Kitarat: kitarakamat ›

Jotenkin tätä voinee verrata viineihin. Suurin osa varmaan erottaa halvimman kuran ja keskihintaisen viinin eron, mutta hyvän viinin ja huippuviinin erottamiseen tarvitaan jo ammattilainen, eikä hinnan kasvu ole lainkaan suhteessa tavallisen tallukan laadun kasvusta saamaan nautintoon.
 
On niitä, jotka ostavat sen halvimman ja korkeimman alkoholiprosentin viinin.
 
Sitten on niitä, jotka ostavat sen turvallisen keskihintaisen viinin, joka on aina ollut suosikki, eikä ime lompakkoa liian tyhjiin.

Sitten on niitä, jotka ostavat kalleinta viiniä koska haluavat kaikessa vain parasta ja huippuviiniasiantuntija on suositellut, vaikka eivät todellisuudessa maussa näitä kahta erottaisikaan. He hakevat arvostusta brändin kautta.
 
On viiniharrastajia, jotka oikeasti erottavat pienetkin vivahteet ja arvostavat aidosti sitä loppuun asti mietittyä laatuviinin makua.
 
Sitten on meitä, joille vähän rujot ja oudot litkut maistuvat paremmin, kuin parhaiden viinitalojen huippulaatutuotteet.
 
Jokainen saa harrastaa tyylillään, ja kaikilla on omat syynsä harrastaa tavallaan. Tuskin halpoja kännejä hakevan kannattaakaan panostaa laatuviiniin, tai taloudestaan tarkan listan kalleimpaan juomaan. Mulla ei ole yhtään "perinteisten" laatumerkkien kitaraa, vaikka pari uutena yli tonnin kitaraa onkin. Jotenkin Gibsonin Les Paul tai Fenderin Stratocaster saati joku bling-bling-PRS ei mua houkuttelekaan, mutta en mä sitä ole muilta kieltämässä.

Kalliit kitarat on kivoja omistaa. Ne ovat usein kauniimpia kuin halvat ja soivat vähintään yhtä hyvin. Osien suhteen ei myöskään ole tehty kompromisseja.
 
Jos ei tarvitse kovin montaa kitaraa, miksei yhtä hyvin voisi omistaa kallista?

loner: En jaksanut lukea etusivua pidemmälle, mutta niinhän se aina on, että persaukiset koirat kiljuu kateuttaan, kun itsellä ei rahat riittäneet kuin
 
Minulla on nykyisin MIJ Mustang ja olen melko tyytyväinen siihen. Ohjehinta on tonnin paikkeilla ja jotenkin tuntuu, että se on ainakin puolet parempi kuin 500€:n kitarat.

oamkbonor: Nyrkkisääntönä sanoisin, että 1500e soitin on todennäköisesti komponenteiltaan ja kokonaisuutena parempi kuin 500e kitara. Johtuen ihan siitä, että eri hintaluokkien soittimissa käytetään eritasoisia osia ja niissä on eri vaatimustason työvaiheita ja myös siksi, että jotkut mallit halutaan profiloida ylemmän hintaluokan soittimiksi. Esimerkiksi perussarjatuotantomalliin saadaan lisää hintaa sillä, että joku tunnettu artisti houkutellaan käyttämään kyseistä mallia ja endorsement-diiliin kuuluu, että malli nimetään hänen mukaan, jolloin voidaan laittaa pari sataa hintalappuun lisää. Business is business.
 
Näinhän tää on. Jos budjettiskeboissa, vaikkapa 300€, osat ja työ olis 2/3, niin niiden arvo olisi 200€. Jos taas parin tonnin skebassa olis osien ja työn arvo kolmasosa myyntihinnasta, niin niiden arvo ois silti yli 600€.
 
Tosin, kitara kuulostaa loppupeleissä aina soittajaltaan enimmäkseen. Vai kuulostaisiko jonkun muun soitto Wilkon Telecasterilla silti Wilkolta? http://www.youtube.com/watch?v=rViBFgjChH0

PekkaM: Kalliit kitarat on kivoja omistaa. Ne ovat usein kauniimpia kuin halvat ja soivat vähintään yhtä hyvin. Osien suhteen ei myöskään ole tehty kompromisseja.
 
