Kitarat: kitarakamat ›

Speksejä lukiessani ymmärsin että tuota digitaaliväylää pitkin tulee vain sen hexamikin poimima signaali eikä lainkaan kitarassa olevien normaalien magneettimikken signaalia, eikä tietysti voikaan tulla jos sitä kautta pitää tulla joka kielen signaali erikseen.
 
Edelleenkin musta näyttää että tässä vasinaisessa digisovelluksessa Gibson ei ole päässyt juurikaan alkua pidemmälle. Jos vertaa johonkin kaikille tuttuun asiaan niin kysymyksen voisi asetta myös muodossa että mitä hyötyä puhelimenkäyttäjälle on siitä että puhe kulkee verkossa digitaalisena perinteisen analogisen puhelinlinjan sijasta.

Speksejä lukiessani ymmärsin että tuota digitaaliväylää pitkin tulee vain sen hexamikin poimima signaali eikä lainkaan kitarassa olevien normaalien magneettimikken signaalia, eikä tietysti voikaan tulla jos sitä kautta pitää tulla joka kielen signaali erikseen.
 
Näinhän se juuri on, tätä nimenomaan pohdiskelin edellisessä kirjoituksessani.
 
Jos vertaa johonkin kaikille tuttuun asiaan niin kysymyksen voisi asetta myös muodossa että mitä hyötyä puhelimenkäyttäjälle on siitä että puhe kulkee verkossa digitaalisena perinteisen analogisen puhelinlinjan sijasta.
 
Tämä vertaus ei sikäli ole kovin onnistunut, että puhelinverkon tapauksessa hyöty on nimenomaan suuri. Signaalin laatu ei heikkene vaikka toinen puhuja olisi toisella puolella maapalloa. Pelkkiä analogisia puhelinlinjoja käytettäessä kaukopuheluiden äänenlaatu oli etäisyydestä riippuen paljon heikompi kuin lähipuheluissa. Nykyään tätä ongelmaa ei ole.
 
Gibsonin tapauksessa digitaalisuuden hyöty näkyy siinä että speksien mukaan kitaran ja BoB:n välinen kaapeli voi olla jopa 100 metriä pitkä ilman että signaalissa esiintyisi ylimääräisiä häiriöitä tai vaimenemista. Kokeilepa soittaa satametrisellä perinteisellä kitarapiuhalla....
 
Se, kuinka paljon tästä on hyötyä käytännössä on sitten jokaisen itse arvioitavissa. Itse en kokisi tuollaista järjestelmää tarvitsevani, mutta ehkäpä siitä voi joissain oloissa olla hyötyä.
 
EDIT: korjasin typon

Tämä vertaus ei sikäli ole kovin onnistunut, että puhelinverkon tapauksessa hyöty on nimenomaan suuri.
 
Tarkoitinkin lähinnä sitä ette loppukäyttäjälle siirrossa käytetyllä teknologialla ei ole mitään merkitystä jos vaan signaali pääsee perille. Ainakaan minä en ole koskaan kokenut kitarapiuhaa äänenlaatua rajoittavana tekijänä tai olisivat edes toteuttaneet tuon siirron langattomana wlan tekniikalla niin olis päästy koko piuhasta eroon.

Tarkoitinkin lähinnä sitä ette loppukäyttäjälle siirrossa käytetyllä teknologialla ei ole mitään merkitystä jos vaan signaali pääsee perille. Ainakaan minä en ole koskaan kokenut kitarapiuhaa äänenlaatua rajoittavana tekijänä tai olisivat edes toteuttaneet tuon siirron langattomana wlan tekniikalla niin olis päästy koko piuhasta eroon.
 
Pohdin myös tuota langattomuusasiaa. Tuolla järjestelmällä se ei ilmeisesti onnistu lainkaan, mikä syö selvästi laitteen houkuttavuutta liveoloissa. Ehkäpä langaton verkkotekniikka ei vielä tarjoa riittävää luotettavuutta/latenssittomuutta tähän tarkoitukseen. Kyllä sekin aika varmasti joskus vielä tulee.
 
Ilmeisesti digikitarasta olisi enemmän hyötyä studiossa tuon häiriöttömyyden takia. Varsinkin jos käytetään oikeiden vahvistinten sijasta softamalleja, päästään jo todella hurinattomiin tuloksiin. Tosin jos tämän ajattelun haluaa viedä loppuun asti, voidaan ihmetellä miksi signaalin saa BoB:sta ulos ainoastaan analogisessa muodossa. Siltä ainakin minusta vaikuttaa. Parastahan olisi kytkeä kitara suoraan tietokoneeseen prosessointia varten.
 
Lisätään vielä että minua kyllä kiehtoo ajatus siitä että jokaisen kielen antamaan signaalin voisi ajaa erillisen vahvistimen läpi. Säröillähän tämä antaa aivan erilaisen soundin kuin summasignaali. Tuon ilon takia en silti sijoittaisi moiseen systeemiin.
 
Mitä piuhoihin tulee, kyllä minäkin olen mainiosti pärjäillyt (hyvillä) perusletkuilla. Studiossakin tartun mieluummin putkivahvistimeen kuin digitaalivärkkiin, mutta kyllä tuo uutuus silti laitteena kiinnostaa. Varmasti siitä joku toinen saa iloa irti.

Varsinkin jos käytetään oikeiden vahvistinten sijasta softamalleja, päästään jo todella hurinattomiin tuloksiin. Parastahan olisi kytkeä kitara suoraan tietokoneeseen prosessointia varten.
 
Lisätään vielä että minua kyllä kiehtoo ajatus siitä että jokaisen kielen antamaan signaalin voisi ajaa erillisen vahvistimen läpi. Säröillähän tämä antaa aivan erilaisen soundin kuin summasignaali. Tuon ilon takia en silti sijoittaisi moiseen systeemiin.
 
Mitä piuhoihin tulee, kyllä minäkin olen mainiosti pärjäillyt (hyvillä) perusletkuilla. Studiossakin tartun mieluummin putkivahvistimeen kuin digitaalivärkkiin, mutta kyllä tuo uutuus silti laitteena kiinnostaa. Varmasti siitä joku toinen saa iloa irti.
 
Tuo 80Žs luvun yritelmä, josta en vieläkään sitä kuvaa saanu aikaiseksi, eli en ole löytäny sitä kansiota, ei tosiaankaan omannut ollenkaan tavallisia mikkejä, ainoastaan tuon edellä kuvailemani opto-magneettisen heksamikin. Kaikki prosessit tapahtui Phi Technologiesin erillisboxissa. En sitten "saanut" seurata projektia loppuun asti, joten en tiedä tuliko siitä sitten yhtikäs mitään, loppupeleissä. Noihin aikoihinhan Gibson juuri myytiin Juszkiewizkin ja kavereitten yhtiölle.. Mutta odotelkaapas, kyllä luulisin tämän viikonlopun aikoihin esitteleväni Gibsonin x-filejä!!