Kitarat: kitarakamat ›

ÄrGee: Lähinnä puhtaita, ehkä joskus jotain satunnaista hybrid pickailuja lukuun ottamatta en. Ei vain istu omaan tyyliin ja liian pehmeä soundi. Kolikko on kanssa no no, koska materiaali ei taivu ollenkaan ja siinä ei ole kunnollista kärkeä.
 
Ei välttis mitään pehmoilua.
 
https://youtu.be/U7j6w8S3oII

Mikko1978: Ei välttis mitään pehmoilua.
 
https://youtu.be/U7j6w8S3oII
 
Tarkoitin tuossa lähinnä kovan materiaalin tuomaa atakkia. Sitten on niitä ketkä käyttävät kynttä raskaammassa rock/metalli -tyylisessä soitossa plektran korvikkeena, ja mielestäni siitä puuttuu aina jotain.

ÄrGee: Tarkoitin tuossa lähinnä kovan materiaalin tuomaa atakkia. Sitten on niitä ketkä käyttävät kynttä raskaammassa rock/metalli -tyylisessä soitossa plektran korvikkeena, ja mielestäni siitä puuttuu aina jotain.
 
Atakkia minäkin tarkoitin.

milgromsegal: Ilman googlen apua sellainen jonkun kitaralehden mainossivuilta saatu mielikuva on, että kyseessä olisi sellainen todella teräväkärkinen (kartiokärjellä varustettu) plektra. Tuliko siinä muistaakseni joku hieno plektratekniikkakurssikin mukana, hienosti printattuna sellaiseen plekun muotoiseen muistikirjaan.
 
Koskaan en saanut selville mikä tuosta teki niin ainutlaatuisen, eikä vaan yhden miljoonasta erilaisesta plekumallista.
 
Stylus-pleku oli nimensä mukaan muotoiltu kärjestään vähän kuin levysoittimen neula. Ei sillä voinut varsinaisesti soittaa - sillä saattoi vain harjoitella. Tarkoitus oli liikuttaa plekua mahdollisimman vähän ja aivan kielen pinnassa. Jos vähänkään syvemmältä rouhaisi, niin stylus takertui kielten väliin. Ideana oli saada nopeutta single line -soittoon. Jonkin verran tuota oppia saattoi soveltaa normiplekulla soittamiseen.

Mää teen plekut ite rinttaamalla 3d rintterillä, kaikkia kokoja ja paksuusia syntyy minuteissa. Nykyaikaa...

Sanoisin että jokaisella plektralla on omat vahvuutensa

Tuossa aikaisemmin mietittiin plektroja, joissa olisi eri paksuuksia samassa plekussa. Mainoksen uhrina pistin tilaukseen tällaisia. Katsotaan miten käy.
 
https://bogstreet.com/collections/m … /products/axe-cut-light-smooth-edge

Olisko ideoita mikä jämäkkä pleku antaisi pehmeän soundin ja missä olisi kunnon grippipinta? Muoto ja kärki ei saa olla liian terävä (esim. Jazz plekut on lian teräviä). Kaapista löytyi Dunlop 1,5mm Gator https://muusikoiden.net/dyn/users/170859.jpg ja sen soundi ja kärki on juuri hyvä (tosin vois kokeilla myös 2mm), mutta toi Gator pinta on tosi liukas, ei pysy lainkaan näpeissä.

mikä jämäkkä pleku
 
Oliskos Dunlop Tortex 1mm liian platku? Mä olen näitä käyttänyt jo vuosia ja pysyy näpeissä helvetin hyvin & on hyvä soittaa nopeitakin. EDIT: ai niin sähän vedit kakstoistasetillä, on se varmaan liian platku.

Minä olen liian löysiin plekuihin poraillut pari reikää, pysyy paremmin näpissä.

o0o: Olisko ideoita mikä jämäkkä pleku antaisi pehmeän soundin ja missä olisi kunnon grippipinta? Muoto ja kärki ei saa olla liian terävä (esim. Jazz plekut on lian teräviä). Kaapista löytyi Dunlop 1,5mm Gator https://muusikoiden.net/dyn/users/170859.jpg ja sen soundi ja kärki on juuri hyvä (tosin vois kokeilla myös 2mm), mutta toi Gator pinta on tosi liukas, ei pysy lainkaan näpeissä.
 
https://www.jimdunlop.com/max-grip-nylon-standard-pick-1-5mm/
 
Vaikka tämä, saatavilla 0.60 - 1.50mm paksuisena.

Gatorin on helppo tehdä askartelu- tai mattoveitsellä viiltoja (esim. pari rastia ja viillot eri suunnista), niin on todella hyvä tarttumapinta. Suosittelen tekemään ensin vain yhdelle puolelle, se kun usein riittää että peukku on tukevasti plektran pinnassa kiinni. Toiselle puolelle tehty viilto voi tuntua omituiselta etusormessa tai etusormen syrjää vasten, riippuen vähän miten plektraa hyppysissä pitelee.
 
