Kitarat: kitarakamat ›

sepisti: Älä viitsi. Sä kysyit ensin, että joutuuko säätämään intonaatiota, jos vaihtaa kielisetin paksuutta... Se nyt vaan ei anna sellaista kuvaa, että tietäisit kitaran toimintaperiaatteesta hirveän paljon.
 
No siis tässähän on kaksi vaihtoehtoa.
 
1) Täysin osaamaton kysyy neuvoa. -> Vittuile
 
2) Osaava ei ehkä ole ihan varma tekemästäään. -> Vittuile
 
Vaikka syntyperäisenä porilaisena ymmärrän tämän asian salat, niin ehkä tämän kommentoiminen on ihan turhaa tavaraa. Eikös yksinkertaisesti riitä mainita, että se intonaatio menee siitä persiilleen. Jos se menee niin paljon, että häiritsee soittajaa, niin sitten säätää.
 
Peace, love and pogo sticks,
- J

tomaattiorava: Ja sinun mielestä puu ja ikä ei vaikuta asiaan mitenkään. Eli sama vaan takasin.
 
Intonaatiolla säädetään kielen soivaa pituutta, eli satulan ja tallapalan välistä osuutta. Se kannattaa tarkistaa jokaisen kielten vaihdon jälkeen. Jos kitara on kunnolla tehty, intonaation saa kohdalleen oli kitara uusi tai vanha. Puu voi vaikuttaa asiaan siinä mielessä, että lämpötilan vaihtelujen mukaan kaularauta saattaa vaatia säätämistä, joka vaikuttaa intonaatioon. Normaalisti mimä ainakin tsekkaan kielien vaihtamisen yhteydessä sekä kaulan asennon, että intonaation.
 
Laitahan nyt perusteluja, miten kitaran ikä vaikuttaa intonaation säätämiseen?

tomaattiorava: Ja sinun mielestä puu ja ikä ei vaikuta asiaan mitenkään. Eli sama vaan takasin.
 
No ei ne kyllä oikeestaan vaikuta.

Jaaha, mnet tapahtui.

J.Nikkanen: Jaaha, mnet tapahtui.
 
Kenny Everettin sanoin, "it's all done in the best possible taste".

Jos aion nauhoittaa jotakin, niin käyn kyseisen tuotoksen ensin läpi nuotti nuotilta jokaisessa käytettävässä otteessa ja säädän asianomaisten kielten intonaation juuri niiden mukaan, niin että jokainen nuotti soi mahdollisimman puhtaasti ja juuri nimenomaan sillä mun omalla henkilökohtaisella soitotatsilla eli kuinka paljon painan mitäkin kieltä ja mistä kohtaa kullakin käytettävällä otteella/soinnulla. Näin siksi koska kitaran vire/intonaatio todellakin on kompromissi.
 
Ja kyllä, jos vaihdetaan vähänkin erilainen kielisetti, niin intonaatio pitää tarkistaa/säätää. Eihän siinä ole mitään vaikeaa ja netti on täynnä opetusvideoita ja muita ohjeita. Mitä helvetin pointtia olisi soittaa epävireisellä instrumentilla - edes siinä tapauksessa, että ei olisi vielä/koskaan aikeissa nauhoittaa/julkaista mitään ja/tai esiintyä julkisesti??
 
P.S. Toinen avuttomuus mitä en ymmärrä, on kaularaudan säätämiseen liittyvä. Onpa kiva soitella kitaralla, jonka kielet ovat liian korkealla tai sitten rämisevät...
 
P.P.S. Aika monella halpiksella pesee ja linkoaa "kolmen tonnin Gbsonin" kun ero on säädöissä/säätäjässä. Kalliin kitaran pointti on mielestäni - ja sen on oltava - ennen kaikkea niin laadukkaassa viimeistelyssä, että sen saa tarkempiin/parempiin säätöhin kuin halpiksen.

RaskasMielinen: P.S. Toinen avuttomuus mitä en ymmärrä, on kaularaudan säätämiseen liittyvä. Onpa kiva soitella kitaralla, jonka kielet ovat liian korkealla tai sitten rämisevät...
 
Kaularaudan säätämisessä vituttaa ainoastaan se, että se on periaatteessa täysin turha.

Lifelover: Kaularaudan säätämisessä vituttaa ainoastaan se, että se on periaatteessa täysin turha.
 
Nyt kaipaisin vähän lisätietoa tästä.

Jeszse: Nyt kaipaisin vähän lisätietoa tästä.
 
No esim. Vigier tekee kauloistaan niin jäykkiä että niitä ei tarvitse säätää. Ja muistelisin että Suhr on myös joskus tehnyt jotain superhyperlämpökäsiteltyjä kauloja joissa ei ole kaularautaa.

En kyllä tajua kauloja ilman säädettävää rautaa. Vaikka ne jollain kielipaksuudella asettuisivatkin optimaaliseen reliefiin, ei taipuma kaiken paksuisilla kieliseteillä voi olla sama. Paitsi jos kaula tosiaan on niin jäykkä, ettei taivu yhtään. Voikohan olla niin?