Jos ei tarvitse kovin montaa kitaraa, miksei yhtä hyvin voisi omistaa kallista?
 
Kauneus on katsojan silmässä, kuten sanotaan. Kaikkia meistä ei viehätä eniten siloiteltu huippulaatu, vaikka ei siinä mitään vikaa ole jos miellyttääkin.
 
Miksi sitä muutenkaan samanlaisten kitaroiden pitäisi kaikille sopia? Kun yksi himoitsee vanhoja aarteita, toinen halpoja helmiä ja kolmas huippuluksusta, riittää kaikille mieleisiä paremmin.

Krice: Minulla on nykyisin MIJ Mustang ja olen melko tyytyväinen siihen. Ohjehinta on tonnin paikkeilla ja jotenkin tuntuu, että se on ainakin puolet parempi kuin 500€:n kitarat.
 
Sustainia puolet enempi kuin 500€:n ritsoissa :D
Mustang on kyllä komea malli.

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen, ei välttämättä kuin metalliosat.
 
Itse valitsen aina kitaran sen mukaan onko se hyvä yksilö, ja mulle hyvä yksilö on sellainen joka resonoi mahdollisimman voimakkaasti. Tällöin soundissa on puhtia ja kirkkautta myös mikkien kautta.
 
Varmaan yrittävät valita kalleimpiin kitaroihin parhaimmat puupalat, mutta sekin kun on orgaanista ainesta niin sitä ei päällepäin aina (tai edes koputustestillä) näe mikä resonoi hyvin ja mikä ei.

Midrange: Vastaus alkuperäiseen kysymykseen, ei välttämättä kuin metalliosat.
 
Itse valitsen aina kitaran sen mukaan onko se hyvä yksilö, ja mulle hyvä yksilö on sellainen joka resonoi mahdollisimman voimakkaasti. Tällöin soundissa on puhtia ja kirkkautta myös mikkien kautta.
 
Varmaan yrittävät valita kalleimpiin kitaroihin parhaimmat puupalat, mutta sekin kun on orgaanista ainesta niin sitä ei päällepäin aina (tai edes koputustestillä) näe mikä resonoi hyvin ja mikä ei.
 
Olen samaa mieltä. Yksilöissä on tosiaan eroja, esimerkiksi mun aiempi jenkki standard strato minkä ovh oli joku 1500e ja nykyinen japsi tele jonka ovh on 1081e on puuosiltaan kuin yö ja päivä, japsissa on todella korkealaatuiset puuosat ja runko kahdesta palasta ja hitto kun se resonoi ja sustainia piisaa, kun taas siinä jenkki stratossa oli aika kehnot palat sattunut puiksi.. ei resonoinut kovinkaan ja sustainia oli vähän. Soundimaailmakin oli paljon köyhemmän kuuloinen kuin tuossa japanilaisessa. Sähköt tosin usassa valmistetussa oli paremmat.

Jaapatijaa. Mulla on Ltd:n 400-sarjan arch top -näkemys lespoolista joita suap torilta nytki kumpaaki väriä tuohon neljään hunttiin ja sit puolentoista donan Gibbonin lesbool. Melekeenpä taitaavat olla saman vuosmallin pelejä, tuosta 2000-luvun puolvälin tienoilta. Oha ne ihan eri vehkeitä, mutta kummallakin soitto sujuu ja tsoundaan iteltäni. Toisessa on mojoo, toisessa ei. Mitäpä näillä jutuilla on väliä, ostaa tosiaan itelleen niitä kivoja keppejä, makso palio tai ei.

Käytännössä aina itsellä ollut sellainen olo ns. "parempia" soittimia soitellessa/omistaessa, että onhan tämä hyvä ja on tässä mojoa, mutta aina pieni pelko takaraivossa että jostain halvastakin kitarasta voisi löytyä yksilö, joka olisi periaatteessa ihan yhtä hyvä soundillisesti/soitettavuudeltaan. Monesti sitä törmääkin johonkin 500e hintaiseen kitaraan, joka pääsee oikein yllättämään laadullaan. Silti kuitenkin mieli on ollut varmempi sekä rauhaisampi, kun työkaluna on joku 1000-2000e kepukka. Ja ovathan ne ihan selvästi parempia kuin valtaosa halvemmista kokeilemistani soittimista.
 
