ehkä myös saundiltaan osin. Siinä on yks kytkin jolla joku komponentti kytketään pois tai päälle. En muista mikä, mutta jos sen kytkee pois, niin pedaali muuttuu lähinnä esivahvistimeksi; ihan järjetön ulostulo.
 
Tällaisen löysin:
 
D6 -> jumpperi
C1 -> 473
C2 -> 223
C3 -> kytkimellä jumper/vastus (oranssi,oranssi,oranssi,kulta)
C6 -> pois
 
Joku noista oli sitten kytkimellä se "vahvistinmoodi". Koitanpa etsiä pedaalin ja nauhoittaa suruksenne pätkän miltä tuo kuulostaa.
 
EDIT: "Joku noista" on C3, jonka tarkkaavainen lukija ehkä jo huomasikin, toisin kuin minä..

Kun tuosta Bossin säröistä on ollut keskustelua niin olisin hankkimassa Boostipedaaliksi luultavasti Digitechin Bad Monkeytä, Behringerin PB100 tai Bossin SD-1:n. Soitan siis jo yhdellä säröpedaalilla metallikomppeja ja tarvitsisin sen kaveriksi toisen pedaalin boostaamaan sooloja varten, mikä noista kolmesta ois paras, vai suosittelsitteko jotain muuta pedaalia? Ja hinta maksimissa 70 euroa.

Nyt vois olla jollekin tarjolla Bogneria: http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=746833 ;-)

JP_01: Kun tuosta Bossin säröistä on ollut keskustelua niin olisin hankkimassa Boostipedaaliksi luultavasti Digitechin Bad Monkeytä, Behringerin PB100 tai Bossin SD-1:n. Soitan siis jo yhdellä säröpedaalilla metallikomppeja ja tarvitsisin sen kaveriksi toisen pedaalin boostaamaan sooloja varten, mikä noista kolmesta ois paras, vai suosittelsitteko jotain muuta pedaalia? Ja hinta maksimissa 70 euroa.
 
Omassa käytössä on SD-1 ja hoitaa hommansa. Käsittääkseni Bad Monkey on kans varteenotettava vaihtoehto boostaamaan.

Jep, itsekin kallistunut SD1:n hankintaan, saatavuus on niin hyvä ja torilta löytyy hyväkuntoisia käytettyjä paljon. Ja sopisi mun pedalboardsuunnitelmiini parhaiten :D

Onko tästä Paul cochranen Timmysta kenelläkään kokemusta?
Siinä kiinnostaa itseäni sen transparentti luonne. Sen lisäksi tärkeimmät kysymykset, että onko miten vahvistinmainen särö kyseessä ja toimiiko puhtaan vahvistinsoundin päällä?
 
Tästä kysymys: http://www.custom-sounds.com/paul-c … ive-p-1018.html?manufacturers_id=31
 
Ei etteikö jo löytyisi 1-2 vahvistinmaista purkkia, mutta kenties tätä voisi kilpailuttaa jommankumman kanssa. Ehkäpä tuon tweed särön kanssa, joskaan tuo ei ole edes sen tyylinenkään.

Onhan siitä, ja hyvä purkki on. Aika läpinäkyvä, en osaa sanoa onko kuinka vahvistinmainen. Kaipa toi läpinäkyvyys sitä meinaa. Timmyssä on hyvä EQ, kun bassoja voi leikellä ennen säröä ja trebleä särön jälkeen. Saa soundin pysymään kasassa. Niistä kolmesta klippausvaihtoehdosta jotka purkissa on, se asymmetrinen on musta ylivoimaisesti parhaan kuuloinen, muut on jotenkin tuhnuja. Ihan tolkuttomasti en ite ottaisi ko. pedaalista säröä, ehdottomasti parhaimmillaan mietona overdrivena. Toimii musta parhaiten suht. neutraalin puhtaan soundin päällä, johonkin tosi bassovoittoiseen fenkkupuhtaaseen soitettuna menee soundi vähän huonolla tavalla pörinäksi.

kimurantti1: Onhan siitä, ja hyvä purkki on. Aika läpinäkyvä, en osaa sanoa onko kuinka vahvistinmainen. Kaipa toi läpinäkyvyys sitä meinaa. Timmyssä on hyvä EQ, kun bassoja voi leikellä ennen säröä ja trebleä särön jälkeen. Saa soundin pysymään kasassa. Niistä kolmesta klippausvaihtoehdosta jotka purkissa on, se asymmetrinen on musta ylivoimaisesti parhaan kuuloinen, muut on jotenkin tuhnuja. Ihan tolkuttomasti en ite ottaisi ko. pedaalista säröä, ehdottomasti parhaimmillaan mietona overdrivena.
 
Juuri tuo viimeinen eli miedoksi overdriveksi nimenomaan ajattelinkin, kun tuo OCD hoitaa sen homman sitten kun tarvii ripauksen enempi rouheutta. Tosin joillekkin sekin voi olla vain "muniin puhaltelua" ;) Kyllähän tuota kannataisi varmaan silloin ainakin testata, jos saan jostain sellaisen dealin aikaiseksi.
 
Lueskelin ulkomaan foorumeilta, että kun jotkut ovat tehneet tyyliin Timmy vs. OCD vertailuja, että aivan eri planeetalta ko. pedaalit, mutta itsehän en siis tunne Timmya käytännöntasolla.
 
Edit. Komppipedaaliksi etupäässä tarve.

Joo, turha Timmyä ja OCD:ta on edes verrata. Aivan eri planeetoilta on, ja suunniteltukin aivan erilaiseen tarkoitukseen/soundiin.

kimurantti1: Joo, turha Timmyä ja OCD:ta on edes verrata. Aivan eri planeetoilta on, ja suunniteltukin aivan erilaiseen tarkoitukseen/soundiin.
 
Tämähän tukee silloin vaan sitä mihin tarve. Petaankohan nyt vaan itselleni syytä hommata vaan se ;) No oli miten oli, mutta testattava kaiketi.