Mä oon kyllä ollu sen käsityksen alaisena, että mikäli puu ei ole kunnolla ajan kanssa kuivunut, niin ilmankosteuden vaihtelut vaikuttaa hienovireeseen, pakkasista puhumattakaan.
Mutjos ei ni hyvä kai sitte...

Kefiiri: En kyllä tajua kauloja ilman säädettävää rautaa. Vaikka ne jollain kielipaksuudella asettuisivatkin optimaaliseen reliefiin, ei taipuma kaiken paksuisilla kieliseteillä voi olla sama. Paitsi jos kaula tosiaan on niin jäykkä, ettei taivu yhtään. Voikohan olla niin?
 
Sama. Mulla oli kuitukaulassa rauta jota myös edellisen omistajan jäljiltä ruuvailin itselleni sopivaksi.
 
Mielipiteitä on monia, eikä tässä(kään) kohtaa kannata hirveän vahvoja mielipiteitä faktana esittää.
 
Kaularauta on myös siitä kiva että saa hieman pelailtua säätöjen kanssa kun alkaa nauhoissa olemaan kulumaa. Itse tosin tykkään melko suorasta kaulasta mutta ei sitä ikuisesti voi suorana pitää, nauhahionnan jälkeen kyllä ja mukavaahan se on.
 
Ja onhan noista hiilikuitukauloista Vigier mukaan lukien jos jonkinmoista omistus-/kokemuspohjaista avautumista foorumeilla tullut vastaan. Eipä taida ihan huolettomia olla nekään.

Kefiiri: En kyllä tajua kauloja ilman säädettävää rautaa. Vaikka ne jollain kielipaksuudella asettuisivatkin optimaaliseen reliefiin, ei taipuma kaiken paksuisilla kieliseteillä voi olla sama. Paitsi jos kaula tosiaan on niin jäykkä, ettei taivu yhtään. Voikohan olla niin?
 
No niin ne ranskalaiset sivuillaan ainakin väittää.
 
Kerran olen testannut Vigieriä, kielet oli matalalla ja soittotuntuma ei sen kummemmin eronnut muista laatukepeistä. Omistajan mukaan kitara oli säädetty tasan kerran, eli uutena.

tomaattiorava: Mä oon kyllä ollu sen käsityksen alaisena, että mikäli puu ei ole kunnolla ajan kanssa kuivunut, niin ilmankosteuden vaihtelut vaikuttaa hienovireeseen, pakkasista puhumattakaan.
Mutjos ei ni hyvä kai sitte...
 
Eri puilla erilaiset ominaisuudet ja pintakäsittelykin vaikuttaa siihen miten puut reagoivat ilmankosteuteen. Mä olen soittimen säätänyt olosuhteiden mukaan takaisin omaan setuppiin mutta intonaatioon ei juuri ole tarvinnut koskea, kaularautahommia lähinnä ollut.
 
Pakkasessa en ole yhtään keikkaa soittanut, alle kymmenessä asteessa kylläkin mutta eipä siinä intonaatiota juuri jaksanut miettiä.

Lifelover: No esim. Vigier tekee kauloistaan niin jäykkiä että niitä ei tarvitse säätää.
 
Tämä on periaatetasolla pelkkää lujuusoppia. Jos kaulan taivutusvastus on reilusti suurempi kuin mitä saadaan laskennallisesti momentiksi kielten vetovoimasta niin kaula ei taivu. Mutta kyllä tuo tietysti aika 'mielenkiintoiselta' ratkaisulta vaikuttaa.

Lifelover: No esim. Vigier tekee kauloistaan niin jäykkiä että niitä ei tarvitse säätää. Ja muistelisin että Suhr on myös joskus tehnyt jotain superhyperlämpökäsiteltyjä kauloja joissa ei ole kaularautaa.
 
Okei, osaanpa vastedes olla suosittelematta vigieriä mikäli kuulen jonku sellaista kaasuttavan.

RaskasMielinen:
 
P.S. Toinen avuttomuus mitä en ymmärrä, on kaularaudan säätämiseen liittyvä. Onpa kiva soitella kitaralla, jonka kielet ovat liian korkealla tai sitten rämisevät...
 
P.P.S. Aika monella halpiksella pesee ja linkoaa "kolmen tonnin Gbsonin" kun ero on säädöissä/säätäjässä. Kalliin kitaran pointti on mielestäni - ja sen on oltava - ennen kaikkea niin laadukkaassa viimeistelyssä, että sen saa tarkempiin/parempiin säätöhin kuin halpiksen.
 