Tähän käsitykseen tuli kuitenkin aika merkittävä muutos sen jälkeen, kun Parker Fly Mojo tähän kotiin asteli. Kitaran hinta uutena on jossain kolmen tonnin hujakoilla tai yllä, mutta kitaralla ei tarvitse soittaa kuin parit kuviot tajutakseen miksi. Kitara on uskomattoman ohut ja painaa ehkä saman verran kuin muovinen guitarhero-ohjain, mutta silti soundi on todella hyvä, syvä ja monipuolinen, eikä sustainikaan häviä tuhdimmille kitaroille mitenkään. Tällä kun hetken soittaa, tuntuu että melkein mistä tahansa muusta kitarasta se soundi pitää "pakottaa" ulos, tästä se vain tulee jo hipaisemallakin. Se suurin ero kuitenkin tulee tuossa soitettavuudessa. Ehkä johtuu kaulan titaanivahventeista ja lasikuitu-otelaudasta, mutta tuo soittohelppous on jotain niin naurettavaa, että melkein tuntuu jo huijaamiselta. Helposti menevät kuviot, joita en saanut Jacksonin jenkkisoloistilla tai Iban JS-1000 menemään millään puhtaasti. Action on lähes olemattoman alhainen, ja silti jokainen fretti soi puhtaasti, eikä räminää tule edes vähän rankemmassa soinnuttelussakaan. Lisäksi otelauta ja nauhat tuntuvat kuin teflonista tehdyltä; missään ei ole minkäänlaista kitkaa löydettävissä. Soittimella lisäksi jo 10 vuotta ikää, eikä nauhoissa näy edes valoa vasten minkäänlaista kulumaa.
 
Että joo. Ei se iso hintalappu aina mikään pelkkä statuslisä ole, vaikka hinta menisikin parista tonnista yli. Toki se on hyvä jos voi Iban 470 soitellessaan vakuuttua siitä, että tästä ei kitara parane, mutta eipä se asia aina ihan niin yksinkertainen ole...

Mihin tällä mojolla viitataan? Johonkin täysin henkipuolen juttuun vai johonkin soundissa kuuluvaan ominaisuuteen?

PekkaM: Mihin tällä mojolla viitataan? Johonkin täysin henkipuolen juttuun vai johonkin soundissa kuuluvaan ominaisuuteen?
 
Mojoa=Sitä jotain.

Gabe: Mojoa=Sitä jotain.
 
Eli henkimaailman juttuja... ei mitattavissa, mutta tärkeä asia joka tapauksessa.
Edit: eikös mojo ole alun perin voodoo-termi?

Kefiiri: Eli henkimaailman juttuja... ei mitattavissa, mutta tärkeä asia joka tapauksessa.
Edit: eikös mojo ole alun perin voodoo-termi?
 
Tärkein. Siksi putsaan kitaroistani pelkästään otelaudan, muualle saa mojo kertyä ;)

Kefiiri: Eli henkimaailman juttuja... ei mitattavissa, mutta tärkeä asia joka tapauksessa.
Edit: eikös mojo ole alun perin voodoo-termi?
 
Mojo on afroamerikkalaiseen hoodoo-magiaan kuuluva taikaesine. Mojo on pieni pussi, joka tehdään usein kurelangalla sidotusta punaisesta flanellikankaasta. Pussissa on kasveja, eläinten osia, mineraaleja, toiveita sisältäviä papereita ja muuta vastaavaa tavaraa. Pussia pidetään yleensä vaatteiden alla.
 
Mojon ajateltiin sisältävän yliluonnollisia voimia: sen uskottiin suojelevan kantajaansa pahuudelta, vetävänsä kantajansa puoleen rakkautta, tuovan onnea tai menestystä uhkapeleissä tai muissa raha-asioissa.
 