Reikien poraaminen on myös hyvä vaihtoehto. Tai sitten jollain vanhalla kolvilla hieman kärtsää pintaan "röpelöä". Muistaa vaan hyvän ilmanvaihdon eikä liikaa hengittele höyryjä ;)

Käytin 2mm Gator Gripille vähän Dremeliä. Grippi parani selvästi, mutta ei yllä kyllä lähellekään Janicek plektrojen täydelliseen grippiin. 2mm Gatorin soundi on aavistuksen parempi, Janicek on hyvä kakkonen. Janicekin kärkeä pitää pyöristää vähän, Dunlopin grippiä ei saa mitenkään Janicekin veroiseksi teki mitä tahansa. On tämä tarkkaa :D
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/170866.jpg

Käytän Dunlop flow 0.73. Mitkään muut ei oikeen mulle kelpaa. Niissä on grippi ja hyvä reunamuotoilu jolloin plektra liukuu mukavasti kielen päältä. Olen kaikki paksuudet testannut 0.73- 3.0 mutta kyllä se .73 on paras.

aikku74: Käytän Dunlop flow 0.73. Mitkään muut ei oikeen mulle kelpaa. Niissä on grippi ja hyvä reunamuotoilu jolloin plektra liukuu mukavasti kielen päältä. Olen kaikki paksuudet testannut 0.73- 3.0 mutta kyllä se .73 on paras.
 
Mulle on jäänyt toistaiseksi 2.0mm Flow käyttöön. Riittävän paksu ettei notku omiaan ja reunan muotoilultaan antaa ohuemman lehdykän sulavuutta. Liukas ei ole, mutta putoilee nykyään usein näpeistä silti. Luulen, että enemmän soittajan kuin välineen ominaisuudesta kysymys.

Ostin kokeiluun n. kymmenkunta sopivan muotoista ja kokoista plektraa 1,5-2mm paksuuksina mitä mainostettiin "grip" ominaisuudella. Nappasin esim. Dunlopilta Max Grip ja Delrin Prime Grip plekuja, muiden mallien ja merkkien ohella. Huvin vuoksi otin myös Delrin sarjasta sen ihan sileän, tavallisen version missä on täysin kiiltävä pinta ilman mitään hienouksia.
 
Koko joukon paras on juurikin toi ihan tavallinen Delrin. Se ei ainakaan tän päivän testin perusteella liiku näpeissä lainkaan, tosi hyvää se materiaali. Noi grippipintaiset Dunlopit ei ole kyllä hyvän tuntoisia näpeissä. Janicekin grippipinta on paljon parempi ja on myös isommalla alalla / paremmassa paikassa.

Tuntuu siltä, että mitä enemmän on tullut soittovuosia, niin sitä paksummaksi on tulleet myös plekut. Aikoinani kun alottelin ja etsin plektroja joka sopii parhaiten sormiini, niin lopulta päädyin 351 -muotoiseen plekuun. Sama shape on (muutamien eri kokeiluiden jälkeen) vieläkin käytössä mutta paksuutena pelkkä "heavy" -merkintä ilman, että ilmoitetaan paksuutta milleinä ketuttaa useinkin, tietty materiaalikin vaikuttaa soittotuntumaan. Nyt käytän yleisläpyttimenä D'Andrea 0,88 mm delren -muovista 351 -muotoista plekua. Kun haen selkeämpää saundia ja erottelevuutta soittoon, niin mulla on käytössä Jim Dunlop Primetone sculpted plectra, hand burnished standard 1,0 mm grip. Sopivan kovaa muovia ja liukas mutta tarkka tatsi kieleen. Ensin ostin samanlaiset, mutta 3 kpl pussin 1,5 mm paksuisia, mutta mun makuun turhan tuhti. Näissä plekuissa on pieni kohokuviointi, ympyrä nypylää ja kirjoitusta keskellä molemmin puolin, joka tuntui heti sopivan hyvin mun tapaan soittaa. Tolla D'Andrealla käännän huomaamattani sormissani plekun poikittain hakiessani paksumpaa tatsia :D pikkusen paksummat samanlaiset pitäis varmaan myös etsiä. Kellonaika kun vaikuttaa olosuhteiden pakosta kotisoitossa. Ei muuta kuin hyvää kesän jatkoa teille! Ottakaa aina välillä "nuotio"-kitara mukaan kun lähette ulos, niin ..niin no tiedätte kyllä mitä ;)

harmony-lyrica: Tuntuu siltä, että mitä enemmän on tullut soittovuosia, niin sitä paksummaksi on tulleet myös plekut.
 
Hah, mulla just toisinpäin. Alkujaan oli jotain jazz kolmosia ja muita millin-kahden plekuja. Sitten 0.7 kausi oli aika pitkä... sitten 0.6 ja nyt tuntuu että sekin on liian paksu.

Mitäköhän eroa Dunlopin Nylon Standardeilla ja Max Gripeillä pitäisi olla? Kumpiakin olen käyttänyt, mutta juuri nyt ei ole hallussa kuin Max Gripejä.
 
Oliko niiden materiaalissa eroa, vai onko ainoa käytännön ero siinä kirjaimien ja muun kohokuvioinnin asemoinnissa?

zedder: onko ainoa käytännön ero siinä kirjaimien ja muun kohokuvioinnin asemoinnissa?
 
Näin on asia. Itse suosin noita maxgrippejä kun tuntuu pysyvän tassussa paremmin.