Vahvaa komppia tälle. Kaularaudan säätö ei oke rakettitiedettä. Samoin allekirjoitan tuon jälkimmäisen. Laadukkaan kitaran saa tarkemmintai paremmin säädettyä kuin vähemmän laadukkaan. Tai jos ei saa, niin sitten nauhat ovat liian kuluneet ja kaipaavat huoltoa. Edullisestakin kitarasta voi saada oivan soittopelin kunhan säädöt on kunnossa ja rakenteessa ei ole mitään dramaattista tekovikaa tai elämistä.
 
Kyllä mullakin joka kitarassa joutuu säätämään kaularautaa syksyisin ja keväisin, mikäli haluaa tatsin säilyvän samana vuoden ympäri. Kaularaudan säätö on sellainen perusjuttu, jonka jokaisen sähkökitaransoittajan tulisi osata.

Poikkeukset vahvistaa säännöt. En aina heti syyllistäisi kitarisaa vaan kitaran valmistajatkin ja entiset omistajat voisi mennä pimeään komeroon ja katsoa itseään peilistä. Pari omaa kokemusta ihan lähimenneisyydestä. Nimittäin luvattoman usein puuttuu ne säätöohjeet.
 
Yritäpä vaikka edes Googlella löytää pätevä ohje vanhan alkuperäisen Hagström h expanderin säätämiseen. Hätäilemällä ja ilman tietoa tuollaisen saa rikottua. Rakettitieteeseen vedottiin ettei muka ole sellaista mutta aika lähelle liippaa munsta tuon on suunnitellut suihkuhävittäjien suunnittelija. Tuo on niin erilainen systeemi kuin tavanomaiset että ilman tietoa turha yrittää säätää.
 
Tai sitten tuoreempi tuotanto ostin alle satasen stratokopion, säätöavain tuli mukana mutta tarina ei kerro onko siellä sisällä 1 vai 2 toiminen rauta, Tuo yksilö on sikäli varmaan märistä puista lyöty kasaan että on koko ajan ollut "väärään" suuntaan kaarella vaikka miten löysäilee, aavistus ropelia myös. Asentokin vaikuttaa mikä on soitettaessa, virityskoneiston paino nääs, keväällä oli säädöissä mutta toissapäivänä puhaltelin pölyjä niin säätö pitää aloittaa uusiksi.
 
Kolmas esimerkki 60 luvulta oli vanha Egmond Lucky 7. Kirppikseltä tarttui äskettäin mukaan ja tuo on himoittua uudempaa sarjaa jossa on säädettävä kaularauta.Siinä ei mitään vikaa ole kaikki toimii mutta noissa on säädettävä kaulakulma ja yleensä ei mitään ohjeita ole ollut tai suurin osa väestöstä on sellaisia ettei tajua eikä ymmärrä yhtään mitään koko konstruktiosta niin usein noita on "korjattu" kiinteäksi tai kiristetään ruuvit loppuun asti ja vielä varmuudeksi puoli kierrosta yli, no ehkä tuo oli meikäläisen onni. Ehkä oli ollut tuossa kaulakulma poskellaan 60-luvulta lähtien ja soitettavuus helvetistä niin otelauta ja nauhat oli lähes uuden veroiset. Säädin kaulakulman kohdilleen ja tarkistin kaularaudan, nyt tuo on yksi helpposoittoisimmista kitaroista kokoelmissani (pari Harley Bentonia ja palikkastratoa ja huono akustinen).

Kumiankka: Tai sitten tuoreempi tuotanto ostin alle satasen stratokopion, säätöavain tuli mukana mutta tarina ei kerro onko siellä sisällä 1 vai 2 toiminen rauta
 
Tänkin asian saa joissain sekunneissa selville jos tietää niistä raudoista jotain.

Lifelover: No esim. Vigier tekee kauloistaan niin jäykkiä että niitä ei tarvitse säätää. Ja muistelisin että Suhr on myös joskus tehnyt jotain superhyperlämpökäsiteltyjä kauloja joissa ei ole kaularautaa.
 
Onko tosiaan niin, ettei Vigiereissä ole kaularautaa lainkaan? Mulla ei ole Vigieriä, mutta yksi (90-luvun puolivälin) Parker Fly Deluxe löytyy. Siinä on kaularauta, mutta manuaalissa sanotaan, että pienen pieni reliefi jää aina eli ei voi säätää yli (ainakaan kaulaa rikkomatta). Kyseisessä Parkerin mallissa kaula on puuta mutta otelauta on hiilikuitua (nauhat rosteria). On muuten törkeän hyvin tehty kitara ja resonoikin ihan helkkarin hyvin (millä saatta olla jopa jotain merkitystä soundinkin kannalta, koska kyseisessä kitarassa on normimikityksen lisäksi myös piezo).
 
Vahvasti kyllä suosittelen perehtymään kitaran säätämiseen. Paljon mukavampi soittaa ja soundikin paranee (kun esim. mikit ovat oikealla/sopivalla korkeudella), puhumattakaan tosiaan siitä, että juuri mikään ei ota niin paljon päähän kuin kuunnella omaa epävireistä soittoaan jälkeenpäin (ja kyllä, olen itsekin tehnyt tämän mokan).