Eri slangeissa mojolla tarkoitetaan myös esimerkiksi karismaa tai karmaa.
 
Mutta joo, en sanoisi että mojoa ei voi mitata.. se niin vaihtelee henkilöstä riippuen. Jollekin sitä on soundissa, jollekin ulkonäössä jne. Mulle mojon osuus koostuu monen asian summasta. Toisaalta jos kitarassa ei ole "sitä jotain" niin ei siihen niin usein tule tartuttuakaan kuin enempi mojoa omaaviin :) Onhan se vähän hassua tuo mojonkin osuus mutta niin se vain on.

En millään jaksanut lukea koko topikkia läpi, vaan vähän sieltä täältä selailin. Minusta vähän peikon keskustelun avaukselta haiskahtaa, koska eihän kitaroita noin suoraviivaisesti voi vertailla. Ensinnäkin kyllä edulliset kitarat tänäpäivänä on oikein kelpo soittimia. Rahalla saa sitten sitä luonnetta vähän enemmän tai jotain.
 
Otsikon kysymyksenasetteluun vastaisin kuitenkin, että siinä 1500 euron kitarassa on parempaa se, että sen rakentajalla on luultavasti parempi palkka. Hänellä on ehkä viikoloput vapaata ja jonkinlainen työsuhdeturva tai ehkä tyehtosopimuksen yleissitovuus. Viidellä sadalla saan varmasti jokseenkin yhtä hyvän kitaran, mutta ostaessani sen pitää unohtaa, että joku muu maksaa sen puuttuvan tonnin.

hallu: En millään jaksanut lukea koko topikkia läpi, vaan vähän sieltä täältä selailin. Minusta vähän peikon keskustelun avaukselta haiskahtaa, koska eihän kitaroita noin suoraviivaisesti voi vertailla. Ensinnäkin kyllä edulliset kitarat tänäpäivänä on oikein kelpo soittimia. Rahalla saa sitten sitä luonnetta vähän enemmän tai jotain.
 
Otsikon kysymyksenasetteluun vastaisin kuitenkin, että siinä 1500 euron kitarassa on parempaa se, että sen rakentajalla on luultavasti parempi palkka. Hänellä on ehkä viikoloput vapaata ja jonkinlainen työsuhdeturva tai ehkä tyehtosopimuksen yleissitovuus. Viidellä sadalla saan varmasti jokseenkin yhtä hyvän kitaran, mutta ostaessani sen pitää unohtaa, että joku muu maksaa sen puuttuvan tonnin.
 
Olisit jättänyt kirjoittamatta tämänkin vaan. On sen verran pöljää puhetta, nääs.
 
Onko 1500€ nyt sitten 'oikea' kitaran hinta ja kaikki sen alle on enempi tai vähempi riistämällä tehty? Mitä pitäisi sitten ajatella kun vertaa 10k€ kitaroita 1,5 k€ soittimiin? Ettäkö ensimmäisen valmistajalla on elämä ja asia 8 kertaa paremmalla tolalla kuin jälkimmäisellä?

artal: Jotenkin tätä voinee verrata viineihin. Suurin osa varmaan erottaa halvimman kuran ja keskihintaisen viinin eron, mutta hyvän viinin ja huippuviinin erottamiseen tarvitaan jo ammattilainen, eikä hinnan kasvu ole lainkaan suhteessa tavallisen tallukan laadun kasvusta saamaan nautintoon.
 
On niitä, jotka ostavat sen halvimman ja korkeimman alkoholiprosentin viinin.
 
Sitten on niitä, jotka ostavat sen turvallisen keskihintaisen viinin, joka on aina ollut suosikki, eikä ime lompakkoa liian tyhjiin.

Sitten on niitä, jotka ostavat kalleinta viiniä koska haluavat kaikessa vain parasta ja huippuviiniasiantuntija on suositellut, vaikka eivät todellisuudessa maussa näitä kahta erottaisikaan. He hakevat arvostusta brändin kautta.
 
On viiniharrastajia, jotka oikeasti erottavat pienetkin vivahteet ja arvostavat aidosti sitä loppuun asti mietittyä laatuviinin makua.
 
