Kitarat: kitarakamat ›

Omasta arsenaalista löytyisi kaikki mitä käyttäisin:
 
-Fender Stratocaster MIJ / kaulamikki
-Uraltone putkijousikaiku
-Fender Quad Reverb (muistaakseni mm. Albert Collinsin lempparivahvistin)
 
Noihin Fenkun piuhat väliin eikä sitten muuta. Eli mulle ei garymooresustainia, vaikka siihenkin löytyisi omasta takaa varustusta.
 
Oikeastaan esim. akustinen ragtime kiinnostaisi mua tällä hetkellä enemmän kuin sähköinen kaupunkiblues.

Kai se minusta on enempi soittajan asenteesta ja tatsista kiinni se soundi kuin ite vermeistä, mutta:
 
1. Telecaster
2. Vahvistin
3. Näitä yhdistävä piuha

Strato ja kaulamikki käyttöön. Sitte kitarasta piuha wanhan ajan Fender bassman-comboon ja volumea. Sellainen malli siis missä ei oo kun volume ja tone. Ja jos ei satu tykkäämään Garysta ni voi siihen vahvistimeen laittaa varmuuden vuoksi Roger Mooren kuvan, ettei tuu väärinkäsityksiä. Yleisökin kuitenkin huutaa keikan päätteeks että we want Moore.
 
Jaa tähän malliin vai?
http://personal.inet.fi/koti/laxu/huu/moore.jpg

Jaa tähän malliin vai?
http://personal.inet.fi/koti/laxu/huu/moore.jpg
 
Hiano. ;)

Jaa tähän malliin vai?
http://personal.inet.fi/koti/laxu/huu/moore.jpg
 
Juurikin näin. Moni on epähuomiossa laittanu tohon Sean Conneryn kuvan mutta sä oot ollu tarkkana. Meinasin tosin vähän eri mallia Bassmanista, mutta eiköhän toi oo hyvä, vaikka siinä onkin aika paljon potikoita :)

strato ts808 joku todella hyvä putkistyge

No on niitä aika monta. Noiden lisäksi vaikkapa Sumlin (Howlin' Wolf), Mike Bloomfield, Eric Clapton, Jimi Hendrix, Vaughanin veljekset...
 
Sumlin taisi kyllä heittää parhaimmat juttunsa P90 mikkisellä Gold Top Lepalla. Bloomfield soitti aluksi Broadcasterille sitten P90 mikkisellä Gold Topilla ja hieman myöhemmin Flame Top humbucker Lepalla, vielä myöhemmin kuin dokaamiselta ehti hän soitti lähinnä akustisilla mutta myös - aivan totta - Telellä ja Stratolla mutta keskeinen tuotanto on Gibsoneilla tehty samoin kuin Claptonin merkittävät blues-levyt.
 
Mutta tarkoitin kyllä lähinnä sellaisia kundeja kuin: Jimmy Reed, John Lee Hooker, Elmore James, Robert Johnson, Earl Hooker, Lightin´ Hopkins, Johny "Guitar Watson, Hound Dog Taylor, T-Bone Walker, "Gatemouth" Brown, Alber King ETC....
 
Fender on tietenkin mainio blues-kitara siinä kuin muutkin, mutta halusin vain osoittaa että lähinnä Straton maine THE blues-kitarana on syntynyt yllättävän myöhään ja muiden kuin varsinaisten alkuperäisten blues-äijien ansiosta.
 
70-luvulla uskottiin yleisesti että bluesia voi soittaa vain Les Paulilla ja 80-luvulla tämä usko vaihtui Strato-maniaan. Minä uskon että blues (ja soul sekä funk) ovat siitä hyviä musiikin lajeja että ne antavat kitaristille valtavan laajan vapauden soundi-valikoimaan ja samalla mahdollisuuden soittaa melkein kepillä kuin kepillä.

Sumlin taisi kyllä heittää parhaimmat juttunsa P90 mikkisellä Gold Top Lepalla. Bloomfield soitti aluksi Broadcasterille sitten P90 mikkisellä Gold Topilla ja hieman myöhemmin Flame Top humbucker Lepalla, vielä myöhemmin kuin dokaamiselta ehti hän soitti lähinnä akustisilla mutta myös - aivan totta - Telellä ja Stratolla mutta keskeinen tuotanto on Gibsoneilla tehty samoin kuin Claptonin merkittävät blues-levyt.
 
Mutta tarkoitin kyllä lähinnä sellaisia kundeja kuin: Jimmy Reed, John Lee Hooker, Elmore James, Robert Johnson, Earl Hooker, Lightin´ Hopkins, Johny "Guitar Watson, Hound Dog Taylor, T-Bone Walker, "Gatemouth" Brown, Alber King ETC....
 
Fender on tietenkin mainio blues-kitara siinä kuin muutkin, mutta halusin vain osoittaa että lähinnä Straton maine THE blues-kitarana on syntynyt yllättävän myöhään ja muiden kuin varsinaisten alkuperäisten blues-äijien ansiosta.
 
70-luvulla uskottiin yleisesti että bluesia voi soittaa vain Les Paulilla ja 80-luvulla tämä usko vaihtui Strato-maniaan. Minä uskon että blues (ja soul sekä funk) ovat siitä hyviä musiikin lajeja että ne antavat kitaristille valtavan laajan vapauden soundi-valikoimaan ja samalla mahdollisuuden soittaa melkein kepillä kuin kepillä.
 
Toki myönnän, että Gibson 335 on todennäköisesti se ultimate blues-kitara, mutta halusin vain mainita, että Fenderilläkin on kannattajansa...

Jos haluaa halvalla, siis todella halvalla, hyvää perinteistä bluessoundia kotioloissa niin telecasterilla ja Behringerin GM-108:n tweed mallinnuksella sellaista irtoaa taskurahalla.

Kai se minusta on enempi soittajan asenteesta ja tatsista kiinni se soundi kuin ite vermeistä, mutta:
 
1. Telecaster
2. Vahvistin
3. Näitä yhdistävä piuha
 
Näin se on !
 
Akustinen ja pari plo kaljaa !

Toki myönnän, että Gibson 335 on todennäköisesti se ultimate blues-kitara, mutta halusin vain mainita, että Fenderilläkin on kannattajansa...
 
KAikki ehjät kitarat on ultimate blues-kitaroita.
 
Saunti lähtee edelleen sormista, kitarat ja vaffarit o vaan välineitä.

KAikki ehjät kitarat on ultimate blues-kitaroita.
 
Saunti lähtee edelleen sormista, kitarat ja vaffarit o vaan välineitä.
 
Myös osa rikkinäisistä kitaroista käy, jos eivät ole niin paljoa rikki että eivät toimi enää ollenkaan.