Kitarat: kitarakamat ›

Digitaalikoneeseen joku lamppu sisälle hehkumaan ja pölyä vähän sen pinnalle käryämään, niin johan on putkitunnelmaa. Ja jotakin punnuksia sisään, että saa kirota roudatessa kuinka hyvä saundi painaa. :)
 
Niin no, onhan siihen tunnelman hakemiseen monia konsteja. Juuri eilen naureskeltiin Englin nuppeja. Joissain malleissahan on putkien taakse laitettu punaisia valoja jotta "hehkuisi" hienommin.
 
EDIT: omalta osaltani fiilistä lisää mm. se että putkivahvistimen soundiin voi vaikuttaa vaihtelemalla erimerkkisiä putkia. Ehkä tämäkin ilo kokee inflaation siinä vaiheessa kun mallinnuspurkista saa valita onko etasteessa Philipsin vai Mullardin virtuaali-ecc83:t.

POD:in suurin ongelma on latenssi, joka ei luurit päässä haittaa niin paljon kuin vahvistimen (=kaiuttimen) kanssa. )
 
Sittenhän POD on takapuolesta kas kun meikäläisen mallintava J-Station ei tuota lainkaan latenssia.

En minä minäkän putkipuristi ole, kyllä mallintimillekin on paikkansa. Viime aikoina on kuitenkin tullut soiteltua pelkillä putkivahvistimilla (sekä studiossa että keikoilla). Niissä on tietynlainen hyvä fiilis, jonka korvaaminen ei taida digitaalisesti onnistua vielä silloinkaan kun alkuperäistä ja mallinnosta ei voi enää korvin toisistaan erottaa.
 
Juu, tarkennan vielä siis, että käytän Tonelabia kotitreenauksen ja putkaria (Fender Twin Reverbiä) kämpillä & keikalla.