Sitten on meitä, joille vähän rujot ja oudot litkut maistuvat paremmin, kuin parhaiden viinitalojen huippulaatutuotteet.
 
Jokainen saa harrastaa tyylillään, ja kaikilla on omat syynsä harrastaa tavallaan. Tuskin halpoja kännejä hakevan kannattaakaan panostaa laatuviiniin, tai taloudestaan tarkan listan kalleimpaan juomaan. Mulla ei ole yhtään "perinteisten" laatumerkkien kitaraa, vaikka pari uutena yli tonnin kitaraa onkin. Jotenkin Gibsonin Les Paul tai Fenderin Stratocaster saati joku bling-bling-PRS ei mua houkuttelekaan, mutta en mä sitä ole muilta kieltämässä.
 
Niitäkin riittää ,niin viinien kuin soittimien osalta,että hehkutetaan sitä omaa asiantuntemusta,mut todellisuudessa ei kuulla tai maisteta mitään.
 
Viinien suhteen tytöt teki yhdesti kämmin kokille,kuka ei suostunu juomaan kuin semmosia kalliimpia viinejä. Ja nimenomaan opiskelija budjetille kallista.
Vaihtovatte semmosta 6-7e hintaista siihe kalliimpaan pulloon.
Tää mestari ei huomannu mitään eroa.
 
Ei kuulemma enää sen jälkeen valittanu asiasta. Ja sen jälkeen kelpas halvempikin.
 
Soittimien suhteen varmaan suunnilleen pätee sama asia. Osa hehkuttaa ihan suotta sitä,et ei "kestä" kuunnella sen 500e maksavan kitaran ääntä,vaikkeivat erota sitä ollenkaan siitä kalliimmasta.
 
Ja toiset sitte todellakin kuulevat ne erot niin korvaa vihlovina,ettei tiettyä soitinta voi kuunnella.
 
Tämmönen keskustelu on loputon "suo" ,mut kai sitä silti mielipiteensä saa jokainen sanoa?
 
Kuulohan "kehittyy" vuosien mittaan samoin kuin makuaistikin ja pääsääntöisesti kai niin,et niillä "kokeneemman" korvan tai makuaistin omaavilla on suht samat mieltymykset.
Ja kaikilla asia ei koskaan muutu miksikään.
 
Sikspä ihmettelen,et mollataan tai kiistetään sitä mitä joku kuulee,kun asiasta vois puhua toisellaki tyylillä?
 
Esimerkkinä: Kuulen hyvinki selvästi huonoillaki kuullokkeilla tai kaiuttimilla äänikorttien/vahvistimien erot.
Ja en kertakaikkiaan "jaksa" kuunnella jotain emolevylle integroitua täysin paskaa äänipiiriä. Taikka vaikka jotain tiettyä mediasoitinta tietokoneella.
Silti mulle on itteään "hifistiksi" kutsuvat sanoneet;et ei semmosta voi kuulla tai erottaa. No varmasti voin.
 
Kitaroiden suhteen ei ole kokemusta paljoakaan,erotan kyllä ainakin ne ääripäät toisistaan.
Mut itse lueskelin tätä ketjua sillä mielellä,et josko tästä oppis jotakin...

Onko se niin vieroksuttavaa kokeilla itse miltä se 1500 euron skitta tuntuu siihen 500 euron keppiin verrattuna?

Räkkipeli: Onko se niin vieroksuttavaa kokeilla itse miltä se 1500 euron skitta tuntuu siihen 500 euron keppiin verrattuna?
 
Niinpä, omalla kohdalla kalliimpi soitin tuntuu ennen kaikkea näpeissä täysin erilaiselta - sitä on yksinkertaisesti mukavampi soittaa. On toki ollut jotain poikkeuksiakin, mutta pääsääntöisesti näin.
 
Ikäväähän se on, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Täällä jo joku käytti autovertausta, mikä on ihan osuva. Työkaluksi voi "kelvata" joku halvempikin ritsa, mutta jos haluaa että mojo wörkkii, "kelpaaminen" tuntuu ainakin minusta hieman laimealta.